Kuinka monen epileptisen kohtauksen jälkeen Koirallasi diagnosoitiin ja aloitettiin lääkitys?
Elikkä kuinka monta kertaa kohtaus on tullu ennenkuin aloitettu lääkitys? Ja onko kohtaukset olleet lieviä vai pahoja?
Oliko kohtauksilla kuinka suuri väli toistensa kanssa? Anteeksi sekava teksti, mutta olen tilanteessa jossa koiralla harkitaan lääkityksen aloitusta. Kohtauksia ollut kuitenkin vasta pari puolen vuoden sisään. Lääkityshän on sitten koko loppuelämän?
Kiitos vastauksista!!
Kommentit (28)
Meillä ei lääkitystä aloitettu koskaan,eläinlääkärin mukaan suurempi haitta olisi ollut lääkkeistä.Kohtauksia tuli yksi. kerran kuussa tai harvemmin.
Kohtaus kesti muutaman minuutin,saman verran aikaa meni toipumiseen sitten oli koiruli taas oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei lääkitystä aloitettu koskaan,eläinlääkärin mukaan suurempi haitta olisi ollut lääkkeistä.Kohtauksia tuli yksi. kerran kuussa tai harvemmin.
Kohtaus kesti muutaman minuutin,saman verran aikaa meni toipumiseen sitten oli koiruli taas oma itsensä.
Eli siis onko tullut vain yhden kerran? Vai kerran per kuukausi?
-ap
Joo sori epäselvä selostus..
Siis kohtaus tuli kerran kuussa , joskus harvemmin.
Kahdesti oli kohtaus, välissä oli alle pari viikkoa ja kohtaukset heti alkuun todella rajuja. Edeltävästi oli pari poissaolokohtausta ollut. Barbituraatit aloitettiin sitten heti, ja annostusta vietiin ylöspäin aika vauhdikkaasti koska kohtauksia ei meinattu saada kuriin.
Reilun vuoden ehti sairastaa ja yhdistelmälääkityskin kokeiltiin mutta sekään ei auttanut, barbituraateilla parempi vaste. Maksa-arvot alkoivat nousta ehkä n. 8kk päästä lääkityksen aloittamisesta, mutta pysyivät kuitenkin suhteellisen tasaisina kun annosta sitten ei enää nostettu. Barbituraattiannostus oli silloin 60mg x2 aamussa + 60mg x 2 illassa. Selkeästi tuosta määrästä alkoi sitten saada vieroitusoireitakin aina iltamassa ennen lääkkeidenantoa.
Loppujen lopuksi diagnoosista reilun vuoden ehti sairastaa ennen kuin tilanne sitten viimeisenä kesänä meni siihen että kohtauksia ei vaan saatu kuriin, alkoivat sarjoittua ja piti Stesolidilla laukaista ennen kuin loppuivat. 1v 4kk diagnoosin jälkeen sitten yhden rajun viikon jälkeen päädyin siihen että inhimillisintä kaikille on että nyt on aika päästää pois. Selkeästi alkoi luonnekin jo muuttua ja ei enää palautunut kohtauksista yhtään niin nopeasti kuin aiemmin.
Meillä oli todella raju tauti kyllä, tiedän monia jotka selviävät pienellä annoksella tai ilman lääkitystäkin. Ei lopulta teetetty sitten avausta, mutta ell:n kanssa kyllä spekuloitiin että mahdollisuus sillekin on että joku kasvava prosessi siellä päässä on ollut mikä oirekuvaa kokoajan pahentanut ja taudista tehnyt rajun. Tsemppiä!
Mitä rotuja teillä ovat nämä sairastuneet?
Millaisia kohtaukset ovat?
Meillä on amerikancockeri, jolle tulee sellaisia tärinäkohtauksia,
ei ole vielä aloitettu lääkitystä.
5 oli staffi. Aluksi sai tosiaan poissaolokohtauksia, seisoi vain paikallaan ja tuijotti eikä reagoinut mihinkään ärsykkeisiin, kesto oli minuutin-parin luokkaa. Sen jälkeen alkoi saada kouristuskohtauksia, putosi hetkessä kyljelleen, kouristi rajusti ja suu vaahtosi. Kesto näissäkin alkuun parin minuutin luokkaa, sitten pitenivät ja myöhemmin sarjoittuivat - "heräsi" siis aiemmasta kohtauksesta, ehti nousta ylös ja putosi uudelleen kouristamaan. Näitä sitten Stesolidilla laukaistiin. Samasta pentueesta yksi jouduttu lopettamaan status epilepticuksen takia, ei siis palautunut kohtauksesta enää ollenkaan.
7. Kiitokset
Taitaa se meilläkin olla pian lääkityksen aika, vaikka ei vielä ole ollut noita kouristuskohtauksia.
Vaihda panta ei kuristavaan niin kohtaukset häviää ehkä. Vaikka valjaat. Meillä johtui pannasta joka tukki kaulassa olevat suonet. Ei happi kiertäny aivoihin siis.
9. Kiitokset
Ei ole kuristavaa pantaa, noihin valjaisiin täytyy tutustua.
Voi että surullista et oli noin paha sitten että koira jouduttiin lopettamaan :( osanotot!
Oisko viellä muilla kokemuksia kuinka nopeasti ootte aloittaneet lääkityksen? Niin ja kiitos vastauksista! -ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei lääkitystä aloitettu koskaan,eläinlääkärin mukaan suurempi haitta olisi ollut lääkkeistä.Kohtauksia tuli yksi. kerran kuussa tai harvemmin.
Kohtaus kesti muutaman minuutin,saman verran aikaa meni toipumiseen sitten oli koiruli taas oma itsensä.
Kärsikö koira jotenkin näistä kohtauksista? Miten sen uskaltaa jättää yksin jos alkaa yksinään kouristelemaan ja kohtaus pitkittyy?:( laukaseeko joku tietty asia nää kohtaukset, ootko huomannut? Onko kohtaukset aina samanlaisia vai joskus rajumpia? Oletko jossain kohtaa aloittamassa lääkityksen?
-ap
Ap, minkälaisia oireita teidän koiralla on kohtauksen tullessa?
Ekan kohtauksen jälkeen ei aloitettu heti lääkitystä. Kuukauden kuluttua tuli kuitenkin uusi kohtaus ja tällä kertaa sarjana, kolme kohtausta muutaman tunnin välein. Aloitettiin Barbivet lääkitys jota pikkuhiljaa lisätty. Valitettavasti kohtauksia ei ole saatu kunnolla kuriin, niitä tulee noin kolmen-neljän viikon välein ja aina sarjoissa. Vähintään kolme kohtausta, 5-8 tunnin välein. Lisänä on aloitettu Barbivetin rinnalle Libromide, katsoo nyt miten se auttaa, vai auttaako.
Koiran persoona on muuttunut lääkityksen lisäyksen myötä täysin. Ennen niin rauhallinen koira on nykyään varsinkin iltaisin (juuri tätä kirjoittaessanikin) hermostuneesti ravaava ja vinkuva, haluaa ulos, sitten muutaman minuutin päästä sisään ja taas takaisin ulos. Missään ei ole hyvä. Tätä jatkuu muutaman tunnin, kunnes viimein väsähtää. Yöt nukkuu onneksi suht hyvin. Hermo alkaa olla aika loppu, ja tunnen syyllisyyttä kun ärähdän sille, koska eihän tuo koiraparka sille mitään voi että lääkkeet aiheuttavat tuollaista. Olen kokenut tuon persoonan muutoksen kaikista raskaimpana tässä sairaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Ekan kohtauksen jälkeen ei aloitettu heti lääkitystä. Kuukauden kuluttua tuli kuitenkin uusi kohtaus ja tällä kertaa sarjana, kolme kohtausta muutaman tunnin välein. Aloitettiin Barbivet lääkitys jota pikkuhiljaa lisätty. Valitettavasti kohtauksia ei ole saatu kunnolla kuriin, niitä tulee noin kolmen-neljän viikon välein ja aina sarjoissa. Vähintään kolme kohtausta, 5-8 tunnin välein. Lisänä on aloitettu Barbivetin rinnalle Libromide, katsoo nyt miten se auttaa, vai auttaako.
Koiran persoona on muuttunut lääkityksen lisäyksen myötä täysin. Ennen niin rauhallinen koira on nykyään varsinkin iltaisin (juuri tätä kirjoittaessanikin) hermostuneesti ravaava ja vinkuva, haluaa ulos, sitten muutaman minuutin päästä sisään ja taas takaisin ulos. Missään ei ole hyvä. Tätä jatkuu muutaman tunnin, kunnes viimein väsähtää. Yöt nukkuu onneksi suht hyvin. Hermo alkaa olla aika loppu, ja tunnen syyllisyyttä kun ärähdän sille, koska eihän tuo koiraparka sille mitään voi että lääkkeet aiheuttavat tuollaista. Olen kokenut tuon persoonan muutoksen kaikista raskaimpana tässä sairaudessa.
M
Kauheeta :( miten se sit niin vaikuttaa persoonaan :.( -ap
No tällä on ensimmäinen kohtaus ollu n. Kk sitten. Eli eturaajat jäykisteli ja päättyi tärinään,kesti n muutaman minuutin. Toinen kohtaus tuli tässä muutama päivä sitten jolloin koira jäykisteli ja selkä meni kaarelle, silmät poissaolevat, takaraaja vispasi ja sitten molemmat takaraajat, päättyi myös tärinään :( lääkärissä ehdotettiin että ehkä kannattais katsoa viellä vaikka 1 kohtaus, jonka jälkeen mahdollisesti lääkkeen aloitus. Olo on niin surullinen ja sekava, jos kyseessä on elinikäinen sairaus ja koira kärsisi :(
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan kohtauksen jälkeen ei aloitettu heti lääkitystä. Kuukauden kuluttua tuli kuitenkin uusi kohtaus ja tällä kertaa sarjana, kolme kohtausta muutaman tunnin välein. Aloitettiin Barbivet lääkitys jota pikkuhiljaa lisätty. Valitettavasti kohtauksia ei ole saatu kunnolla kuriin, niitä tulee noin kolmen-neljän viikon välein ja aina sarjoissa. Vähintään kolme kohtausta, 5-8 tunnin välein. Lisänä on aloitettu Barbivetin rinnalle Libromide, katsoo nyt miten se auttaa, vai auttaako.
Koiran persoona on muuttunut lääkityksen lisäyksen myötä täysin. Ennen niin rauhallinen koira on nykyään varsinkin iltaisin (juuri tätä kirjoittaessanikin) hermostuneesti ravaava ja vinkuva, haluaa ulos, sitten muutaman minuutin päästä sisään ja taas takaisin ulos. Missään ei ole hyvä. Tätä jatkuu muutaman tunnin, kunnes viimein väsähtää. Yöt nukkuu onneksi suht hyvin. Hermo alkaa olla aika loppu, ja tunnen syyllisyyttä kun ärähdän sille, koska eihän tuo koiraparka sille mitään voi että lääkkeet aiheuttavat tuollaista. Olen kokenut tuon persoonan muutoksen kaikista raskaimpana tässä sairaudessa.
M
Kauheeta :( miten se sit niin vaikuttaa persoonaan :.( -ap
Epilepsialääkkeet ovat vahvoja keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Haittavaikutukset ovat toki yksilöllisiä, mutta melkein aina niitä jotain on. Yleisimpiä ovat varsinkin alussa ylenmääräinen juominen ja syöminen, kävely on horjuvaa, koira on aivan kuin humalassa ja nukkuu jatkuvasti. Joistain voi tulla hyperaktiivisia (niin kuin nyt näyttää meillä tuon Libromiden aloittamisen myötä) Pikkuhiljaa ne helpottavat, mutta joitain haittoja voi jäädä, yleisimpänä tuo kasvanut ruokahalu ja jano. Ja kun puhutaan kasvaneesta ruokahalusta, se tarkoitti meillä sitä, että ennen äärimmäisen ronkelista koirasta tuli yhdessä yössä kaappeja avaava ja roskiksia repivä ja syövä ahmatti. Keittiön tiskille ei voinut jättää MITÄÄN syötäväksi kelpaavaa. Vedenjuontia oli pakko rajoittaa, koska sitä alkoi mennä valtavia määriä. Siitä seurauksena tietysti se, että koira pyrki ulos useita kertoja yössä. Nuo sivuoireet onneksi lievenivät paljon kun annosta laskettiin, mutta eivät poistuneet kokonaan.
Koiran epilepsia on suoraan sanottuna vittumainen sairaus jota en toivo kenellekään koiranomistajalle. Kohtaukset ovat kamalia ja niitä estävien lääkkeiden sivuvaikutukset ovat melkein yhtä inhottavia. Nyt olemme koiran vuoden sairastamisen jälkeen siinä pisteessä, että alan pitämään nukuttamista armeliaampana vaihtoehtona. Jokatapauksessa tuntuu kuin olisin jo menettänyt vanhan koirani ja saanut tilalle hermostuneen ja huonotapaisen version entisestä.
Otsikkoon siis diagnosoitiin epilepsia * -ap