Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä koit, että nuoruutesi on ohi?
25.03.2016 |
Minusta alkoi tuntua siltä 28-vuotiaana. Nyt en ole käynyt enää vuosiin nuorten riennoissa ja kiinnostaa enemmän leipoa pullaa kotona ja katsoa televisiota kuin lähteä esim. katsomaan bändiä.
T. N33
Kommentit (56)
Ei ole vielä ohi. Olen 36 ensi kuussa :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Kun tulin vahingossa raskaaksi 28-vuotiaana ja jouduin lopettamaan yliopiston. Silloin iski tajuntaan.
Hölynpölyä, mitä itsesäälikikkailua. Aloitin yliopiston yksinhuoltajana - myös valmistuin. Ihan luuseriasenne ja vastuun ulkoistamista. Yök!
Siis mitä ihmeen itsesääliä? Tasan tarkkaan haen uudestaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Kiva kun sinä pystyit käymään yliopiston yksinhuoltajana. Minä en halunnut laittaa lasta 3kk ikäisenä hoitoon ja yliopisto ei antanut vapaata enempää. Kaikissa yliopistoissa ei voi valita millä kursseilla käy ja kuinka monta tuntia päivässä opiskelee, meillä oli ihan pakko istua kaikilla luennoilla, ja opiskella joka päivä. 10h päivät ihan normaaleja. En olisi kyennyt hoitamaan pientä vauvaa siinä sivussa, mutta kiva, että sinä kykenit. Ihana, että kaikkien ihmisten tilanne on ihan samanlainen, eikö?
Höpö höpö, nyt sulla on niitä lapsia useampi - et oppinut ilmeisesti mitään? Ja yliopistosta anotaan lukuvuosisidonnaisia vapaita eikä kuukausia. Turhaa provoilua!
Siis mitä? Minulla on kaksi lasta, toinen tuli ihan suunnitellusti. Mitä minun olisi pitänyt oppia? En minä ole mikään yksinhuoltaja, jolle kävi vahinkoja. Olemme olleet naimisissa mieheni kanssa jo pitkään. Yliopistosta saakin lukukausivapaita, mutta lapseni syntyi hankalaan aikaan. Enkä olisi häntä laittanut muutenkaan alle vuoden ikäisenä hoitoon! Miksi olisin? Nyt teimme lapselle sisaruksen perään, ja ensi vuonna haen takaisin kouluun kun kuopus on 3v.
Mikä tässä nyt oli väärin ja haitallisesti? Kamalampaa minusta olisi ollut laittaa pieni lapsi/pienet lapset hoitoon.
Nyt, 42-vuotiaana. Lähinnä kun kuuntelen n.25v. työkaverien juttuja ja tajuan että olen ihan eri maata jo. Toinen, mistä tunnistan nuoruuteni menneen ohi, on se että tunnen olevani aikuinen nainen. Ihana, rohkea,voimakas, haluttava. En mikään nuori värisevä ja epämääräisesti sinkoileva tyttö.
Nuoruus...kyllä se mielestäni oli ohi kun 23-vuotiaana perustin yrityksen ja alkoi kova (mutta mielenkiintoinen ja ihana) urakka. Minusta olisi todella kamalaa kuvitella olevansa nuori vielä 30-vuotiaana, silloinhan ollaan aikuisia tai ainakin pitäisi olla! Mutta todellakin huomaa, että ihmiset eivät nykyään osaa enää aikuistua ollenkaan, leikitään nuoria keski-ikäiseksi saakka...säälittävää. Senhän näkee siitäkin, että ei osata sitoutua ja perhe koetaan hirveänä taakkana sen sijaan, että nähtäisiin se elämää rikastuttavana asiana. Rakastutaan ja ihastutaan kuten nuorena ja erotaan ja haetaan sitä omaa onneaan lasten ja puolison onnen kustannuksella. Aikuiset ihmiset bailaavat ja keskittyvät ulkonäköönsä...hohhoijaa, ei ihme, että maa on tässä jamassa.
Nuoruus on yksi elämänvaihe, joka sekin täytyy osata jättää taakseen ja alkaa elää aikuisen elämää, joka taas vuorostaan vaihtuu sitten vanhuuteen. Ihmisen elämä on jatkuvaa luopumista ja siihen on totuttava. Kaikki elämänvaiheet ovat hyviä ja nautinnollisia, eikä aikuisuus tarkoita tylsyyttä. Mun lapset ovat nuoria, 13-19 v, minä olen keski-ikäinen ja oikein onnellinen sellainen. Olisi hirveää kuvitella olevansa nuori, kun on jo keski-ikäinen. Nuorekas voi olla, mutta ei nuori, todellakaan ei yli 25-v ole enää nuori!
Täytän kohta 21, ja koen olevani aika vanha. Lukioikäiset tuntuvat olevan valovuosien päässä. Johtuu ehkä siitäkin, että olen ollut parisuhteessa 6 vuotta, eikä seksi-biletys-poikajutut ole mitenkään ajankohtaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoruus...kyllä se mielestäni oli ohi kun 23-vuotiaana perustin yrityksen ja alkoi kova (mutta mielenkiintoinen ja ihana) urakka. Minusta olisi todella kamalaa kuvitella olevansa nuori vielä 30-vuotiaana, silloinhan ollaan aikuisia tai ainakin pitäisi olla! Mutta todellakin huomaa, että ihmiset eivät nykyään osaa enää aikuistua ollenkaan, leikitään nuoria keski-ikäiseksi saakka...säälittävää. Senhän näkee siitäkin, että ei osata sitoutua ja perhe koetaan hirveänä taakkana sen sijaan, että nähtäisiin se elämää rikastuttavana asiana. Rakastutaan ja ihastutaan kuten nuorena ja erotaan ja haetaan sitä omaa onneaan lasten ja puolison onnen kustannuksella. Aikuiset ihmiset bailaavat ja keskittyvät ulkonäköönsä...hohhoijaa, ei ihme, että maa on tässä jamassa.
Nuoruus on yksi elämänvaihe, joka sekin täytyy osata jättää taakseen ja alkaa elää aikuisen elämää, joka taas vuorostaan vaihtuu sitten vanhuuteen. Ihmisen elämä on jatkuvaa luopumista ja siihen on totuttava. Kaikki elämänvaiheet ovat hyviä ja nautinnollisia, eikä aikuisuus tarkoita tylsyyttä. Mun lapset ovat nuoria, 13-19 v, minä olen keski-ikäinen ja oikein onnellinen sellainen. Olisi hirveää kuvitella olevansa nuori, kun on jo keski-ikäinen. Nuorekas voi olla, mutta ei nuori, todellakaan ei yli 25-v ole enää nuori!
Nuoruus tarkoittaa biletystä ja irtosuhteita yhtä paljon kuin aikuisuus tarkoittaa tylsyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Täytän kohta 21, ja koen olevani aika vanha. Lukioikäiset tuntuvat olevan valovuosien päässä. Johtuu ehkä siitäkin, että olen ollut parisuhteessa 6 vuotta, eikä seksi-biletys-poikajutut ole mitenkään ajankohtaisia.
Tuossa iässä sitä kokeekin itsensä vanhaksi, ja vasta myöhemmin alkaa tuntea itsensä nuoreksi. Se on jännä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Kun tulin vahingossa raskaaksi 28-vuotiaana ja jouduin lopettamaan yliopiston. Silloin iski tajuntaan.
Hölynpölyä, mitä itsesäälikikkailua. Aloitin yliopiston yksinhuoltajana - myös valmistuin. Ihan luuseriasenne ja vastuun ulkoistamista. Yök!
Siis mitä ihmeen itsesääliä? Tasan tarkkaan haen uudestaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Kiva kun sinä pystyit käymään yliopiston yksinhuoltajana. Minä en halunnut laittaa lasta 3kk ikäisenä hoitoon ja yliopisto ei antanut vapaata enempää. Kaikissa yliopistoissa ei voi valita millä kursseilla käy ja kuinka monta tuntia päivässä opiskelee, meillä oli ihan pakko istua kaikilla luennoilla, ja opiskella joka päivä. 10h päivät ihan normaaleja. En olisi kyennyt hoitamaan pientä vauvaa siinä sivussa, mutta kiva, että sinä kykenit. Ihana, että kaikkien ihmisten tilanne on ihan samanlainen, eikö?
Höpö höpö, nyt sulla on niitä lapsia useampi - et oppinut ilmeisesti mitään? Ja yliopistosta anotaan lukuvuosisidonnaisia vapaita eikä kuukausia. Turhaa provoilua!
Siis mitä? Minulla on kaksi lasta, toinen tuli ihan suunnitellusti. Mitä minun olisi pitänyt oppia? En minä ole mikään yksinhuoltaja, jolle kävi vahinkoja. Olemme olleet naimisissa mieheni kanssa jo pitkään. Yliopistosta saakin lukukausivapaita, mutta lapseni syntyi hankalaan aikaan. Enkä olisi häntä laittanut muutenkaan alle vuoden ikäisenä hoitoon! Miksi olisin? Nyt teimme lapselle sisaruksen perään, ja ensi vuonna haen takaisin kouluun kun kuopus on 3v.
Mikä tässä nyt oli väärin ja haitallisesti? Kamalampaa minusta olisi ollut laittaa pieni lapsi/pienet lapset hoitoon.
Ketjun otsikko on "Missä iässä koit että nuoruutesi on ohi" - pitäisikö lukea otsikko mihin ottaa kantaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Kun tulin vahingossa raskaaksi 28-vuotiaana ja jouduin lopettamaan yliopiston. Silloin iski tajuntaan.
Hölynpölyä, mitä itsesäälikikkailua. Aloitin yliopiston yksinhuoltajana - myös valmistuin. Ihan luuseriasenne ja vastuun ulkoistamista. Yök!
Siis mitä ihmeen itsesääliä? Tasan tarkkaan haen uudestaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Kiva kun sinä pystyit käymään yliopiston yksinhuoltajana. Minä en halunnut laittaa lasta 3kk ikäisenä hoitoon ja yliopisto ei antanut vapaata enempää. Kaikissa yliopistoissa ei voi valita millä kursseilla käy ja kuinka monta tuntia päivässä opiskelee, meillä oli ihan pakko istua kaikilla luennoilla, ja opiskella joka päivä. 10h päivät ihan normaaleja. En olisi kyennyt hoitamaan pientä vauvaa siinä sivussa, mutta kiva, että sinä kykenit. Ihana, että kaikkien ihmisten tilanne on ihan samanlainen, eikö?
Et ole koskaan kuullut ei-läsnäolevaksi ilmoitattumisesta ja lisäajan hausta äitiysloman vuoksi? Kyllä opiskelijallakin on oikeus äitiyslomaan - alasta ja yliopistosta riippumatta.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Kun tulin vahingossa raskaaksi 28-vuotiaana ja jouduin lopettamaan yliopiston. Silloin iski tajuntaan.
Hölynpölyä, mitä itsesäälikikkailua. Aloitin yliopiston yksinhuoltajana - myös valmistuin. Ihan luuseriasenne ja vastuun ulkoistamista. Yök!
Siis mitä ihmeen itsesääliä? Tasan tarkkaan haen uudestaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Kiva kun sinä pystyit käymään yliopiston yksinhuoltajana. Minä en halunnut laittaa lasta 3kk ikäisenä hoitoon ja yliopisto ei antanut vapaata enempää. Kaikissa yliopistoissa ei voi valita millä kursseilla käy ja kuinka monta tuntia päivässä opiskelee, meillä oli ihan pakko istua kaikilla luennoilla, ja opiskella joka päivä. 10h päivät ihan normaaleja. En olisi kyennyt hoitamaan pientä vauvaa siinä sivussa, mutta kiva, että sinä kykenit. Ihana, että kaikkien ihmisten tilanne on ihan samanlainen, eikö?
Höpö höpö, nyt sulla on niitä lapsia useampi - et oppinut ilmeisesti mitään? Ja yliopistosta anotaan lukuvuosisidonnaisia vapaita eikä kuukausia. Turhaa provoilua!
Siis mitä? Minulla on kaksi lasta, toinen tuli ihan suunnitellusti. Mitä minun olisi pitänyt oppia? En minä ole mikään yksinhuoltaja, jolle kävi vahinkoja. Olemme olleet naimisissa mieheni kanssa jo pitkään. Yliopistosta saakin lukukausivapaita, mutta lapseni syntyi hankalaan aikaan. Enkä olisi häntä laittanut muutenkaan alle vuoden ikäisenä hoitoon! Miksi olisin? Nyt teimme lapselle sisaruksen perään, ja ensi vuonna haen takaisin kouluun kun kuopus on 3v.
Mikä tässä nyt oli väärin ja haitallisesti? Kamalampaa minusta olisi ollut laittaa pieni lapsi/pienet lapset hoitoon.
Ei siinä mitään väärää ole. Mutta älä ihmettele että ihmiset pitävät sinua vähän tyhmänä, jos heität menneet opintopisteet hukkaan kun et ole tajunnut että olisit saanut hakea lisäaikaa opintoihisi ihan sillä perustella että olet saanut lapsia opintojen aikana.
Minäkin sain lapsen samalla kun opiskelin, hoitoon meni vasta yli 2-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Kun tulin vahingossa raskaaksi 28-vuotiaana ja jouduin lopettamaan yliopiston. Silloin iski tajuntaan.
Hölynpölyä, mitä itsesäälikikkailua. Aloitin yliopiston yksinhuoltajana - myös valmistuin. Ihan luuseriasenne ja vastuun ulkoistamista. Yök!
Siis mitä ihmeen itsesääliä? Tasan tarkkaan haen uudestaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Kiva kun sinä pystyit käymään yliopiston yksinhuoltajana. Minä en halunnut laittaa lasta 3kk ikäisenä hoitoon ja yliopisto ei antanut vapaata enempää. Kaikissa yliopistoissa ei voi valita millä kursseilla käy ja kuinka monta tuntia päivässä opiskelee, meillä oli ihan pakko istua kaikilla luennoilla, ja opiskella joka päivä. 10h päivät ihan normaaleja. En olisi kyennyt hoitamaan pientä vauvaa siinä sivussa, mutta kiva, että sinä kykenit. Ihana, että kaikkien ihmisten tilanne on ihan samanlainen, eikö?
Höpö höpö, nyt sulla on niitä lapsia useampi - et oppinut ilmeisesti mitään? Ja yliopistosta anotaan lukuvuosisidonnaisia vapaita eikä kuukausia. Turhaa provoilua!
Siis mitä? Minulla on kaksi lasta, toinen tuli ihan suunnitellusti. Mitä minun olisi pitänyt oppia? En minä ole mikään yksinhuoltaja, jolle kävi vahinkoja. Olemme olleet naimisissa mieheni kanssa jo pitkään. Yliopistosta saakin lukukausivapaita, mutta lapseni syntyi hankalaan aikaan. Enkä olisi häntä laittanut muutenkaan alle vuoden ikäisenä hoitoon! Miksi olisin? Nyt teimme lapselle sisaruksen perään, ja ensi vuonna haen takaisin kouluun kun kuopus on 3v.
Mikä tässä nyt oli väärin ja haitallisesti? Kamalampaa minusta olisi ollut laittaa pieni lapsi/pienet lapset hoitoon.
Ketjun otsikko on "Missä iässä koit että nuoruutesi on ohi" - pitäisikö lukea otsikko mihin ottaa kantaa?
Niin? Koin nuoruuteni loppuneen kun jouduin tekemään ns. aikuisten päätöksen lapsen hyvinvoinnin ja oman kouluni välillä.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Kun tulin vahingossa raskaaksi 28-vuotiaana ja jouduin lopettamaan yliopiston. Silloin iski tajuntaan.
Hölynpölyä, mitä itsesäälikikkailua. Aloitin yliopiston yksinhuoltajana - myös valmistuin. Ihan luuseriasenne ja vastuun ulkoistamista. Yök!
Siis mitä ihmeen itsesääliä? Tasan tarkkaan haen uudestaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Kiva kun sinä pystyit käymään yliopiston yksinhuoltajana. Minä en halunnut laittaa lasta 3kk ikäisenä hoitoon ja yliopisto ei antanut vapaata enempää. Kaikissa yliopistoissa ei voi valita millä kursseilla käy ja kuinka monta tuntia päivässä opiskelee, meillä oli ihan pakko istua kaikilla luennoilla, ja opiskella joka päivä. 10h päivät ihan normaaleja. En olisi kyennyt hoitamaan pientä vauvaa siinä sivussa, mutta kiva, että sinä kykenit. Ihana, että kaikkien ihmisten tilanne on ihan samanlainen, eikö?
Höpö höpö, nyt sulla on niitä lapsia useampi - et oppinut ilmeisesti mitään? Ja yliopistosta anotaan lukuvuosisidonnaisia vapaita eikä kuukausia. Turhaa provoilua!
Siis mitä? Minulla on kaksi lasta, toinen tuli ihan suunnitellusti. Mitä minun olisi pitänyt oppia? En minä ole mikään yksinhuoltaja, jolle kävi vahinkoja. Olemme olleet naimisissa mieheni kanssa jo pitkään. Yliopistosta saakin lukukausivapaita, mutta lapseni syntyi hankalaan aikaan. Enkä olisi häntä laittanut muutenkaan alle vuoden ikäisenä hoitoon! Miksi olisin? Nyt teimme lapselle sisaruksen perään, ja ensi vuonna haen takaisin kouluun kun kuopus on 3v.
Mikä tässä nyt oli väärin ja haitallisesti? Kamalampaa minusta olisi ollut laittaa pieni lapsi/pienet lapset hoitoon.
Ei siinä mitään väärää ole. Mutta älä ihmettele että ihmiset pitävät sinua vähän tyhmänä, jos heität menneet opintopisteet hukkaan kun et ole tajunnut että olisit saanut hakea lisäaikaa opintoihisi ihan sillä perustella että olet saanut lapsia opintojen aikana.
Minäkin sain lapsen samalla kun opiskelin, hoitoon meni vasta yli 2-vuotiaana.
Ei se onnistu samalla tavalla USAssa kuin Suomessa. Lukukauden sai, that's it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa kun stubbi vetää kataista perseeseen jja homo pekka imee stubin mulkkua
Biletykseen kyllästyin parikymppisenä, mutta minusta nuoruus ei ole vaan sitä. Ainakaan minulle, monelle muulle tuntuu olevan :D Täytän tänä vuonna 27 ja välillä mietin, että apua, kohta olen 30. En kyllä koe mitään paineita naimisiinmenon ja lapsien suhteen, vaan lähinnä haluaisin nähdä enemmän maailmaa ja ehkä saada paremman ammatin, joka itseäni oikeasti kiinnostaa. Koen kuitenkin, että tässä iässä voin vielä lähteä kolmeksi kuukaudeksi reppureissaamaan tai vaikka australiaan työviisumilla. Lisäksi minulla on lähipiirissä kolmekymppisiä, jotka tuntuvat kyllä yhtä "nuorekkailta" kun minä.
Viimeaikoina on alkanut ihan oikeasti tuntua siltä N 39 kohta 40