Miten selvitä mahdollisesta erosta ihan yksin?

Missä asut? Sama tilanne mulla.

Vierailija kirjoitti:

Missä asut? Sama tilanne mulla.

Ikävä kuulla :( itä-suomessa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Eli huonosti menee suhteessa, on mennyt pidemmän aikaa. Pelkään suhteen päättymistä ja omaa pärjäämistä. Suhde on kestänyt 4 vuotta. Minulla on todettu pitkäaikainen masennus ja aloitin terapian vuoden alussa. Lapsuus ja nuoruus olivat aika ikävää aikaa ja se vaikuttaa elämääni edelleen. Itsetuntoni on pohjalukemissa ja olen välillä tosi hankala kumppani. Tunnelukkoja on paljon, pahimpana hylätyksi tulemisen pelko. Oon odottanut melkein koko suhteen ajan, millon mies saa tarpeekseen. Nyt taitaa olla ne ajat käsillä ja tuntuu, etten selviä tästä. Töiden ja lemmikin lisäksi en keksi mitään, minkä vuoksi nousta sängystä. Työt loppuu syksyllä ja en osaa sanoa, pystyisinkö sinnekään eron jälkeen menemään. Muutenkaan en keksi kauheasti ilonaiheita elämästä, eron jälkeen varsinkaan. Ystäviä ei ole, paria kaveria näen kerran, pari kuussa/joka toinen kk.

Ideoita? Vai kannattaako vaan luovuttaa?

Oletko puhunut miehen kanssa? Oletko nyt päättänyt miehen puolesta, että nyt mies on saanut tarpeekseen? 

Maseentuneena ja taustasi perusteellaa älä suotta tee päätöksiä muiden puolesta. Äläkä tee päätöstä miehen jättämisestä. Masentuneena näkee ja arvioi asiat väärin, ikävää olisi myöhemmin todeta, että tämäkin olisi ollut ratkaistavissa.

Miten miehesi suhtautuu masennukseesi ja terapiassa käyntiisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä asut? Sama tilanne mulla.

Ikävä kuulla :( itä-suomessa. Ap

Täälläkin eräs kohtalotoveri myöskin itä-suomesta

Sä nyt elät totena eroa, jota ei ole tapahtunut! Syksyyn on todella pitkä aika ja sitä ennen ehdit olla monessa työpaikassa, tavata liudan uusia miehiä tai saada nykyisen suhteesi kukoistamaan. 

Nyt se pää pois sieltä hanurista. Voisitko ryhdistäytyä sen verran, että puhuisit miehesi kanssa näistä asioista ja panostaisit parisuhteeseesi? Rakastatko miestäsi? Eikö se saa aikaan mukavia tunteita ja halua tehdä hyvää toiselle? 

Jotenkin tunnistan tuon ajattelusi omassa miehessäni ja voin kertoa sen olevan todella raskasta. Siinä on aivan yksin, kun toinen ei näe toista. Itsensä muuttaminen on hidas prosessi, mutta parantaaksesi teidän elämää voisit yrittää muuttaa suhtautumistasi kumppaniasi kohtaan, että et aivan kaikkia asioita syytäisi hänen niskaan "väärällä tavalla".

En todellakaan ajattele, että vika olisi vaan miehessä, päinvastoin. Tänään vaan riidan yhteydessä mies sanoi, ettei tiedä voiko jatkaa suhdetta. Kyseessä oli vakituinen riidanaihe, kun toinen ei näe tarpeelliseksi ilmoittaa menemisistään :)

Miehen on vaikea varmaan samaistua tilanteeseeni ja ymmärtää minua monessa asiassa, mutta terapia oli hänestä hyvä idea.

Molempien perhetaustassa on vähän samoja piirteitä, niin jotenkin sitä joskus toivoisi, että mies ymmärtäisi minua enemmän.

Mies on todella sosiaalinen ja aina hänellä on mennyt elämässä hyvin. Mulla ei. Sosiaalista elämää ei kauheasti ole ja koen, että joudun tosissani joskus miettimään, että mitäs sitten jos yksin jään. Ap

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan ajattele, että vika olisi vaan miehessä, päinvastoin. Tänään vaan riidan yhteydessä mies sanoi, ettei tiedä voiko jatkaa suhdetta. Kyseessä oli vakituinen riidanaihe, kun toinen ei näe tarpeelliseksi ilmoittaa menemisistään :)

Miehen on vaikea varmaan samaistua tilanteeseeni ja ymmärtää minua monessa asiassa, mutta terapia oli hänestä hyvä idea.

Molempien perhetaustassa on vähän samoja piirteitä, niin jotenkin sitä joskus toivoisi, että mies ymmärtäisi minua enemmän.

Mies on todella sosiaalinen ja aina hänellä on mennyt elämässä hyvin. Mulla ei. Sosiaalista elämää ei kauheasti ole ja koen, että joudun tosissani joskus miettimään, että mitäs sitten jos yksin jään. Ap

Mistä tiedät, ettei miehelläsi ole jo toinen? Mä olin kuten sä ja kappas vaan, miehellä oli ollut toinen jo vaikka kuinka kauan.

Lue raamattua ja rukoile, se lohduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan ajattele, että vika olisi vaan miehessä, päinvastoin. Tänään vaan riidan yhteydessä mies sanoi, ettei tiedä voiko jatkaa suhdetta. Kyseessä oli vakituinen riidanaihe, kun toinen ei näe tarpeelliseksi ilmoittaa menemisistään :)

Miehen on vaikea varmaan samaistua tilanteeseeni ja ymmärtää minua monessa asiassa, mutta terapia oli hänestä hyvä idea.

Molempien perhetaustassa on vähän samoja piirteitä, niin jotenkin sitä joskus toivoisi, että mies ymmärtäisi minua enemmän.

Mies on todella sosiaalinen ja aina hänellä on mennyt elämässä hyvin. Mulla ei. Sosiaalista elämää ei kauheasti ole ja koen, että joudun tosissani joskus miettimään, että mitäs sitten jos yksin jään. Ap

Mistä tiedät, ettei miehelläsi ole jo toinen? Mä olin kuten sä ja kappas vaan, miehellä oli ollut toinen jo vaikka kuinka kauan.

En usko että on. Aika monta kertaa oon kysynyt asiasta ja vastaus on kieltävä. On meillä siis hyviäkin hetkiä, mutta myös huonoja. Veikkaan, että mies jättäisi minut ennen uuden ottamista. Toivon mukaan. Ap