Perheessä ei mitään juhlaperinteitä, onko muita?

Kaverini miehen perheessä ei myöskään ole ollut mitään juhlaperinteitä. Pikku hiljaa kaverin mies on kuitrnkin alkanut tykkäämään kaverin suvun juhlaperinteistä. Oli kuulemma joskus ääneen miettinytkin, että olisi ollut kiva jos olisi jotain ollut. Ei kuitenkaan ennen osannut kaivata mitään, koska ei ollut sellaisista kokemusta.

Jatka vaan omia perinteitäsi ja tiettyihin juttuihin miehen on vaan pakko osallistua. Eiköhän mieskin ala niihin tottua ja ehkä tykkäämäänkin. Koristeluihin ei ehkä tarvitse miestä pakottaa, mutta päivälliselle tms. on jo pakko osallistua.

Ehkä he eivät ole uskonnollisia.

Mutta kerropa sinä, millaisia teidän perheen ramadanperinteet ovat (oletan, että olette kristittyjä)?

Vierailija kirjoitti:

Kaverini miehen perheessä ei myöskään ole ollut mitään juhlaperinteitä. Pikku hiljaa kaverin mies on kuitrnkin alkanut tykkäämään kaverin suvun juhlaperinteistä. Oli kuulemma joskus ääneen miettinytkin, että olisi ollut kiva jos olisi jotain ollut. Ei kuitenkaan ennen osannut kaivata mitään, koska ei ollut sellaisista kokemusta.

Jatka vaan omia perinteitäsi ja tiettyihin juttuihin miehen on vaan pakko osallistua. Eiköhän mieskin ala niihin tottua ja ehkä tykkäämäänkin. Koristeluihin ei ehkä tarvitse miestä pakottaa, mutta päivälliselle tms. on jo pakko osallistua.

Mies on tietenkin se jonka on pakko tottua

Olen myös ateisti ja en vietä joulua enkä pääsiäistä. Uutta vuotta, Vappua ja Juhannusta kyllä vietän niihin on omat perinteet, joulu ja pääsiäinen on muutenkin tunkkaisen sisäänpäin kääntyneitä kaikki kyyhöttää kotonaan, kaupungille kun menee, ei uskoisi mitään juhlaa olevankaan, kun on hiljaisempaa kuin yleensä koskaan.

Ei ole kysymys uskonnollisuudesta, en ole mäkään erityisen uskonnollinen vaan ihan tapaluterilainen. Ja mieheni perhekin on luterilaisia, tavallisia suomalaisia duunareita. Kyse enemmänkin siitä, kun mitään juhlia ei juhlita. Uutena vuotenakin istutaan sisällä, ehkä käydään raketteja katsomassa, mutta ei nyt ainakaan mitään juhla-ateriaa laiteta pöytään. Synttäritkin turhaa hössötystä. Hyvänä esimerkkinä: käytiin noin kuukausi sitten miehen siskontyttären 5-v synttäreillä ja mies oli sitä mieltä, ettei lapsi tarvitse lahjaa, kortti riittää. Sinne sitten mentiin pelkän kortin kanssa.

-Ap

Mikä sinua estää laittamasta juhla-aterioita ja kutsumasta vaikka ystäviä/perhetuttuja syömään, saisit ainakin itse viettää sillä tavoin näitä juhlia, ja ehkä mieskin oivaltaisi, että hei täähän onkin aika kivaa syödä jotain erityisempiä aterioita hyvässä seurassa ja pikkuhiljaa muodostaa omia perinteitä. Kannattaa vaan ryhtyä toimeen, ja sanot suoraan että jos mies ei halua osallistua, niin joo, möllötä vaan oloissas ja tallaa tasasen tappavan harmaata arkeas, mutta saat kai silti itsellesi ja vaikka niille ystäville laittaa, jos sellaisia on. Tai repäise ja kutsu miehen vanhemmat joku kerta aterioimaan, saattavat vaan olla niin kaavoihin kangistuneita, ettei kukaan älyä, että toisinkin voi pyhät viettää.

Meille on pikkuhiljaa muodostunut omat tavat juhlapyhien viettoon, osa perinteistä on ikäänkuin molempien kotoa, osa pikkuhiljaa omanlaisiksi muodostuneita, erityisesti nämä korostuvat nyt kun on oma lapsi, haluan opettaa lapselle, että tiettyihin vuodenaikoihin tai juhlapyhiin voi liittää jotain spesiaalia ja mukavaa, josta voi tulla perheen oma tapa. :) Ei niitä perinteitä tai kukaan tee ellei niitä joku aloita. Entäs sun oma lapsiudenperhe, miten siellä vietettiin juhlapyhiä jne?

Ja ps. En kyllä ymmärtänyt tuota, että kun oli miehen siskontyttären synttärit, että kun mies sanoi, että kortti riittää, niin veitte vaan kortin. Eikö sulla ole mihinkään sanavaltaa? Mikä estisua silti viemästä pientä lahjaa tytölle, vaikke mues vienytkään? En kyllä itse kehtaisi mennä sukulaislapsen juhliin ja viedä vaan kortin.

Vierailija kirjoitti:

Oon alkanut tässä viime aikoina kyllästymään mun mieheeni ja sen perheeseen. Muuten oikein ihana anoppila, mutta siellä ei ole mitään juhlaperinteitä. Ei siis yhtikäs mitään.

Minuakin ärsyttää yhdet Kyrvätperän Möttöset ihan sikana. Heillä ei kuulemma ollut viime pääsiäisenä edes pääsiäiskokkoa. Oikein vihaksi pistelee.

Ei, vaikka kuinka yritän, en kyllä osaa pahoittaa mieltäni tai ärsyyntyä siitä, ettei joku muu vietä pääsiäistä. Sori.

Vierailija kirjoitti:

Ja ps. En kyllä ymmärtänyt tuota, että kun oli miehen siskontyttären synttärit, että kun mies sanoi, että kortti riittää, niin veitte vaan kortin. Eikö sulla ole mihinkään sanavaltaa? Mikä estisua silti viemästä pientä lahjaa tytölle, vaikke mues vienytkään? En kyllä itse kehtaisi mennä sukulaislapsen juhliin ja viedä vaan kortin.

Minä kyllä kehtaisin ja olen kehdannutkin. Nykylapsilla on jo aivan liikaa roinaa, eikä joku viisivotias varmasti tarvitse lahjaa jokaiselta vieraalta.

Meillä oli sellainen perinne jokaisena juhlapyhänä, että isä oli ympäripäissään. Nykyään mua ahdistaa kaikki juhlapyhät.

Jeesushihhulit voisi lopultakin saada ymmärrykseensä sen, että kristilliset juhlanaiheet on vain liimattu päälle aiempiin perinteisiin juhliin, jotka useimmiten liittyvät vuoden kiertokulkuun (pääsiäinen, juhannus, kekri, joulu) tai ihmisen elämän kiertokulkuun (syntymäpäivät, häät, hautajaiset).

Tunsin lapsena ja nuorena ihmisen, jonka perhe oli uskonnoton tai ateistinen ja heillä ei ollut mitään juhlia paitsi synttäreitä joskus juhlittiin. Isänsä joi kaljaa sohvalla, kun kävin siellä, ruoaksi aina jotain uunimakkaraa tms. Kun kysyin millaista heillä oli jouluna, niin silloinkin sama meno. Juhannusta heillä vietettiin mökillä, mutta silloinkaan ei ollut mitään muuta kuin kosteita juttuja.

Itse menin naimisiin tuollaisen miehen kanssa. Voin sanoa, että todellakin latistaa tuo suhtautuminen ja kiinnostumattomuus ihan kaikki juhlat.

Hän on kasvanut leski-isän kanssa, jonka seurassa kyllä oli aina muutama aiheeseen sopiva koriste esillä, mutta se fiilistely puuttui täysin. (Siis nauttiminen joulutunnelmasta siinä joulupöydässä jne) Juhlinabvaan asiaankuuluvia koristeita esille ja siinä sitten koko juhla olikin.

Mieheni ei edes viittis koristella. Just tänäkin vuonna olin varannut virpojien oksia varten maljakon esille. Ite en ollut kotona virpojien tullessa, mutta mies oli juiri laittamassa saamiaan oksia roskikseen, kun ehdin ne pelastaa.

On meillä teinilapsiakin. Niille olen yrittänyt perinteitä välittää,.mutta aika vaikeeta on, kun mies vie multa täysin itseltäkin tunnelman vähättelyllään.

Olen perheestä, jossa äitini, nuoti yh, ei huomioinut juhlaperinteitä. Pääsiäisenä toki me lapset saatiin suklaamunat ja jouluisin pari lahjaa. Isovanhemmat laittoivat joulun, mutta heidän kuolemansa jälkeen juhlistaminen loppui. Myöskään rippijuhlia ei ollut, eikä ylppäreitä.

Mun miehen perhe on samanlainen. Lapsillekaan eivät pidä synttäreitä tai osta lahjoja. Aikuisten synttäreitä hyvä jos edes muistavat. Jouluksi ottavat työvuoroja tai jos ovat kotona, niin syövät jotain ehkä vähän tavallisesta poikkevaa ruokaa ja avaavat parit lahjat, mutta mitään sellaista sukujouluaaä ei ole, pukkia ei tule, eikä perheet vaihda keskenään lahjoja. Muina juhlina mitään perinteitä ei ole. Mun perhe on ihan tämän vastakohta ja meillä juhlitaan jopa nimipäiviä. Nyt mies on omaksunut vähän meidän juhlakulttuuria ja osallistuu jo esim. Joulun suunnitteluun, kutsuu sukulaisiaan synttärijuhliin ja tekee pääsiäisenä lammasta. Mun mielestä "juhlattomuus" on tosi ankeaa ja ainakin miehen suku toimii jopa epäkunnioittavasti, kun suorastaan vähättelee esim. Toisten järjestämiä syntymäpäiviä.

Onhan se outoa ellei edes syödä yhdessä. Meillä syödään aina yhdessä katetussa pöydässä. Pyhinä vähän parempaa ruokas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ps. En kyllä ymmärtänyt tuota, että kun oli miehen siskontyttären synttärit, että kun mies sanoi, että kortti riittää, niin veitte vaan kortin. Eikö sulla ole mihinkään sanavaltaa? Mikä estisua silti viemästä pientä lahjaa tytölle, vaikke mues vienytkään? En kyllä itse kehtaisi mennä sukulaislapsen juhliin ja viedä vaan kortin.

Minä kyllä kehtaisin ja olen kehdannutkin. Nykylapsilla on jo aivan liikaa roinaa, eikä joku viisivotias varmasti tarvitse lahjaa jokaiselta vieraalta.

Ei pointti olekaan lahjan "tarvitsemisessa". Harva yhtäön minkään ikäinen varsinaisesti tarvitsee mitään lahjaa, mutta se on juuri niitä synttäreiden iloja että saa lahjoja vaikka niitä ei tarvitse! Ja voihan se lapsi laittaa synttäreiden jälkeen niitä vanhoja leluja kiertoon...

Meillä menee näin: kaikissa juhlissamme on sama peruskaava eli ruoka ja seura on keskeisintä.

Perinteisiä ruokia ja aina jotain kevyttä herkkua siihen oheen uudistamaan ja keventämään.

Meille kokoontuu miehen perhettä yleensä 5 henkeä ja mun perhettä jos pääsevät, ovat kauempaa. Kymmenen+ meitä on.

Koristelut joskus olemattomia, jos ei ehdi tai jaksa laitella. Jouluna on kyllä aina koko koti laitettu, vappu menee joskus parilla ilmapallolla ja leikkokukilla.

Mun lapsuuskotiin verrattuna minimalistista, miehen kotiin verrattuna tehdään vähemmän itse. Esim. haemme usein savukala valmiina, samoin leivonnaisia.

Häitä emme juhlineet, miehen 3 sukulaista toi kukkia ja joimme leivoskahvit. Suvussa osa on pitänyt isot häät, osa meidän kaavalla.

Synttärinä tehdään täytekakku, muurikkalettukestit tai mennään ravintolaan brunssille.

Meillä näin.

Mua välillä ärsyttää se, että jouluna meidän lapset saa min suvulta paljon lahjoja ja miehen puolelta ei välttämättä mitään. Mun mieskin saa mun suvulta lahoja muttei mitään edes omilta vanhemmiltaan. Synttäreinä lapset saa toivelahjoja mun sukulaisilta, miehen suvulta aina jotain tarpeellista kuten jotkut kengät tai vaikka pyyhkeen, eli ei ehkä niin pientä lasta ilahduttavaa vaikka vanhemmille toki ihan kiva. Mieskään ei saa omilta vanhemmiltaan koskaan synttärilahjaa, mun vanhemmilta saa. Virpomaan kun mennään, niin mun sukulaisilla on munat varattuna, miehen sukulaistäet ei ehkä edes muista että on virpomispäivä. Ja loppuun mainitsen vielä, että mies on todella varakkaasta suvusta, mun sukulaisista suurin osa asuu vuokralla ja tulee nippa nappa toimeen...