Te joilla hyvät tulot, sijoitusasuntoja jne. Mistä haaveilet?

Taloudellisesta riippumattomuudesta.

Pääomatulot eivät ole vielä sillä tasolla että pystyisin elämään huoletonta elämää käymättä töissä täyspäiväisesti.

Naisesta.

M38

Päivästä jolloin lapsi muuttaa omaan kotiin ja saadaan taas asunto itsellemme....

Yhteisestä ajasta miehen kanssa. Miehen työ vie todella paljon aikaa. 

Tällä hetkellä en haaveile mistään. Elämä on hyvää juuri näin. No jaa, kesästä haaveilen, mutta sehän kohta tuleekin.

Homeettomasta kodista. Niitä ei kertakaikkiaan ole ja kauemmas näiltä nurkilta ei voi muuttaa lapsen koulun ja kavereiden takia.

Omasta lentokoneesta... huoh.

Raha ei riitä -siksi ei.

Olen aika tyytyväinen elämääni tällä hetkellä. Vapaa-aikaa toivoisin kuitenkin enemmän, työni on sellainen, ettei osa-aikaisuus ole mahdollinen, eikä kovin pitkiä lomia voi pitää. Tinkisin mieluusti tuloistani jos saisin enemmän vapaa-aikaa. Rahalla ei tee mitään jos ei ole aikaa nauttia siitä.

Pidemmällä tähtäimellä unelmoin siitä, että saan kerättyä sen verran pääomatuloja, että voin lopettaa työnteon ja muuttaa ulkomaille. Tämä unelma ei kyllä olisi edes tarpeellinen jos työntekoa voisi muuten vähentää - puolella palkalla puolet vuodesta töitä ja toinen puoli lomaillen olisi täydellistä elämää.

Sitä paitsi tämä olisi minusta valtionkin kannalta järkevää - saataisiin työtä jaettua useammalle ja sosiaalimenoja pienemmiksi, vaan eipä näytä olevan päättäjien intresseissä.

Haaveilen enemmästä vapaa-ajasta. Ei vielä eläkkeestä, mutta jos vaikka kesäloman voisi pitää. Yrittäjän loma on max viikko kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Homeettomasta kodista. Niitä ei kertakaikkiaan ole ja kauemmas näiltä nurkilta ei voi muuttaa lapsen koulun ja kavereiden takia.

Ehkä typerin kuulemani syy miksi ei voisi muuttaa pois homeasunnosta.

On se vittu kumma että koulu ja ystävät laitetaan oman terveyden edelle!

Toisesta lapsesta.

Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Minulla on tavoitteita, ei haaveita tai unelmia. Tavoitteiden toteutumisen eteen teen töitä määrätietoisesti.

Juuri nyt haaveilen kasvihuoneesta. Sellainen on pihalla, mutta maassa on vielä lunta, yöllä pakkasta ja kasvihuoneen lämmitys olisi turhan kallista.

Vierailija kirjoitti:

Naisesta.

M38

Minä taas miehestä :)

N34

En haaveile mistään erityisestä. Nautin joka päivä pienistäkin asioista. Ei raha tee onnelliseksi vaan ne onnen hetket voi kokea ilman rahan tuhlaustakin. Matkustin työssäni 200 yötä vuodessa. Nyt on aika ottaa se tuhlattu aika takaisin kun voi olla ihan vaan kotona joka ilta miehen ja lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisesta.

M38

Minä taas miehestä :)

N34

Match made in heaven

Aika usein se on niin, että voi saada joko rahaa tai aikaa, mutta molempien saaminen yhtä aikaa on vaikeaa. Siksipä monet hyvätuloiset ovat niin kiireisiä, etteivät ehdi nauttia rahoistaan. Vaihtoehto on sitten elää sosiaalituilla tekemättä mitään, koska ei ole varaa.

Tämä on kyllä ihan polittinen vallinta - nykyinenkin hallitus haluaisi vain lisätä työssäkäyvien työmäärää sen sijaan, että jaettaisiin työtä useammille. Aika moni suurituoinen olisi halukas vähentämään työmääräänsä - ja myös palkkaa samassa suhteessa, mutta se ei vain onnistu. Työmarkkinoilla vaaditaan "sitoutumista", millä käytännössä tarkoitetaan, että jatkuvasti pitää olla saavutettavissa eikä pitkiä lomia voi pitää. Ensimmäinen askel suurituloiseksi tulemisessa näyttää käytännössä olevan vapaa-ajasta luopuminen.

Tuo vapaa-aika on jo tullut esille, mutta vastauksena kysymykseesi "Mikä estää toteuttamasta haaveesi?" vastaus on, että sitä vapaa-aikaa ei kovin pienellä omaisuudella voi ostaa, jos haluaa turvata myös vanhuutensa.

Työelämä on nykyisin sellaista, että jos haluat pysyä töissä, et voi pitää pitkiä taukoja koska sitten et välttämättä enää samanlaista työtilaisuutta saa. Moni (minä mukaan lukien) ei siis uskalla irtisanoutua, koska pelkää että jos pitää vaikka vuoden tai pari vapaata, niin sitten ei enää löydy töitä. Tästä seuraa, että on pakko raataa niska limassa, jos haluaa pitää työpaikkansa ja vapaa-aikaa ei silloin ole.

Se, että voisi heittäytyä kokonaan vapaalle pääomatulojen varaan vaatii jo todella suurta omaisuutta. Esim. 5% vuosituotolla (mikä on jo aika paljon, nykyisin ei esim. vuokra-asunnoissa tahdo päästä yli 4%:n) sijoitetun omaisuuden määrän pitäisi olla 1,5 miljoonaa euroa, jotta silllä saisi 75000 euron vuosittaiset bruttotulot, eli nettona 50 000 euroa käteen.

Käytännössä on siis äärimmäisen vaikeaa saada pakkatuloista sijoitettua niin paljon, että voisi jäädä kokonaan pääomatulojen varaan. Moni unelmoi siitä, että voisi tehdä vähemmän töitä tai lomailla vaikka useita kuukausia vuodessa, mutta nykyinen työelämä ei mahdollista sitä.

Mielenkiintoista luettavaa mun mielestä, en ollut tullut ajatelleeksi, kuinka paljon aikaa arvostaa silloin kun sitä ei ole vaikka ihan loogistahan se sinänsä on.

Voisiko ap kommentoida? Saitko sellaisia vastauksia kuin odotit?

Aika samat ajatukset täälläkin. Siitä unelmoin, että vapaa-aikaa olisi enemmän eikä haittaisi vaikka palkka olisi vastaavasti pienempi. Haluaisin viettää enemmän aikaa perheen ja lasten kanssa.

Joka päivä taistelen sen kanssa, että työssä käymällä takaan lapsille mukavan talon, kivat harrastukset ja riittävästi kaikkea. Haluaisin olla enemmän kotona, mutta silloin pitäisi käytännössä lopettaa työnteko kokonaan, järkevää mahdollisuutta puolivälistä ei ole. Työn lopettaminen tarkoittaisi väistämättä reilua elintason laskua, lapset joutuisivat luopumaan harrastuksista, joutuisimme muuttamaan pienempään kotiin, lomilla ei voisi matkustella jne.

Kunpa olisi se puoliväli, työnteon vähentämisen mahdollisuus, mutta kun tämä on tällainen joko/tai -yhteiskunta.

Että viestiä vain ministereille Sipilä, Stubb ja Soini, jotka työajanpidennyksiä ajavat.