Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä koit, että nuoruutesi on ohi?
25.03.2016 |
Minusta alkoi tuntua siltä 28-vuotiaana. Nyt en ole käynyt enää vuosiin nuorten riennoissa ja kiinnostaa enemmän leipoa pullaa kotona ja katsoa televisiota kuin lähteä esim. katsomaan bändiä.
T. N33
Kommentit (56)
En tiedä miten nuoruus määritellään, mutta en ole koskaan bilettänyt niin rankasti kuin viimeisen vuoden aikana
M29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus 30 jälkeen alkoi tuntua, etten ole enää nuori. Sitä ennenkin toki. Se alkoi ehkä silloin, kun parikymppiset alkoivat tuntua teineiltä.
En silti alkanut sen kummemmin tuntea itseäni vanhaksikaan. Sitä vaan huomasi, että +20 kuviot alkoivat olla eri sukupolven juttuja eikä jaksanut enää kiinnostua niistä samalla intensiteetillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 on ihan hyvä ikä tuohon. Pari vuotta tuon jälkeen elättelin vielä toiveita keski-ikäisyyden siirtämisestä, mutta kyllä se oli viimeistään kolmikymppisenä tunnustettava tosiasiat. Elämä on velvollisuuksia, kaverit katoaa perheidensä pariin, ei ole spontaania hauskanpitoa, läheiset ja tutut kuolevat ympäriltä ja omakin mortaalisuus on läsnä lähes jokapäiväisessä elämässä.
Mitkä ihmeen tosiasiat? Tietenkin elämässä on velvollisuuksia, mutta ainakin minä näin 35-vuotiaana tunnen, että elämä on tavallaan helpompaa kuin opiskeluvuosina. Silloin opiskeltiin ja tehtiin töitä, nyt tehdään vain niitä töitä. Kavereiden katoaminen perheiden pariin liittyy tasan siihen kenen kanssa pyörit. Minulla on ainakin spontaania hauskanpitoa sekä yksin, että kavereiden kanssa eikä läheisiäkään nyt mihinkään hillittömään tahti kuole ympäriltä. Elämään voi suhtautua monella eri tavalla.
Tosiasiat siitä, että tätä se elämä nyt on loppuun asti. Varmasti joissakin piireissä osataan vielä keski-ikäisinäkin olla spontaaneja sekä yllätyksellisiä, mutta jos ei ole näissä piireissä, niin ei tässä iässä enää piirejä vaihdeta. Ja onhan se nyt pysäyttävää kun ajattelee miten vähän aikaa on esim. vanhempiensa kanssa viettää ennen kuin aika vie heidätkin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No enpä ole kokenut, että nuoruuteni olisi ohi, kiinnostuksen kohteet vaan vaihtuu. Pullaa leivon parisuhteessa, keikoilla pyörin sinkkuna, usvaisista mökkiaamuista nauttinut niin teininä kuin nytkin.
N36
Miten ihmeessä keikoilla käyminen liittyy siihen onko parisuhteessa vai ei? Aika kauheaa jos ei tässä sais kuin leipoa pullaa kunnes kuolema meidät erottaa...
Mulle iski paha keski-iän kriisi ja viimeisetkin rippeet nuoruudesta tuntui samalla karisseen tossa 38v, eli aika myöhään. On kammottavaa täyttää 40 v ja katua aivan liian monia valintojaan. Hienoa jos joku elää upeaa elämänvaihetta nelikymppisenä, minä en.
Keikoilla käyn kyllä silti ;)
No kun luet tuon aloittajan viestin, niin ehkä ymmärrät minun viestini. Tarkoitin sitä, etteivät tekemiseni liity ikäkausiin vaan elämäntilanteisiin ja kiinnostuksen kohteisiin. Minulla vaan menee näin, että kiinnostuksen kohteet vaihtuvat eri elämäntilanteissa. En puhunut sinusta mitään enkä ole ketään kieltänyt käymästä keikoilla parisuhteessa. Jälleen sitä sisälukutaitoa kaivattaisiin ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 on ihan hyvä ikä tuohon. Pari vuotta tuon jälkeen elättelin vielä toiveita keski-ikäisyyden siirtämisestä, mutta kyllä se oli viimeistään kolmikymppisenä tunnustettava tosiasiat. Elämä on velvollisuuksia, kaverit katoaa perheidensä pariin, ei ole spontaania hauskanpitoa, läheiset ja tutut kuolevat ympäriltä ja omakin mortaalisuus on läsnä lähes jokapäiväisessä elämässä.
Mitkä ihmeen tosiasiat? Tietenkin elämässä on velvollisuuksia, mutta ainakin minä näin 35-vuotiaana tunnen, että elämä on tavallaan helpompaa kuin opiskeluvuosina. Silloin opiskeltiin ja tehtiin töitä, nyt tehdään vain niitä töitä. Kavereiden katoaminen perheiden pariin liittyy tasan siihen kenen kanssa pyörit. Minulla on ainakin spontaania hauskanpitoa sekä yksin, että kavereiden kanssa eikä läheisiäkään nyt mihinkään hillittömään tahti kuole ympäriltä. Elämään voi suhtautua monella eri tavalla.
Tosiasiat siitä, että tätä se elämä nyt on loppuun asti. Varmasti joissakin piireissä osataan vielä keski-ikäisinäkin olla spontaaneja sekä yllätyksellisiä, mutta jos ei ole näissä piireissä, niin ei tässä iässä enää piirejä vaihdeta. Ja onhan se nyt pysäyttävää kun ajattelee miten vähän aikaa on esim. vanhempiensa kanssa viettää ennen kuin aika vie heidätkin pois.
Apua, hirveän ankea tapa katsoa elämää :( Tottakai piirejä voi vaihtaa kolmikymppisenä. Itsellänikin ne meni vuosi sitten täysin uusiksi kun muutin uuteen kaupunkiin, mutta laajan ystäväjoukon olen jo saanut :) Tietysti elämän rajallisuus joskus mietityttää, koska omaan työhöni kuuluu mm. saattohoitoa, mutta omalla kohdallani se saa minut tajuamaan paremmin sen, että elämää on vielä jäljellä ja sitä voi halutessaan elää täysillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Kun tulin vahingossa raskaaksi 28-vuotiaana ja jouduin lopettamaan yliopiston. Silloin iski tajuntaan.
Hölynpölyä, mitä itsesäälikikkailua. Aloitin yliopiston yksinhuoltajana - myös valmistuin. Ihan luuseriasenne ja vastuun ulkoistamista. Yök!
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Kun tulin vahingossa raskaaksi 28-vuotiaana ja jouduin lopettamaan yliopiston. Silloin iski tajuntaan.
Hölynpölyä, mitä itsesäälikikkailua. Aloitin yliopiston yksinhuoltajana - myös valmistuin. Ihan luuseriasenne ja vastuun ulkoistamista. Yök!
Siis mitä ihmeen itsesääliä? Tasan tarkkaan haen uudestaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Kiva kun sinä pystyit käymään yliopiston yksinhuoltajana. Minä en halunnut laittaa lasta 3kk ikäisenä hoitoon ja yliopisto ei antanut vapaata enempää. Kaikissa yliopistoissa ei voi valita millä kursseilla käy ja kuinka monta tuntia päivässä opiskelee, meillä oli ihan pakko istua kaikilla luennoilla, ja opiskella joka päivä. 10h päivät ihan normaaleja. En olisi kyennyt hoitamaan pientä vauvaa siinä sivussa, mutta kiva, että sinä kykenit. Ihana, että kaikkien ihmisten tilanne on ihan samanlainen, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 on ihan hyvä ikä tuohon. Pari vuotta tuon jälkeen elättelin vielä toiveita keski-ikäisyyden siirtämisestä, mutta kyllä se oli viimeistään kolmikymppisenä tunnustettava tosiasiat. Elämä on velvollisuuksia, kaverit katoaa perheidensä pariin, ei ole spontaania hauskanpitoa, läheiset ja tutut kuolevat ympäriltä ja omakin mortaalisuus on läsnä lähes jokapäiväisessä elämässä.
Mitkä ihmeen tosiasiat? Tietenkin elämässä on velvollisuuksia, mutta ainakin minä näin 35-vuotiaana tunnen, että elämä on tavallaan helpompaa kuin opiskeluvuosina. Silloin opiskeltiin ja tehtiin töitä, nyt tehdään vain niitä töitä. Kavereiden katoaminen perheiden pariin liittyy tasan siihen kenen kanssa pyörit. Minulla on ainakin spontaania hauskanpitoa sekä yksin, että kavereiden kanssa eikä läheisiäkään nyt mihinkään hillittömään tahti kuole ympäriltä. Elämään voi suhtautua monella eri tavalla.
Tosiasiat siitä, että tätä se elämä nyt on loppuun asti. Varmasti joissakin piireissä osataan vielä keski-ikäisinäkin olla spontaaneja sekä yllätyksellisiä, mutta jos ei ole näissä piireissä, niin ei tässä iässä enää piirejä vaihdeta. Ja onhan se nyt pysäyttävää kun ajattelee miten vähän aikaa on esim. vanhempiensa kanssa viettää ennen kuin aika vie heidätkin pois.
Apua, hirveän ankea tapa katsoa elämää :( Tottakai piirejä voi vaihtaa kolmikymppisenä. Itsellänikin ne meni vuosi sitten täysin uusiksi kun muutin uuteen kaupunkiin, mutta laajan ystäväjoukon olen jo saanut :) Tietysti elämän rajallisuus joskus mietityttää, koska omaan työhöni kuuluu mm. saattohoitoa, mutta omalla kohdallani se saa minut tajuamaan paremmin sen, että elämää on vielä jäljellä ja sitä voi halutessaan elää täysillä.
Sori, olen ankea. Mä olen aina ollut vähän fatalistinen ja asioiden synkemmän puolen näkevä. Kun ei suostu näkemään ulospääsyä tilanteesta, niin ei kykene nauttimaan joka sekunnista vaan odottaa noiden sekuntien loppumista.
33-34 alkoi loppu häämöttää ja 35 iski tajuntaan, että on nuoruus ohi. En siis ole koskaan saanut lapsia ja nyt on niiden aika mennyt ohi eli en ole enää nuori. Keskityn mieluummin työntekoon, matkusteluun ja sosiaaliseen elämään ilman perhepaineita. Minun ja 2-kymppisen erottaa jo selvästi ulkonäöstä ja pankkitilillä on muutakin kuin opintotuki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisin olla noin 3-vuotias, isäni hakkasi minut ensin, niin että virtsasin pelosta alleni ja pakotti sen jälkeen nuolemaan virtsan lattialta.
Silloin koin, että lapsuus oli ohi ja nuoruutta ei koskaan ollut, ymmärrätte varmaan miksi.
Olen ollut onnellinen vasta nyt aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En juuri mitään muutosta ole havainnut. Yhtä huonot jutut kuin 10 vuotta sitten ja valuminen lapsen tasolle käy tarvittaessa nopeaan. Toivottavasti en "aikuistu" koskaan. Ainoa ero, ettei nykytekniikat ole enää niin halussa Periscopet, Snapchatit noista esimerkiks ei ole mitään hajua niiden toimintaperiaatteista. Jotain videoita jaellaan kavereille? Enkä käytä Twitteriä tai Instaa..
Mies30v
Minulla periaatteessa sama
m28
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Kun tulin vahingossa raskaaksi 28-vuotiaana ja jouduin lopettamaan yliopiston. Silloin iski tajuntaan.
Hölynpölyä, mitä itsesäälikikkailua. Aloitin yliopiston yksinhuoltajana - myös valmistuin. Ihan luuseriasenne ja vastuun ulkoistamista. Yök!
Siis mitä ihmeen itsesääliä? Tasan tarkkaan haen uudestaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Kiva kun sinä pystyit käymään yliopiston yksinhuoltajana. Minä en halunnut laittaa lasta 3kk ikäisenä hoitoon ja yliopisto ei antanut vapaata enempää. Kaikissa yliopistoissa ei voi valita millä kursseilla käy ja kuinka monta tuntia päivässä opiskelee, meillä oli ihan pakko istua kaikilla luennoilla, ja opiskella joka päivä. 10h päivät ihan normaaleja. En olisi kyennyt hoitamaan pientä vauvaa siinä sivussa, mutta kiva, että sinä kykenit. Ihana, että kaikkien ihmisten tilanne on ihan samanlainen, eikö?
Höpö höpö, nyt sulla on niitä lapsia useampi - et oppinut ilmeisesti mitään? Ja yliopistosta anotaan lukuvuosisidonnaisia vapaita eikä kuukausia. Turhaa provoilua!
En ole vielä kokenut, 36-v. Välillä törmään siihen, että muut ajattelevat niin, mutta sivuutan sen tietoisuudestani.
Koin nuoruuteni loppuneen kun tulin äidiksi 24-vuotiaana. Minulle nuoruus ei tarkoittanut ryyppäämistä ja perseenjakamista, vaan tietynlaista huolettomuutta ja vapautta, joista tietysti piti luopua, kun sai lapsia. Naimisiin menin jo 18-vuotiaana, ja monet olivat sitä mieltä, että nuoruuteni loppui siihen, mutta en itse kokenut asiaa niin.