Lue keskustelun säännöt.
Eroaminen on lapsiperheessä tosi ikävä juttu!!!
26.03.2016 |
Omat vanhempani erosivat kun olin 8 v. Siitä alkoi isän uusien naisystävien ehtymätön ketju. Suunnilleen vuosi per nainen tahdilla. Hän kuoli kuitenkin hyvin yksinäisenä 62-vuotiaana. Viime vuonna erosi mieheni veli sekä kaksi ystäväperhettä. Kenelläkään ei näytä menevän paremmin kuin ennen eroa. Miehen veli ikävöi lapsiaan koko ajan, ja lapset oireilevat koulussa ja päiväkodissa. Tuttavaperheen lapsia heitellään isälle ja äidille äidin työvuorojen mukaan, kun ei ole ketään, joka lapsia katsoisi esim. Iltavuoroviikolla. Isä joustaa, miettii, milloin saa taas lapset "oikeasti" sopimuksen mukaisina aikoina ja milloin ne ilmestyvät reput selässä päivän varoitusajalla, kun äidille tulikin työvuoron vaihdoksia. Mitä järkeä on erota, jos lapset joutuu kärsimään?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
eniten olen miettinyt sitä, miksi lapset joutuvat vaihtaa kotia? eikö olisi lasten kannalta mukavampi, että sovussa vuokrattaisiin joku kämppä, missä toinen vanhempi käy välillä asumassa, vuoroviikoin? aina lapset on ne, jotka joutuvat vaihtaa paikkaa, mielestäni se on epäreilua koska he eivät alun alkaen ole halunneet että perhe hajoaa. tottakai siis ymmärrän, että avioero on monessa tilanteessa se ainoa vaihtoehto, ja että lapsetkin ovat onnellisempia, kun äiti ja isä eivät ole väkisin yhdessä..
Käytännössä minä, Sari Sairaanhoitaja, saan nettona palkkaa käteen 2100€ kuussa. Tästä maksan rivitalokolmion asuntolainalyhennystä ja lainavakuutusta 900€ /kk. Vesi, sähkö ja yhtiövastike yht. 400€ / kk. Vakuutukset noin 200€ / kk. Palkasta jää siis 600 € kuussa ruokaan, hiustenleikkauksiin, sanomalehteen ja bensakuluihin. Kahden lapsen lapsilisät tulee myös minun tililleni, ja ne käytän aina lasten vaatteisiin ja kenkiin, harrastuksiin yms. Meillä on ollut sohva rikki 4 kk, ei ole varaa uuteen. Minulla ei ole kunnollista toppatakkia, entisestä hajosi vetoketju ja kiinnitin tilalle tarranauhaa. Nuorempi lapseni on ekaluokkalainen. Lopetin iltapäiväkerhon häneltä, koska se maksoi satasen kuussa, ei ollut varaa. Ex-miehelläni on vielä pienemmät tulot kuin minulla eikä hän saa lapsilisiä ja lapset on puolet ajasta hänen luonaan. Kuinka luulisit meidän pystyvän vuokraamaan ja kalastamaan vielä kolmannen kodin???? Ettei lasten tarvitsisi siirtyä kotien välillä. Väitän, että suurin osa suomalaisista pienten lasten vanhemmista on tällaisia tavallisia keskituloisia, joilla on rahat aina tiukilla, eikä tule yhteiskunnalta avustuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nou shit, Sherlock. Se on ilävää myös lapsettomana. Eroaminen onnyleisesti ottaen aika perseestä, mytta siihen on syynsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tunne ketään lapsiperheellistä, jotka olisivat eronneet kevyistä syistä.
Itse erosin miehen pahenevien mielenterveysongelmien vuoksi. Mukaan tuli pelaaminen, rahavaikeudet ja vieraat naiset.http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/saako_ihan_hyvast…
...siinä yksi.
En väitä etteikö eroaminen olisi tarpeen sinun kaltaisissasi tapauksissa, mutta ikävä kyllä nämä kevyet "minä, minä" syyt ovat aika yleisiä.
Ehkä kaveripiirissäsi erotaan kevyistä syistä, mutta kyllä lapsiperheissä eron kynnys on todella korkealla, ellei lasketa perhevastuutaan uuteen suhteeseen pakenevaa vanhempaa.
Mutta mitä puoliso sille voi, jos toista ei yhteisellä päätöksellä perustetun perheen velvollisuudet nappaa? Roikkuako väkisin, uhkailla lapsilla? Vai kenties ihan sovussa antaa aloittaa elämä uudestaan, uuden lapsettoman kumppanin kanssa ja toivoa, että etävanhempi kuitenkin jaksaisi edes tavata lapsiaan säännöllisesti.
Tämä lapsiperhevelvollisuuksista pakeneminen eli itsekkyys on tosiaan ollut ainoa "kepeä" syy erota tuttavapiirissäni. Mistä syistä kaverisi eroavat?
Kyllä ne lapset kärsii silloinkin, jos vanhemmat on väkisin yhdessä. Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
eniten olen miettinyt sitä, miksi lapset joutuvat vaihtaa kotia? eikö olisi lasten kannalta mukavampi, että sovussa vuokrattaisiin joku kämppä, missä toinen vanhempi käy välillä asumassa, vuoroviikoin? aina lapset on ne, jotka joutuvat vaihtaa paikkaa, mielestäni se on epäreilua koska he eivät alun alkaen ole halunneet että perhe hajoaa. tottakai siis ymmärrän, että avioero on monessa tilanteessa se ainoa vaihtoehto, ja että lapsetkin ovat onnellisempia, kun äiti ja isä eivät ole väkisin yhdessä..
Kukas ne kolme asuntoa maksaa?
Exäni on työttömänä talvet. Varmaan sitten sossu maksaisi puolet tuon kolmannen asunnon vuokrasta, koska ex todennäköisesti saa asumistukea jo yhteen vuokra-asuntoon, siis omaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tunne ketään lapsiperheellistä, jotka olisivat eronneet kevyistä syistä.
Itse erosin miehen pahenevien mielenterveysongelmien vuoksi. Mukaan tuli pelaaminen, rahavaikeudet ja vieraat naiset.http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/saako_ihan_hyvast…
...siinä yksi.
En väitä etteikö eroaminen olisi tarpeen sinun kaltaisissasi tapauksissa, mutta ikävä kyllä nämä kevyet "minä, minä" syyt ovat aika yleisiä.Ehkä kaveripiirissäsi erotaan kevyistä syistä, mutta kyllä lapsiperheissä eron kynnys on todella korkealla, ellei lasketa perhevastuutaan uuteen suhteeseen pakenevaa vanhempaa.
Mutta mitä puoliso sille voi, jos toista ei yhteisellä päätöksellä perustetun perheen velvollisuudet nappaa? Roikkuako väkisin, uhkailla lapsilla? Vai kenties ihan sovussa antaa aloittaa elämä uudestaan, uuden lapsettoman kumppanin kanssa ja toivoa, että etävanhempi kuitenkin jaksaisi edes tavata lapsiaan säännöllisesti.Tämä lapsiperhevelvollisuuksista pakeneminen eli itsekkyys on tosiaan ollut ainoa "kepeä" syy erota tuttavapiirissäni. Mistä syistä kaverisi eroavat?
Juurihan tuossa linkissä oli esimerkki kepeästä erosta kun kaikki on hyvin, mutta toinen osapuoli haluaa etsiä uutta onnea jostain muualta, vaikka on ne lapset, koti ja koko paketti.
En ymmärrä kommenttiasi ja kysymystäsi.
Minä toivoin että vanhempani olisivat eronneet. Toivon edelleen vaikka olen jo aikuinen, enkä ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Syvällä sisimmässäni odotan edelleen että äitini myöntäisi virheensä ja uskaltaisi lähteä, edes itsensä vuoksi. Menetin kuitenkin luottamukseni siinä vaiheessa kun hän sai uuden tilaisuuden valita, mutta pistikin "oman onnensa" eli hädin tuskin kasassa pysyvän avioliittonsa lasten hyvinvoinnin ja turvallisuuden edelle. Anteeksiantamatonta.
Kaikki rikkinäiset perheet eivät ole eroperheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se haastavaa. Mutta joskus vaan pakko
Suurin osa avioeroista johtuu siitä kun naista ei enää huvita. Siinä ei ole pettämistä eikä väkivaltaa takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on erota
Minäpä sanon sulle sen. Mä en kestänyt enää sitä VANKILAA! Mä tarvitsin TILAA, halusin ELÄÄ! Ei kai se voi olla väärin tehdä mitä sydän sanoo.
Mikä hemmetin vankila?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tunne ketään lapsiperheellistä, jotka olisivat eronneet kevyistä syistä.
Itse erosin miehen pahenevien mielenterveysongelmien vuoksi. Mukaan tuli pelaaminen, rahavaikeudet ja vieraat naiset.http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/saako_ihan_hyvast…
...siinä yksi.
En väitä etteikö eroaminen olisi tarpeen sinun kaltaisissasi tapauksissa, mutta ikävä kyllä nämä kevyet "minä, minä" syyt ovat aika yleisiä.Ehkä kaveripiirissäsi erotaan kevyistä syistä, mutta kyllä lapsiperheissä eron kynnys on todella korkealla, ellei lasketa perhevastuutaan uuteen suhteeseen pakenevaa vanhempaa.
Mutta mitä puoliso sille voi, jos toista ei yhteisellä päätöksellä perustetun perheen velvollisuudet nappaa? Roikkuako väkisin, uhkailla lapsilla? Vai kenties ihan sovussa antaa aloittaa elämä uudestaan, uuden lapsettoman kumppanin kanssa ja toivoa, että etävanhempi kuitenkin jaksaisi edes tavata lapsiaan säännöllisesti.Tämä lapsiperhevelvollisuuksista pakeneminen eli itsekkyys on tosiaan ollut ainoa "kepeä" syy erota tuttavapiirissäni. Mistä syistä kaverisi eroavat?
Juurihan tuossa linkissä oli esimerkki kepeästä erosta kun kaikki on hyvin, mutta toinen osapuoli haluaa etsiä uutta onnea jostain muualta, vaikka on ne lapset, koti ja koko paketti.
En ymmärrä kommenttiasi ja kysymystäsi.
Todella erikoinen tapaus esimerkissä on, eikä kukaan tuntemani sellaista ratkaisua ole tehnyt. Jos lehdestä luet juttua parinvaihtajista, niin uskotko samantien, että sitä tekee enemmistö pariskunnista?
Tolla sun logiikalla se on ainoa mahdollinen johtopäätös.
Erosta huolimatta lapselle jää isä ja äiti. Vanhempien tehtävä on toimia niin että lapset ei joudu pahemmin kärsimään erosta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se haastavaa. Mutta joskus vaan pakko
Suurin osa avioeroista johtuu siitä kun naista ei enää huvita. Siinä ei ole pettämistä eikä väkivaltaa takana.
Ja se huvittamisen kynnys on madaltunu ilmeisesti aika roimasti. Eron syyt on muuttuneet aika radikaalisti parinkymmenen vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eniten olen miettinyt sitä, miksi lapset joutuvat vaihtaa kotia? eikö olisi lasten kannalta mukavampi, että sovussa vuokrattaisiin joku kämppä, missä toinen vanhempi käy välillä asumassa, vuoroviikoin? aina lapset on ne, jotka joutuvat vaihtaa paikkaa, mielestäni se on epäreilua koska he eivät alun alkaen ole halunneet että perhe hajoaa. tottakai siis ymmärrän, että avioero on monessa tilanteessa se ainoa vaihtoehto, ja että lapsetkin ovat onnellisempia, kun äiti ja isä eivät ole väkisin yhdessä..
Siinä satumaailmassa, jossa vanhemmat pystyvät pitämään yllä kolmea asuntoa entisen yhden sijaan. Ja jossa kumpikin vanhemmista on liiton aikana hoitanut lapsia ja kotia vastuullisesti, niin ettei "lasten kodissa" toinen siivoa exänsä sotkuja ja pyykkää aina lapsiviikkonsa alussa.
Meillä tämä kuvio olisi mahdollinen vain, jos minä tekisin jälkikäteen exänkin kotityöt ja maksaisin lasten asunnon kokonaan. Miten luulet, onnistuisiko jaettu vanhemmuus tällä tyylillä vai onko viikko-viikko sittenkin parempi myös lapsille. Liiton riidathan jatkuisivat ehdottamassasi mallissa lasten aikuisuuteen asti. Nyt myös lapset oppivat, että molemmat vanhemmat tekevät kotitöitä ja hoitavat itse raha-asiansa (meillä ei elareita makseta, minä saa lapsilisät (maksan tosin päivähoidon, joka maksaa enemmän kuin saamani lapsilisät) sekä teen isommat hankinnat lapsille).
Paitsi että noi asunnot voisivat olla selvästi pienempiä kuin se entinen yksi. Kumpikin vanhempi tarvitsee vain pienen yksiön. Joten suurin osa kuluista tulee siitä yhdestä asunnosta.
Turha sinun kehua sillä että maksat päivähoidon kun se on kuitenkin 99% valtion tukemaa. Et todellakaan maksa läheskään todellisia kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eniten olen miettinyt sitä, miksi lapset joutuvat vaihtaa kotia? eikö olisi lasten kannalta mukavampi, että sovussa vuokrattaisiin joku kämppä, missä toinen vanhempi käy välillä asumassa, vuoroviikoin? aina lapset on ne, jotka joutuvat vaihtaa paikkaa, mielestäni se on epäreilua koska he eivät alun alkaen ole halunneet että perhe hajoaa. tottakai siis ymmärrän, että avioero on monessa tilanteessa se ainoa vaihtoehto, ja että lapsetkin ovat onnellisempia, kun äiti ja isä eivät ole väkisin yhdessä..
Käytännössä minä, Sari Sairaanhoitaja, saan nettona palkkaa käteen 2100€ kuussa. Tästä maksan rivitalokolmion asuntolainalyhennystä ja lainavakuutusta 900€ /kk. Vesi, sähkö ja yhtiövastike yht. 400€ / kk. Vakuutukset noin 200€ / kk. Palkasta jää siis 600 € kuussa ruokaan, hiustenleikkauksiin, sanomalehteen ja bensakuluihin. Kahden lapsen lapsilisät tulee myös minun tililleni, ja ne käytän aina lasten vaatteisiin ja kenkiin, harrastuksiin yms. Meillä on ollut sohva rikki 4 kk, ei ole varaa uuteen. Minulla ei ole kunnollista toppatakkia, entisestä hajosi vetoketju ja kiinnitin tilalle tarranauhaa. Nuorempi lapseni on ekaluokkalainen. Lopetin iltapäiväkerhon häneltä, koska se maksoi satasen kuussa, ei ollut varaa. Ex-miehelläni on vielä pienemmät tulot kuin minulla eikä hän saa lapsilisiä ja lapset on puolet ajasta hänen luonaan. Kuinka luulisit meidän pystyvän vuokraamaan ja kalastamaan vielä kolmannen kodin???? Ettei lasten tarvitsisi siirtyä kotien välillä. Väitän, että suurin osa suomalaisista pienten lasten vanhemmista on tällaisia tavallisia keskituloisia, joilla on rahat aina tiukilla, eikä tule yhteiskunnalta avustuksia.
Sinulla on liian suuri ja liian kallis asunto. Vakuutukset 200 euroa kuussa? Mitä helvettiä? Kuka maksaa 2400 euroa vuodessa vakuutusmaksuja. Täysi idiootti!
Et osaa hallita rahojasi. Siinä on syy miksi sinulla ei ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eniten olen miettinyt sitä, miksi lapset joutuvat vaihtaa kotia? eikö olisi lasten kannalta mukavampi, että sovussa vuokrattaisiin joku kämppä, missä toinen vanhempi käy välillä asumassa, vuoroviikoin? aina lapset on ne, jotka joutuvat vaihtaa paikkaa, mielestäni se on epäreilua koska he eivät alun alkaen ole halunneet että perhe hajoaa. tottakai siis ymmärrän, että avioero on monessa tilanteessa se ainoa vaihtoehto, ja että lapsetkin ovat onnellisempia, kun äiti ja isä eivät ole väkisin yhdessä..
Käytännössä minä, Sari Sairaanhoitaja, saan nettona palkkaa käteen 2100€ kuussa. Tästä maksan rivitalokolmion asuntolainalyhennystä ja lainavakuutusta 900€ /kk. Vesi, sähkö ja yhtiövastike yht. 400€ / kk. Vakuutukset noin 200€ / kk. Palkasta jää siis 600 € kuussa ruokaan, hiustenleikkauksiin, sanomalehteen ja bensakuluihin. Kahden lapsen lapsilisät tulee myös minun tililleni, ja ne käytän aina lasten vaatteisiin ja kenkiin, harrastuksiin yms. Meillä on ollut sohva rikki 4 kk, ei ole varaa uuteen. Minulla ei ole kunnollista toppatakkia, entisestä hajosi vetoketju ja kiinnitin tilalle tarranauhaa. Nuorempi lapseni on ekaluokkalainen. Lopetin iltapäiväkerhon häneltä, koska se maksoi satasen kuussa, ei ollut varaa. Ex-miehelläni on vielä pienemmät tulot kuin minulla eikä hän saa lapsilisiä ja lapset on puolet ajasta hänen luonaan. Kuinka luulisit meidän pystyvän vuokraamaan ja kalastamaan vielä kolmannen kodin???? Ettei lasten tarvitsisi siirtyä kotien välillä. Väitän, että suurin osa suomalaisista pienten lasten vanhemmista on tällaisia tavallisia keskituloisia, joilla on rahat aina tiukilla, eikä tule yhteiskunnalta avustuksia.
Sinulla on liian suuri ja liian kallis asunto. Vakuutukset 200 euroa kuussa? Mitä helvettiä? Kuka maksaa 2400 euroa vuodessa vakuutusmaksuja. Täysi idiootti!
Et osaa hallita rahojasi. Siinä on syy miksi sinulla ei ole varaa.
Minä mietin ihan samaa. Onko siinä auto-, koti- ja henkilövakuutukset? Henkilövakuutukset voi vaihtaa tapaturmavakuutuksiin, ovat aika edullisia. Suomessa on aika hyvä julkinen hoito.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se voi olla väärin tehdä mitä sydän sanoo.
- Anders Behring Breivik
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eniten olen miettinyt sitä, miksi lapset joutuvat vaihtaa kotia? eikö olisi lasten kannalta mukavampi, että sovussa vuokrattaisiin joku kämppä, missä toinen vanhempi käy välillä asumassa, vuoroviikoin? aina lapset on ne, jotka joutuvat vaihtaa paikkaa, mielestäni se on epäreilua koska he eivät alun alkaen ole halunneet että perhe hajoaa. tottakai siis ymmärrän, että avioero on monessa tilanteessa se ainoa vaihtoehto, ja että lapsetkin ovat onnellisempia, kun äiti ja isä eivät ole väkisin yhdessä..
Käytännössä minä, Sari Sairaanhoitaja, saan nettona palkkaa käteen 2100€ kuussa. Tästä maksan rivitalokolmion asuntolainalyhennystä ja lainavakuutusta 900€ /kk. Vesi, sähkö ja yhtiövastike yht. 400€ / kk. Vakuutukset noin 200€ / kk. Palkasta jää siis 600 € kuussa ruokaan, hiustenleikkauksiin, sanomalehteen ja bensakuluihin. Kahden lapsen lapsilisät tulee myös minun tililleni, ja ne käytän aina lasten vaatteisiin ja kenkiin, harrastuksiin yms. Meillä on ollut sohva rikki 4 kk, ei ole varaa uuteen. Minulla ei ole kunnollista toppatakkia, entisestä hajosi vetoketju ja kiinnitin tilalle tarranauhaa. Nuorempi lapseni on ekaluokkalainen. Lopetin iltapäiväkerhon häneltä, koska se maksoi satasen kuussa, ei ollut varaa. Ex-miehelläni on vielä pienemmät tulot kuin minulla eikä hän saa lapsilisiä ja lapset on puolet ajasta hänen luonaan. Kuinka luulisit meidän pystyvän vuokraamaan ja kalastamaan vielä kolmannen kodin???? Ettei lasten tarvitsisi siirtyä kotien välillä. Väitän, että suurin osa suomalaisista pienten lasten vanhemmista on tällaisia tavallisia keskituloisia, joilla on rahat aina tiukilla, eikä tule yhteiskunnalta avustuksia.
Sinulla on liian suuri ja liian kallis asunto. Vakuutukset 200 euroa kuussa? Mitä helvettiä? Kuka maksaa 2400 euroa vuodessa vakuutusmaksuja. Täysi idiootti!
Et osaa hallita rahojasi. Siinä on syy miksi sinulla ei ole varaa.
Minä mietin ihan samaa. Onko siinä auto-, koti- ja henkilövakuutukset? Henkilövakuutukset voi vaihtaa tapaturmavakuutuksiin, ovat aika edullisia. Suomessa on aika hyvä julkinen hoito.
Ei tule silloinkaan. Minulla on kaikissa noista kolmesta laajat vakuutukset eikä vakuutusmaksut ole läheskään tuollaisia. Minä olen sentään poistamassa joitain vakuutuksia koska niillä ei todellisuudessa mitään tee. Joten vakuutukset pienenee edelleenkin.
200 euroa kuussa....???????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eniten olen miettinyt sitä, miksi lapset joutuvat vaihtaa kotia? eikö olisi lasten kannalta mukavampi, että sovussa vuokrattaisiin joku kämppä, missä toinen vanhempi käy välillä asumassa, vuoroviikoin? aina lapset on ne, jotka joutuvat vaihtaa paikkaa, mielestäni se on epäreilua koska he eivät alun alkaen ole halunneet että perhe hajoaa. tottakai siis ymmärrän, että avioero on monessa tilanteessa se ainoa vaihtoehto, ja että lapsetkin ovat onnellisempia, kun äiti ja isä eivät ole väkisin yhdessä..
Siinä satumaailmassa, jossa vanhemmat pystyvät pitämään yllä kolmea asuntoa entisen yhden sijaan. Ja jossa kumpikin vanhemmista on liiton aikana hoitanut lapsia ja kotia vastuullisesti, niin ettei "lasten kodissa" toinen siivoa exänsä sotkuja ja pyykkää aina lapsiviikkonsa alussa.
Meillä tämä kuvio olisi mahdollinen vain, jos minä tekisin jälkikäteen exänkin kotityöt ja maksaisin lasten asunnon kokonaan. Miten luulet, onnistuisiko jaettu vanhemmuus tällä tyylillä vai onko viikko-viikko sittenkin parempi myös lapsille. Liiton riidathan jatkuisivat ehdottamassasi mallissa lasten aikuisuuteen asti. Nyt myös lapset oppivat, että molemmat vanhemmat tekevät kotitöitä ja hoitavat itse raha-asiansa (meillä ei elareita makseta, minä saa lapsilisät (maksan tosin päivähoidon, joka maksaa enemmän kuin saamani lapsilisät) sekä teen isommat hankinnat lapsille).
Paitsi että noi asunnot voisivat olla selvästi pienempiä kuin se entinen yksi. Kumpikin vanhempi tarvitsee vain pienen yksiön. Joten suurin osa kuluista tulee siitä yhdestä asunnosta.
Turha sinun kehua sillä että maksat päivähoidon kun se on kuitenkin 99% valtion tukemaa. Et todellakaan maksa läheskään todellisia kuluja.
Mikä logiikka! Ensinnäkin. Esimerkki: Meidän entinen talo maksoi maalla 170 000 euroa, jota maksettiin PUOLIKSI, eli lainakulut oli 600€/kk/hlö. Talosta saatiin myydessä 155 000€ ja maksettiin pois loput lainasta, myyntipalkkio, kosteusmittauskulut ja muuttokulut kahteen asuntoon. Minulle jäi käteen noin 33 000€, josta osa meni huonekaluihin ja valtaosa uuden asunnon käsirahaan. Koska ei ole varaa hankkia uutta autoa, ajelen vanhalla rämällä ja asutaan niin lähellä minun työpaikkaani, ettei ole pakko käydä autolla töissä. Asun kolmiossa, ja se maksaa 120 000€, josta lainaa jäljellä noin 80 000€. Jos asuisin yksiössä ja tämä kolmio olisi se exän kanssa yhdessä hankittu lasten koti, minun tuloni eivät millään riittäisi maksaa sekä yksiön vuokraa että puolikasta kolmion asuntolainasta ja kahden asunnon muita asumiskuluja. Ymmärrä jo hyvä ihminen, että kaksi yksiötä ja yhteinen kolmio, neliö, mikä tahansa isompi koti on ihan utopistinen haave tavalliselle ihmiselle. Ja toiseksi: päivähoito jos maksaa vaikka 300€ per lapsi, niin sen todellinen kulu kuukaudessa ei todellakaan ole 30 000€ per lapsi. Eikö järki sano tuon vertaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eniten olen miettinyt sitä, miksi lapset joutuvat vaihtaa kotia? eikö olisi lasten kannalta mukavampi, että sovussa vuokrattaisiin joku kämppä, missä toinen vanhempi käy välillä asumassa, vuoroviikoin? aina lapset on ne, jotka joutuvat vaihtaa paikkaa, mielestäni se on epäreilua koska he eivät alun alkaen ole halunneet että perhe hajoaa. tottakai siis ymmärrän, että avioero on monessa tilanteessa se ainoa vaihtoehto, ja että lapsetkin ovat onnellisempia, kun äiti ja isä eivät ole väkisin yhdessä..
Käytännössä minä, Sari Sairaanhoitaja, saan nettona palkkaa käteen 2100€ kuussa. Tästä maksan rivitalokolmion asuntolainalyhennystä ja lainavakuutusta 900€ /kk. Vesi, sähkö ja yhtiövastike yht. 400€ / kk. Vakuutukset noin 200€ / kk. Palkasta jää siis 600 € kuussa ruokaan, hiustenleikkauksiin, sanomalehteen ja bensakuluihin. Kahden lapsen lapsilisät tulee myös minun tililleni, ja ne käytän aina lasten vaatteisiin ja kenkiin, harrastuksiin yms. Meillä on ollut sohva rikki 4 kk, ei ole varaa uuteen. Minulla ei ole kunnollista toppatakkia, entisestä hajosi vetoketju ja kiinnitin tilalle tarranauhaa. Nuorempi lapseni on ekaluokkalainen. Lopetin iltapäiväkerhon häneltä, koska se maksoi satasen kuussa, ei ollut varaa. Ex-miehelläni on vielä pienemmät tulot kuin minulla eikä hän saa lapsilisiä ja lapset on puolet ajasta hänen luonaan. Kuinka luulisit meidän pystyvän vuokraamaan ja kalastamaan vielä kolmannen kodin???? Ettei lasten tarvitsisi siirtyä kotien välillä. Väitän, että suurin osa suomalaisista pienten lasten vanhemmista on tällaisia tavallisia keskituloisia, joilla on rahat aina tiukilla, eikä tule yhteiskunnalta avustuksia.
Sinulla on liian suuri ja liian kallis asunto. Vakuutukset 200 euroa kuussa? Mitä helvettiä? Kuka maksaa 2400 euroa vuodessa vakuutusmaksuja. Täysi idiootti!
Et osaa hallita rahojasi. Siinä on syy miksi sinulla ei ole varaa.
Minä mietin ihan samaa. Onko siinä auto-, koti- ja henkilövakuutukset? Henkilövakuutukset voi vaihtaa tapaturmavakuutuksiin, ovat aika edullisia. Suomessa on aika hyvä julkinen hoito.
Aivan. Auto taitaa olla meidän perheessä se kallein vakuutettu ja meillä se maksaa 600€/vuosi, mutta bonuksia on. Jos tuo hlö ei ole omistanut autoa ennen, maksaa tietysti koko summan ilman bonusalennuksia. Itse en lasten hoitokuluvakuutuksesta luopuisi. Keskimmäinen lapsi sairastaa astmaa, ja olen säästänyt pitkän pennin, kun tutkimukset ja hoidot menee vakuutuksen piikkiin. Muistaakseni maksaa noin 500€ vuodessa. Kotivakuutukset on meillä vain jotain 500€ vuodessa.
Siinä satumaailmassa, jossa vanhemmat pystyvät pitämään yllä kolmea asuntoa entisen yhden sijaan. Ja jossa kumpikin vanhemmista on liiton aikana hoitanut lapsia ja kotia vastuullisesti, niin ettei "lasten kodissa" toinen siivoa exänsä sotkuja ja pyykkää aina lapsiviikkonsa alussa.
Meillä tämä kuvio olisi mahdollinen vain, jos minä tekisin jälkikäteen exänkin kotityöt ja maksaisin lasten asunnon kokonaan. Miten luulet, onnistuisiko jaettu vanhemmuus tällä tyylillä vai onko viikko-viikko sittenkin parempi myös lapsille. Liiton riidathan jatkuisivat ehdottamassasi mallissa lasten aikuisuuteen asti. Nyt myös lapset oppivat, että molemmat vanhemmat tekevät kotitöitä ja hoitavat itse raha-asiansa (meillä ei elareita makseta, minä saa lapsilisät (maksan tosin päivähoidon, joka maksaa enemmän kuin saamani lapsilisät) sekä teen isommat hankinnat lapsille).