30+ ESIKOT ~~ viikko 8

Heippa kaikki!



Jaipur: niinkuin ainakin Lene jo tossa kommentoikin niin vauvallasi olisi hyvät mahikset selviytyä, vaikka syntyisi jo nyt. Onneksi meistä odottavista äidesitä pidetään huolta ja seurataan tarkasti (joskus jopa rasittavuuteen asti...) neuvolassa ja lääkärissä niin osataan toimia sitten tilanteen vaatimalla tavalla. Onneksi suhtaudut luottavaisesti, vaikka sulle sattuikin tällä kertaa tosi huolehtivainen lääkäri kohdalle. Helposti kun asiat saavat aivan valtavia mittasuhteita tässä raskauden hormonipyörteissä. Niin, onhan niitä vauvojakin kaikenkokoisia kuten meitä aikuisia, toiset ovat pienempiä ja toiset isompia ihan jo siellä kohdussa.

Siitä rempasta vielä: suosittelen lämpimästi ammeen hankkimista ja mielellään hommatkaa poreamme :) Mie ainakin tykkään!



Kiitos, Lene, imetyskommentista. Lueskelinkin tossa jotain pinoa, missä käsiteltiin juurikin sitä, että kun raskausaikana ei neuvolassa puhuta siitä kovinkaan paljoa eikä sitten ehkä itse tajua ottaa tarpeeksi selvää. Onpahan puuhaa mullekin näille viimeisille viikoille :)



Niin, mulla on sitten aika hyvät viikot menossa... paitsi etten oikein jaksais tehdä mitään. Pääasiassa syön ja nukun. Siis oikeesti. Mulle ruoka maistuu paremmin kuin hyvin, ihan kaikki mausteisetkin, samoin uni. Ei ole tarkoitus nyt kehuskella omalla ololla, mutta tää loppuaika on yllättänyt noiden asioiden suhteen, olin varautunut johonkin muuhun... Vatsa on kyllä tosi ylhäällä vielä ja hengästyn ihan älyttömän helposti, ja siksi en oikein jaksa tehdä mitään. Vähän alkaavat päivät käydä pitkiksi. Tänään tein sen apteekkireissunkin, että on sitten tykötarpeet valmiina ettei tartte lähteä heti apteekkiin juoksemaan.



Huomenna onkin se synnytystapa-arvip, katsotaan mitä siellä sanotaan, onko tulossa Jättiläisvauva vai ei :) Jos jsotain syystä päädyttäisiinkin suunniteltuun sektioon, niin sehän sitten tehtäis vissiin ensi viikolla. Huisin jännät paikat alkavat olemaan.



-Rudis 37+6

Kylläpä teillä odottajilla on monella pitkällä raskaus! Rudiksella jo täsiaikainen ja Jaipurillakin hyvin viikkoja. Aika menee vauhdilla. Meidän neito täytti 6 viikkoa ja on selvästi tomeroitunut, päätä kannatellaan terhakasti.



Eikö Lene tee ihmeitä kun saa nukkua? Ihana kuulla että alkaa tuntua hiukan valoisammalta. Ulkoilu tekee hyvää, samoin kaikki muukin joka muistuttaa normaalielämästä. Kiva että Rouva Sukkulalla sujuu noin mukavasti ulkoilut.



Meillä alkaa löytyä jo rutiineita iltarumbaan: minä nukun ja mies hyssyttelee vauvaa pari tuntia ennen puolta yötä ennen kuin menee itse nukkumaan, ja sitten minä jatkan uusin voimin. (Saiko tuosta nyt mitään tolkkua?) Ja olisiko tuosta vyöhyketerapiasta hiukan apua, tuntuu että tyttöä olisi helpompi tyynnytellä. Tänään simahti kantoliinaan tanssittamalla ja nyt voin jo istuakin, hytkytän vain välillä kun liinasta tuntuu liikettä. Myös se auttaa ettei toivokaan tytön nukahtavan ennen kolmea, niin jaksaa olla rauhallinen. Kun itse on rauhallinen on vauvakin tyytyväisempi.



Kyllä kantoliina on kätevä, nyt käänsin tytön vain tissille kun alkoi vaikutttaa nälkäiseltä. Käytän näin iltaisin kehtosidontaa, siitä tyttö tuntuu tykkäävän. Päivällä kätevämpi on ristisidonta jossa tyttö on pystyasennossa.



Mukavaa alkuviikkoa jokaiselle!



F & F 6 viikkoa

Pitikin oikein hehkuttaa eilen ettei tunnu missään...



Kello 01.18 heräsin tunteeseen, etten saa henkeä kun supistaa niin kovasti. Oli pakko nousta ylös sängystä. Supistuksia tulikin sitten vaihtelevasti 6-12minuutin välein aina tuonne aamuneljään asti, jolloin välit alkoivat harventua 15-20minuutin kieppeille ja voimakkuudetkin lientyä. Menin sitten takaisin sänkyyn ja sain torkuttua kuuteen asti pienissä pätkissä, nousin sitten miehen kanssa kuudelta ylös kun sillä soi kello töihin lähtöä varten. Vieläkin on tullut yksittäisiä suppareita, mutta muuten taidettiin vielä " selvitä säikähdyksellä" . Vaalenpunaista limaa on taas tullut vähän vessareissujen yhteydessä, eli jotain kuitenkin jo tapahtuu tosiaan. Alkaa jo vähän jännittää. :)



Koira oli aamuyön tunteina ihmeissään, että mikä on emännällä hätänä... Koitti lohduttaa tuomalla mulle puruluitaan ja pehmolelujaan. :) Voi ressua, valvoi koko ajan minun kanssa kun keinuin ja köpöttelin edestakaisin pimeässä. Lämmin kauratyyny ristiselän päällä helpotti kivasti tukalinta oloa, olipa ihana ajatus mieheltä hommata sellainen joululahjaksi.



RouvaSukkula, mulla on tosiaan sellainen " suurien tunteiden mies" . ;) Sillä tunteet on hyvin voimakkaat, olipa kyse hyvistä tai pahoista fiiliksistä tms. Ne myös vaihtelee nopeaan, joten jos hermo palaa kerralla loppuun, niin mies myös yleensä leppyy lähes napista painamalla (kun vaan sen oikean napin keksii...). Pienenä tyttönä jo sanoin, että haluan tumman ja tulisen miehen, ja sellaisen olen tainnut sitten ottaakin. ;)



Mutta nyt taidan lähteä koittamaan josko saisin vielä nukuttua muutaman tunnin kun ei enää niin kovin supistele.







susanna 35+1

ja TUTANNA, onpa sinulla ollut ilta ja yö! Jos olet kotona ja tietokoneella nyt aamulla, niin miten jaksat? Toivottavasti supistukset olisivat vielä harjoitussupistuksia. Onneksi olet tosin jo erittäin hyvillä raskausviikoilla ja jos vauva syntyisi, olisi kaikki varmasti ihan hyvin. Lämpimiä ajatuksia :)



Ja totta tosiaan, kuten FRIDA totesikin, monet ovat raskaudessaan jo tosi pitkällä - RUDIS, TUTANNA ja pian JAIPURKIN. Aika vauvan kanssa kuluu nopeaan. Oma neitommekin on jo kahdeksan viikon ikäinen - iso tyttö, vaikka ihan pikkuvauva onkin.



:)



Katja ja Joulutyttö