Milloin vanhemmat alkavat pitää meitä aikuisina ihmisinä?
Minua nyppii julmetusti sekä omat että puolisoni vanhemmat; he eivät pidä meitä aikuisina ihmisinä lainkaan. Tämä näkyy aivan kaikesta, he haluavat aina, että vietämme kaikki juhlapyhät heidän kannassaan, he arvostelevat elämäämme (työpaikkoja, harrastuksia, asumismuotoa jne.) ja puuttuvat lastenkasvatukseen. Siis ihan kaikkeen. Viimeksi tänään tuli tekstiviesti, että "olemme ostaneet paljon ruokaa, tulkaa viettämään pääsiäistä kanssamme". Olemme takonee heille jo pari kuukautta päähän, että vietämme pääsiäistä kotona, emme halua matkustaa heidän luokseen, mutta ei tunnu menevän jakeluun asti. Miten saada vanhemmat kunnoittamaan meitä aikuisina ihmisinä ja omia päätöksiämme?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Mun isoäiti hoitaa nämä tilanteet tyylillä. Mitä aikuisemmin lapsenlapsi haluaa tulla kohdelluksi, sitä varmemmin hän kertoo kaikki nolot tilanteet lapsuudesta, nimenomaan ne kamalimmat ja hirveimmät, joita et halua muistaa. Olit kerran lapsi, isoäidillesi olet aina lapsi.
Siihen voi naurahtaa ja todeta, että kerropas isoäiti taas niistä nuoruusvuosista, kun olit asematunnelissa huorana!
Se on sitä jämäkkää aikuisuutta.
PS. Jätin vaimoni, koska vanhempansa määräsivät hänen tekemisiään liikaa. Yrittääkö joku nyt väittää, että se oli niiden vanhempien vika eikä hänen itsensä?
Miksi se on joillekin niin hauskaa huvia muistella ja nolata aikuista ihmistä ruokapöydässä kertoen mitä tämä on tehnyt lapsena? Minusta sellainen kuvio olisi paljon tasapuolisempaa jos muisteltaisiin kaikkien läsnäolevien noloja sattumuksia lapsuudesta.