Mitä et tiennyt ennen kuin sait oman lapsen?

En tiennyt, miten pitkä matka sinne aikuisuuteen on. Enkä taida tietää vieläkään.

Miten äkkiä ne kasvaa. Siis ihan oikeesti :D saatiin joku 110cm housut ni aattelin että sehän on koulus ennen ku on sopivat

Sitä miten täydellisesti voi toisen ihmisen etu mennä oman edelle. Lapsensa puolesta sahaisi vaikka oman jalkansa, jos siihen olisi välttämätön tarve.

Että vaipoissa on oikeesti eroja

Miten oman laisia persoonia lapset on , jo ihan pienestä asti.

Miten haavoittuvaksi ja samalla miten vahvaksi lapsi äidin tekee.

Että lapset on niin ihania.

En tiennyt miten paljon voi rakastaa.

Aika meni liian nopeasti ja kuinka antoisaa on että on lapsi. 

Että parisuhde kariutuu n13-18 vuoden kohdalla kun ei ollutkaan sitä aikaa toiselle 2 lapsen kanssa. Halusi ehkä enemmän vaan olla yksin ja harrastella kavereiden kanssa. Ja sitä en tiennyt kuinka paljon vauvasta täysikäiseen kasvattaminen maksaa.. Sitä en myöskään tiennyt, että jaksoin silti tämän kaiken jotenkin..

Kuinka sitovaa on olla äiti.

Että lapset ei nukahda, vaikka ovat tosi väsyneitä, vaan sen sijaan vauvasta asti väsyneenä ennemminkin itkevät ja kiukuttelevat. Ei siis niin kuin piilokameraohjelmat antavat ymmärtää, että lapset jatkuvasti nukahtaisivat kesken syömisen tai leikkimisen.

Lastenhoito-oppaissa luki, että lapsi itkeä tihrustaa vähän kun on nälkä, vaipanvaihtoaika, seuran puute tms. Oikeasti kirkui kantapäät ja takaraivo sängyssä, kroppa kireällä kaarella koliikkia, maitoallergiaa ja refluksia. Jäi sattuneesta syystä ainoaksi lapseksi.

En tajunnut mitä kaikkea pelottavaa ja pelättävää keksin, kun on oma lapsi. 

Kuinka hauskoja ja fiksuja lapset on jo ihan pienestä.

Kuinka paljon voi rakastaa <3

Sitä en tiennyt miten haastavaa on saada työ- ja tarhakuviot sopimaan yhteen. Tarha pyytää loma-aikoja tietoon ennenkuin meillä on työvuorotkaan tiedossa.

Ja aina on kiire joko aamulla tai iltapäivällä, riippuen kummalla meistä vanhemmista on vienti/ haku. Vaateshow on myös ikuista. Kaikkea pestään, etsitään, ostetaan, ollaan vailla - aina jotain!

Minä kun kuvittelin, että käydään töissä ja siinä sivussa lapset on kätevästi tarhassa.

Miten paljon rakkautta voi ihmisestä löytyä. Ja tosiaan miten nopeasti aika kuluu, kun on kivaa.

Vierailija kirjoitti:

En tajunnut mitä kaikkea pelottavaa ja pelättävää keksin, kun on oma lapsi. 

Tämä. Olin tottunut olemaan ns. poikatyttö, en mä piitannu "naisten kotkotuksista". Äitinä iski kaikenlaiset hölmöt pelot ja naisellinen hössötys. Hormonit...  ;)

Että voisin pitää jostakin lapsesta. Tai että osaisin puhua lasten kanssa. Tai että ylipäänsä haluaisin jutella ihan mielelläni jopa esim. lapsen tarhakavereiden kanssa siellä päikyn pihassa, kun haen lasta kotiin.