Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomessa 40- vuotias nähdään liian vanhana niin moneen asiaan?
24.03.2016 |
Johtuukohan kulttuurissa jostain asiasta? Ihmettelen kun tuo asia pomppaa niin monessa esiin.
Esimerkki 1: Naista joka saa lapsen 40- vuotiaana sanotaan mummoäidiksi,ajatellaan että lapset täytyy tehdä viimeistään 35 vuotiaana. Itse asuin vuosia keski- ja etelä- Euroopassa ja siellä ihan tavallista, että 40 vuotiaana saadaan lapsi/lapsia. Kukaan ystävistäni ei ollut perheellinen 35 vuotiaana siellä, ihmiset tekivät töitä, matkustelivat ja kävivät ulkona. Olin ihan ulkona noista perhekuvoista, kunnes tulin Suomeen takaisin ja sain oman lapsen. Ja kyllä, suurin osa äideistä 30- vuotta juuri täyttäneitä tai vähän yli, 40- vuotiaita ei paljon näy. Entisissä asuinmaassani olisi ollut erikoista saada lapsi sen ikäisenä, vaikka ihmiset kävivät töissä ja asuivat pariskuntina, ihan naimisissa asti.En edes ollut kuullut käsitteestä "mummoäidit" aikaisemmin.
Pelkkä biologia ei voi selittää asiaa, vai onko niin että suomalaiset naiset vanhenenvat nopeammin kuin esim. etelä-eurooppalaiset naiset? Onko se joku suurperhetoive, vai mikä?
Esimerkki 2. Suomessa ajatellaan että 40- vuotiaat ovat ikäloppuja töihin. Ovat harmaita ja vanhoja. Täällä täytyy näyttääkin "vanhalta" sen ikäisenä, nuorekkaita vaatteita ei sovi käyttää. Ei täydy mennä kuin Tukholmaan, jossa huomaa että jopa 60 v naiset pukeutuvat nuorekkaasti, muotivermeisiin, on pitkiä hiuksia ja meikkiä. Sama työelämässä ja muutenkin elämässä, 40- vuotiaita pidetään monissa maissa elämänsä vedossa olevina, käydään yökerhoissa, leffassa jne.. Suomessa eletään nuorempina jo vanhojen ihmisten elämää.
Näitä asioita olen usein ihmetellyt itsekseni, tuntuu että kun palasin Suomeen takaisin minulle tuli +20 vuotta lisää ikää, siis yhteiskunnan silmissä.
Kommentit (44)
No, Suomi nyt on maapallon persereikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan on hirveän kova tarve itsenäistää lapsia. Mahdollisimman nuorena pitää osata pärjätä yksin.
Nuorille aikuisille taas toitotetaan että 'pitää olla itsenäinen ja pärjätä yksin'. Paheksutaan sitä jos nuori joutuu pyytämään vanhemmiltaan rahaa tai jotakin apua.
Ehkä lasten hankkiminen on joillekin jokin ihmeellinen aikuistumisriitti. Todistellaan sillä omaa aikuisuutta. Samaan aikaan voimakas vela-ilmiö saattaa olla vastaisku tälle.
Ja sitten kun ne lapset on saatu kasvatettua, niin aletaan elämään kuin vanhukset.
Itse elin pitkän nuoruuden, josta useita vuosia vietin ulkomailla (opiskellen ja työskennellen). Lapset sain päälle kolmekymppisenä, ja yllätyin kovasti siitä 'lapsiperhekulttuurista' joka meillä täällä on. Se tuntuu jotenkin vakavamieliseltä suorittamiselta. Ja yksin pärjäämisen paineet ovat kovat. Töitä pitää tehdä yhtä paljon kuin perheettömien mutta silti lapset pitää kasvattaa itse. Ja pitää kuntoilla ja pitää huolta ulkonäöstä ja tehdä sitä ja tätä.
Mielestäni ei ole mikään ihme että pienten lasten vanhemmat eroavat kaiken uupumuksensa keskellä.
Ehkä siinä kaiken pyörityksen keskellä vanhenee pikavauhtia, unohtaa olevansa nainen ja helposti mummoutuu nelikymppisenä.
Onneksi me voidaan jokainen valita sellainen elämäntapa joka itselle sopii parhaiten.
Ei ole pakko mummoutua nelikymppisenä jos ei halua :)[/quote
Hei tosi hyvin kuvattu! Juuri toi taitaa olla se mitä hain takaa, lapsiperhekulttuuri! Tuntuu että se oma lajinsa ja todella näkyvä osa ihmisten elämää. Monissa muissa maissa lapset ovat osa muuta elämää, vaikka lapset syntyvät, käydään yhä aikuisten kesken ulkona ja matkustellaan, Suomessa lapset ovat kaiken keskiössä. On perhemarketit, perheravintolat, perhematkat jne... Lapsiperheet on laitettu johonkin muottiin. Monissa muissa maissa saattaa se vanhemman persoona säilyä vaikka lapsi syntyykin, se lapsi on vain osa sitä elämää ja tuo siihen lisän.
Esim. Ranskassa (ainakin etelä-Ranska) kävimme ystävillä illallisella, lapset pyydettiin pöytään syömään pääruokaa ja sen jälkeen heidät vietiin nukkumaan ja me aikuiset jatkoimme illallista viineineen. Suomessa lapset olisivat riekkuneet pöydässä koko ajan ja vieraat lähteneet ja sitten lapset menneet nukkumaan.
Toinen esimerkki, Espanjassa muutamia vuosia vanhempi sukulaisnainen (silloin 40 v) vei joka viikonloppu lapsensa äidilleen lauantaina puoleltapäivin, jotta sai mennä manikyyriin, kampaajalle ja yökerhoon tai leffaan illalla. Toinen hoidatti kaikki illat lapsensa vanhemillaan, siis isovanhemmat hakivat koulusta, antoivat välipalan, läksyt, illallinen ja äiti haki lapsen kotiin vasta nukkumaan (koska pitkät työpäivät).
Pointti on se, että kukaan ei tuota paheksunut, se on aivan normaalia, koska ajatellaan että "nuorten" aikuisten täytyy saada omaa ja parisuhdeaikaa työnsä lisäksi, ja että heidän täytyy nauttia elämästään.Ja ainakin Madridissa monella varakkaammalla monella on siivoja, ja lisäksi lastenhoitaja, vaikka olisi kotiäitikin (itsekin olin eräässä perheessä lastenhoitajana jossa äiti oli kotiäitinä ja lisäksi kävi siivoja). Kukaan ei syyllistänyt tai paheksunut sitä "että sitä se on kun on mummoäiti eikä jaksa hoitaa jälkikasvuaan".
Minä sain ainoan lapseni 41-vuotiaana ja vaihdoin juuri työpaikkaa 48-vuotiaana ja tämä uusikin työsuhde on vakituinen (toimistoala). Tykkään pukeutua siististi ja tukankin laitan aina nätisti, vaikka en koe että kukaan vaatisi sitä minulta. En koe paineita ikäni vuoksi, kun elämäni on hyvää ja mukavaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, olen 41-vuotias suomalainen enkä ole huomannut noista mitään, muuta paitsi tuon työelämän nykyisen valitettavan ikärasismin.
Mutta minusta ainakin tuntuu, että kyllä saan elää ihan miten haluan eikä sitä kukaan ihmettele ikäni takia. Asun kyllä Helsingissä, jossa ei ihmisiä muutenkaan kiinnosta niin paljon toistensa touhut, kun on kaikenlaista hiihtäjää ympärillä. Eikä nelikymppisten lasten tekeminenkään täällä kovin harvinaista ole. Eikä edes tällainen miehetön ja lapseton kuten itse olen ;)
Tuosta että täytyisi näyttää vanhalta - vaikea uskoa. Minusta vaan tuntuu että tosi moni meistä suomalaisista ei alun perinkään perusteta niin kauheasti tuosta ulkokuori-asiasta, ja iän myötä sen merkitys vähenee entisestään. MInä siis en halua näyttää vanhalta, mutta en nuoreltakaan, vaan hyväksyn sen miltä tämän ikäisenä näytän, enkä pyri näyttämään muulta. Eikä minun tarvitse myöskään viehättää kenenkään silmää, joten miksi tuhlata aikaa ja rahaa kampauksiin, vaatteisiin jne. Työksenikin koodaan tietokoneita, joten ei sielläkään tarvitse hyvältä näyttää. Mutta kyllä meillä siellä työpaikalla on sellainenkin nainen, jotka on 60 v, rokkityyli, mustaksi värjätty tukka jne. Kaikenlaiset hyväksytään ainakin it-firmassa eikä kukaan ihmettele ettei hän saisi näyttää siltä koska ikä on mikä on.
Ihan ohis mutta toi "rokkityyli" on juuri se outo piirre myös, joku nuorekkuuden osoitus. Itse tarkoitan nuorekkaalla olemuksella jotain muuta kuin mustatukkaista mustiin pukeutuvaa rokkinaista joka käy festareilla ja juo miehet penkin alle. Suomessa on täti tai rokkityyli, kyllä niitä yli 40 vuotiaita trendikkäitä naisia vähemmistössä on. Ja siihen nuorekkuuteen kuuluu muutakin kuin ulkonäkö...se elämänasenne ja persoona.
En tiedä, ehkei ajatuksestani saa kiinni kuin ne jotka ovat itse keski- tai e-Euroopassa aikuisiällä pidemmän aikaa asuneet, en tarkoita expatteja joiden elämä eroaa paikallisesta yleensä täysin.
Minä olen huomannut että Suomesta puuttuu sellainen iloinen naisellisuus.
Huomasin sen kun opiskeluaikana muutin Keski-Eurooppaan. Siellä heräsin huomaamaan, että naisellisuus voi olla iloinen ja myönteinen asia. En tiedä onko tämä se mitä tarkoitat. Suomessa olin oppinut kuinka naisellisuus on kanamaisuutta ja kauniit vaatteet epäkäytännöllisiä sekä muita naisellisuutta latistavia ja torjuvia asenteita.
Tätimäisyyteen ja rokkityyliin liittyy kumpaankin tietynlainen vakavamielisyys. Mutta vakavamielisyyshän on suomalaissa kulttuurissa niin syvällä, ettei ole mikään ihme jos se naistenkin elämässä niin vahvasti näkyy.
Onhan täällä tietysti iloisia ja hauskoja juttuja, mutta tietynlainen kepeys puuttuu. Tunneilmapiiri on jossakin slaavilaisen synkistelyn ja eurooppalaisen ilottelun välillä. Ei sitä huomaa ellei käy pidempään asumassa jonkin iloisemman kulttuurin keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, olen 41-vuotias suomalainen enkä ole huomannut noista mitään, muuta paitsi tuon työelämän nykyisen valitettavan ikärasismin.
Mutta minusta ainakin tuntuu, että kyllä saan elää ihan miten haluan eikä sitä kukaan ihmettele ikäni takia. Asun kyllä Helsingissä, jossa ei ihmisiä muutenkaan kiinnosta niin paljon toistensa touhut, kun on kaikenlaista hiihtäjää ympärillä. Eikä nelikymppisten lasten tekeminenkään täällä kovin harvinaista ole. Eikä edes tällainen miehetön ja lapseton kuten itse olen ;)
Tuosta että täytyisi näyttää vanhalta - vaikea uskoa. Minusta vaan tuntuu että tosi moni meistä suomalaisista ei alun perinkään perusteta niin kauheasti tuosta ulkokuori-asiasta, ja iän myötä sen merkitys vähenee entisestään. MInä siis en halua näyttää vanhalta, mutta en nuoreltakaan, vaan hyväksyn sen miltä tämän ikäisenä näytän, enkä pyri näyttämään muulta. Eikä minun tarvitse myöskään viehättää kenenkään silmää, joten miksi tuhlata aikaa ja rahaa kampauksiin, vaatteisiin jne. Työksenikin koodaan tietokoneita, joten ei sielläkään tarvitse hyvältä näyttää. Mutta kyllä meillä siellä työpaikalla on sellainenkin nainen, jotka on 60 v, rokkityyli, mustaksi värjätty tukka jne. Kaikenlaiset hyväksytään ainakin it-firmassa eikä kukaan ihmettele ettei hän saisi näyttää siltä koska ikä on mikä on.
Ihan ohis mutta toi "rokkityyli" on juuri se outo piirre myös, joku nuorekkuuden osoitus. Itse tarkoitan nuorekkaalla olemuksella jotain muuta kuin mustatukkaista mustiin pukeutuvaa rokkinaista joka käy festareilla ja juo miehet penkin alle. Suomessa on täti tai rokkityyli, kyllä niitä yli 40 vuotiaita trendikkäitä naisia vähemmistössä on. Ja siihen nuorekkuuteen kuuluu muutakin kuin ulkonäkö...se elämänasenne ja persoona.
En tiedä, ehkei ajatuksestani saa kiinni kuin ne jotka ovat itse keski- tai e-Euroopassa aikuisiällä pidemmän aikaa asuneet, en tarkoita expatteja joiden elämä eroaa paikallisesta yleensä täysin.
Eli sinäkin kuitenkin haluaisit tiukkaan määritellä, millainen sen yli nelikymppisen naisen pitää olla? Sinun mielestäsi sen pitäisi olla TRENDIKÄS kumminkin, mutta ei väärällä tavalla joka ei sovi ikään (kuten sinusta rokkityyli ei sovi).
Itse taas ihailen tuota pitkät mustat hiukset omaavaa rokkityylinaista, josta ihan tasan tarkkaan tiedän että hän ei nuoren näköisyyttä tai nuorekkuutta tavoittele, vaan ilmaisee vaan omaa sisintään ja tyyliään iästä riippumatta niin kuin itse haluaa. Ja piut paut antaa sille mitä muut siitä ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, olen 41-vuotias suomalainen enkä ole huomannut noista mitään, muuta paitsi tuon työelämän nykyisen valitettavan ikärasismin.
Mutta minusta ainakin tuntuu, että kyllä saan elää ihan miten haluan eikä sitä kukaan ihmettele ikäni takia. Asun kyllä Helsingissä, jossa ei ihmisiä muutenkaan kiinnosta niin paljon toistensa touhut, kun on kaikenlaista hiihtäjää ympärillä. Eikä nelikymppisten lasten tekeminenkään täällä kovin harvinaista ole. Eikä edes tällainen miehetön ja lapseton kuten itse olen ;)
Tuosta että täytyisi näyttää vanhalta - vaikea uskoa. Minusta vaan tuntuu että tosi moni meistä suomalaisista ei alun perinkään perusteta niin kauheasti tuosta ulkokuori-asiasta, ja iän myötä sen merkitys vähenee entisestään. MInä siis en halua näyttää vanhalta, mutta en nuoreltakaan, vaan hyväksyn sen miltä tämän ikäisenä näytän, enkä pyri näyttämään muulta. Eikä minun tarvitse myöskään viehättää kenenkään silmää, joten miksi tuhlata aikaa ja rahaa kampauksiin, vaatteisiin jne. Työksenikin koodaan tietokoneita, joten ei sielläkään tarvitse hyvältä näyttää. Mutta kyllä meillä siellä työpaikalla on sellainenkin nainen, jotka on 60 v, rokkityyli, mustaksi värjätty tukka jne. Kaikenlaiset hyväksytään ainakin it-firmassa eikä kukaan ihmettele ettei hän saisi näyttää siltä koska ikä on mikä on.
Ihan ohis mutta toi "rokkityyli" on juuri se outo piirre myös, joku nuorekkuuden osoitus. Itse tarkoitan nuorekkaalla olemuksella jotain muuta kuin mustatukkaista mustiin pukeutuvaa rokkinaista joka käy festareilla ja juo miehet penkin alle. Suomessa on täti tai rokkityyli, kyllä niitä yli 40 vuotiaita trendikkäitä naisia vähemmistössä on. Ja siihen nuorekkuuteen kuuluu muutakin kuin ulkonäkö...se elämänasenne ja persoona.
En tiedä, ehkei ajatuksestani saa kiinni kuin ne jotka ovat itse keski- tai e-Euroopassa aikuisiällä pidemmän aikaa asuneet, en tarkoita expatteja joiden elämä eroaa paikallisesta yleensä täysin.
Minä olen huomannut että Suomesta puuttuu sellainen iloinen naisellisuus.
Huomasin sen kun opiskeluaikana muutin Keski-Eurooppaan. Siellä heräsin huomaamaan, että naisellisuus voi olla iloinen ja myönteinen asia. En tiedä onko tämä se mitä tarkoitat. Suomessa olin oppinut kuinka naisellisuus on kanamaisuutta ja kauniit vaatteet epäkäytännöllisiä sekä muita naisellisuutta latistavia ja torjuvia asenteita.
Tätimäisyyteen ja rokkityyliin liittyy kumpaankin tietynlainen vakavamielisyys. Mutta vakavamielisyyshän on suomalaissa kulttuurissa niin syvällä, ettei ole mikään ihme jos se naistenkin elämässä niin vahvasti näkyy.
Onhan täällä tietysti iloisia ja hauskoja juttuja, mutta tietynlainen kepeys puuttuu. Tunneilmapiiri on jossakin slaavilaisen synkistelyn ja eurooppalaisen ilottelun välillä. Ei sitä huomaa ellei käy pidempään asumassa jonkin iloisemman kulttuurin keskellä.
Hmm, minusta juuri suomalaisten melankolisuus ja vakavuus on hieno kansallinen ominaispiirre, jota ei pitäisi missään nimessä hälventää tai hävetä. Itse olen nelikymppisenäkin vähän heavy/goottityyliä, koska minä OLEN vakava ihminen, sellainen tummien vesien tulkki. Enkä minä aio todellakaan alkaa miksikään kepeäksi ulkokuoreltani, kun en sisältäkään sellainen ole, enkä halua olla.
Suomessa on vieläkin erittäin vahva agraarinen kulttuuri ja siinä vanhennutaan nopsaan. Vielä 70 -luvulla viiskymppiset jo istuivat huivi päässä kiikkustuolissa ja miehethän moni olikin jo viiskymppisenä vainaa. Siitä tilanteesta on sentään hieman edistytty vaikka vieläkin varsinkin pienemmillä paikkakunnilla keski-ikäisiltä oletetaan jo aika vanhusmaista elämäntyyliä. Tuo suorittavan lapsiperhe-elämän juttua en todellakaan ymmärrä. Lapsia tehdään nuorena ja vain odotellaan, että muuttavat pois kotoa ja päästään elämään. Mitä ihmettä, kyllä se lapsi siinä ihan normaalielossa kulkee mukana ja kun tekee vähön vanhempana ei tartte odotella kahtakymmentä vuotta, että pääsee "elämään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, olen 41-vuotias suomalainen enkä ole huomannut noista mitään, muuta paitsi tuon työelämän nykyisen valitettavan ikärasismin.
Mutta minusta ainakin tuntuu, että kyllä saan elää ihan miten haluan eikä sitä kukaan ihmettele ikäni takia. Asun kyllä Helsingissä, jossa ei ihmisiä muutenkaan kiinnosta niin paljon toistensa touhut, kun on kaikenlaista hiihtäjää ympärillä. Eikä nelikymppisten lasten tekeminenkään täällä kovin harvinaista ole. Eikä edes tällainen miehetön ja lapseton kuten itse olen ;)
Tuosta että täytyisi näyttää vanhalta - vaikea uskoa. Minusta vaan tuntuu että tosi moni meistä suomalaisista ei alun perinkään perusteta niin kauheasti tuosta ulkokuori-asiasta, ja iän myötä sen merkitys vähenee entisestään. MInä siis en halua näyttää vanhalta, mutta en nuoreltakaan, vaan hyväksyn sen miltä tämän ikäisenä näytän, enkä pyri näyttämään muulta. Eikä minun tarvitse myöskään viehättää kenenkään silmää, joten miksi tuhlata aikaa ja rahaa kampauksiin, vaatteisiin jne. Työksenikin koodaan tietokoneita, joten ei sielläkään tarvitse hyvältä näyttää. Mutta kyllä meillä siellä työpaikalla on sellainenkin nainen, jotka on 60 v, rokkityyli, mustaksi värjätty tukka jne. Kaikenlaiset hyväksytään ainakin it-firmassa eikä kukaan ihmettele ettei hän saisi näyttää siltä koska ikä on mikä on.
Ihan ohis mutta toi "rokkityyli" on juuri se outo piirre myös, joku nuorekkuuden osoitus. Itse tarkoitan nuorekkaalla olemuksella jotain muuta kuin mustatukkaista mustiin pukeutuvaa rokkinaista joka käy festareilla ja juo miehet penkin alle. Suomessa on täti tai rokkityyli, kyllä niitä yli 40 vuotiaita trendikkäitä naisia vähemmistössä on. Ja siihen nuorekkuuteen kuuluu muutakin kuin ulkonäkö...se elämänasenne ja persoona.
En tiedä, ehkei ajatuksestani saa kiinni kuin ne jotka ovat itse keski- tai e-Euroopassa aikuisiällä pidemmän aikaa asuneet, en tarkoita expatteja joiden elämä eroaa paikallisesta yleensä täysin.
Minä olen huomannut että Suomesta puuttuu sellainen iloinen naisellisuus.
Huomasin sen kun opiskeluaikana muutin Keski-Eurooppaan. Siellä heräsin huomaamaan, että naisellisuus voi olla iloinen ja myönteinen asia. En tiedä onko tämä se mitä tarkoitat. Suomessa olin oppinut kuinka naisellisuus on kanamaisuutta ja kauniit vaatteet epäkäytännöllisiä sekä muita naisellisuutta latistavia ja torjuvia asenteita.
Tätimäisyyteen ja rokkityyliin liittyy kumpaankin tietynlainen vakavamielisyys. Mutta vakavamielisyyshän on suomalaissa kulttuurissa niin syvällä, ettei ole mikään ihme jos se naistenkin elämässä niin vahvasti näkyy.
Onhan täällä tietysti iloisia ja hauskoja juttuja, mutta tietynlainen kepeys puuttuu. Tunneilmapiiri on jossakin slaavilaisen synkistelyn ja eurooppalaisen ilottelun välillä. Ei sitä huomaa ellei käy pidempään asumassa jonkin iloisemman kulttuurin keskellä.
Hmm, minusta juuri suomalaisten melankolisuus ja vakavuus on hieno kansallinen ominaispiirre, jota ei pitäisi missään nimessä hälventää tai hävetä. Itse olen nelikymppisenäkin vähän heavy/goottityyliä, koska minä OLEN vakava ihminen, sellainen tummien vesien tulkki. Enkä minä aio todellakaan alkaa miksikään kepeäksi ulkokuoreltani, kun en sisältäkään sellainen ole, enkä halua olla.
En pidäkään vakavuutta huonona asiana.
Mielestäni täällä pitäisi olla tilaa kaikille. niin vakaville kuin iloisemmillekin persoonille. Koen kuitenkin ettei täällä ole tilaa sille kepeämmälle ihmistyypille, heidät leimataan nopeasti typeriksi kanoiksi tai muuten epäkelvoiksi ihmisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, olen 41-vuotias suomalainen enkä ole huomannut noista mitään, muuta paitsi tuon työelämän nykyisen valitettavan ikärasismin.
Mutta minusta ainakin tuntuu, että kyllä saan elää ihan miten haluan eikä sitä kukaan ihmettele ikäni takia. Asun kyllä Helsingissä, jossa ei ihmisiä muutenkaan kiinnosta niin paljon toistensa touhut, kun on kaikenlaista hiihtäjää ympärillä. Eikä nelikymppisten lasten tekeminenkään täällä kovin harvinaista ole. Eikä edes tällainen miehetön ja lapseton kuten itse olen ;)
Tuosta että täytyisi näyttää vanhalta - vaikea uskoa. Minusta vaan tuntuu että tosi moni meistä suomalaisista ei alun perinkään perusteta niin kauheasti tuosta ulkokuori-asiasta, ja iän myötä sen merkitys vähenee entisestään. MInä siis en halua näyttää vanhalta, mutta en nuoreltakaan, vaan hyväksyn sen miltä tämän ikäisenä näytän, enkä pyri näyttämään muulta. Eikä minun tarvitse myöskään viehättää kenenkään silmää, joten miksi tuhlata aikaa ja rahaa kampauksiin, vaatteisiin jne. Työksenikin koodaan tietokoneita, joten ei sielläkään tarvitse hyvältä näyttää. Mutta kyllä meillä siellä työpaikalla on sellainenkin nainen, jotka on 60 v, rokkityyli, mustaksi värjätty tukka jne. Kaikenlaiset hyväksytään ainakin it-firmassa eikä kukaan ihmettele ettei hän saisi näyttää siltä koska ikä on mikä on.
Ihan ohis mutta toi "rokkityyli" on juuri se outo piirre myös, joku nuorekkuuden osoitus. Itse tarkoitan nuorekkaalla olemuksella jotain muuta kuin mustatukkaista mustiin pukeutuvaa rokkinaista joka käy festareilla ja juo miehet penkin alle. Suomessa on täti tai rokkityyli, kyllä niitä yli 40 vuotiaita trendikkäitä naisia vähemmistössä on. Ja siihen nuorekkuuteen kuuluu muutakin kuin ulkonäkö...se elämänasenne ja persoona.
En tiedä, ehkei ajatuksestani saa kiinni kuin ne jotka ovat itse keski- tai e-Euroopassa aikuisiällä pidemmän aikaa asuneet, en tarkoita expatteja joiden elämä eroaa paikallisesta yleensä täysin.
Eli sinäkin kuitenkin haluaisit tiukkaan määritellä, millainen sen yli nelikymppisen naisen pitää olla? Sinun mielestäsi sen pitäisi olla TRENDIKÄS kumminkin, mutta ei väärällä tavalla joka ei sovi ikään (kuten sinusta rokkityyli ei sovi).
Itse taas ihailen tuota pitkät mustat hiukset omaavaa rokkityylinaista, josta ihan tasan tarkkaan tiedän että hän ei nuoren näköisyyttä tai nuorekkuutta tavoittele, vaan ilmaisee vaan omaa sisintään ja tyyliään iästä riippumatta niin kuin itse haluaa. Ja piut paut antaa sille mitä muut siitä ajattelee.
Minä taas tulkitsin tuon niin, että vaihtoehtoja on liian vähän. Ei ole muita vaihtoehtoja kuin täti tai rokki. Siihen rinnalle olisi kiva saada muutakin.
Tietysti jokainen voi puketua ihan niinkuin itse tykkää ja tilata netistä sellaisia vaatteita jotka tuntuu omilta. (Kaupoista nyt ei löydy muuta kuin tätiä tai rokkia, tai siten teiniä jos sille linjalle haluaa lähteä.) Sitten pitää vaan olla henkisesti niin vahva että kestää ja sietää ympäristön ihmettelyt ja tuijottamiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi on ikärasismin ja piilotetun naisvihan luvattu maa. Täällä on +50v naisen turha hakea mitään töitä. Ja tälläkin palstalla haukutaan lyttyyn kaikki +30v äidiksi halajavat ja keski-ikäiset miehet haaveilee teineistä.
Haukkujina miehet ja nuoremmat naiset, jotka kohta itsekin ovat siinä iässä, että alkavat saada niitä haukkuja niskaan. Ja näin kierre jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on ikärasismin ja piilotetun naisvihan luvattu maa. Täällä on +50v naisen turha hakea mitään töitä. Ja tälläkin palstalla haukutaan lyttyyn kaikki +30v äidiksi halajavat ja keski-ikäiset miehet haaveilee teineistä.
Haukkujina miehet ja nuoremmat naiset, jotka kohta itsekin ovat siinä iässä, että alkavat saada niitä haukkuja niskaan. Ja näin kierre jatkuu.
Minusta taas tuntuu että eniten vihamielisyyttä (ehkä katkeruutta) löytyy vanhoilta naisilta (itsekin olen keski-ikäinen). Nuorilta naisilta en ole itse saanut haukkumisia enkä latistamisia osakseni, vanhemmilta pelkästään. Niitä sai silloin kun itse oli nuori ja niitä saa vieläkin.
Nuorena sain palautetta 'turhamaisuudesta ja epäkäytännöllisyydestä' ja tuhahteluja siitä kuinka 'kyllä se elämä sinuakin vielä opettaa'. Olin liian optimistinen ja ilmesesti myös turhamainen (ja niitä olen vieläkin).
Nykyään ne vanhoilta naisilta tulevat kommentit ovat sellaisia, että jos niitä noudattaisin, niin alkaisin pukeutumaan 'mukaviin käytännöllisiin kävelykenkiin' ja säkkimäisiin vaatteisiin ja unohtaisin pitsit ja 'haihatukset'. Miehenkään kanssa en enää saisi käydä elokuvissa enkä drinkillä enkä oluella.
Mukavia kenkiä käytän muuten nytkin, sillä en pysty kävelemään korkkareilla. Valitsen kuitenkin yleensä semmoisia enemmän tyttömäisiä ja koristeellisia malleja, semmoisia joiden näkemisestä tulee hyvälle mielelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesko avaus samasta aiheesta? Meneekö kohta miljoona rikki?
äitiys on aina ihmeellinen arvostelun kohde ja samoin jos nainen ei halua lapsia niin siitenkin olet itsekäs. en ymmärrä miksi? minusta on ihan hienoa jos joku voi tulla äidiksi vielä +40 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesko avaus samasta aiheesta? Meneekö kohta miljoona rikki?
Missä ne muut avaukset on?
En ole nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on ikärasismin ja piilotetun naisvihan luvattu maa. Täällä on +50v naisen turha hakea mitään töitä. Ja tälläkin palstalla haukutaan lyttyyn kaikki +30v äidiksi halajavat ja keski-ikäiset miehet haaveilee teineistä.
Haukkujina miehet ja nuoremmat naiset, jotka kohta itsekin ovat siinä iässä, että alkavat saada niitä haukkuja niskaan. Ja näin kierre jatkuu.
Minusta taas tuntuu että eniten vihamielisyyttä (ehkä katkeruutta) löytyy vanhoilta naisilta (itsekin olen keski-ikäinen). Nuorilta naisilta en ole itse saanut haukkumisia enkä latistamisia osakseni, vanhemmilta pelkästään. Niitä sai silloin kun itse oli nuori ja niitä saa vieläkin.
Nuorena sain palautetta 'turhamaisuudesta ja epäkäytännöllisyydestä' ja tuhahteluja siitä kuinka 'kyllä se elämä sinuakin vielä opettaa'. Olin liian optimistinen ja ilmesesti myös turhamainen (ja niitä olen vieläkin).
Nykyään ne vanhoilta naisilta tulevat kommentit ovat sellaisia, että jos niitä noudattaisin, niin alkaisin pukeutumaan 'mukaviin käytännöllisiin kävelykenkiin' ja säkkimäisiin vaatteisiin ja unohtaisin pitsit ja 'haihatukset'. Miehenkään kanssa en enää saisi käydä elokuvissa enkä drinkillä enkä oluella.
Mukavia kenkiä käytän muuten nytkin, sillä en pysty kävelemään korkkareilla. Valitsen kuitenkin yleensä semmoisia enemmän tyttömäisiä ja koristeellisia malleja, semmoisia joiden näkemisestä tulee hyvälle mielelle.
Katso kenelle vastasin :) puhuin siis siitä, ketä vanhempia naisia haukkuvat.
Olen samaa mieltä ap:n kanssa. Nelikymppisen naisen pitäisi näyttää tylsältä (ja ikäiseltään...), ulkona ei sais käydä ja pitäisi elää vain perheelleen. Sellainen tietty leikkimielisyys, ilo ja spontaanius elämästä puuttuu. Olen asunut ulkomailla vuosia. Työssäni huomaan myös päivittäin, miten keski-ikäiset naiset pohtii mitä vaatteita/kenkiä voi enää käyttää tässä iässä??? Siis MIKSI?? Miksi pitäisi pukeutua beigeen muodottomaan säkkiin ja käyttää rumia kenkiä...
Naisten pitäisi täällä iloita naiseudestaan!
Kirjoitin aiemmin asumisesta kuplassa. Kyllä luulen, että tietynlainen kupla säilyy aina, vaikka asuu 10 vuottakin.
Oiskohan yksi syy myös se, että Suomi on ollut vielä hyvin vähän aikaa teollinen paöveluyhteiskunta. Köyhyys ja maatalousvaltaisuus on niin lähellä ja siirtynyt asenteissa meillekin. Lisäksi ilmastolle ja pimeydellä on merkitystä. Myös välimatkat ovat pitkät ja haja-asutus yleistä. Julkinen liikenne heikkoa, taksit kalliita, samoin ravintolat jne. Tässä siis mun syitä ap:lle siitä miksi ihmiset on asenteella synkkiä ja viihtyy kotonaan.
Yksi hyvä puoli asumisessa Suomessa on, että täällä sinänsä kaksi tai kolme lasta ei anna olettaa, että ei pysty tekemään täyttä päivää töissä. Yksi mun ranskalainen ystävä on baimisissa suomalaisen kanssa ja asuivat 10 vuottakin Suomessa ennen muuttoa Ranskaan. Ystäväni sanoi, että kaikilla suomalaisilla on ja pitää olla niin paljon sisua. Hänellä ei ollut omien sanojensa mukaan ja halusi helpompaan elämään. Muuttivat pois.
Ihan ohis mutta toi "rokkityyli" on juuri se outo piirre myös, joku nuorekkuuden osoitus. Itse tarkoitan nuorekkaalla olemuksella jotain muuta kuin mustatukkaista mustiin pukeutuvaa rokkinaista joka käy festareilla ja juo miehet penkin alle. Suomessa on täti tai rokkityyli, kyllä niitä yli 40 vuotiaita trendikkäitä naisia vähemmistössä on. Ja siihen nuorekkuuteen kuuluu muutakin kuin ulkonäkö...se elämänasenne ja persoona.
En tiedä, ehkei ajatuksestani saa kiinni kuin ne jotka ovat itse keski- tai e-Euroopassa aikuisiällä pidemmän aikaa asuneet, en tarkoita expatteja joiden elämä eroaa paikallisesta yleensä täysin.