En usko rangaistuksiin kasvatuskeinona. Onko muita?

Ei oke tarvinnut rangaistuksia. Meidän pojat on oikeita pieniä herrasmiehiä. Esimerkiksi kun yksi juniorin luokkalaisen kaverin äiti soitti meille, että oli muka juniori ottanut vähän senkkaa kaverilta nenästä niin iskä ja juniori meni selvitteleen asia heti sinne paikan päälle että kuka oli tehnyt mitä ja niinhän se oli sitten ollutkin että leikin tiimellyksessä oli vahingossa osunut nenään ja silmäkulmaan. Että puhumalla ne asiat täälä selvitetään.

Ovat ne nykylapset ihme olentoja, kun puhtaasti sanan voimalla tottelevat. Kumma juttu, kun ei ole aikaisemmin hoksattu ihan yksinkertaisesti selostaa lapsille asioita!!

... Tai sitten kyse on vaan siitä, että nykyvanhemmat sietävät lapsiltaan paljon huonompaa käytöstä kuin ennenvanhaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap vielä jatkaa, että en puutu koulun kasvatustapoihin, eli jos rankaisevat lasta jostain hyväksyn sen.

Vaikka koulun rangaistukset nykyisten tutkimusten mukaan tekevät lapsestasi aggressiivisen ja epäterveellä tavalla auktoriteettiuskoisen/silmänpalvojan?

En minä ainakaan sietäisi koululta tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Ovat ne nykylapset ihme olentoja, kun puhtaasti sanan voimalla tottelevat. Kumma juttu, kun ei ole aikaisemmin hoksattu ihan yksinkertaisesti selostaa lapsille asioita!!

... Tai sitten kyse on vaan siitä, että nykyvanhemmat sietävät lapsiltaan paljon huonompaa käytöstä kuin ennenvanhaan.

Ei ole näin. Vaan nykyisin lapsen tarpeita ymmärretään paremmin. Rajat saa kunnioittaen ja silloin ne on todelliset. Ei pelolla tai silmänpalvonnalla toimivia. Lapsi toimii samoin muita kohtaan. Rankaisut lisää lapsen aggressiivisuutta

Vierailija kirjoitti:

Tutkimustieto osoittaa, että rangasituksiin perustuvalla kasvatuksella lapsien aggressiivisuus lisääntyy ja lapsien uhmakkuus lisääntyy. Työskentelen päiväkodissa, ja siellä näkee hyvin, että ne lapset joilla kasvatuksessa käytetään paljon rangaistuksia - jopa tukistamista - käyttäytymisen ongelmat ovat suurimmat. Ne lapset joiden kodissa jaksetaan ohjata lasta oikeaan toimintaan, lasten kanssa yhteistoiminta ja rajojen hyväksyminen toimii paremmin. 

Minä työskentelen myös päiväkodissa ja olen huomannut, että vuosi vuoden jälkeen lapset ovat yhä levottomampia ja tottelevat huonommin. Vaikka 80-luvun lasten ja nykylasten käytös on kuin yö ja päivä.

Mutta ilmeisesti se tosiaan on niin, ettei tottelemisen opettaminen edes ole monille tämän päivän vanhemmille mikään prioriteetti. Jos lasta ei kiinnosta kuunnella ohjausta, niin annetaan vaan asian olla ja lapsen pitää päänsä, eikä lähdetä siihen "julmaan" rankaisemiseen samalla lailla kuin ennen vanhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vielä jatkaa, että en puutu koulun kasvatustapoihin, eli jos rankaisevat lasta jostain hyväksyn sen.

Vaikka koulun rangaistukset nykyisten tutkimusten mukaan tekevät lapsestasi aggressiivisen ja epäterveellä tavalla auktoriteettiuskoisen/silmänpalvojan?

En minä ainakaan sietäisi koululta tuollaista.

Eihän tästä ole kyse. Auktoriteetti on myös kotona. Koulun auktoriteettia ei kyseenalaisteta. Päinvastoin. Ohjamalla lapsi oppii myös sietämään sääntöjä

Koulun rangaistuksista ja niihin johtavista asioista puhutaan kotona. Ei siihen kotona enää tarvita huutoa tms....

Meillä on nyt 1v, jota pyrimme kasvattamaan kannustamalla ja kehumalla. Olen kuitenkin päättänyt, että suuren luokan törppöilystä seuraa vanhempana rangaistus: aresti, karkkipäivän/viikkorahan menetys tms. + keskustelu siitä, miksi rangaistus on langetettu (itse sain lapsena rangaistuksia, myös fyysisiä, mm. varmuuden vuoksi ja siksi että veljeni oli törppöillyt) Sanomattakin lienee selvää, että vastustan fyysistä kuritusta ja rangaistuksen syy on kerrottava.

Mielestäni tämä kasvatus mukavia juttelemalla on suuri karhunpalvelus lapselle. Lapsi saa aivan väärän käsityksen maailmasta.

Lapsen pitää oppia, että teoilla on seurauksia. Aikuisten maailmassa niin on. Kukaan ei tule pankkiryöstäjälle juttelemaan mukavasti, miltä pankkiirista ja rahat tallettaneista ihmisistä nyt tuntuu. Silitä hieman päätä, ja pyydä ettei tämä toistuisi. Oikeassa aikuisten maailmassa "häkki heilahtaa" hyvin nopeasti moisesta...

Vierailija kirjoitti:

Ei ole näin. Vaan nykyisin lapsen tarpeita ymmärretään paremmin. Rajat saa kunnioittaen ja silloin ne on todelliset. Ei pelolla tai silmänpalvonnalla toimivia. Lapsi toimii samoin muita kohtaan. Rankaisut lisää lapsen aggressiivisuutta

Ehkä myös myymälävarkaudet loppuisivat, jos kaupan henkilökunta kunnioittaisi asiakkaitaan enemmän? Jos joku varastaa, niin sanotaan kuinka paha mieli kauppiaalle tulee siitä ja kuinka tuotteiden hintoja pitää kaikkien tappioksi nostaa hävikin vuoksi. Tällöin varas tulee katumapäälle, eikä enää jatkossa varasta. Sakot ja poliisin kutsuminen ovat vaan julmuutta.

Itse asiassa jo se yksikin varastaminen johtui todennäköisesti siitä, että varasta ei ollut lapsena ohjattu vanhempien toimesta (koskien esim. varastamiseen liittyviä ongelmia) vaan käytetty rangaistuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimustieto osoittaa, että rangasituksiin perustuvalla kasvatuksella lapsien aggressiivisuus lisääntyy ja lapsien uhmakkuus lisääntyy. Työskentelen päiväkodissa, ja siellä näkee hyvin, että ne lapset joilla kasvatuksessa käytetään paljon rangaistuksia - jopa tukistamista - käyttäytymisen ongelmat ovat suurimmat. Ne lapset joiden kodissa jaksetaan ohjata lasta oikeaan toimintaan, lasten kanssa yhteistoiminta ja rajojen hyväksyminen toimii paremmin. 

Minä työskentelen myös päiväkodissa ja olen huomannut, että vuosi vuoden jälkeen lapset ovat yhä levottomampia ja tottelevat huonommin. Vaikka 80-luvun lasten ja nykylasten käytös on kuin yö ja päivä.

Mutta ilmeisesti se tosiaan on niin, ettei tottelemisen opettaminen edes ole monille tämän päivän vanhemmille mikään prioriteetti. Jos lasta ei kiinnosta kuunnella ohjausta, niin annetaan vaan asian olla ja lapsen pitää päänsä, eikä lähdetä siihen "julmaan" rankaisemiseen samalla lailla kuin ennen vanhaan.

Sulla on melko pitkä kokemus... 80-luvulta saakka. Ja koulutus myös?

En minäkään. Ihan pienenä yritin rankaisuja, mutta huomasin, että rankaisu ei tee muuta kuin lisää uhmaa. Sitten siirryin muihin keinoihin, ja nyt teinipoikien kanssa selviää ihan keskustelemalla.

T. Kasvatustietelijä.

Vierailija kirjoitti:

Sanomattakin lienee selvää, että vastustan fyysistä kuritusta

Miksi se on sanomattakin selvää? Tuokin on joku suomalaisen 2000-luvun kulttuurin erikoisuus, joka ihmiset kannattavat, "koska kaikki muutkin".

Ei ruumiillisessa kurituksessa ole kyse mistään itsehillinnän puutteesta tai lapseen kohdistuvasta vihasta/pahantahtoisuudesta vaikka sitä sellaiseksi yritetään leimatakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä käytössä jäähy. Ollut jo pienestä saakka. Lapset osaa käyttäytyä eivätkä perseile niinkuin nämä vapaan kasvatuksen tulokset. Osaavat ja saavat silti olla myös lapsia.

Jos sun lapset osaa käyttäytyä eivätkä perseile, niin mihin teillä sitä jäähyä käytetään?

Meillä keskustellaan paljon oikeasta ja väärästä, ohjataan oman järjen käyttöön ja muiden kunnioittamiseen. Jos ja kun lapset joskus hölmöilevät, asiasta keskustellaan ja mietitään missä meni vikaan, mitä voisi tehdä toisin.

Meillä on kotona posiviitinen ja hyvin avoin ilmapiiri eikä meillä myöskään esim. huudeta. Missään tuntemissani perheissä missä huudetaan ja rangaistaan, ei ole sen paremmin käyttäytyviä lapsia, monesti jopa päinvastoin.

-ap

Niin siis rangaistuksena on jäähy. Meidän lapset ei ainakaan ole mitään robotteja, jotka toimivat päivästä toiseen samalla tavoin, niinkuin ilmeisesti tulkitsit, että jo hyvin käyttäytyviä rankaistaan? o.O Jos perseilevät mennään jäähylle, jäähyn jälkeen keskustellaan ja pidetään huoli siitä, että lapsi tietää aina miksi joutui sinne. Tottakai meillä kannustetaan ja kehutaan myös, mutta se nyt ei vaan aina riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimustieto osoittaa, että rangasituksiin perustuvalla kasvatuksella lapsien aggressiivisuus lisääntyy ja lapsien uhmakkuus lisääntyy. Työskentelen päiväkodissa, ja siellä näkee hyvin, että ne lapset joilla kasvatuksessa käytetään paljon rangaistuksia - jopa tukistamista - käyttäytymisen ongelmat ovat suurimmat. Ne lapset joiden kodissa jaksetaan ohjata lasta oikeaan toimintaan, lasten kanssa yhteistoiminta ja rajojen hyväksyminen toimii paremmin. 

Minä työskentelen myös päiväkodissa ja olen huomannut, että vuosi vuoden jälkeen lapset ovat yhä levottomampia ja tottelevat huonommin. Vaikka 80-luvun lasten ja nykylasten käytös on kuin yö ja päivä.

Mutta ilmeisesti se tosiaan on niin, ettei tottelemisen opettaminen edes ole monille tämän päivän vanhemmille mikään prioriteetti. Jos lasta ei kiinnosta kuunnella ohjausta, niin annetaan vaan asian olla ja lapsen pitää päänsä, eikä lähdetä siihen "julmaan" rankaisemiseen samalla lailla kuin ennen vanhaan.

Sulla on melko pitkä kokemus... 80-luvulta saakka. Ja koulutus myös?

Ei tässä ole mitään ihmeellistä. En ole e.m. kommentin kirjoittaja mutta opiskelin 70-80 lukujen taitteessa ja olen vielä mukana työelämässä. Eläkkeellejäämiseenkin on vielä monta monta vuotta. Joten minun ikäpolveni ihmisillä todellakin on kokemusta sekä 80-luvun että nykypäivän työelämästä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarvetta ollut meilläkään. Lapset on nyt teinejä. Eivät ole käyttäytyneet huonosti missään. Olen ollut kannustava ja asettanut rajat. Asiat vaan tehdään. Esim syödään kauniisti ja mennään hyvällä mielellä nukkumaan.

En rankaise huonoista koenumeroista tai kännykän hajoamisesta. En myöskään maksa numeroista.

Molemmat harrastaa. Käy kavereiden kanssa ulkona ja tulee aina ajoissa kotiin

Nykyään uskotaan ohjaavaan kasvatukseen. Rajat ja rakkaus

Uhkaan perustuva autoritäärinen kasvatus sekä epäjohdonmukainen kasvatus aiheuttaa pelkoa ja turvattomuutta.

Itse istuin juuri työpaikan koulutuksessa tuosta ohjaavasta kasvatuksesta, eikä siinä kyllä mainittu sanallakaan, että rangaistukset olisivat jotenkin huono juttu. Ehkä puhumme eri asioista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanomattakin lienee selvää, että vastustan fyysistä kuritusta

Miksi se on sanomattakin selvää? Tuokin on joku suomalaisen 2000-luvun kulttuurin erikoisuus, joka ihmiset kannattavat, "koska kaikki muutkin".

Ei ruumiillisessa kurituksessa ole kyse mistään itsehillinnän puutteesta tai lapseen kohdistuvasta vihasta/pahantahtoisuudesta vaikka sitä sellaiseksi yritetään leimatakin.

Siinä on kyse juuri siitä. Jos aikuinen satuttaa lasta fyysisesti, tekee sen tietoisesti, ei ole kykenevä hillitsemään itseään niin että jättäisi pieksemättä itseään heikompaa, täysin puolustuskyvytöntä.

Ei täällä ole kukaan sanonut ettei lapsella olisi rajoja. Rangaistuksia ei rajojen saamiseen tarvita. Asiat vaan tehdään ja säännöt on.

Mitä pienempi lapsi sitä helpompaa on mukavalla tavalla ohjata oikeaan suuntaan. Säännöllinen rytmi. Ennakointi. Mielenkiinnon kääntäminen. Hyvä ilmapiiri. Rakkaus. Perustarpeet kunnossa. Ei ajauduta rankaisukierteeseen. Tilanteista voi viedä johdonmukaisesti pois tai muuttaa omaa toimintaansa. Esim ei nälkäistä lasta kauppaan. Kaupasta ulos ellei suju. Vaikka kantaen.

Eli seuraamukset saa sina olla. Mutta mieluiten aikuinen ennakoi niin että lapsi pystyy itse hyvällä mielellä päättämään että toimii oikein

Isompien kanssa puhutaan. Mitä tapahtui. Mikä tähän johti. Ei tarvitse sen enempää nöyryyttää tai sortaa

Useimmiten pienen lapsen kanssa tehty työ palkitsee. Perheen säännöt ja rytmi pysyy isompanakin. Asioista voi sopia yhdessä.

Edelleen jotkut asiat vaan on niin kuin on. Sääntöjä noudatetaan

Rankaisuja siihen ei tarvita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanomattakin lienee selvää, että vastustan fyysistä kuritusta

Miksi se on sanomattakin selvää? Tuokin on joku suomalaisen 2000-luvun kulttuurin erikoisuus, joka ihmiset kannattavat, "koska kaikki muutkin".

Ei ruumiillisessa kurituksessa ole kyse mistään itsehillinnän puutteesta tai lapseen kohdistuvasta vihasta/pahantahtoisuudesta vaikka sitä sellaiseksi yritetään leimatakin.

Siinä on kyse juuri siitä. Jos aikuinen satuttaa lasta fyysisesti, tekee sen tietoisesti, ei ole kykenevä hillitsemään itseään niin että jättäisi pieksemättä itseään heikompaa, täysin puolustuskyvytöntä.

Ei kyse ole mistään pahantahtoisuudesta tai "itseään heikomman ja puolustuskyvyttömän pieksemisestä".

Ihan sama kuin väittäisi, että kotiarestia käyttävä aikuinen ei pysty hillitsemään itseään ja julmasti riistää itseään heikomman ja puolustuskyvyttömän lapsen vapauden.

Tyhmää verrata toisiinsa lastenkasvatusta ja vankeinhoitoa. Ei niitä vankeja tietenkää kauniisti puhumalla muuteta. He ovat suurimmaksi osaksi niitä ihmisiä joiden psyyke vahingoittui lapsena huonojen kotiolojen, pahoipitelyiden, vanhempien alkoholismin, perheväkivallan tai laiminlyöntien takia. Elikä siis he eivät saaneet lapsena sitä rakastavaa ja ohjaavaa kasvatusta mitä olisivat tarvinneet. Ja mistä tässä ketjussa keskustellaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ajauduta rankaisukierteeseen.

Ei rankaisukierteeseen ajauduta jos rangaistus muodostaa riittävän hyvän pelotteen (eli on tehokas).

Vierailija kirjoitti:

Ei täällä ole kukaan sanonut ettei lapsella olisi rajoja. Rangaistuksia ei rajojen saamiseen tarvita. Asiat vaan tehdään ja säännöt on.

Mitä pienempi lapsi sitä helpompaa on mukavalla tavalla ohjata oikeaan suuntaan. Säännöllinen rytmi. Ennakointi. Mielenkiinnon kääntäminen. Hyvä ilmapiiri. Rakkaus. Perustarpeet kunnossa. Ei ajauduta rankaisukierteeseen. Tilanteista voi viedä johdonmukaisesti pois tai muuttaa omaa toimintaansa. Esim ei nälkäistä lasta kauppaan. Kaupasta ulos ellei suju. Vaikka kantaen.

Eli seuraamukset saa sina olla. Mutta mieluiten aikuinen ennakoi niin että lapsi pystyy itse hyvällä mielellä päättämään että toimii oikein

Isompien kanssa puhutaan. Mitä tapahtui. Mikä tähän johti. Ei tarvitse sen enempää nöyryyttää tai sortaa

Useimmiten pienen lapsen kanssa tehty työ palkitsee. Perheen säännöt ja rytmi pysyy isompanakin. Asioista voi sopia yhdessä.

Edelleen jotkut asiat vaan on niin kuin on. Sääntöjä noudatetaan

Rankaisuja siihen ei tarvita

ai ostokset jätetään kesken lapsen kiukuttelun vuoksi? Meillä ennakoidaan kyllä, ei ole ollut yhteenottoja kaupassa, eivät kinua siellä mitään, mutta en antaisi lapsen kiukuttelun johtaa aiihen, että esim kauppareissu jätetään käymättä. Lapsi huomaa pian, että kiukuttelullansa on vaikutusta aikuisten toimiin.