30+ ESIKOT ~~ viikko 8

Kirsillä olikin just osuvia kommentteja tähän raskauteen! Varsinkin toi, että saa levätä aina kun huvittaa ... ja nukkua pitkään vielä kun voi :) Mulla on periaatepäätöksenä ollut, että ennen kymmentä en nouse ylös sängystä näin ennen vauvan syntymää. No, pari pientä poikkeusta on ollut ... ja joskus kyllä käyn syömässä aamupalan ja menenkin takaisin nukkumaan. Nimenomaan tämä kiireettömyys on ihanaa! Harvoin tällaisesta luksuksesta saa nauttia :) Niin ja tuskin enää kovin pitkään saankaan nauttia. En ole vieläkään kyllästynyt masuuni, se on vieläkin tosi ihana ja mieli on yllättävän rauhallinen viikkoihin nähden. Siis ainakin tällä hetkellä...



Jalat ovat aika turvoksissa vähänkin jos kävelee ja nyt niitä on alkanut kutittaakin. Onko normaalia, siis toi kutina? Siis kuivat käppyräthän ne on kuin mitkä ja rasvata pitää ahkerasti, mutta ei se kauheasti auta.



Aurinkoista viikonloppua!



R 38+4

Hei kaikille! Olen lukenut satunnaisesti viestejänne ja nyt äitiyslomalle jäätyä olisi enemmän aikaa kirjoitella. 30+ esikot vaikuttaa oikein mukavalta porukalta ja olisi kiva liittyä mukaan!



Olen 31-v, mies 32v Helsingistä. Ennen äitiyslomalle jäämistä tein pääasiassa väitöskirjaani. Raskausviikkoni ovat 34+6. Raskaus on sujunut yllättävänkin mukavasti, mutta huolenaiheena on vauvelin perätila. Olisikin kiva kuulla, miten esim. Sweatie olet toipunut keisarinleikkauksesta.? Ensi viikon tai seuraavan viikon aikana selviää, tehdäänkö ulkokääntöä vai suunnitellaanko jo sektiota. Huomaan, että jännittää..olen nähnyt painajaisiakin jo aiheesta.



Vauvan tuloa jo kovasti odotellaan vaikka toisaalta myös sekin aiheuttaa suurta jännitystä. Lähipiirissäni kun ei oikeastaan kenelläkään ole ihan pieniä lapsia. Olen itse varsin epäkäytännöllinen ja uusavuton monessa asiassa ja tuntuu huojentavalta, että netin kautta saa ihan käytännön tietoa vauvan hoidosta (kiitos kaikille vauvan saaneille, jotka ovat jakaneet tietojaan!)



Mukavaa viikonloppua



t. Sirje

Tulin minäkin taas vaihteeksi tänne odottajien puolelle kurkkaamaan, että miten menee :)



Tutanna kyselit taipuisapäisestä kuumemittarista. Niitä saa ainakin apteekista. Se on kätevä käytössä ja mittaa lämmön muutamassa sekunnissa. Onneksi meidän tyttö on säästynyt kuumeelta ja nuhalta - nenänniistäjääkään emme tarvitse. Itse epäilisin tuota tuttimittaria, koska kaikki vauva eivät tuttia puoli. Sinulle Tutanna vielä muutenkin erikoisesti terkkuja - Joensuu on taas mielessäni, koska viime viikolla saimme sieltä vieraita. Ensi viikolla taas juhlimme tyttömme ristiäisiä ja kaikki kolme kummia asuvat missäs muuallakaan kuin Joensuussa!



Me olemme tarvinneet aika monta vaatekertaa vauvalle, koska meillä tyttö pulauttelee aika tavalla. Vaihdamme tytön vaatteita neljästi päivässä (aamupäivä-, päivä-, ilta- ja yöpuku, pukeutumisetiketti on hallussa!) ja siksi meillä on 8-10 vaatekertaa kutakin kokoa, jottei tarvitse koko ajan pyörittää pesukonetta. 56-senttiset menivät vajaat kaksi kuukautta ja nyt olemme muutaman viikon ajan käyttäneet 62-senttisiä vaatteita. Viime viikolla sain muuten kuolalappuja, jotka sopivat hyvin pukluttelijallekin. Nyt vain lappu menee likaiseksi eikä vaatteita tarvitse vaihtaa ainakaan niin usein. Frida on oikeassa, kietaisubodyt ovat pikkuvauvalla käteviä.



S-keskustelu on kiintoisaa. Meillä läheisempi parisuhteellinen kanssakäyminen on aika minimissään nyt. Ensiksikin nukumme perhepedissä (koska vauvaa on niin hankala nukuttaa omaan sänkyynsä) ja sikäli kahdenkeskisen ajan löytäminen on hankalaa. Toiseksi imetys kuivattaa limakalvoja eikä fyysisesti tee oikein mielikään. Mutta ehkäpä sekin aika koittaa taas...



Sirje: Tervetuloa 30+ esikoihin :) Minäkin tein väikkäriä ennen äitiyslomaa ja jatkan sitten joskus - ajattelin olla hoitovapaalla ainakin vuoden loppuun, mutta mistäs sitä tietää, mitä ensi vuonna tapahtuu. Kyselin Swheatielta keisarileikkauksesta. Minulle tehtiin myös sektio, tosin eri syystä: Vauvani oli raivotarjonnassa, mutta jouduin leikkaukseen kesken alatiesynnytyksen. Olen toipunut todella nopeaan. Ihan heti leikkauksen jälkeen olin väsynyt enkä voinut itse pitää omaa vauvaani sylissäkään, mutta tuo kesti ihan vain päivän tai pari. Jo viikon kuluttua oloni oli aika hyvä enkä tarvinnut enää särkylääkkeitäkään. Nyt kun Joulutyttömme syntymästä on kulunut tasan kaksi kuukautta, ei leikkauksesta muistuta oman vauvelin ohella kuin pieni punainen naarmu bikinirajassa. Oletko menossa Naistenklinikalle vai Kättärille? Me olimme Kättärillä, jossa saimme perhehuoneen ja jonka henkilökuntaa voin ainakin meidän tapauksessamme vain kehua. Onnea sinulle joka tapauksessa - nyky-Suomessa on hyvä synnyttää, olipa tapa mikä tahansa. Käy vaikka tsekkaamassa viime aikojen pohdintoja 30+ esikoiden vauvapuolelta :)



Meillä on tänään ollut kiva päivä - odotan tosin kauhulla, jos koliikki-itku alkaa illalla. Kävimme Helsingin keskustassa koko pienen perheemme voimin ja harrastin shoppailua, joka oli niin terapeuttista. Tulikin ostettua kaikenlaista aina neuletakista juhlakenkiin ja Kanebon ripsiväristä vauvan yöpukuihin (56-senttiset ovat jo pieniä). Imetyskin sujui ok: Tyttö puklasi ja itki vain hetken ja on nyt kotona ollut oikea hymysuu.



Katja ja Joulutyttö, tasan 2kk

Sirjelle vielä: Kirjoitin vahingossa, että " kyselin Swheatielta" , vaikka tarkoitin toki kirjoittaa " kyselit" ...



Katja, hajamieli-hattarapää

Jälleen täällä ollaan hyvissä ajoin hereillä. Vaikka illalla katsoin pronssiottelunkin kokonaan ennen nukkumaan menoa ja yöllä heräsin siihen että koira oksentaa. Niinpä pesin yöllä keittiön matonkin, tai osan siitä.



Pakkasta näyttäs olevan taas hieman yli -20 joten pitäisi nykäistä vaatteet päälle ja lähteä hakemaan puita. Eilen ripustin olohuoneeseen uudet verhot ja nyt olikin kiva istua olkkarissa ja ihastella verhoja päivän valolla. Ihanat, heti tulee hyvälle tuulelle kun on jotain uutta:)



Jokohan tänään saisin leivottua ne laskiaspullat... Ajattelin kyllä vaihtaa työhuoneeseenkin uudet verhot, mutta ne vaatii ensin ompelukoneen käyttöä jotta saan verhotangolle kujan.



Ihanaa! Ukko tulee tänään kotiin. On ollut viettämässä polttareita toisella paikkakunnalla enkä ole viitsinyt soitella ja häiritä.



Nyt aamukahvin juontiin.



t. Nasu ja Touko-masu 28 tasan!!!



ps. Innostuin eilen hakemaan tietoa kestovaipoista. Ajattelin tilata pari all-in-one-vaippaa jostakin ja kokeilla, sitten voisi tehdä itsekkin. Onko suosituksia mistä kannattaa tilata (lähinnä hinta-laatu)?

Kiva kuulla SnowApple, että keisarinleikkauksestakin toipuu noin nopeasti! Tärkeintähän se on, että oma vauva syntyy turvallisesti, mutta silti on jonkin verran harmittanut se, että jos " joutuu" keisarinleikkaukseen. Olemme myös menossa Kättärille ja toiveissa on myös perhehuone. Kaikki tapaamani kätilöt ovat olleet kyllä todella ystävällisiä ja mukavia, joten sen suhteen olen rauhallisin mielin. Hienoa, että teillekin jäi hyvät muistot Kättäristä.



Luulin jo, että olen ostellut aivan liikaa innoissani noita 56-kokoisia vaatteita, mutta tuohan kuulostaa siltä että niitä voi olla vieläkin useammat kappaleet. Hauskaa, että saa vielä mennä söpöjä vauvanvaatteita katselemaan. Vauvan sukupuolta ei kyllä tiedetä, joten se vähän rajoittaa tätä ostoksilla käyntiä.



Tutannako kyseli siitä kuumemittarista. Kättärillä kertoivat käyttävänsä ihan tavallisia kainalomittareita, koska ne olisivat ilmeisesti luotettavimpia kuin esim. korvamittarit tällä hetkellä. Tai ainakin tämä oli heidän kantansa. Itselläni ei mitään sen tarkempaa tietoa ole.



Siitä väitöskirjan tekemisestä. On ollut ihan hyvä ratkaisu tässä odotusaikana koska aikataulut on olleet vapaampia kuin tavallisessa 8-16 työssä ja on kiva jatkaa sitten kun tuntuu siltä, että haluaa palata töihin. Luulen myös että työaikajärjestelyt, esim. jos haluan tehdä töitä vain päivän-pari viikossa aluksi, onnistuu hyvin tämän väitöskirjan kanssa. Se tuntuu nyt hyvältä, että saisi olla vauvan kanssa niin kauan/paljon kuin itsestä tuntuu. Mutta nämä ovat näitä tämänhetken tunnelmia, varmaan päätökset syntyvät sitten kun näkee, millaista se vauvan kanssa oleminen oikeastaan on.



Aurinkoista sunnuntaita,



Sirje, rv 34+6

Tulin vaan kertomaan, että verenpaine on nyt pitkään levänneenäkin todella korkea ja joka paikka on ihan kamalan turvoksissa. Päässäkin vähän jyskyttää. Ei kuitenkaan kuulemma vielä tarvitse yötä vasten sairaalaan mennä ellei olo tästä pahene (soitin ja kysyin), vaan heti aamulla neljän tunnin pissinäytteen kanssa neuvolaan.

Jos ei minusta huomenna iltapäivään mennessä mitään kuulu, niin olen sitten varmaan joutunut lähtemään neuvolasta äitipolille tarkempaan syyniin.





Näissä (hyvin omanapaisissa) tunnelmissa,





susanna 35+6









ps. Tervetuloa joukkoon Sirje!

Sellaista menkkakipumaista jomotusta tuntuu alaselässä, mutta muuten ei mitään hätää, sain nukuttuakin vielä muutaman tunnin.



Nyt pitää mennä syömään jotain, on aivan karsea nälkä!





Mukavaa päivää kaikille. :)







-s-

Eihän tuo vaaleanpunainen vuoto vielä lapsivettä ole? Minulla alkoi synnytys lapsivesien menolla. Ensin se oli kirkasta ja sitten myöhemmin vaaleanpunaista. Sitä holahteli ensin sellaisia puolen desin määriä ja myöhemmin desikaupalla... Jos epäilet sen olevan lapsivettä, kannattaa tilanne käydä tarkistuttamassa, ettei tulehdus pääse kohtuun.



Mut komennettiin hetimiten Naistenklinikalle, kun kuulivat lapsivesien menneen. Multa tarkistettiin synnytyksen aikana tulehdusarvoja (CRP) useaan kertaan. CRP:tä tarkistettiin pojastakin syntymän jälkeen ja kun se oli hieman koholla, sitä seurattiin koko sairaalassaolon ajan. Arvo laski hänellä kuitenkin normaaliin jo sairaalassa.

Se vaaleanpunainen on aikas paksua mönjää (yäk!), joten luulisin olevan ennemminkin sitä limatulppaa tms. Mutta en tosiaan tiedä... Neuvolassa sanoivat, että sitä voi vähitellen irrota jopa muutaman viikon ajan ennen synnytystä, ja aika vähän kerrallaan sitä on tullutkin.

Torstai-aamuna olen menossa lääkärille tuota kohdunkaulaa ja -suuta näyttämään, joten pitää kysyä sitten häneltä tarkemmin.

jossa siis kävin tänään.

Mutta ensin .. olipa tosiaan yö Tutannalla. Meinaat siis kuiteskin ohittaa mut ;) Toivottavasti vauvasi nyt kuitenkin jaksaisi vielä hetken köllötellä sun masussa.



Joo, siis tänään tosiaan kävin siellä synnytystapa-arviossa, näyttäisi keskikokoinen vauva olevan tulossa (eikä siis mitään jättiläistä, minkä takia nlalääkäri mut sinne lähetti). Painoarvio on 3,4 kg ja laskettuna aikana tarkoittaisi 3,6 kg. Lääkäri oli tosi mukava ja selitti kaiken mitä tehtiin perusteellisesti, joten käynnistä jäi hyvät fiilikset. Niin ja siis vauvan pitäisi mahtua alakautta, on kuulema hyvä lantio :) Lupaavaa synnytytystä ajatellen. Kohdunkaulaa on vielä jäljellä, kohdunsuu kiinni eikä vauvan pää ole vielä kiinnittynyt, siellä se liikkuu vielä... Luulenpa siis, että meillä elo tässä samassa kropassa vielä hetken jatkuu. Mutta eipä se lääkäri käynyt arvailemaan, että milloin syntyy, vaikka sitä kysyinkin...

Mutta mun kai pitäis ruveta keksimään jotain kivaa tekemistä, ettei aika käy pitkäksi. Oliskos jollain hyviä kirjavinkkejä?



Tulipa omanapainen viesti, mutta eipä paljon muuta ole mielessä kuin oma napa.



Rudis 38 tasan

kiva Lene että elämä alkaa voittaa sielläkin päin ja asiat helpottua :o) Ja RvaSukkulalla kuulostaa jo ihan kivalta. Paljon tekee se jos lapsi syö hyvin, maitoa tulee, eikä tarvi miettiä saako se tarpeeksi ravintoa.



Meillä on ulkoiltu myös viime viikon torstaista lähtien, perjantaita lukuunottamatta (Susumi: kohta voitais lähteä teidän kanssa vaunulenkeille). Poika nukkuu vaunuissa kuin enkeli :o)



Viime torstaina terkkari kävi kotona ja sen jälkeen tapahtui jotain ihmeellistä: poika päätti että jättää öiset rintaraivarit (päivisinhän meni ihan hyvin) ja alkaa syödä kunnolla öisinkin. En tiedä mikä häneen meni, mutta nyt ollaan lähes täysin rinnalla, pari kertaa vain olen antanut pullosta kun olen ollut epävarma huudon laadusta. Eli kyllä se sittenkin onnistui :o)



No, nyt kyllä on alkaneet mahavaivat, niitä on ollut parina iltana... eli luen mielenkiinnolla ja ' kauhulla' Fridan ja Snowapplen juttuja ja kiitos vaan vihjeistä, täytyy ottaa niistä vaarin. Cuplaton ei taida tehota, Disflatyliä osti tänään ja Rela-tipat menee. Eka huutoiltana annoin pullomaitoa kun en ollut varma onko kyse nälästä, mutta selkeästi nyt näyttää mahavaivoilta. Kädet huitoo, jalat kipristelee ja pieruja tulee... vaivat alkaa 18-21 välillä ja loppuu puolilta öin. Hyssytellään sylissä, keinutellaan sitterissä ja lepotuolissa ja yritetään antaa tuttia suuhun. Oman lapsen huuto on kyllä kamalaa kuunneltavaa kun et voi toista auttaa...



Onko vihertävä kakka muuten normaalin väristä? Ryynimäistä löysää se on, mutta korvikeella kakka oli ihan sinapin keltaista, nyt rintamaidolla enemmän vihertävää- pitäisikö soittaa terkkarille kun tämä värin muutos tuli samaan aikaan kuin vatsavaivat ja toisaalta myös tämä täysin rintamaitoon siirtyminen.



Kiitos vaan kaikille (Suiza ja Mari esim.) jotka jaksoitte lohduttaa ja lievittää ahdistustani vastikkeen annosta. Hormonihöyryillä on varmaan oma osansa siinä huonomuuden tunteessa, mutta nyt osaan olla jo armollisempi itselleni, jos tämä vielä tästä hyytyy jostakin syystä, niin pystyn jo suhtautumaan rauhallisemmin lisämaitoon ja ylpäätään koko asiaan. Hyvin silläkin lapsi kasvaa.



T. Olivera ja Ollie

Oli se varmaan helpottavaa kuulla, että ihan normaalia kokoa vauveli on ja että alakautta mahtuu tulemaan. Toivoisin itsekin samanlaisia uutisia kun pääsen " arvioitavaksi" . Mulla tuo samainen synnytystapa-arviointi on parin viikon päästä (jos nyt sinne asti vauva masussa pysyy).



Kovasti koitan pysyä ruodussa ja antaa sinun synnyttää ensin, mutta tuntuu täällä olevan pienellä jo kova kiire... ;) Nyt on iltapäivän mittaan taas alkanut supistella, ei kovin kovaa eikä säännöllisesti, mutta kuitenkin niitä vaan tuntuu taas riittävän. Oudosti " säteilee reisiin" nuo supparit. En ymmärrä miten se siltä tuntuu, mutta niin vaan tekee. Ja jomottaa niin pirusti tuonne alaselkään kuten menkkojen aikana. Taidan lähteä taas kuumaan suihkuun kun lämpö tuntuu helpottavan.





susanna 35+1



ps. Mistähän se muuten johtuu, että mulla on yleensä aina öisin nuo pahimmat olot...? Luulisi että silloin kun on vaakatasossa, niin olokin olisi parhaimmillaan. Weird...

(oliko se Jaipur joka pohti niiden kipeytymistä?) että mullahan kyljet ja kylkiluut kipeytyivät jokin aika sitten aivan tautisen paljon ja tuntui että kohta pullistuvat ulospäin, nyt on jo helpottanut sitten se vaiva. En tiedä sitten onko tosiaan baby alkanut laskeutua vai mikä sen on tehnyt, mutta enää ei tarvitse istua superryhdikkäästi ja hengittää ihan pinnallisesti. Eli jospa se sielläkin parin viikon sisään helpottaisi, toivotaan ainakin. :)



Ja nyt suihkuun!

Kävin tuossa jo päiväunet vetäisemässä ja sen jälkeen jaksoinkin kolata yön aikana sataneet lumet. Mahtaa ukko olla ihmeissään että kuka meillä on lumityöt tehnyt... ;) Oli mukavaa kun lumi oli niin kevyttä höppöä, eipä tuossa paljon rasittunut.



Viime yö meni taas tosi vähällä unella, mutta muuten olo on mahtava kun ei mikään paikka kolota eikä supistele. Mitähän on oikein meneillään... Turvotusta kyllä riittää vaikka muille jakaa, sain eilen illalla sentään sormuksen pois sormesta kun rasvan kanssa pitkään nitkutin. Nyt se killuu tuossa kaulaketjussa, en enää uskalla edes laittaa sormeen ettei vaan puristu niin tiukkaan että sormen verenkierto estyy. On jotenkin ihan " alaston olo" ilman rakasta sormusta...



Eilinen mökötyskin onneksi päättyi miehen kotiuduttua, ja ilta meni mukavasti kisoja katsoessa ym. Sainpa oikein selkähierontaakin lämpimän suihkun päätteeksi, kylläpä teki hyvää. :)



Tänään ajattelin käydä kangaskaupassa niitä lastenhuoneen verhoja varten kangasta etsimässä. Toivottavasti löytyisi jotain kivaa, niin saisin nekin tehtyä ennen vauvan tuloa. Mies eilen illalla tuumasi, että joko hän kävisi vintiltä vannan etsimässä ja pesisi sen, ja tänään aikoi sen sitten hakeakin. Meillä on minun pikkuveljen (nyt 11v) vanhoja leluja, pelejä, amme, syöttötuoli yms. tarvikkeita vintillä, ovat olleet siellä jo yli neljä vuotta odottamassa käyttöönottoa. Harmi, että se pinnasänky sitten meni pilalle vintillä ollessaan, ei olla vieläkään saatu aikaiseksi ostaa uutta. Vaan ehtiihän tuon, nyt on ensisänky tehty kahdesta päällekkäisestä (toisiinsa kiinnitetty) äitiyspakkauksen laatikosta (joista alimmainen on täynnä minun opiskelukansioita) jotka on päällystetty kauniilla " pehmustetulla" kankaalla. Siitä tuli oikein hieno, vaikka itse sanonkin. :)



Jepulis, pitänee lähteä laittamaan ukon köriläälle ruokaa ennen kuin tulee töistä.









Ensimmäisen äitiyslomapäivän tunnelmissa,



susanna 35+0

Mitäpä kaikille kuuluu tänään? Itselle ei oikein mitään erikoista, mutta kirjoitan kuitenkin. Eilen oltiin leffassa katsomassa Johnny Cashista kertova elokuva, oli kivaa musiikkia ja muutenkin kiinnostava. Onneksi ei ole tuota ' kuuluisuuden ristiä' itsellä...



Aamulla oli kokoarvioultra naistenklinikalla, ja meidän vauva oli kasvanut ihan samalla lailla kuin verrattuna edelliseen mittaukseen, siis oli suhteessa suunnilleen samalla kohtaa käyrää, siellä alhaalla siis. Mutta tällä kertaa meille osui sellainen ' huolestunut' lääkäri, joka jopa sanoi jossain vaiheessa että katsotaan viimeistään kahden viikon kuluttua, miten kasvu etenee, vai kannattaako ottaa pikkuinen tänne meidän joukkoon kasvamaan, jos ei kohdussa näytä kasvavan. No siihen en kuitenkaan usko, uskon että me vaan saadaan siro vauva. Se kuitenkin liikkuu vilkkaasti ja tuntuu voivan hyvin, kaikki istukan virtaukset ym. on kunnossa. Eikä pienuudelle ole mitään syytä. Katsotaan taas parin viikon kuluttua miten pikkuinen voi.



Tiedättekö, miten hyvät mahikset vauvalla olisi täällä jo tulla toimeen, jos pitäisi parin viikon päästä syntyä? Riippuukohan se enemmän viikoista vai koosta?



Hui, toi Tiia Piili tuossa vastaa-laation vieressä iskee silmää! Luulin pitkään että kuvittelen omiani, mutta en sittenkään.



Rudis, kyselit remppajutuista. Siellä voisi kyllä asua ihan hyvin, mutta me halutaan ylimpään makkarikerrokseen wc, koska nyt wc on vain kaksi kerrosta alempana, enkä halua siellä asti käydä vauvan kanssa. Lisäksi alimmassa kerroksessa ajattelimme laajentaa kylppäriä, meidän on nimittäin saatava amme :) Tuollaisiin kosteuseristyksiin täytyy tietysti varata vähän rahaa.



Sullakin on muuten jo komeat viikkoluvut, ei ole enää kauaa h-hetkeen! Kivaa! (Oisinpa mäkin jo yhtä pitkällä, ja vauva turvallisemmilla viikoilla!)



Hyviä viikon jatkoja kaikille!

jaipur 33+0

Ihan parin viime päivän juttu tämä, että maha tuntuu työntävän kylkiluita ylöspäin, ja on hankalaa istua lysyssä. Ryhti pysyy hyvin kunnossa siis!

kun kyselit noita viikoista/ vauvan selviytymisestä.



Meidän neidin syntymä oli vk 35+6 ja ihan valmis " pakkaus" oli siinä vaiheessa. Viikosta 37 eteenpäin lasketaan täysaikaiseksi (muistaakseni).



Eli muutama viikko eteenpäin niin ei mitään hätää, nytkin jos vauva syntyis niin tarvitsis vain jonkin aikaa tehostettua hoitoa.



Hyviä vointeja teille kummallekin!



Suiza

Jaipur: vaikka vauvasi syntyisi nyt, hänellä olisi >95% mahikset säilyä hengissä.



On muuten ollut aika rankkaa tämä alkuaika. Odottajille neuvoksi, että ottakaa selvää siitä imetyksestä etukäteen, vaikka se ei kauhean ajankohtaiselta tai kiinnostavalta tuntuisikaan. Itse en lukenut imetyksestä juuri mitään ja kyllähän sitä aika hukassa olenkin ollut. (Ja ties mitä ongelmia vielä on edessä?)



Nyt on jo helpottanut. Mulla on maidontuotanto siirtynyt overdrivelle. Käsite suihkutissi tuli tutuksi tänään, kun poika päästi hetkeksi tissistä irti ja kasteli kasvonsa maidolla. Minulla tuntuu menevän niin, että mitä enemmän juon vettä ja nukun, sitä enemmän tulee maitoa. Sain viime yönä nukuttua tosi hyvin kun vauva nukkui 2,5 tunnin syöttöväleillä klo 01-10. Olen ihan uusi ihminen. Olinkin aika väsynyt, kun mies piti lauantaina varpajaiset, ja hoidin vauvaa koko päivän yksin ja yöllä en päässyt siltä meteliltä nukkumaan. En voinut lähteä oikein evakkoonkaan flunssaisen vauvan kanssa. Vauvan nuha ja yskä ei muuten onneksi ole pahentunut, joten toivon, että se menisi pikkuhiljaa itsestään ohi.



Lonkkalastankin kanssa alkaa rutiinit löytyä. Imetys onnistuu makuultaan vauvaa varovasti vähän kyljelleen kääntämällä. Onneksi on imetystukisivut, joilta löytyi neuvoa tähänkin tilanteeseen. Omat vaivat alkaa myös parantua: tiehyttukos on kadonnut, kiitos antibioottien. Epparihaava alkaa myös sulkeutua, ja tuntuu siltä että jos toipuminen jatkuu tätä vauhtia, viikon parin päästä saatan päästä jo istumaankin. Talon ulkopuolelle en ole vielä päässyt perjantaista lastenlääkärikäyntiä lukuunottamatta.



Viimeisenä ongelmana mulle iski hiivatulehdus ilmeisesti antibioottien takia. Koetan selvitä vielä ilman lääkettä, mutta pian todennäköisesti joudun ottamaan jotain tähänkin vaivaan.



No juu, pahemminkin asiat voisivat olla. Olen kuitenkin suht toimintakuntoinen. Koiratkin palaavat hoitoevakosta tänään, ja mun täytyy alkaa ulkoilla niiden kanssa edes 15 minuuttia kerrallaan. Siinäpä sitä on pakko pukeutua ja mennä edes hetkeksi ulos. Vauvaahan ei voi flunssaisena ulkoiluttaa. Onneksi mies on vielä viikon isyyslomalla!



Onpa muuten hassu fiilis, kun ei tarvi enää kirjoittaa raskausviikkoja tekstin alle. :)

Heippa,



Käveltiin tässä iltapäivällämiehen kanssa ostoksille Malmille ja takaisin. Tytsykkä nukkui koko reissun tyytyväisenä vaunuissaan, joten vaipan vaihtoon ja imetykseen päästiin vasta täällä kotosalla. Olen ihan innoissani kun ollaan jo näin hienosti päästy tytsyn kanssa liikkeelle. Eilen taas käytiin Anopin luona Järvenpäässä. Siellä vaihdettin vaipat ja syötettiinkin. Anoppi kaivoi hädissään pienen muovipussin vaipalle ja pyysi kiikuttamaan mennessämme ulos roskikseen. Naureskelin, etteivät nämä kakat vielä millekkään haise, pikkuisen makealle kaurapuurolle korkeintaan, mutta odota sitten kun vauva alkaa syömään kiinteitä...



Luin Tutanna kuvauksesi viikonlopusta. Kuullostaa kovin siltä, että miehelläsi on aika samanlainen temperamentti kuin omallani. Välillä lentää rättiä seinille ja V-sanaa kiljutaan kun eivät hommat suju. Sitten välillä taas on niin rakastava ja ihana. Vaan eipä ole meikäläisenkään temperamentti yhtään helpompi, mutta siitä huolimatta en saanut mieheltä oikeutta kiukkuilla yhtään enempää raskaana ollessani. Nyt taas ovat kyyneleet olleet tuplaherkässä synnytyksen jäljiltä.



Jaipurille on tullut tuttuja oireita. Muistat kai kuinka valittelin kuukausi sitten jatkuvasti kipuja kylkiluissani kun vauva työnsi itseään sinne väliin. Masuhan pysyi meikäläisellä korkealla aina torstaihin 2.2. asti ja vasta sen päivän supistelujen myötä oli iltasella laskeutunut. Sen huomasin vasta valokuvista, että aika huima juttu.



Sen annan minäkin neuvoksi teille odottajille, että yrittäkää tosiaankin tehdä ja laittaa kaikki valmiiksi ajoissa. Vauvan kanssa ei meinaa ehtiä ei sitten yhtään mitään. Ja väsymys tässä alussa on myöskin aivan valtava.



Vaan oikein hyvää odotusviikkoa kaikille odottajille.



terv.

RouvaSukkula & Astris 2vk+3pv