Lue keskustelun säännöt.
Mitä et tiennyt ennen kuin sait oman lapsen?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Miten haavoittuvaksi ja samalla miten vahvaksi lapsi äidin tekee.
Tämä oli kaunista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että sairastuisin synnytyksen jälkeiseen masennukseen kun vuosia odotettu lapsi vihdoin syntyi. En tiennyt sitäkään, että lapsen ollessa alle 1-v olin masennuksen lääkehoidon seurauksena jo rankasti riipuvainen rauhoittavista ja unilääkkeistä.
Että toisen hyvinvoinnista on jatkuva huoli. Ensin pelkäät keskenmenoa, sitten kätkytkuolemaa, sen jälkeen auton alle jäämistä ja milloin mitäkin.
Että se lapsi todellakin kasvattaa myös sinua.Että miten lapsellinen, itsekäs ja mukavuudenhaluinen sitä onkaan.Ja että mistä kaikesta voi tuntea huonoa omaatuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että lapsen myötä menetän entisen elämäni. Myös seksielämä näivettyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että mitä enemmän vanhempana teet sitä tyytymättömämpiä lapset on.Anna-Leena Härkösen kirjasta lause:"Vaikka niille kantais saavillisen pizzaa ja lykkäis niiden pikkupeput täyteen fazerin sinistä niin sekään ei riitä."Miten paljon lapset kitisee, miten kohtuuttomia ne on.Ja siltiniitä rakastaa yli kaiken.
Tuntuu etten tiennyt puoliakaan asioista mitä nyt kolmen lapsen jälkeen...tosin esikoisen jälkeen ehkä vasta puolet siitä.
Hankala listata, niitä asioita on miljoona. Eniten ehkä juuri mainitut kuinka paljon voi rakastaa, huolestua jne....ei sellaista kuvitellut olevan olemassakaan!
Myös se miten kasvatus ei ole niin helppoa. Etukäteen kuvitteli että "päätä vaan miten teet ja toimi niin". Ei oo ihan niin helppoa. Kun välillä pitää tehdä muutakin. Kukaan ei voi kuvitella kuinka monesti vilkas 1v pystyy kiipeämään pöydälle tunnin aikana kaikesta kasvatuksesta huolimatta, jos ei sitä koe..ja jo vuorokaudessa on aika monta tuntia ja joskus itsekin haluaisi esim syödä, hoitaa itseään, lukea, siivota jne..
Silti... <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiennyt kuinka helppoa lasten kanssa on. Kaverit oli väsyneitä, masentuneita ja valitti, mulla ei mitään ongelmia. Meni siinä kainalossa ihan kuin luonnostaan. Sitten tuli toinen, ja sitten vielä kaksoset. Ihan erilaisia kaikki, mutta mahtavaa on ollut koko matkan!
Olen varmaan aika rento äiti, en kokenut stressiä siivoamisesta tai mistään, oltiin vaan ja möllötwttiin.
Sitä en tiennyt, että mieheni on niin mahtava puoliso ja isä. Se oli yllätys, vaikka hyvä tyyppi aina nuorena teininä olikin. Pojat muistuttaa isäänsä, joten tyttäret tyrkylle, suosittelen lämpimästi!
Kuinka paljon suhunkin sattuu, jos sun lapseen sattuu. Muutenkin on empatiakyky muuttunut täysin muitakin kohtaan. Ennen olin aivan kyynistynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mene töihin urpo kirjoitti:
blaablaaa, bullshit..
Kokeile pystytkö tunkemaan kaikki sormesi perseeseesi samaan aikaan ja hyppimään yhdellä jalalla? Yritä edes jooko?
Jotain ei-niin-hurmaavaakin: se ihana lapsi muuttuu teini-iässä rahaa kinuavaksi kaikkitietäväksi empatiakyvyttömäksi hirviöksi. Onneksi se pahin vaihe oli lopulta lyhyt, ja suhde taas normalisoitui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan tuota etten tiennyt miten paljon sattuu, kun toiseen sattuu. Se tunne on _kamala_!
En myöskään tiennyt ettei kaupassa uhmailevalle taaperolle yksinkertaisesti mahda mitään (muuta kuin kantaa kaupasta ulos). Mulkoilin aina vain vihaisesti vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Että lapsen myötä menetän entisen elämäni. Myös seksielämä näivettyi.
Että lasten myötä en menettänyt elämääni vaan sain paljon uutta mm uusia ystäviä.
Seksielämässä oli lasten synnytysten yhteydessä noin 4 viikon tauko seksissä molemmilla kerroilla mutta muuten jatkuu entisellään.
No mielikuvitusta joutuu vähän käyttää ajankohtien ja paikkojen kanssa joskus mutta se tuo toisaalta jännitystä touhuun.
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt kuinka helppoa lasten kanssa on. Kaverit oli väsyneitä, masentuneita ja valitti, mulla ei mitään ongelmia. Meni siinä kainalossa ihan kuin luonnostaan. Sitten tuli toinen, ja sitten vielä kaksoset. Ihan erilaisia kaikki, mutta mahtavaa on ollut koko matkan!
Olen varmaan aika rento äiti, en kokenut stressiä siivoamisesta tai mistään, oltiin vaan ja möllötwttiin.
Sitä en tiennyt, että mieheni on niin mahtava puoliso ja isä. Se oli yllätys, vaikka hyvä tyyppi aina nuorena teininä olikin. Pojat muistuttaa isäänsä, joten tyttäret tyrkylle, suosittelen lämpimästi!
Harmi että saat noin paljon alapeukkuja vaan siks että joillakin lasten saanti ei ollut yhtä ihanaa. Kiva kuitenkin joskus lukea ruuhkavuosien ihanuudesta ja helppoudesta,eikä aina siitä miten kauheeta ja rankkaa kaikki on.
Toivottavasti sulla on yhtä positiivinen ote kaikkeen muuhunkin. ☺
En tiennyt miten vahva voi rakkaus lasta kohtaan olla.
En tiennyt enkä osannut odottaa sitä miten paljon lapsi kasvattaa henkisesti.
En osanut odottaa sitä puristavaa huolen määrää, joka tuli lapsen myötä. Mietin tulevaisuutta aivan eri lailla kuin ennen.
En tiennyt miten ylpeä voi lapsesta olla kun oppii uutta ja miten antoisaa sitä kehitystä on seurata.
Että vähämpä mistään mitään tiesin. Ja lasten kanssa ei oikeastaan mikään mene niin kun on ennalta suunnitellut.
Sitä miten vahvasti baby bluesoikeasti iskee. Luulin että vähän masentaa mutta se olikin monen kuukauden ahdistusta ja teki mieli vain pesiä kotin miehen ja vauvan kanssa eikä tavata ketään muuta. Ylipäätään olen muuttunut paljon herkemmäksi ja omissa oloissani viihtyväksi.
Miten paljon pieni rakastaakaan äitiään. Meidän taapero välillä pysähtyy katsomaan ihaillen minua, kukaan ei ole niin rakastavasti minua ikinä katsonut.
Miten huolissaan omasta lapsestaan on aina kun on erossa. Vaikka mies ja lapsi olisi viereisessä huoneessa niin alan keksiä kaikkia mahdollisia kauheuksia mitä on voinut tapahtua jos on hetken hiljaisuus. Puhumattakaan siitä jos lapsi on pari tuntia isovanhemmilla hoidossa.
miten raivostuttavaa on ku toinen huutaa, ei syö eikä nuku millään! Muuten oli kokemusta paljosta kun mutsi oli aina perhepäivähoitaja ja aina 4-6 lasta
ja joku olis voinut kertoa edes neuvolassa jälkivuodosta... Oli aika järkytys!