Vain 3–6 prosenttia haluaa jäädä lapsettomaksi

Itse en ihmettele tuota prosenttimäärää. Kokemusteni mukaan on todella harvinaista tavata toinen vela. Itse en tunne lisäkseni yhtäkään. Vielä harvemmin jos yrittää löytää miehen, jonka toiveissa ei olisi jälkikasvun hankkiminen tulevaisuudessa.

En ymmärrä, miksi on jotenkin ongelmallista, että lapsia saaneet ovat tehneet vähemmän lapsia kuin alunperin ovat halunneet. Sehän päin vastoin kertoo kypsyydestä, siitä että tunnustetaan ne omat voimavarat vanhempana ja lasten kasvattamisen realiteetit. Vanhempi, jolla on vähemmän lapsia kuin mihin hänellä on voimavaroja, on aina parempi vanhempi kuin hän, jonka voimat on venytetty äärimmilleen tai jolla on voimavaroihin nähden liikaa lapsia.

Kulttuurimme keskittyy painottamaan lapsen varhaisia vuosia, mutta leikki-ikäisestä ylöspäin lapset näyttävät mediassa muuttuvan näkymättömiksi, vaikka silloin se kasvatus ja ohjaaminen ja lapselle annettavat aikuisuuden eväät muuttuvat entistä tärkeämmäksi. Lapsi ei ole koko ajan enää vanhempiensa tai hoitajan silmien alla, ja tilanteet ja huolet ovat vähän eri tasoa kuin taaperon kanssa. Uskon, että en ole ainoa äiti, joka on muuttanut mielipidettään lapsimäärästä vanhempainvapaiden jälkeen ja lasten kasvamisen myötä. Ennen halusin monta lasta, nyt olen tyytyväinen siihen että meillä on kaksi lasta. Kun arki-ilta on lyhyt, siinä on ehdittävä joka paikkaan ja sitä tajuaa  että rahanmeno ei tästä ainakaan vähene lasten kasvaessa, tuntuisi väärältä tehdä lisää lapsia. En voisi tehdä sitä näille olemassa oleville lapsille, että heille olisi vieläkin vähemmän aikaa ja energiaa ja mahdollisuuksia harrastaa tms, siksi että meillä olisi perheessä vielä enemmän lapsia joista huolehtia ja joita huomioida. Sitten pitäisi jo työajan lyhentyä ja tulojen nousta ja tämä ei ole mahdollista.

Täällä jyrää jokin kummallinen velojen klikki, jolloin tosiaan vääristyy todellinen tilanne. 

On huomattava, että kyselyssä on parikymmpisiäkin, jotka eivät mielestäni voi olla "veloja" vielä eli todellinen prosentti on vielä alhaisempi. 

Vasta nelikymmppisten osuus kertoisi, kuka oikeasti on vapaaehtoisesti lapseton. 

Mitä ne viime vuoden uutisoinnit olivat 30 %:sta, joka haluaa jäädä lapsettomaksi?

Olen tavannut tasan yhden ihmisen itseni lisäksi joka ei aio hankkia/ei halua lapsia. Siis tietysti siten että asia on tullut jossain kohtaa esille. Eli siten kyllä ihan järkeenkäyvä tuo prosentti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne viime vuoden uutisoinnit olivat 30 %:sta, joka haluaa jäädä lapsettomaksi?

Tuo siis miesten osalta. Naisilla vähemmän.

Mistä ap otti nuo prosentit?

"Mistä sitten johtuu se, että alhaisen koulutustason naiset hankkivat vähemmän lapsia kuin ennen?"

Siitä, että lapsia eniten hankkivat korkeasti koulutetut ja hyvässä sosioekonomisessa asemassa olevat miehet nykyään haluavat harvoin matalasti koulutetun naisen. Vaikka tietty ryhmä yrittääkin väittää jotain muuta.

Olen VELA, mutta jos minulta olisi kysytty, halusinko jäädä lapsettomaksi, vastaus olisi ollut EN. Minulla nimittäin ei ollut mitään halua asiassa ollenkaan. Ajattelin aina että jos löytyy mies ja hän haluaa lapsia, niin ok, tehdään lapsia jos luonto suo. Mutta mietin myös aina, että olen sen verran yksin viihtyvä luonne, että jos käy niin ettei löydy miestä tai  lapsia ei tule, niin eipä sekään ole ongelma. 

No, miestä ei löytynyt, eikä minulla erakkoluonteena ollut mitään hinkua sellaista "väkisin" etsiä, kun ei kerran arjessa vastaan tullut. Enkä ole koskaan hinkunut lastakaan, joten ihan vapaaehtoisesti olen lapseton, joskaan en niin että olisin koskaan erityisesti päättänyt että ikinä en lasta hanki, tai eirtyisesti halunnut lapsettomuutta. En vaan ole vastustanutkaan lapsettomuutta, enkä sitäkään että olisi tullut lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Täällä jyrää jokin kummallinen velojen klikki, jolloin tosiaan vääristyy todellinen tilanne. 

On huomattava, että kyselyssä on parikymmpisiäkin, jotka eivät mielestäni voi olla "veloja" vielä eli todellinen prosentti on vielä alhaisempi. 

Vasta nelikymmppisten osuus kertoisi, kuka oikeasti on vapaaehtoisesti lapseton. 

Sitä ei saa ääneen sanoa, että aika monien mieli muuttuu, sitten kun ei ole enää mahdollista valita, saako lapsia vai ei. Siihen asti on voinut tuntua siltä, että aikaa on rajattomasti. Aika näyttää jäsentyvän eri tavoin heillä, jotka ovat jo saaneet lapsen ja joille se ihmiskehon biologinen rajallisuus on ehkä valjennut vähän eri tavalla kuin niille, joille ikä on ollut pelkkä numero.

 Voi olla, että ne asiat, mitkä pisti aikanaan lapsenteon edelle, onkin tavallaan jo nähty siinä yli nelikymppisenä, ja ajatuksiin alkaa tulla tilaa lapsille. Alkaa valjeta, että elämää on edessä vielä hyvin sen 50 vuotta ja elämässä voisikin olla aikaa ja kiinnostusta ja tilaa uusille ihmisille, omille lapsille.

Vapaaehtoinen lapsettomuus ei ole mikään uskonto eikä lahko johon pitää kuulua läpi elämänsä. Ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään ihan kaikista asioista elämässään, myös lapsenteosta. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en ihmettele tuota prosenttimäärää. Kokemusteni mukaan on todella harvinaista tavata toinen vela. Itse en tunne lisäkseni yhtäkään. Vielä harvemmin jos yrittää löytää miehen, jonka toiveissa ei olisi jälkikasvun hankkiminen tulevaisuudessa.

Minulla on kaksi läheistä ystävää ja kaksi muuta hieman kaukaisempaa ystävää, jotka itseni lisäksi tiedän, etteivät ole koskaan lapsia halunneet. Yksi on lapsuudenystäväni, kahteen tutustuin nuoruusvuosinani ja yhden tapasin ollessani melkein neljänkymmenen. Nyt nämä naiset ovat 54-, 50-, 46- ja 45-vuotiaita, itse olen 50-vuotias. Olen ollut naimisissa pian 24 vuotta eikä miehenikään ole lapsia koskaan halunnut. Että ei tämä vapaaehtoinen lapsettomuus itse asiassa niin harvinaista ole kuin jotkut haluavat uskotella.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi on jotenkin ongelmallista, että lapsia saaneet ovat tehneet vähemmän lapsia kuin alunperin ovat halunneet. Sehän päin vastoin kertoo kypsyydestä, siitä että tunnustetaan ne omat voimavarat vanhempana ja lasten kasvattamisen realiteetit. Vanhempi, jolla on vähemmän lapsia kuin mihin hänellä on voimavaroja, on aina parempi vanhempi kuin hän, jonka voimat on venytetty äärimmilleen tai jolla on voimavaroihin nähden liikaa lapsia.

Kulttuurimme keskittyy painottamaan lapsen varhaisia vuosia, mutta leikki-ikäisestä ylöspäin lapset näyttävät mediassa muuttuvan näkymättömiksi, vaikka silloin se kasvatus ja ohjaaminen ja lapselle annettavat aikuisuuden eväät muuttuvat entistä tärkeämmäksi. Lapsi ei ole koko ajan enää vanhempiensa tai hoitajan silmien alla, ja tilanteet ja huolet ovat vähän eri tasoa kuin taaperon kanssa. Uskon, että en ole ainoa äiti, joka on muuttanut mielipidettään lapsimäärästä vanhempainvapaiden jälkeen ja lasten kasvamisen myötä. Ennen halusin monta lasta, nyt olen tyytyväinen siihen että meillä on kaksi lasta. Kun arki-ilta on lyhyt, siinä on ehdittävä joka paikkaan ja sitä tajuaa  että rahanmeno ei tästä ainakaan vähene lasten kasvaessa, tuntuisi väärältä tehdä lisää lapsia. En voisi tehdä sitä näille olemassa oleville lapsille, että heille olisi vieläkin vähemmän aikaa ja energiaa ja mahdollisuuksia harrastaa tms, siksi että meillä olisi perheessä vielä enemmän lapsia joista huolehtia ja joita huomioida. Sitten pitäisi jo työajan lyhentyä ja tulojen nousta ja tämä ei ole mahdollista.

Tämä oli kuin minun näppäimiltäni. Jos olen tästä puhunut (että sydämessä olisi tilaa vielä yhdelle, muttei oikein ole resursseja), niin olen vain kuullut neuvoja kuunnella sydäntä ja tehdä vauvoja kunnes vauvakuumetta ei enää ole. Häh?

T. Lapsirakas, joka haaveili aina neljästä lapsesta. Elämän realiteetit otettiin huomioon ja lapsiluku jäi kahteen. Toivottavasti minusta tulee sitten aikanaan hyvä täti. :)

Vierailija kirjoitti:

"Mistä sitten johtuu se, että alhaisen koulutustason naiset hankkivat vähemmän lapsia kuin ennen?"

Siitä, että lapsia eniten hankkivat korkeasti koulutetut ja hyvässä sosioekonomisessa asemassa olevat miehet nykyään haluavat harvoin matalasti koulutetun naisen. Vaikka tietty ryhmä yrittääkin väittää jotain muuta.

Juuri yhdessä ketjussa caps lockin kanssa riehuva julisti miten korkeakoulutus ei nosta naisen ns. markkina-arvoa, haha.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap otti nuo prosentit?

Siitä jutusta, minkä hän linkitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap otti nuo prosentit?

Siitä jutusta, minkä hän linkitti.

Voisiko joku laittaa sen kohdan tähän, kun minä en sitä löytänyt edes haulla? :(

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap otti nuo prosentit?

Löytyvät Ylen jutusta, linkki aloituksessa.

En ihmettele noita lukuja. Kun puhutaan vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, tulisi tosiaan ottaa huomioon lapsettomat nelikymppiset ja sitä vanhemmat. Harva 20-vuotias vielä täysin tietää mitä haluaa, kun koulut on käyty, työpaikka hankittu ja ollaan vakaassa ja hyvässä parisuhteessa.

Nykyään tuntuu monelta kadonneen realiteetit naisen hedelmällisestä iästä, eikä se oikeastaan ole edes ihme, kun media uutisoi julkkiksista, jotka ovat synnyttäneet yli 50-vuotiaina. Jutuissa ei koskaan kuitenkaan mainita miten hedelmöitys on tapahtunut, mitä hoitoja on tehty vai onko käytetty esimerkiksi lainakohtua.

Siinä, että ei halua lapsia ei ole mitään väärää. Se on jokaisen oma päätös. Toivoisin vain että enemmän valistettaisiin siitä, että yli 40-vuotiaana raskautuminen on hyvin vaikeaa. Hedelmällisyyteen vaikuttaa myös moni muu asia iän lisäksi ja mahdollisilla lapsettomuushoidoilla on parempi vaste, mitä nuorempi nainen (ja munasolut) ovat. Tulisi puhua myös enemmän sekundaarista lapsettomuudesta.

T: Kätilö, joka on ollut paljon mukana lapsettomuudesta kärsivien ihmisten elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä jyrää jokin kummallinen velojen klikki, jolloin tosiaan vääristyy todellinen tilanne. 

On huomattava, että kyselyssä on parikymmpisiäkin, jotka eivät mielestäni voi olla "veloja" vielä eli todellinen prosentti on vielä alhaisempi. 

Vasta nelikymmppisten osuus kertoisi, kuka oikeasti on vapaaehtoisesti lapseton. 

Minä nyt turmelen sinun teoriasi. Olin kymmenen kieppeillä, kun minulle sanottiin, että "sitten, kun sinulla on lapsia", ja muistan ajatelleeni hyvin selvästi, että "ei ole". Teini-ikäisenä tiesin jo aivan varmasti sen, että lapset eivät minun elämääni kuulu; minulla ei ollut niihin minkäänlaista kiinnostusta.

Nelikymppiseksi asti sain silloin tällöin ja joskus useinkin kuulla painostusta, nälvimistä, kummastelua ja hoputtamista. Nyt olen 50-vuotias ja useimmat ihmiset näkyvät vihdoin tajuavan, että olen koko ajan tarkoittanut sanojani.

Kun joku kaksikymmenvuotias sanoo (tai vastaa), ettei aio tehdä lapsia ollenkaan, ole sinä sen verran kohtelias, ettet ryhdy vinoilemaan, että kyllä se mieli siitä vielä muuttuu lällällää. Tai jos haluat niputtaa itsesi putkiaivoisten ja alentuvien täti- ja setäihmisten joukkoon, vinoile vain.

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele noita lukuja. Kun puhutaan vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, tulisi tosiaan ottaa huomioon lapsettomat nelikymppiset ja sitä vanhemmat. Harva 20-vuotias vielä täysin tietää mitä haluaa, kun koulut on käyty, työpaikka hankittu ja ollaan vakaassa ja hyvässä parisuhteessa.

Nykyään tuntuu monelta kadonneen realiteetit naisen hedelmällisestä iästä, eikä se oikeastaan ole edes ihme, kun media uutisoi julkkiksista, jotka ovat synnyttäneet yli 50-vuotiaina. Jutuissa ei koskaan kuitenkaan mainita miten hedelmöitys on tapahtunut, mitä hoitoja on tehty vai onko käytetty esimerkiksi lainakohtua.

Siinä, että ei halua lapsia ei ole mitään väärää. Se on jokaisen oma päätös. Toivoisin vain että enemmän valistettaisiin siitä, että yli 40-vuotiaana raskautuminen on hyvin vaikeaa. Hedelmällisyyteen vaikuttaa myös moni muu asia iän lisäksi ja mahdollisilla lapsettomuushoidoilla on parempi vaste, mitä nuorempi nainen (ja munasolut) ovat. Tulisi puhua myös enemmän sekundaarista lapsettomuudesta.

T: Kätilö, joka on ollut paljon mukana lapsettomuudesta kärsivien ihmisten elämässä.

En koskaan kysy kenenkään lapsentekoaikeista ja olen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen velvollisuus itseään kohtaan on yrittää elää omannäköinen elämä ja yrittää tulla onnelliseksi. Lapsen haluaminen tai haluamatta jättäminen on vain yksi elämän valinnoista.

Siksi onkin ollut niin yllättävää, miksi niin moni vapaaehtoisesti lapsettomista kavereista on sitten kuitenkin halunnut lapsia kun ikämittari on tullut täyteen eikä se enää ole ollut mahdollista, tai se  on ollut vaikeaa. En tiedä onko se jonkinlainen ikäkriisi, että kun tässä on kerran viimeinen mahdollisuus niin kokeillaan nyt tätäkin. Tai onko puoliso, joka ei halunnut lapsia muuttanut mieltään ja nyt vihdoinkin voi ylipäänsä yrittää. Tai onko kavereiden lapset kasvaneet ohi sen rasittavimman iän ja sitä näkee että karseinkin kiukuttelija voi kasvaa aivan ihmismäiseksi tyypiksi ja rasittavin aika perhe-elämästä ei kestä ikuisesti.

Asia ei kuulu minulle, mut on se aina surullista jos jollakulla on antaa paljon vanhempana ja ihmisenä, eikä silti saa lasta. Ihan iästä riippumatta.