Urpilaisen adoptio

Samaa mietin

Kertokaapas nyt mulle, hyvä ap ja kakkonen, joka on miettinyt samaa, miten "tavis lapsettomuuspotilas" ei saa adoptiota? Tehän ette selvästikään tiedä asiasta yhtään mitään: ainakaan kotimaan adoptiojonossa ei edes saa olla hedelmöityshoidoissa, ulkomaan adotion kohdalla se varmasti riippuu maasta. Mun tuttavapiirissä ja suvussa on sekä kotimaisia että kansainvälisiä adoptioita, ja ihan taviksia ovat. Kertokaas, miten tämän selitätte. Ja nyt jotain faktaa tiskiin, ei mitään "omaa mietintää".

Ja ap, luuletko oikeasti, että adoptioprosessissa ei käydä läpi sitä, että lapsi on aika suurella todennäköisyydellä jotenkin erityistarpeinen? Nyt käsi sydämellä.

Eikös Urpilainen ole kasvatustieteiden maisteri? Miksi maallikolle olisi erityislapsen hoitaminen helpompaa kuin fiksulle ja koulutetulle ihmiselle?

Väärän sanoman välittäjät pitäisi polttaa roviolla!

Mistas te tiedatte hanen mahdollisista lapsettomuushoidoistaan tai odotuksen kestosta?

Tunnen kymmeniä perheitä, jotka ovat adoptoineet lapsen. Ihan tavallisia koulutettuja, fiksuja vanhempia. Läheskään kaikki adoptiolasta haluavat eivät sellaista saa - adoptoitavia lapsia on niin vähän. Adoptiossa haetaan aina lapselle mahdollisimman sopivia ja hyviä vanhempia, tottakai hakijat ovat siinä mielessä eri asemassa keskenään. Adoptiossa haetaan ensisijaisesti lapsen etua, perhettä, jolla on mahdollisimman hyvät henkiset kyvyt sekä riittävän materiaaliset resurssit tukea lapsen kasvua ja kehitystä. Siksi on adoptiovalmennus, jonka aikana näitä kykyjä arvioidaan ja valmiuksia tuodaan hakijoille itselleenkin näkyväksi. Adoptiolapsi on aina tosiaan erityistarpeinen lapsi, sillä hänellä on elämänhistoriassaan menetyksiä, lapsihan on menettänyt äitinsä ja isänsä ja biologisen sukunsa. Vaikka ne ovat poissa, ne ovat kuitenkin koko ihmisen eliniän olemassa, ja asia vaatii oman käsittelynsä. Onnea ja kaikkea hyvää Jutan perheen elämään! 

Kyllä ap:n pyörä on huollon tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Mistas te tiedatte hanen mahdollisista lapsettomuushoidoistaan tai odotuksen kestosta?

Katsos kun ap ja eka vastaaja ovat miettineet tätä asiaa itsekseen vaivautumatta etsimään asiasta mitään tietoa, niin totta kai he ovat ymmärtäneet totuuden.

Onko tämä Urpilaisen lapsi erityislapsi vai erityislapsi adoptiotaustansa vuoksi?

Tällä hetkellä kun adoptiolapsia adoptoidaan syntymaansa ulkopuolelle vähenevässä määrin, lapsilla on usein jokin erityisyys, jokin  terveydentilaan liittyvä erityisyys tms. Esim. Kiinassa kotimaan adoptioiden määrä on noussut ja lasten adoptointiin ulkomaille suhtaudutaan negatiivisemmin. Lapsille halutaan löytää esinsijaisesti koti ja vanhemmat omasta kotimaasta. 

Pääministeri Sipilä:

Pääsiäisen ajan iloisiin uutisiin Sipilä lukee kansanedustaja Jutta Urpilaisen (sd) perheenlisäyksen.

- Se oli todella mukava uutinen, he ovat niin kauan jo toivoneet lasta. Onnittelutekstari lähtee tästä Jutalle, Sipilä puheli Iltalehdelle.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016032721329956_uu.shtml

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kymmeniä perheitä, jotka ovat adoptoineet lapsen. Ihan tavallisia koulutettuja, fiksuja vanhempia. Läheskään kaikki adoptiolasta haluavat eivät sellaista saa - adoptoitavia lapsia on niin vähän. Adoptiossa haetaan aina lapselle mahdollisimman sopivia ja hyviä vanhempia, tottakai hakijat ovat siinä mielessä eri asemassa keskenään. Adoptiossa haetaan ensisijaisesti lapsen etua, perhettä, jolla on mahdollisimman hyvät henkiset kyvyt sekä riittävän materiaaliset resurssit tukea lapsen kasvua ja kehitystä. Siksi on adoptiovalmennus, jonka aikana näitä kykyjä arvioidaan ja valmiuksia tuodaan hakijoille itselleenkin näkyväksi. Adoptiolapsi on aina tosiaan erityistarpeinen lapsi, sillä hänellä on elämänhistoriassaan menetyksiä, lapsihan on menettänyt äitinsä ja isänsä ja biologisen sukunsa. Vaikka ne ovat poissa, ne ovat kuitenkin koko ihmisen eliniän olemassa, ja asia vaatii oman käsittelynsä. Onnea ja kaikkea hyvää Jutan perheen elämään! 

Miksi sitten toiset saa kaksikin adoptiolasta?

Urpilaisen perheessä kansanedustajuus periytyy. 2003 se siirtyi isä-Karilta tytär Jutalle ja sitten kun tämä lapsi on aikuinen, Jutta luopuu paikastaan hänen hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kymmeniä perheitä, jotka ovat adoptoineet lapsen. Ihan tavallisia koulutettuja, fiksuja vanhempia. Läheskään kaikki adoptiolasta haluavat eivät sellaista saa - adoptoitavia lapsia on niin vähän. Adoptiossa haetaan aina lapselle mahdollisimman sopivia ja hyviä vanhempia, tottakai hakijat ovat siinä mielessä eri asemassa keskenään. Adoptiossa haetaan ensisijaisesti lapsen etua, perhettä, jolla on mahdollisimman hyvät henkiset kyvyt sekä riittävän materiaaliset resurssit tukea lapsen kasvua ja kehitystä. Siksi on adoptiovalmennus, jonka aikana näitä kykyjä arvioidaan ja valmiuksia tuodaan hakijoille itselleenkin näkyväksi. Adoptiolapsi on aina tosiaan erityistarpeinen lapsi, sillä hänellä on elämänhistoriassaan menetyksiä, lapsihan on menettänyt äitinsä ja isänsä ja biologisen sukunsa. Vaikka ne ovat poissa, ne ovat kuitenkin koko ihmisen eliniän olemassa, ja asia vaatii oman käsittelynsä. Onnea ja kaikkea hyvää Jutan perheen elämään! 

Miksi sitten toiset saa kaksikin adoptiolasta?

Kaikki asiat muuttuu, myös adoptiokäytönnöt. Mutta kuten tuo vastaaja, jolle kommentoit, kirjoitti: adoptiossa etsitään aina lapselle parasta mahdollista kotia, ei vanhemmille parasta mahdollista lasta. Lapsen etu on se, että on sisaruksia. Myös perheet, joilla on omia biologisia lapsia, voivat saada adoptiolapsen. Ja biologisilla vanhemmillakin on sanansa sanottavana, tutussa perheessä on kotimaasta vauvana adoptoidut veljekset. Bioäiti olisi antanut vielä kolmannenkin sisaruksen tähän perheeseen, mutta silloin heillä ei ollut sellainen elämäntilanne, että olisivat voineet lapsen ottaa.

Jotkut perheet voivat adoptoida useampia lapsia, jos heillä on siihen edellytykset. Adoptoidut lapset saavat toisiltaan vertaistukea esim, identiteettinsä muodostumiseen. Adoptiossa tosiaan huomoidaan aina ensisijaisesti lapsen etu, ei esim. se. että kaikille adoptiolapsen haluaville vanhemmille yritettäisiin saada tasapuolisuuden nimissä "edes se yksi lapsi". Adoptiota ei tarkastella aikuisen oikeutena, vaan lapsen näkökulmasta, lapsen etua tavoitellen. 

Vierailija kirjoitti:

Urpilaisen perheessä kansanedustajuus periytyy. 2003 se siirtyi isä-Karilta tytär Jutalle ja sitten kun tämä lapsi on aikuinen, Jutta luopuu paikastaan hänen hyväkseen.

Et oo vissiin kuullut, että Suomessa kansanedustajat valitaan vaaleilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urpilaisen perheessä kansanedustajuus periytyy. 2003 se siirtyi isä-Karilta tytär Jutalle ja sitten kun tämä lapsi on aikuinen, Jutta luopuu paikastaan hänen hyväkseen.

Et oo vissiin kuullut, että Suomessa kansanedustajat valitaan vaaleilla.

SDP ajaa listavaalia, jossa puoluetoimisto saa päättää oman puolueensa kansanedustajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urpilaisen perheessä kansanedustajuus periytyy. 2003 se siirtyi isä-Karilta tytär Jutalle ja sitten kun tämä lapsi on aikuinen, Jutta luopuu paikastaan hänen hyväkseen.

Et oo vissiin kuullut, että Suomessa kansanedustajat valitaan vaaleilla.

SDP ajaa listavaalia, jossa puoluetoimisto saa päättää oman puolueensa kansanedustajat.

Mitä sitten, vaikka ajaakin? Fakta nyt on se, että itsenäisen Suomen historian ajan kansanedustajat on valittu vaaleilla, ja valitaan edelleen, eli edustajuus ei periydy, kuten tunnut kuvittelevan.

Vierailija kirjoitti:

Eikös Urpilainen ole kasvatustieteiden maisteri? Miksi maallikolle olisi erityislapsen hoitaminen helpompaa kuin fiksulle ja koulutetulle ihmiselle?

Opettajat ovat parempia äitejä kuin muut? Koskeeko myös muita maistereita?