Mun on TODELLA vaikea ymmärtää " isin tyttöjä" !

Oli sitten kyse kummasta sukupuolesta tahansa. Outoa toi sun ajattelu ap!

jokainenhan on vanhempiensa lapsi ja leimautuu jompaan kumpaan enemmän tai vähemmän.. ONhan se outoa ainakin minun näkökulmasta, koska en erityisemmin ole kiinni, en roiku enkä enempiä korosta suhdettani kumpaankaan vanhempaani. Silti pidän välejämme normaaleina, hyvinä ja tasapainoisina.. Tärkeimpänä ehkä välimme ovat aikuiset!!

tietenkin normaali ollessaan läheinen. Mutta sitten kun läheisyys on sitä, että voi selkeästi sanoa että tyttö on selvästi isän tyttö ja tämä suhde jatkuu tällaisena koko elämän, niin silloin on kyllä jokin mennyt pieleen kasvatuksessa. Lapsen on normaalia samastua viimeistään murrosiässä omaa sukupuolta olevaan vanhempaan. Kyllä se niin vain on!

Itse en ole isääni koskaan tavannut ja mietin aina kun näen tämänkaltaisen isä-tytär-suhteen, että millaistahan se on ja olen usein myös kateellinen:(

taas toivoisin, että meidän tytöstä tulee isin tyttö, miehillä on niin erilainen ajattelutapa ja ongelmanrtkaisu on paljon simppelimpää..kiukuttelevalle teinille miehen neuvot voivat olla todella kalliit:)



Ainakin mun miehen, ehkä;)

Olin 6v kun pikkusisko syntyi ja oli luonnollista, että minä olin paljon isän matkassa. Isän kanssa on vaan aina sovittu paremmin yhteen, mieluummin mökillä ladoin saunapuita kun väänsin kakkua vieraille sisällä yms. Isä ei moralisoi elämääni niinkuin äiti, hyväksyy, että en ole täydellinen lady. Isä on opettanut monta miesten hommaa, joita elämässä tarvitaan. ÄIdin kanssa ei tahdota samaan keittiöön sopia, koska mielestäni arkena ei perunamuusia tarvitse koristella ja kahvipöydässä ei tarvitse olla 7 sorttia.

Välit molempiin vanhempiin on kuitenkin ihan hyvät, luovitaan niin, että pari viikkoa kesässä samaan mökkiin mahdutaan :)

Ajatusmaailmamme kohtaavat, vaikka näkökulma asioille on aivan erilainen. Äiti on aina jäänyt etäisemmäksi, vaikka hän oli se, joka piti sylissä ja luki iltasadut. Isän kanssa puhuttiin paljon ja puhutaan vieläkin.



En edes ole ajatellut, että jonkun mielestä sellaisessa olisi jotain outoa tai perverssiä. Harvoinpa nämä " isin tytöt" mitään insestin uhreja ovat. Vai tarkoitettiinko isin tytöillä näitä pilalle hemmoteltuja aikuisia naisia, joiden isipapat rahoittavat tyttäriensä päättömimmätkin hankkeet?

Itse olin kai ap:n tarkoittama " isin tyttö" , koska isäni nyt vain on kerta kaikkiaan niin mahtava ihminen, että hänen kanssaan on helppo olla läheinen. Äitini on luonteeltaan erilainen, negatiivisempi. Kyllä tosiaan täytyy ihmisellä olla kieroutunut mieli, jos näkee isän ja tyttären hyvissä väleissä jotain epäluonnollista. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin " äidin tyttöys" on sitten vielä paljon kieroutuneempaa... (ja en siis tod. itse ajattele noin. Selvyyden vuoksi sanottakoon.)

mulle isä on aina ollut todella tärkeä ja nyt aikuis-iällä isä on hyvä ystävä ja kuuntelija ja maailman paras pappa lapsellemme.

en ole lellitty, saanut rahaa, ajo-korttia tai autoa vaan rakkautta.

Isin tyttö tuli minustakin pakosta kun äiti kuoli ollessani 2v. Ja ei siinä minusta ole mitään luonnonvastaista!

siis että suhtaudut isääsi jotenkin infantiililla, ei ikätasoisella tavalla.

Olen mielestäni onnekas, kun olen saanut olla isin tyttö. Isä on tukenut minua tavalla. Hän on tehnyt minusta vahvan, pärjäävän ja naiseudestani hyvällätavalla ylpeän naisen. Pidän itseäni kauniina ja olen onnellinen sellaisena kuin olen. Itsetuntoni on vahva ja osaan asettua miesten kanssa tasavertaiseen asemaan. Minua ei tytötellä, eikä ylitseni kävellä. Jos minulla on pulmia, voin keskustella niistä isäni kanssa. Hän on monesti saanut asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja häneltä olen saanut korvaamattomia neuvoja. Hän on tehnyt elämästäni turvallisen ja onnellisen.

Koska olen saanut isältäni sellaista, mitä en äidiltäni olisi voinut saada, pidän erittäin tärkeänä sitä, millainen isä mieheni on lapsillemme. Miehen maailma on kuitenkin keskimäärin ainakin erilainen kuin naisen.

16:lle Meillä on tyttöjä ja poika ja kukaan ei ole lemmikki. Itseasiassa olen aivan päinvastoin sitä mieltä, että terve omanarvon tunne naisena saa minut olemaan kaikille lapsilleni tasapuolinen. Koska isäni arvosti minua tyttönä ja naisena, minäkin arvostan omia tyttäriäni paljon. Heidän ei tarvitse tehdä kotitöitä enemmän kuin pojan tai olla " kilttejä" , koska ovat tyttöjä. Uskon, että päin vastoin vaadin pojalta enemmän ja sallin tytöille enemmän, kuin jos en olisi saanut isältä vahvaa tunnetta siitä, että nainen on yhtä hyvä kuin mies.

Läheinen ystäväni ei ole isän tyttö, vaan äitinsä helmoissa kasvanut. Hän on jäänyt ikuisesti kaipaamaan miehen huomiota. Se on surullista. Hän hyväksyy miehiltä huonoakin kohtelua ja jotenkin lakoontuu miesten edessä.

pärjäävillä naisilla on usein erityisen vahva isäsuhde. Ja että toisaalta huono isäsuhde on tytölle/naiselle melkoisen katastrofaalinen. Voin omasta kokemuksesta kertoa että jälkimmäinen on omalta osaltani kipeän totta.

Esim. jotkut neljä-viisivuotiaat tytöt saattavat haaveilla äitinsä kuolemasta, jotta pääsisivät isän kanssa naimisiin. Tai pojat saattavat vihata isäänsä, koska haluavat äidin itselleen.



Kehitysvaihe.

Vierailija:

Esim. jotkut neljä-viisivuotiaat tytöt saattavat haaveilla äitinsä kuolemasta, jotta pääsisivät isän kanssa naimisiin. Tai pojat saattavat vihata isäänsä, koska haluavat äidin itselleen.

Kehitysvaihe.

Kehitysvaihe my ass.

Freud oli 1900-luvun suurin satusetä. Tieteen pitäisi olla jotenkin todistettavissa.

valitettavasti (tai onko se valitettavaa) joillakin ihmisillä synkkaa paremmin kuin toisilla. Tämä kuulostaa varmaan aika typerältä mutta esim kun katson mieheni perhettä niin mieheni on ihan samanlainen kuin äitinsä, heillä on samanlainen ajatusmaailma. Miehen sisko taas on paljon läheisempi isänsä kanssa - molemmat ovat tavallaan vähän sulkeutuneita (aivan toisin kun nämä äiti ja poika) ja kun he ovat yhdessä niin se vaan paistaa täysin selvästi läpi että appeni ja mieheni ovat erilaisia, samoin kun anoppini ja -öö mikä se miehen sisko olikaan? Mieheni sisko on isänsä kanssa samoilla aalloilla, mieheni ei ole näillä samoilla aalloilla... Eli kyllä minä häntä sanoisin isän tytöksi ja on varmasti aina sitä ollutkin.