Perheessä ei mitään juhlaperinteitä, onko muita?

Meilläkään ei anoppilassa ole perinteitä. Aluksi meilläkin oli hankaluuksia löytää yhteisiä juhlatapoja, mutta pikkuhiljaa ne ovat löytyneet. Nykyisin meillä on omat perinteet ja vietämme juhlapyhiä pääosin kotona.. Meillä käy kyllä kummankin sukua juhlapyhien aikaan. Kannattaa luoda yhteiset omat perinteet niin, että ne sopivat kummallekin.

Olispa kyllä ankeaa tuollainen juhlaton elämä. Samaa arkista pötköä vaan, ilman välimerkkejä.

Minä opin jo lapsuudessa viettämään näitä perinteisiä juhlia. Molemmat vanhempani, isä etenkin, valmisti kaikki juhlat. Tottakai se oli meistä lapsista ihanaa. Vanhemmat olivat aina loistotuulella silloin ja kaikki tunsimme olevamme pyhinä vähän jalat irti  maasta. 

Nyt varmaan tiukkikset kauhistuu, mutta meillä kävi tavallisinakin viikonloppuina silloin tällöin vieraita, ja aikuiset olivat hyvinkin pikku hiprakassa. Meistä mukuloista sekin oli hauskaa, kun kukaan ei missään kaatokännissä ollut.

Ihan säälittää ihmiset, jotka eivät ymmärrä juhlistaa juhlia. Kaikki nämä lapsuuden perinteet olen siirtänyt omille lapsilleni ja he taas sitten siirtävät ne seuraaville sukupolville.

Vierailija kirjoitti:

Mua välillä ärsyttää se, että jouluna meidän lapset saa min suvulta paljon lahjoja ja miehen puolelta ei välttämättä mitään. Mun mieskin saa mun suvulta lahoja muttei mitään edes omilta vanhemmiltaan. Synttäreinä lapset saa toivelahjoja mun sukulaisilta, miehen suvulta aina jotain tarpeellista kuten jotkut kengät tai vaikka pyyhkeen, eli ei ehkä niin pientä lasta ilahduttavaa vaikka vanhemmille toki ihan kiva. Mieskään ei saa omilta vanhemmiltaan koskaan synttärilahjaa, mun vanhemmilta saa. Virpomaan kun mennään, niin mun sukulaisilla on munat varattuna, miehen sukulaistäet ei ehkä edes muista että on virpomispäivä. Ja loppuun mainitsen vielä, että mies on todella varakkaasta suvusta, mun sukulaisista suurin osa asuu vuokralla ja tulee nippa nappa toimeen...

Eihän juhlapyhien viettäminen ole varallisuudesta kiinni vaan siitä, kokeeko niiden viettämisen mielekkääksi.

Vierailija kirjoitti:

Tunsin lapsena ja nuorena ihmisen, jonka perhe oli uskonnoton tai ateistinen ja heillä ei ollut mitään juhlia paitsi synttäreitä joskus juhlittiin. Isänsä joi kaljaa sohvalla, kun kävin siellä, ruoaksi aina jotain uunimakkaraa tms. Kun kysyin millaista heillä oli jouluna, niin silloinkin sama meno. Juhannusta heillä vietettiin mökillä, mutta silloinkaan ei ollut mitään muuta kuin kosteita juttuja.

Voi voi, sellaisia ne ateistit ja uskonnottomat ovat!

Miten kukaan enää nykyään jaksaa istua telkkarin äärestä kun sieltä ei tule mitään... pelkkiä uusintoja ja temptation islandia tai jutan diettejä -.-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ps. En kyllä ymmärtänyt tuota, että kun oli miehen siskontyttären synttärit, että kun mies sanoi, että kortti riittää, niin veitte vaan kortin. Eikö sulla ole mihinkään sanavaltaa? Mikä estisua silti viemästä pientä lahjaa tytölle, vaikke mues vienytkään? En kyllä itse kehtaisi mennä sukulaislapsen juhliin ja viedä vaan kortin.

Minä kyllä kehtaisin ja olen kehdannutkin. Nykylapsilla on jo aivan liikaa roinaa, eikä joku viisivotias varmasti tarvitse lahjaa jokaiselta vieraalta.

Ei pointti olekaan lahjan "tarvitsemisessa". Harva yhtäön minkään ikäinen varsinaisesti tarvitsee mitään lahjaa, mutta se on juuri niitä synttäreiden iloja että saa lahjoja vaikka niitä ei tarvitse! Ja voihan se lapsi laittaa synttäreiden jälkeen niitä vanhoja leluja kiertoon...

Ja eihän sen lahjan ole pakko olla mitään leluja/krääsää, voihan viedä vaikkapa ihan ikioman kukan, piirustuspaperia, päiväkirjan, tarroja, mitä nyt vaan, kyse on kauniista eleestä ja huomionosoituksesta päivänsankaria kohtaan, sekä hyvä tapa.

Tuli vielä sekin mieleen, oletko puhunut miehellesi selkeästi aiheesta, että haluaisit jotenkin juhlistaa näitä pyhiä tai syödä edes paremmin jne? Miehet ei ymmärrä mitään pientä vihjailua, se on sanottava selvällä suomenkielellä. Siitähän olisi hyvä aloittaa, ehdottaisi että olisipa kiva jos meillä olisi jotain omia traditioita, tiedä vaikka se innostuisikin jostain, jos pääsisi vaikuttamaan asiaan.

Monesti iän, kokemusten ja lasten myötä alkaa arvottamaan vuotuisjuhlia eri tavalla. Ei nuorta kiinnosta traditiot, saattavat jopa tympiä pahemman puoleisesti varsinkin, jos on lähipiirissä ollut jotain jouluhulluja tms. Aikansa on kiva vetää pyhät kaljaa ja katsoa telkkaa, mutta ajan myötä siihen hiipuu. Kestää oma aikansa, että vuotuisjuhlista saa rakennettua oman näköiset. Itse ainakin inhoa näin keski-ikäisenäkin traditionaalisia vuotuisjuhlia, mutta nyt olen oppinut rakentamaan niistä omanlaisiani ja järjestän ihan innolla. Ja miehet harvemmin on niistä niin kiinnostneita missään iässä.