Lue keskustelun säännöt.
Miehiin pettyneet ja yksin elämisen valinneet. Mistä saitte voimaa
26.03.2016 |
päätökseen elää yksin? Takana ero 10v suhteesta vuosi sitten. Sen jälkeen kolmen kanssa tutustumista, joka ei johtanut mihinkään. Muutamat treffit ja miehet alkavat vältellä. Olen aivan loppu näitten kuvioitten kanssa ja tiedän voivani paremmin ilman jatkuvia pettymyksiä. Miten olet kovettanut itsesi, ettet enää kiinnostu kenestäkään tai luota miehiin? Mulla kiltti luonne ja kiinnyn aivan liikaa liian pian. Se kovettaminen on ainut keino. Ja poistanko itseni deittipalstalta? Sieltähän tuttavuudet ovat alkaneet.
Kommentit (18)
Minä en ainakaan kaipaa huonoja suhteita. Miksi ihmeessä kaipaisin? Nehän ovat aivan kamalia :D
Ongelmasi taitaa olla tuo liian nopeasti kiintyminen, eli pelotat treffikumppanisi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä kiinnostua ja ihastua, vaikka haluaisikin elää yksin. On sitten eri asia lähteä kuitenkaan deiteille ( varsinkin jos pitkästä suhteesta on eronnut) kuin estää se ihastuminen.
Poista deittiprofiilit ja unohdat nyt miehet vähäksi aikaa. Jos olet eronnut pitkästä suhteesta vasta vuosi sitten, ja jo tässä ajassa on ollut kolme säätöä, niin et ole pystynyt toipumaan erosta ja opettelemaan yksin olemista.
Minulla meni melkein kaksi vuotta päästä yli erosta, ja sen jälkeen olen vain nauttinut yksin olemisesta. Ensimmäinen vuosi eron jälkeen minäkin etsin koko ajan uutta suhdetta, mutta nyt kun yksin olemiseen on tottunut niin en enää kaipaa ollenkaan mitään suhdevirityksiä. En ole kuitenkaan päättänyt olla loppuelämää yksin, vaan luotan siihen että tapaan jonkun sitten joskus kun aika on oikea.
Sitä yksin elämistä en viime kesänä valinnut minä, vaan mieheni. En rakasta sinua enää-ilmoitus tuli täysin puskista ilman mitään ennakko-oireita ja se oli ovesta ulos lapsen kanssa niin pian kuin pystyin, ukko lähinnä hoputti ovensuussa. Sen koommin ei mies ole meitä nähnyt (hänen valintansa). Kun nyt olen päässyt tolpilleen ja arki lapsen kanssa rullaa, en aio enää milloinkaan ryhtyä parisuhteeseen saatikka muuttamaan yhdenkään miehen luo. Ei löydy intoa edes deittailuun.
Keskityn kasvattamaan tuota lasta, joka kaipaa isäänsä edelleen joka päivä, enkä osaa kertoa hänelle syytä miksi isä ei häntä halua nähdä.
En vain yksinkertaisesti halua samanlaisia kupruja itseni ja lapsen elämään enää koskaan. Siksi päätös olla yksin, ilman miestä.
Kyllä se vaatisi voimaa lähteä suhteeseen, yksinolo on luonnollinen ja rauhallinen olotila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös kesti 2 v päästä yli ja nyt kolmantena olen tottunut ja sopeutunut jo tilanteeseen. En erikseen ole kerännyt voimia uuteen elämäntapaani.
Vaatiiko tämä yksinolo muka voimia? Päinvastoin, siksi en ole koskaan suhteessa edes ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minne sinulla on kiire? Itse olin eron jälkeen kahdeksan vuotta sinkku ennen kuin se oikea osui kohdalle ilman tietoista hakemista. Ensimmäiset sinkkuvuodet olin ihan tyytyväinen yksin, sittemmin oli jotain yhden yön juttuja ja pari sellaista joiden kanssa oli seksiä tarvittaessa (mutta ei suhdetta). jos olisin väkisin yrittänyt löytää jonkun, en taatusti olisi tavannut nykyistä miestäni, koska hän ei yksinkertaisesti olisi voinut tulla yhtään aikaisemmin kohdalleni.
Mulla tuli yllätysero liki 20 vuoden suhteesta miehen kanssa, jonka kanssa kolme lasta. Kaksi vuotta kulunut siitä, kun mies jätti. En ole päässyt eroon muistoista vieläkään ja kaipaan vain häntä. Laastarisuhde oli ja meni, olin ihastunut ehkä kaksi kuukautta.
En usko että minun iässäni voi edes löytää kunnollista miestä, joka olisi vapaa. Seksisuhteet ei kiinnosta, eikä siten myöskään varattujen kanssa pelehtimiset todellakaan.
Tuntuu, että näännyn tähän ikävään. Kai se olisi eri asia, jos olisin ollut aina yksin tai vain lyhyitä suhteita takana. Kuitenkin koko elämä tuon miehen kanssa, yhteisiä muistoja ihan liikaa, että voisin jatkaa eteenpäin vielä.
Kuinkahan kauan tämä kipu kestää? kaksi vuotta ei ole juurikaan helpottanut asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen kaipaa ja tarvitsee enemmän parisuhdetta kuin mies. Naiselle on vaikeampaa olla yksin.
Ei tarvitse kovettaa. Yksinkertaisesti päätät että seuraavat 2 vuotta opettelet olemaan itsesi kanssa. Aloita joku harrastus, vaikka kävely, kuuntele sitä musiikkia josta pidät, katso niitä ohjelmia joista pidät ja kuulostele mikä saa sinut iloiseksi ja mikä surulliseksi. Annat itsellesi aikaa ja lopetat sen pään hakkaamisen seinään niin se päänsärky loppuu. Kiinnostu itsestäsi. Teini-ihastus johonkin näyttelijään tai laulajaan korkeintaan mutta oikean elämän miehet unohdat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaatisi voimaa lähteä suhteeseen, yksinolo on luonnollinen ja rauhallinen olotila.
Tämä! Anna aikaa itsellesi. Itsesi kanssa voit olla juuri se mikä olet, joten rakasta itseäsi, tee mukavia asioita, elä tässä hetkessä. Tämä ei sulje pois sitä etteikö voi olla myös muille ystävällinen ja hyvä ihminen. Jos joku ihminen kävelee elämääsi ja löydät hyvän suhteen, hienoa, mutta elämää on turha käsikirjoittaa ja odottaa turhia. Levollisuus itsensä kanssa on paljon parempaa kuin ne miljoonat kompromissit, sydänsurut ym.parisuhteessa.
Kiitos. Erittäin hienoja vastauksia. Ehkä on paras todellakin hakea rauha itseni kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Erittäin hienoja vastauksia. Ehkä on paras todellakin hakea rauha itseni kanssa.
ap
Ihan täältä keksit noinkin uuden ajatuksen?
Noh... sitten emme täysin turhia ole.
Vierailija kirjoitti:
Levollisuus itsensä kanssa on paljon parempaa kuin ne miljoonat kompromissit, sydänsurut ym.parisuhteessa.
Hyvin sanottu!
No en nyt tiedä, että olenko pettynyt miehiin monikossa. Exään petyin. En ole mitenkään kovettanut itseäni, en vain hae mitenkään aktiivisesti seuraa. Jos olen tyytyväinen näin, niin miksi hakisin muutosta?
Deittipalstalta tietenkin poistat itsesi, jos et seuraa halua.