Naisen syrjäytyminen elämästä miehenpuutteen takia.

1984 - voit vapaasti mennä töihin ja vapaasti tehdä mitä ME määritämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai nainen ei miettisi, että itsessä on vikaa kun ei kelpaa miehille?!

Minä ainakin olen miettinyt. Kysynyt ystäviltä, kysynyt tapailut katkaisseilta miehiltä mikä minussa on vialla, avautunut av:lle siitä miksen ole kelpaava nainen, jne.

Korkeintaan täällä av:lla kehotetaan laihduttamaan vaikka vartalo olisi jo kunnossa. Kertoo aika selkeästi sen mitä miehet tällä palstalla naisessa arvostaa.

En mä näin sanonut, vaan että hyväitsetuntoinen nainen voi hyväksyä miehettömyytensä ja tajuta, ettei se kerro hänestä mitään. Toki jos nainen on epävarma, niin se sattuu, se on selvää. Mies ei voi tehdä näin, vaan se että et kelpaa naisille on suora viittaus siihen suuntaan, että olet jotenkin täyttä paskaa sisältä.

Mutta kertoohan se aina jos joku ei pariudu yrityksistä huolimatta - oli kyseessä mies tai nainen. Pikemminkin se harha, että naisen kohdalla miehettömyys olisi oma valinta vain korostaa sitä faktaa, että jos nainen ei saa edes yhtikäs ketään on nainen kaikista paskin. Miehen kohdalla voi ajatella, että oli omasta aloitteellisuudesta enemmän kiinni.

Naisilla on läpi historian ollut paine päästä avioliittoon. On olemassa termi vanhapiika, mutta miehen kohdalla naisettomuus on ollut vain osoitus miehekkyydestä ja itsenäisyydestä. Jos nainen ei saa miestä on nainen jotenkin epäonnistunut.

Tarkoitin, ettei kerro hänestä ihmisenä mitään. Sen se toki voi kertoa, että nainen on ruma. Se on sitten yksilöstä kiinni takertuuko tuohon. 

Hassua, kyllä mun mielestä se miesten paine löytää nainen on valtava (ja tästä yhtälöstä pitää tietysti unohtaa pelimiehet, joita ei todellakaan pidetä luusereina vaikkeivät koskaan seurustelisikaan). Se on pilkanaihe jo lukioiästä lähtien, jos ei naista saa. Neitsyille naureskellaan, ovat jenkkikomedioiden vakiokamaa. "The 40-year-old virgin". Suomessakin peräkammarinpoika herättää aika voimakkaita negatiivisia mielleyhtymiä. Miksei mulle tule mieleen yhtään vanhaapiikaa joka olisi naurunaihe jossain elokuvassa? Miehistä vastaavia tulee mieleen vaikka kuinka.

Kyllä naiset tuntevat ihan samanlaista painetta. Usein siksi, että naisen edelleenkin odotetaan hankkivan lapsia ja perheen, tulevansa äidiksi. Elokuvissa naiset ravaavat suu vaahdossa "yhden ainoan oikean rakkauden" perässä, koska kyllähän naisen pitää sentään perhe perustaa. Säälittävä on se nainen, joka ei ole miestä saanut, ja kaiken lisäksi vielä epäkelpo, kun ei ole tullut äidiksi.

Niin, naista voidaan pitää säälittävänä, mutta mies esitetään usein mielisairaana tai lapsen tasolle henkisesti jääneenä. Siinä on mun mielestä aika selkeä ero. TV:ssä ja elokuvissa on todella paljon viihdettä aikuisiin neitsytmiehiin liittyen, naisista en keksi yhtään esimerkkiä. No joo, oli joku kieliposkessa tehty leffa, missä täyden kympin ulkonäöllä varustettu Jenna Dewan näytteli neitsyttä, joka ei onnistunut saamaan miestä. Vähän epäilen että yksikään nainen pystyy ottamaan sitä tosissaan.

Äh. Pointtini oli se, että molempiin sukupuoliin kohdistuu paineita pariutua, mutta eri syistä. Miehiä pilkataan neitsyydestä, miehetöntä ja lapsetonta naista pidetään kummajaisena. Naiseton mies esitetään ehkä lapsen tasolle jääneenä mielenterveyspotilaana, miehetön nainen epämiellyttävänä ja epänaisellisena persoonana, kun lapsetonta naista sen sijaan pidetään biologisilta ominaisuuksiltaan vajaana tai teini-ikäisen tasolle jääneenä. Tässäkin keskustelussa olisi hyvä nähdä se, että kaikki kärsivät tästä tilanteesta ja sukupuoliin kohdistetuista odotuksista.

Mun alkuperäinen väite oli, että se vaikuttaa miehiin rankemmin, ei että se ei vaikuttaisi naisiin. Tässä on jonkunverran väärinkäsityksiä. Kuitenkin jos katsotte tutkimuksia, niin yksinäiset ja eronneet miehet tuntuvat kärsivän enemmän sosiaalisista ongelmista ja korkeammasta kuolleisuudesta. Millä tämä selitetään jos ei sillä, että se vaikuttaa eri sukupuoliin eri tavalla?

Kiitos selvennyksestä. :) Olet varmasti ihan oikeassa noiden tutkimustulosten suhteen. Mua ehkä ärsyttää tässä aiheessa se, että monilla yksinäisillä miehillä vaikuttaa olevan suurempi tarve etsiä syyllistä tilanteeseen (muista) ratkaisun sijaan. Ja nyt en tosiaan tarkoita ratkaisulla naisen etsimistä, koska sen puutehan se ongelma juuri on. Tarkoitan sitä, että jätettäisiin se syyttely kokonaan pois ja alettaisiin tietoisesti hakemaan apua ja iloa muista asioista. Mä en suinkaan usko, että naiset kokis miehettömyytensä kepeämmin siksi, koska ovat naisia. Syy on luultavasti siinä, että naiset asennoituu tilanteeseensa ja kärsimykseensä toisin. Eikä tietenkään se naisen-/miehenkaipuu välttämättä häviä mihinkään. Sen kanssa voi kuitenkin oppia pärjäämään.

Jees, no mun kokemus tällaisista miehistä on, että heille se on usein sellainen kokonaisvaltainen tuomio, jos eivät saa naista. Jotenkin miehillä on ehkä niin voimakkaana se evolutiivinen tarve jatkaa sukua, että kokee itsensä täysin viallisena jos ei tähän pysty? Ja kyse ei ole välttämättä suinkaan mistään ruikuttavista luusereista, vaan tyypeistä joilla menee hyvin työelämässä ja ovat ahkeria kuin muurahaislauma. Samanlaisilla naisilla jotenkin on mun nähdäkseni erilainen suhtautuminen, vähän niin kuin se olisi vain osa elämää, tyyliin sama kuin haaveet lääkärinurasta olisivat kariutuneet, mutta voihan sitä tehdä muutakin.

Voihan se olla jotain sellaista. Eilisessä keskustelussa joku sanoi hyvin, että naiset on 2010-luvulla onnistuneet määrittelemään paikkansa yhteiskunnassa uudelleen. En ole ihan täysin samaa mieltä, koska ammatillisten ambitioiden lisäksi naisten odotetaan olevan edelleenkin kiinnostuneita perheen perustamisesta ja asettavan perheen ja lapset työuran edelle. Mutta joka tapauksessa miehet näyttää jämähtäneen tiukemmim siihen perinteiseen rooliin, jossa mies hankkii hyvän työn ja kauniin vaimon ja elättää perheen. Sitten kun se työ on hankittu, mutta perhettä ei näy eikä kuulu ja muut ympärillä menee naimisiin ja saa lapsia, niin mies tuntee itsensä jollain tavalla epäonnistuneeksi. Asia ei kuitenkaan ole missään nimessä niin, ja jotain keinoja ja tukitoimia pitäisi keksiä ja asenteita muuttaa, ettei miehetkään tuntisi niin. Mä en edelleenkään usko, että se olisi siis biologinen tarve, joka pitäisi selättää, vaan enemmänkin sellainen sosiaalinen normisto, jossa miehen pitää olla tietynlainen ollakseen "Mies". Jossain määrin se normisto tulee toki varmasti myös ulkoapäin ja jossain määrin se on omaa tulkintaa esim. muiden asenteista.

Tuossa on varmaan joku pointti, ehkä osittain kulttuurinen ja osittain evolutiivista muistia. Meinaa ne kriteerit millä naiset pariutuivat sata vuotta sitten Suomessa olivat kovin erilaisia. Ei miehen sosiaalisuus ja itsevarmuus ehkä ollut niin keskeistä. Tärkeämpää oli että hoidit duunisi mukisematta ja pyrit tuomaan leivän pöytään. Ei se ollut niin iso miinus jos sitten vapaa-ajalla olit tuppisuu.

Nykyään naisten ei tarvitse mennä naimisiin elatuksen takia eikä niin nuorina. Työssäkäynti ja melko hyväkään toimeentulo ei ole enää ollenkaan riittävä ehto naisen löytämiselle. Naiset arvostavat entistä enemmän itsevarmuutta ja sosiaalisuutta. Jotkut naiset jopa niin paljon että ottavat ennemmin työttömän "iloisen" maahanmuuttajan ennemmin kuin juron suomalaisen.

Miehet arvottavat edelleenkin toisiaan hyvin pitkälle ahkeruuden, rehellisyyden ja luotettavuuden kautta. Naisille itsevarmuus on keskimäärin tärkeämpi ominaisuus kuin nuo. No, toki multimiljonääri ehkä saa naisia jo rahoillaan, mutta kovin harva on sellainen. Se voi olla rankka pala, kun olet miesten silmissä ns. hyvä mies, mutta naisten mielestä et sitä olekaan. Olet tehnyt kaiken ns. oikein ja naista ei vain löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin naisten etsimisen koska se ruma, lihava, hullukin haluaa itseään huomattavasti tasokkaamman miehen. Joten tavalliselle miehelle on tarjolla enää katuojassa makaavat spurgut, joten eiköhän se riitä ja se siitä.

Spurgullakin on oikeus saada MUNAA. Naisvihaaja!

Enemmän hän saa seksiä kun tavallinen mies, sehän tässä onkin niin huvittavaa. Mutta miten rakentaa perhe 60v spurgumummon kanssa, jos olet itse tavallinen mies n 30v.

Katuojastako meidän pitää naiset hommata, muuta vaihtoehtoja ei ole. Seuraava askel on seurustella ruumiiden kanssa.

Tottakai sun pitäisi rakentaa perhe spurgumummon kanssa, onhan adoptio. Inhottaa tämä miesten hypergamia. Itse asiassa armeija pitäisi muuttaa siten että varusmiehet velvoitetaan panemaan niitä spurgumummoja joita edes spurgut ei enää suostu panemaan.

Tää oli paras. :D Loistava vastine sille eiliselle ketjulle jossa miehet vaativat että naiset pakotetaan harrastamaan seksiä niiden miesten kanssa jotka eivät kelpaa kenellekään.

Onneksi on aina olut. Vaikka nainen onkin viileämpi, niin kylmä kalja on parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai nainen ei miettisi, että itsessä on vikaa kun ei kelpaa miehille?!

Minä ainakin olen miettinyt. Kysynyt ystäviltä, kysynyt tapailut katkaisseilta miehiltä mikä minussa on vialla, avautunut av:lle siitä miksen ole kelpaava nainen, jne.

Korkeintaan täällä av:lla kehotetaan laihduttamaan vaikka vartalo olisi jo kunnossa. Kertoo aika selkeästi sen mitä miehet tällä palstalla naisessa arvostaa.

En mä näin sanonut, vaan että hyväitsetuntoinen nainen voi hyväksyä miehettömyytensä ja tajuta, ettei se kerro hänestä mitään. Toki jos nainen on epävarma, niin se sattuu, se on selvää. Mies ei voi tehdä näin, vaan se että et kelpaa naisille on suora viittaus siihen suuntaan, että olet jotenkin täyttä paskaa sisältä.

Mutta kertoohan se aina jos joku ei pariudu yrityksistä huolimatta - oli kyseessä mies tai nainen. Pikemminkin se harha, että naisen kohdalla miehettömyys olisi oma valinta vain korostaa sitä faktaa, että jos nainen ei saa edes yhtikäs ketään on nainen kaikista paskin. Miehen kohdalla voi ajatella, että oli omasta aloitteellisuudesta enemmän kiinni.

Naisilla on läpi historian ollut paine päästä avioliittoon. On olemassa termi vanhapiika, mutta miehen kohdalla naisettomuus on ollut vain osoitus miehekkyydestä ja itsenäisyydestä. Jos nainen ei saa miestä on nainen jotenkin epäonnistunut.

Tarkoitin, ettei kerro hänestä ihmisenä mitään. Sen se toki voi kertoa, että nainen on ruma. Se on sitten yksilöstä kiinni takertuuko tuohon. 

Hassua, kyllä mun mielestä se miesten paine löytää nainen on valtava (ja tästä yhtälöstä pitää tietysti unohtaa pelimiehet, joita ei todellakaan pidetä luusereina vaikkeivät koskaan seurustelisikaan). Se on pilkanaihe jo lukioiästä lähtien, jos ei naista saa. Neitsyille naureskellaan, ovat jenkkikomedioiden vakiokamaa. "The 40-year-old virgin". Suomessakin peräkammarinpoika herättää aika voimakkaita negatiivisia mielleyhtymiä. Miksei mulle tule mieleen yhtään vanhaapiikaa joka olisi naurunaihe jossain elokuvassa? Miehistä vastaavia tulee mieleen vaikka kuinka.

Kyllä naiset tuntevat ihan samanlaista painetta. Usein siksi, että naisen edelleenkin odotetaan hankkivan lapsia ja perheen, tulevansa äidiksi. Elokuvissa naiset ravaavat suu vaahdossa "yhden ainoan oikean rakkauden" perässä, koska kyllähän naisen pitää sentään perhe perustaa. Säälittävä on se nainen, joka ei ole miestä saanut, ja kaiken lisäksi vielä epäkelpo, kun ei ole tullut äidiksi.

Niin, naista voidaan pitää säälittävänä, mutta mies esitetään usein mielisairaana tai lapsen tasolle henkisesti jääneenä. Siinä on mun mielestä aika selkeä ero. TV:ssä ja elokuvissa on todella paljon viihdettä aikuisiin neitsytmiehiin liittyen, naisista en keksi yhtään esimerkkiä. No joo, oli joku kieliposkessa tehty leffa, missä täyden kympin ulkonäöllä varustettu Jenna Dewan näytteli neitsyttä, joka ei onnistunut saamaan miestä. Vähän epäilen että yksikään nainen pystyy ottamaan sitä tosissaan.

Äh. Pointtini oli se, että molempiin sukupuoliin kohdistuu paineita pariutua, mutta eri syistä. Miehiä pilkataan neitsyydestä, miehetöntä ja lapsetonta naista pidetään kummajaisena. Naiseton mies esitetään ehkä lapsen tasolle jääneenä mielenterveyspotilaana, miehetön nainen epämiellyttävänä ja epänaisellisena persoonana, kun lapsetonta naista sen sijaan pidetään biologisilta ominaisuuksiltaan vajaana tai teini-ikäisen tasolle jääneenä. Tässäkin keskustelussa olisi hyvä nähdä se, että kaikki kärsivät tästä tilanteesta ja sukupuoliin kohdistetuista odotuksista.

Mun alkuperäinen väite oli, että se vaikuttaa miehiin rankemmin, ei että se ei vaikuttaisi naisiin. Tässä on jonkunverran väärinkäsityksiä. Kuitenkin jos katsotte tutkimuksia, niin yksinäiset ja eronneet miehet tuntuvat kärsivän enemmän sosiaalisista ongelmista ja korkeammasta kuolleisuudesta. Millä tämä selitetään jos ei sillä, että se vaikuttaa eri sukupuoliin eri tavalla?

Se selittyy sillä mikä viime aikoina on tullut harvinaisen selväksi että miehet ottaa uhrin asenteen ja istuu perseelleen odottamaan että syylliset eli kaikki muut muuttuu. Naiset ymmärtää että tää johtuu jostain asiasta itsessäni ja valitsee sen mukaan. Joko yrittävät muuttaa itseään tai suuntaavat energian johonkin muuhun. Jolloin syntyy rakentavampia ratkaisuja kuin ulisemalla.

Eh... muuttamaan itseään. Lähinnä pelleilyä.

Tai suuntaavat energian johonkin muuhun. Eivät kuitenkaan jää ulisemaan ja syyttelemään muita.

Energian suuntaaminen itku kurkussa muuhun = typerintä mitä voit tehdä.

Uliseminen siitä että pitäisi väkisin muuttaa itseään on lähinnä koulukiusaamisen tasoista vittuilua.

Olisiko tässä syy siihen, miksi miehet syrjäytyvät helpommin kuin naiset? Mitä muutakaan sitä voi, jos asenne on tuo? Ai että mun pitäis yrittää itsekin jotain, edes käydä muualla kuin kaupassa, ei onnaa, typerintä mitä voisin tehdä! Minun ei tarvitse muuttaa mitään itsessäni ja toimintatavoissani koska kaikkeen onnettomuuteeni on syy vastakkaisessa sukupuolessa.

Ei varmaan enää edes tarvitse kysyä, miksi miehet alkoholisoituvat ja syrjäytyvät naisia helpommin jopa parisuhteessa eläessään. Yleensä elämässä positiivinen muutos vaatii omaa aktiivisuutta. Ja se on, kuten sinä nyt kerroit, typerintä mitä voi tehdä ja koulukiusaamiseen verrattavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä tahansa asiassa ei auta se että ei suostuta näkemään omaa vastuuta omista ongelmista vaan syytellään muita. Oli se sitten vaikka masennuksesta selviäminen. Se vasta vaatiikin kykyä ja halua itsereflektioon.

Koko ympäröivän yhteiskunnan syytteleminen on tosiaan ihan turhaa. Mutta kyllä moni masennuksesta kärsivä pääsee eteenpäin kun tajuaa että "mun äitihän oli se narsistikusipää enkä minä, äidin se tässä pitäisi hävetä itseään eikä mun".

Joo, mutta kun se paraneminen tapahtuu niin että kyseinen henkilö määrittää itse itsensä ja omat rajansa uudelleen eikä niin että oaranisin muuten mutta kun äiti ei tee sitä ja äiti ei tee tätä. Ihminen saattoi vaurioitua äidin takia mutta paranemisessa äidillä ei ole mitään roolia jossa paraneminen riippuu äidin tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

Toki näin. Mutta jos haluaa päästä siihen pisteeseen, että osaa kyseenalaistaa omaa toimintaansa, niin on ensin uskallettava arvostella aika rankasti sitä omaa, ehkä kieroa ja manipuloivaa äitiään. Jos elät edelleen niissä valheissa joita äiti on syöttänyt, kannat myös sitä samaa taakkaa selässäsi jonka hän on selkääsi kasannut. Ei ihmisen pidä ottaa vastuuta toisen synneistä, vain omistaan. Jos ei pysty osoittamaan toista sormella ja sanomaan "se miten sä kohtelit mua kun mä olin lapsi on täysin sun vika, ei mun vika", ei varmasti pysty ratkomaan ongelmiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin naisten etsimisen koska se ruma, lihava, hullukin haluaa itseään huomattavasti tasokkaamman miehen. Joten tavalliselle miehelle on tarjolla enää katuojassa makaavat spurgut, joten eiköhän se riitä ja se siitä.

Spurgullakin on oikeus saada MUNAA. Naisvihaaja!

Enemmän hän saa seksiä kun tavallinen mies, sehän tässä onkin niin huvittavaa. Mutta miten rakentaa perhe 60v spurgumummon kanssa, jos olet itse tavallinen mies n 30v.

Katuojastako meidän pitää naiset hommata, muuta vaihtoehtoja ei ole. Seuraava askel on seurustella ruumiiden kanssa.

Tottakai sun pitäisi rakentaa perhe spurgumummon kanssa, onhan adoptio. Inhottaa tämä miesten hypergamia. Itse asiassa armeija pitäisi muuttaa siten että varusmiehet velvoitetaan panemaan niitä spurgumummoja joita edes spurgut ei enää suostu panemaan.

Tää oli paras. :D Loistava vastine sille eiliselle ketjulle jossa miehet vaativat että naiset pakotetaan harrastamaan seksiä niiden miesten kanssa jotka eivät kelpaa kenellekään.

Ihan totta. Siinä ketjussa näistä tulonsiirroista jankanneet ohittivat täysin sen seikan, että tulonsiirtojen suurimpia nettosaajia ovat eläkeläiset, joista suurin osa naisia. Eli tosiaan reiluinta olisi että nämä naisettomat miehet saisivat seksiä nimenomaan eläkeikäisiltä naisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai nainen ei miettisi, että itsessä on vikaa kun ei kelpaa miehille?!

Minä ainakin olen miettinyt. Kysynyt ystäviltä, kysynyt tapailut katkaisseilta miehiltä mikä minussa on vialla, avautunut av:lle siitä miksen ole kelpaava nainen, jne.

Korkeintaan täällä av:lla kehotetaan laihduttamaan vaikka vartalo olisi jo kunnossa. Kertoo aika selkeästi sen mitä miehet tällä palstalla naisessa arvostaa.

En mä näin sanonut, vaan että hyväitsetuntoinen nainen voi hyväksyä miehettömyytensä ja tajuta, ettei se kerro hänestä mitään. Toki jos nainen on epävarma, niin se sattuu, se on selvää. Mies ei voi tehdä näin, vaan se että et kelpaa naisille on suora viittaus siihen suuntaan, että olet jotenkin täyttä paskaa sisältä.

Mutta kertoohan se aina jos joku ei pariudu yrityksistä huolimatta - oli kyseessä mies tai nainen. Pikemminkin se harha, että naisen kohdalla miehettömyys olisi oma valinta vain korostaa sitä faktaa, että jos nainen ei saa edes yhtikäs ketään on nainen kaikista paskin. Miehen kohdalla voi ajatella, että oli omasta aloitteellisuudesta enemmän kiinni.

Naisilla on läpi historian ollut paine päästä avioliittoon. On olemassa termi vanhapiika, mutta miehen kohdalla naisettomuus on ollut vain osoitus miehekkyydestä ja itsenäisyydestä. Jos nainen ei saa miestä on nainen jotenkin epäonnistunut.

Tarkoitin, ettei kerro hänestä ihmisenä mitään. Sen se toki voi kertoa, että nainen on ruma. Se on sitten yksilöstä kiinni takertuuko tuohon. 

Hassua, kyllä mun mielestä se miesten paine löytää nainen on valtava (ja tästä yhtälöstä pitää tietysti unohtaa pelimiehet, joita ei todellakaan pidetä luusereina vaikkeivät koskaan seurustelisikaan). Se on pilkanaihe jo lukioiästä lähtien, jos ei naista saa. Neitsyille naureskellaan, ovat jenkkikomedioiden vakiokamaa. "The 40-year-old virgin". Suomessakin peräkammarinpoika herättää aika voimakkaita negatiivisia mielleyhtymiä. Miksei mulle tule mieleen yhtään vanhaapiikaa joka olisi naurunaihe jossain elokuvassa? Miehistä vastaavia tulee mieleen vaikka kuinka.

Kyllä naiset tuntevat ihan samanlaista painetta. Usein siksi, että naisen edelleenkin odotetaan hankkivan lapsia ja perheen, tulevansa äidiksi. Elokuvissa naiset ravaavat suu vaahdossa "yhden ainoan oikean rakkauden" perässä, koska kyllähän naisen pitää sentään perhe perustaa. Säälittävä on se nainen, joka ei ole miestä saanut, ja kaiken lisäksi vielä epäkelpo, kun ei ole tullut äidiksi.

Niin, naista voidaan pitää säälittävänä, mutta mies esitetään usein mielisairaana tai lapsen tasolle henkisesti jääneenä. Siinä on mun mielestä aika selkeä ero. TV:ssä ja elokuvissa on todella paljon viihdettä aikuisiin neitsytmiehiin liittyen, naisista en keksi yhtään esimerkkiä. No joo, oli joku kieliposkessa tehty leffa, missä täyden kympin ulkonäöllä varustettu Jenna Dewan näytteli neitsyttä, joka ei onnistunut saamaan miestä. Vähän epäilen että yksikään nainen pystyy ottamaan sitä tosissaan.

Äh. Pointtini oli se, että molempiin sukupuoliin kohdistuu paineita pariutua, mutta eri syistä. Miehiä pilkataan neitsyydestä, miehetöntä ja lapsetonta naista pidetään kummajaisena. Naiseton mies esitetään ehkä lapsen tasolle jääneenä mielenterveyspotilaana, miehetön nainen epämiellyttävänä ja epänaisellisena persoonana, kun lapsetonta naista sen sijaan pidetään biologisilta ominaisuuksiltaan vajaana tai teini-ikäisen tasolle jääneenä. Tässäkin keskustelussa olisi hyvä nähdä se, että kaikki kärsivät tästä tilanteesta ja sukupuoliin kohdistetuista odotuksista.

Mun alkuperäinen väite oli, että se vaikuttaa miehiin rankemmin, ei että se ei vaikuttaisi naisiin. Tässä on jonkunverran väärinkäsityksiä. Kuitenkin jos katsotte tutkimuksia, niin yksinäiset ja eronneet miehet tuntuvat kärsivän enemmän sosiaalisista ongelmista ja korkeammasta kuolleisuudesta. Millä tämä selitetään jos ei sillä, että se vaikuttaa eri sukupuoliin eri tavalla?

Se selittyy sillä mikä viime aikoina on tullut harvinaisen selväksi että miehet ottaa uhrin asenteen ja istuu perseelleen odottamaan että syylliset eli kaikki muut muuttuu. Naiset ymmärtää että tää johtuu jostain asiasta itsessäni ja valitsee sen mukaan. Joko yrittävät muuttaa itseään tai suuntaavat energian johonkin muuhun. Jolloin syntyy rakentavampia ratkaisuja kuin ulisemalla.

Eh... muuttamaan itseään. Lähinnä pelleilyä.

Tai suuntaavat energian johonkin muuhun. Eivät kuitenkaan jää ulisemaan ja syyttelemään muita.

Energian suuntaaminen itku kurkussa muuhun = typerintä mitä voit tehdä.

Uliseminen siitä että pitäisi väkisin muuttaa itseään on lähinnä koulukiusaamisen tasoista vittuilua.

Olisiko tässä syy siihen, miksi miehet syrjäytyvät helpommin kuin naiset? Mitä muutakaan sitä voi, jos asenne on tuo? Ai että mun pitäis yrittää itsekin jotain, edes käydä muualla kuin kaupassa, ei onnaa, typerintä mitä voisin tehdä! Minun ei tarvitse muuttaa mitään itsessäni ja toimintatavoissani koska kaikkeen onnettomuuteeni on syy vastakkaisessa sukupuolessa.

Ei varmaan enää edes tarvitse kysyä, miksi miehet alkoholisoituvat ja syrjäytyvät naisia helpommin jopa parisuhteessa eläessään. Yleensä elämässä positiivinen muutos vaatii omaa aktiivisuutta. Ja se on, kuten sinä nyt kerroit, typerintä mitä voi tehdä ja koulukiusaamiseen verrattavissa.

Sepustuksesi ei mitään muuta sisälläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai nainen ei miettisi, että itsessä on vikaa kun ei kelpaa miehille?!

Minä ainakin olen miettinyt. Kysynyt ystäviltä, kysynyt tapailut katkaisseilta miehiltä mikä minussa on vialla, avautunut av:lle siitä miksen ole kelpaava nainen, jne.

Korkeintaan täällä av:lla kehotetaan laihduttamaan vaikka vartalo olisi jo kunnossa. Kertoo aika selkeästi sen mitä miehet tällä palstalla naisessa arvostaa.

En mä näin sanonut, vaan että hyväitsetuntoinen nainen voi hyväksyä miehettömyytensä ja tajuta, ettei se kerro hänestä mitään. Toki jos nainen on epävarma, niin se sattuu, se on selvää. Mies ei voi tehdä näin, vaan se että et kelpaa naisille on suora viittaus siihen suuntaan, että olet jotenkin täyttä paskaa sisältä.

Mutta kertoohan se aina jos joku ei pariudu yrityksistä huolimatta - oli kyseessä mies tai nainen. Pikemminkin se harha, että naisen kohdalla miehettömyys olisi oma valinta vain korostaa sitä faktaa, että jos nainen ei saa edes yhtikäs ketään on nainen kaikista paskin. Miehen kohdalla voi ajatella, että oli omasta aloitteellisuudesta enemmän kiinni.

Naisilla on läpi historian ollut paine päästä avioliittoon. On olemassa termi vanhapiika, mutta miehen kohdalla naisettomuus on ollut vain osoitus miehekkyydestä ja itsenäisyydestä. Jos nainen ei saa miestä on nainen jotenkin epäonnistunut.

Tarkoitin, ettei kerro hänestä ihmisenä mitään. Sen se toki voi kertoa, että nainen on ruma. Se on sitten yksilöstä kiinni takertuuko tuohon. 

Hassua, kyllä mun mielestä se miesten paine löytää nainen on valtava (ja tästä yhtälöstä pitää tietysti unohtaa pelimiehet, joita ei todellakaan pidetä luusereina vaikkeivät koskaan seurustelisikaan). Se on pilkanaihe jo lukioiästä lähtien, jos ei naista saa. Neitsyille naureskellaan, ovat jenkkikomedioiden vakiokamaa. "The 40-year-old virgin". Suomessakin peräkammarinpoika herättää aika voimakkaita negatiivisia mielleyhtymiä. Miksei mulle tule mieleen yhtään vanhaapiikaa joka olisi naurunaihe jossain elokuvassa? Miehistä vastaavia tulee mieleen vaikka kuinka.

Kyllä naiset tuntevat ihan samanlaista painetta. Usein siksi, että naisen edelleenkin odotetaan hankkivan lapsia ja perheen, tulevansa äidiksi. Elokuvissa naiset ravaavat suu vaahdossa "yhden ainoan oikean rakkauden" perässä, koska kyllähän naisen pitää sentään perhe perustaa. Säälittävä on se nainen, joka ei ole miestä saanut, ja kaiken lisäksi vielä epäkelpo, kun ei ole tullut äidiksi.

Niin, naista voidaan pitää säälittävänä, mutta mies esitetään usein mielisairaana tai lapsen tasolle henkisesti jääneenä. Siinä on mun mielestä aika selkeä ero. TV:ssä ja elokuvissa on todella paljon viihdettä aikuisiin neitsytmiehiin liittyen, naisista en keksi yhtään esimerkkiä. No joo, oli joku kieliposkessa tehty leffa, missä täyden kympin ulkonäöllä varustettu Jenna Dewan näytteli neitsyttä, joka ei onnistunut saamaan miestä. Vähän epäilen että yksikään nainen pystyy ottamaan sitä tosissaan.

Äh. Pointtini oli se, että molempiin sukupuoliin kohdistuu paineita pariutua, mutta eri syistä. Miehiä pilkataan neitsyydestä, miehetöntä ja lapsetonta naista pidetään kummajaisena. Naiseton mies esitetään ehkä lapsen tasolle jääneenä mielenterveyspotilaana, miehetön nainen epämiellyttävänä ja epänaisellisena persoonana, kun lapsetonta naista sen sijaan pidetään biologisilta ominaisuuksiltaan vajaana tai teini-ikäisen tasolle jääneenä. Tässäkin keskustelussa olisi hyvä nähdä se, että kaikki kärsivät tästä tilanteesta ja sukupuoliin kohdistetuista odotuksista.

Mun alkuperäinen väite oli, että se vaikuttaa miehiin rankemmin, ei että se ei vaikuttaisi naisiin. Tässä on jonkunverran väärinkäsityksiä. Kuitenkin jos katsotte tutkimuksia, niin yksinäiset ja eronneet miehet tuntuvat kärsivän enemmän sosiaalisista ongelmista ja korkeammasta kuolleisuudesta. Millä tämä selitetään jos ei sillä, että se vaikuttaa eri sukupuoliin eri tavalla?

Korrelaatio ei tarkoita kausaatiota. 

No mikä se selittävä tekijä on sitten? Toki miehet ottavat enemmän riskejä kuten sanot, mutta en näe miten se selittää jonkun tavallista työtä tekevän ikineitsyen tapauksen? Vähän epäilen että nämä riskinottajamiehet harvemmin ovat niitä, jotka eivät naista saa. Tuntuvat naiset kovin tykkäävän aggressiivisista riskinottajista.

Minun työtoverilla oli pitkään on-off suhde miehen kanssa, joka asui yksiössä Helsingissä, huonekaluja  e i ollut, ainoastaan koko lattia täynnä muovipusseja ja niiden välissä oli kapea polku keittokomeroon. Mies oli vakituisessa valtion virassa ja ymmärtääkseni muuten normaali terve ihminen.  Onneksi se suhde lopulta kariutui. Hän löysi netistä uuden ja on nyt naimisissa. Tarkoitan tällä sitä, että nainen voi rakentaa itselleen aivan mukavan elämän ja kodin ilman lapsen tasolle jäänyttä miestä.Terv. onellisesti naimisissa 31 vuotta.

Miten keskustella idiootin kanssa joka keksii asioita toisten puolesta ja jankuttaa samaa soopaa päivästä toiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai nainen ei miettisi, että itsessä on vikaa kun ei kelpaa miehille?!

Minä ainakin olen miettinyt. Kysynyt ystäviltä, kysynyt tapailut katkaisseilta miehiltä mikä minussa on vialla, avautunut av:lle siitä miksen ole kelpaava nainen, jne.

Korkeintaan täällä av:lla kehotetaan laihduttamaan vaikka vartalo olisi jo kunnossa. Kertoo aika selkeästi sen mitä miehet tällä palstalla naisessa arvostaa.

En mä näin sanonut, vaan että hyväitsetuntoinen nainen voi hyväksyä miehettömyytensä ja tajuta, ettei se kerro hänestä mitään. Toki jos nainen on epävarma, niin se sattuu, se on selvää. Mies ei voi tehdä näin, vaan se että et kelpaa naisille on suora viittaus siihen suuntaan, että olet jotenkin täyttä paskaa sisältä.

Mutta kertoohan se aina jos joku ei pariudu yrityksistä huolimatta - oli kyseessä mies tai nainen. Pikemminkin se harha, että naisen kohdalla miehettömyys olisi oma valinta vain korostaa sitä faktaa, että jos nainen ei saa edes yhtikäs ketään on nainen kaikista paskin. Miehen kohdalla voi ajatella, että oli omasta aloitteellisuudesta enemmän kiinni.

Naisilla on läpi historian ollut paine päästä avioliittoon. On olemassa termi vanhapiika, mutta miehen kohdalla naisettomuus on ollut vain osoitus miehekkyydestä ja itsenäisyydestä. Jos nainen ei saa miestä on nainen jotenkin epäonnistunut.

Tarkoitin, ettei kerro hänestä ihmisenä mitään. Sen se toki voi kertoa, että nainen on ruma. Se on sitten yksilöstä kiinni takertuuko tuohon. 

Hassua, kyllä mun mielestä se miesten paine löytää nainen on valtava (ja tästä yhtälöstä pitää tietysti unohtaa pelimiehet, joita ei todellakaan pidetä luusereina vaikkeivät koskaan seurustelisikaan). Se on pilkanaihe jo lukioiästä lähtien, jos ei naista saa. Neitsyille naureskellaan, ovat jenkkikomedioiden vakiokamaa. "The 40-year-old virgin". Suomessakin peräkammarinpoika herättää aika voimakkaita negatiivisia mielleyhtymiä. Miksei mulle tule mieleen yhtään vanhaapiikaa joka olisi naurunaihe jossain elokuvassa? Miehistä vastaavia tulee mieleen vaikka kuinka.

Kyllä naiset tuntevat ihan samanlaista painetta. Usein siksi, että naisen edelleenkin odotetaan hankkivan lapsia ja perheen, tulevansa äidiksi. Elokuvissa naiset ravaavat suu vaahdossa "yhden ainoan oikean rakkauden" perässä, koska kyllähän naisen pitää sentään perhe perustaa. Säälittävä on se nainen, joka ei ole miestä saanut, ja kaiken lisäksi vielä epäkelpo, kun ei ole tullut äidiksi.

Niin, naista voidaan pitää säälittävänä, mutta mies esitetään usein mielisairaana tai lapsen tasolle henkisesti jääneenä. Siinä on mun mielestä aika selkeä ero. TV:ssä ja elokuvissa on todella paljon viihdettä aikuisiin neitsytmiehiin liittyen, naisista en keksi yhtään esimerkkiä. No joo, oli joku kieliposkessa tehty leffa, missä täyden kympin ulkonäöllä varustettu Jenna Dewan näytteli neitsyttä, joka ei onnistunut saamaan miestä. Vähän epäilen että yksikään nainen pystyy ottamaan sitä tosissaan.

Äh. Pointtini oli se, että molempiin sukupuoliin kohdistuu paineita pariutua, mutta eri syistä. Miehiä pilkataan neitsyydestä, miehetöntä ja lapsetonta naista pidetään kummajaisena. Naiseton mies esitetään ehkä lapsen tasolle jääneenä mielenterveyspotilaana, miehetön nainen epämiellyttävänä ja epänaisellisena persoonana, kun lapsetonta naista sen sijaan pidetään biologisilta ominaisuuksiltaan vajaana tai teini-ikäisen tasolle jääneenä. Tässäkin keskustelussa olisi hyvä nähdä se, että kaikki kärsivät tästä tilanteesta ja sukupuoliin kohdistetuista odotuksista.

Mun alkuperäinen väite oli, että se vaikuttaa miehiin rankemmin, ei että se ei vaikuttaisi naisiin. Tässä on jonkunverran väärinkäsityksiä. Kuitenkin jos katsotte tutkimuksia, niin yksinäiset ja eronneet miehet tuntuvat kärsivän enemmän sosiaalisista ongelmista ja korkeammasta kuolleisuudesta. Millä tämä selitetään jos ei sillä, että se vaikuttaa eri sukupuoliin eri tavalla?

Kiitos selvennyksestä. :) Olet varmasti ihan oikeassa noiden tutkimustulosten suhteen. Mua ehkä ärsyttää tässä aiheessa se, että monilla yksinäisillä miehillä vaikuttaa olevan suurempi tarve etsiä syyllistä tilanteeseen (muista) ratkaisun sijaan. Ja nyt en tosiaan tarkoita ratkaisulla naisen etsimistä, koska sen puutehan se ongelma juuri on. Tarkoitan sitä, että jätettäisiin se syyttely kokonaan pois ja alettaisiin tietoisesti hakemaan apua ja iloa muista asioista. Mä en suinkaan usko, että naiset kokis miehettömyytensä kepeämmin siksi, koska ovat naisia. Syy on luultavasti siinä, että naiset asennoituu tilanteeseensa ja kärsimykseensä toisin. Eikä tietenkään se naisen-/miehenkaipuu välttämättä häviä mihinkään. Sen kanssa voi kuitenkin oppia pärjäämään.

Jees, no mun kokemus tällaisista miehistä on, että heille se on usein sellainen kokonaisvaltainen tuomio, jos eivät saa naista. Jotenkin miehillä on ehkä niin voimakkaana se evolutiivinen tarve jatkaa sukua, että kokee itsensä täysin viallisena jos ei tähän pysty? Ja kyse ei ole välttämättä suinkaan mistään ruikuttavista luusereista, vaan tyypeistä joilla menee hyvin työelämässä ja ovat ahkeria kuin muurahaislauma. Samanlaisilla naisilla jotenkin on mun nähdäkseni erilainen suhtautuminen, vähän niin kuin se olisi vain osa elämää, tyyliin sama kuin haaveet lääkärinurasta olisivat kariutuneet, mutta voihan sitä tehdä muutakin.

Voihan se olla jotain sellaista. Eilisessä keskustelussa joku sanoi hyvin, että naiset on 2010-luvulla onnistuneet määrittelemään paikkansa yhteiskunnassa uudelleen. En ole ihan täysin samaa mieltä, koska ammatillisten ambitioiden lisäksi naisten odotetaan olevan edelleenkin kiinnostuneita perheen perustamisesta ja asettavan perheen ja lapset työuran edelle. Mutta joka tapauksessa miehet näyttää jämähtäneen tiukemmim siihen perinteiseen rooliin, jossa mies hankkii hyvän työn ja kauniin vaimon ja elättää perheen. Sitten kun se työ on hankittu, mutta perhettä ei näy eikä kuulu ja muut ympärillä menee naimisiin ja saa lapsia, niin mies tuntee itsensä jollain tavalla epäonnistuneeksi. Asia ei kuitenkaan ole missään nimessä niin, ja jotain keinoja ja tukitoimia pitäisi keksiä ja asenteita muuttaa, ettei miehetkään tuntisi niin. Mä en edelleenkään usko, että se olisi siis biologinen tarve, joka pitäisi selättää, vaan enemmänkin sellainen sosiaalinen normisto, jossa miehen pitää olla tietynlainen ollakseen "Mies". Jossain määrin se normisto tulee toki varmasti myös ulkoapäin ja jossain määrin se on omaa tulkintaa esim. muiden asenteista.

Tuossa on varmaan joku pointti, ehkä osittain kulttuurinen ja osittain evolutiivista muistia. Meinaa ne kriteerit millä naiset pariutuivat sata vuotta sitten Suomessa olivat kovin erilaisia. Ei miehen sosiaalisuus ja itsevarmuus ehkä ollut niin keskeistä. Tärkeämpää oli että hoidit duunisi mukisematta ja pyrit tuomaan leivän pöytään. Ei se ollut niin iso miinus jos sitten vapaa-ajalla olit tuppisuu.

Nykyään naisten ei tarvitse mennä naimisiin elatuksen takia eikä niin nuorina. Työssäkäynti ja melko hyväkään toimeentulo ei ole enää ollenkaan riittävä ehto naisen löytämiselle. Naiset arvostavat entistä enemmän itsevarmuutta ja sosiaalisuutta. Jotkut naiset jopa niin paljon että ottavat ennemmin työttömän "iloisen" maahanmuuttajan ennemmin kuin juron suomalaisen.

Miehet arvottavat edelleenkin toisiaan hyvin pitkälle ahkeruuden, rehellisyyden ja luotettavuuden kautta. Naisille itsevarmuus on keskimäärin tärkeämpi ominaisuus kuin nuo. No, toki multimiljonääri ehkä saa naisia jo rahoillaan, mutta kovin harva on sellainen. Se voi olla rankka pala, kun olet miesten silmissä ns. hyvä mies, mutta naisten mielestä et sitä olekaan. Olet tehnyt kaiken ns. oikein ja naista ei vain löydy.

Niinpä. Kuitenkin se on hirveän kurjaa, että JOTKUT (pakko korostaa tätä, ettei vaan lipsahda yleistämiseksi :D) miehet purkaa sitä pahaa oloaan ja pettymystään naissukupuoleen. Totta kai se on surullista, ettei sitä elämänkumppania lukuisista yrityksistä huolimatta löydy, mutta tilanne tuskin ratkeaa syyttelyllä, eivätkä kaikki naiset todellakaan pidä miestä automaattisesti kelvottomana, vaikka mies olisi saanut lukuisatkin pakit. Luultavasti joukosta löytyy myös niitä naisia, joille kyseinen mies kelpaisi, mutta jotka ei vuorostaan kelpaa sille miehelle. Ehkä jossain olisikin se "perfect match", mutta tiet ei koskaan kohtaa. Yksinäisyys on myös olosuhteiden sanelemaa, eikä pelkästään sitä, että vastakkainen sukupuoli tai itse on mätä ja huono. Miten sen saisi taottua näiden joidenkin päähän ja miten heitä voisi auttaa käsittelemään sitä pettymystä, mulla ei ole siitä harmi kyllä hajuakaan.

Olen syrjäytynyt keski-ikääntyvä muija. Näin kävi, koska en löytänyt mistään kivaa miestä. Kaikki olivat pettymyksiä. Olen lihava siiderivalas enkä välitä näyttää hyvältä. Työelämäkään ei maistu, on mt-ongelmia. Miehiä lellitään ja säälitään, esim lääkäri Ilkka Taipale ajaa syrjäytynyneiden miesten asioita. Me naiset jäädään siinäkin vailla sääliä. Olen katkera ja kiukkuinen, miesten syyttä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä tahansa asiassa ei auta se että ei suostuta näkemään omaa vastuuta omista ongelmista vaan syytellään muita. Oli se sitten vaikka masennuksesta selviäminen. Se vasta vaatiikin kykyä ja halua itsereflektioon.

Koko ympäröivän yhteiskunnan syytteleminen on tosiaan ihan turhaa. Mutta kyllä moni masennuksesta kärsivä pääsee eteenpäin kun tajuaa että "mun äitihän oli se narsistikusipää enkä minä, äidin se tässä pitäisi hävetä itseään eikä mun".

Joo, mutta kun se paraneminen tapahtuu niin että kyseinen henkilö määrittää itse itsensä ja omat rajansa uudelleen eikä niin että oaranisin muuten mutta kun äiti ei tee sitä ja äiti ei tee tätä. Ihminen saattoi vaurioitua äidin takia mutta paranemisessa äidillä ei ole mitään roolia jossa paraneminen riippuu äidin tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

Toki näin. Mutta jos haluaa päästä siihen pisteeseen, että osaa kyseenalaistaa omaa toimintaansa, niin on ensin uskallettava arvostella aika rankasti sitä omaa, ehkä kieroa ja manipuloivaa äitiään. Jos elät edelleen niissä valheissa joita äiti on syöttänyt, kannat myös sitä samaa taakkaa selässäsi jonka hän on selkääsi kasannut. Ei ihmisen pidä ottaa vastuuta toisen synneistä, vain omistaan. Jos ei pysty osoittamaan toista sormella ja sanomaan "se miten sä kohtelit mua kun mä olin lapsi on täysin sun vika, ei mun vika", ei varmasti pysty ratkomaan ongelmiaan.

Joo mutta ei siihen voi jäädä tuleen makaamaan. Todetaan asia ja sitten keksitään ratkaisuja jotka ei edellytä äidin muuttumista. Nyt tässä on se että narsistiäidin aiheuttamaan elämän pilaamiseen naistyyppinen ratkaisu on lukea kirja Narsistin uhri, mennä terapiaan ja vertaistukiryhmään, yrittää jotain kommunikaatiota äidin kanssa jos se onnistuu ja jos ei niin jättää se, itkeä itkut, surra surut ja jatkaa eteenpäin elämäänsä. Miestyyppinen ratkaisu on jäädä pois töistä, muodostaa pizzalaatikoista vuoristo kämppään ja istua sohvalle odottamaan että äiti muuttuu.

Tuntuu usein näissä keskusteluissa olevan monilla miehillä sama kaava: mies ei saa naista = naisten syy. Nainen ei saa miestä = naisen syy. Miehet jotka suoltavat katkeroitunutta misogynistä soopaa naisista ihmettelevät kun eivät saa naisia. Koska tottakai naisen pitäisi riemuiten valita "kunnollinen tavallinen mies" joka nyt vain sattuu halveksumaan naisia koko olemuksellaan. Kyllä ihmetyttää, ettei tuollaisella tavalla naisiin suhtautuvalla ole naisia jonoksi asti, koska naisethan tunnetusti ( jopa samojen miesten mukaan) tykkäävät kusipäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai nainen ei miettisi, että itsessä on vikaa kun ei kelpaa miehille?!

Minä ainakin olen miettinyt. Kysynyt ystäviltä, kysynyt tapailut katkaisseilta miehiltä mikä minussa on vialla, avautunut av:lle siitä miksen ole kelpaava nainen, jne.

Korkeintaan täällä av:lla kehotetaan laihduttamaan vaikka vartalo olisi jo kunnossa. Kertoo aika selkeästi sen mitä miehet tällä palstalla naisessa arvostaa.

En mä näin sanonut, vaan että hyväitsetuntoinen nainen voi hyväksyä miehettömyytensä ja tajuta, ettei se kerro hänestä mitään. Toki jos nainen on epävarma, niin se sattuu, se on selvää. Mies ei voi tehdä näin, vaan se että et kelpaa naisille on suora viittaus siihen suuntaan, että olet jotenkin täyttä paskaa sisältä.

Mutta kertoohan se aina jos joku ei pariudu yrityksistä huolimatta - oli kyseessä mies tai nainen. Pikemminkin se harha, että naisen kohdalla miehettömyys olisi oma valinta vain korostaa sitä faktaa, että jos nainen ei saa edes yhtikäs ketään on nainen kaikista paskin. Miehen kohdalla voi ajatella, että oli omasta aloitteellisuudesta enemmän kiinni.

Naisilla on läpi historian ollut paine päästä avioliittoon. On olemassa termi vanhapiika, mutta miehen kohdalla naisettomuus on ollut vain osoitus miehekkyydestä ja itsenäisyydestä. Jos nainen ei saa miestä on nainen jotenkin epäonnistunut.

Tarkoitin, ettei kerro hänestä ihmisenä mitään. Sen se toki voi kertoa, että nainen on ruma. Se on sitten yksilöstä kiinni takertuuko tuohon. 

Hassua, kyllä mun mielestä se miesten paine löytää nainen on valtava (ja tästä yhtälöstä pitää tietysti unohtaa pelimiehet, joita ei todellakaan pidetä luusereina vaikkeivät koskaan seurustelisikaan). Se on pilkanaihe jo lukioiästä lähtien, jos ei naista saa. Neitsyille naureskellaan, ovat jenkkikomedioiden vakiokamaa. "The 40-year-old virgin". Suomessakin peräkammarinpoika herättää aika voimakkaita negatiivisia mielleyhtymiä. Miksei mulle tule mieleen yhtään vanhaapiikaa joka olisi naurunaihe jossain elokuvassa? Miehistä vastaavia tulee mieleen vaikka kuinka.

Kyllä naiset tuntevat ihan samanlaista painetta. Usein siksi, että naisen edelleenkin odotetaan hankkivan lapsia ja perheen, tulevansa äidiksi. Elokuvissa naiset ravaavat suu vaahdossa "yhden ainoan oikean rakkauden" perässä, koska kyllähän naisen pitää sentään perhe perustaa. Säälittävä on se nainen, joka ei ole miestä saanut, ja kaiken lisäksi vielä epäkelpo, kun ei ole tullut äidiksi.

Niin, naista voidaan pitää säälittävänä, mutta mies esitetään usein mielisairaana tai lapsen tasolle henkisesti jääneenä. Siinä on mun mielestä aika selkeä ero. TV:ssä ja elokuvissa on todella paljon viihdettä aikuisiin neitsytmiehiin liittyen, naisista en keksi yhtään esimerkkiä. No joo, oli joku kieliposkessa tehty leffa, missä täyden kympin ulkonäöllä varustettu Jenna Dewan näytteli neitsyttä, joka ei onnistunut saamaan miestä. Vähän epäilen että yksikään nainen pystyy ottamaan sitä tosissaan.

Äh. Pointtini oli se, että molempiin sukupuoliin kohdistuu paineita pariutua, mutta eri syistä. Miehiä pilkataan neitsyydestä, miehetöntä ja lapsetonta naista pidetään kummajaisena. Naiseton mies esitetään ehkä lapsen tasolle jääneenä mielenterveyspotilaana, miehetön nainen epämiellyttävänä ja epänaisellisena persoonana, kun lapsetonta naista sen sijaan pidetään biologisilta ominaisuuksiltaan vajaana tai teini-ikäisen tasolle jääneenä. Tässäkin keskustelussa olisi hyvä nähdä se, että kaikki kärsivät tästä tilanteesta ja sukupuoliin kohdistetuista odotuksista.

Mun alkuperäinen väite oli, että se vaikuttaa miehiin rankemmin, ei että se ei vaikuttaisi naisiin. Tässä on jonkunverran väärinkäsityksiä. Kuitenkin jos katsotte tutkimuksia, niin yksinäiset ja eronneet miehet tuntuvat kärsivän enemmän sosiaalisista ongelmista ja korkeammasta kuolleisuudesta. Millä tämä selitetään jos ei sillä, että se vaikuttaa eri sukupuoliin eri tavalla?

Kiitos selvennyksestä. :) Olet varmasti ihan oikeassa noiden tutkimustulosten suhteen. Mua ehkä ärsyttää tässä aiheessa se, että monilla yksinäisillä miehillä vaikuttaa olevan suurempi tarve etsiä syyllistä tilanteeseen (muista) ratkaisun sijaan. Ja nyt en tosiaan tarkoita ratkaisulla naisen etsimistä, koska sen puutehan se ongelma juuri on. Tarkoitan sitä, että jätettäisiin se syyttely kokonaan pois ja alettaisiin tietoisesti hakemaan apua ja iloa muista asioista. Mä en suinkaan usko, että naiset kokis miehettömyytensä kepeämmin siksi, koska ovat naisia. Syy on luultavasti siinä, että naiset asennoituu tilanteeseensa ja kärsimykseensä toisin. Eikä tietenkään se naisen-/miehenkaipuu välttämättä häviä mihinkään. Sen kanssa voi kuitenkin oppia pärjäämään.

Jees, no mun kokemus tällaisista miehistä on, että heille se on usein sellainen kokonaisvaltainen tuomio, jos eivät saa naista. Jotenkin miehillä on ehkä niin voimakkaana se evolutiivinen tarve jatkaa sukua, että kokee itsensä täysin viallisena jos ei tähän pysty? Ja kyse ei ole välttämättä suinkaan mistään ruikuttavista luusereista, vaan tyypeistä joilla menee hyvin työelämässä ja ovat ahkeria kuin muurahaislauma. Samanlaisilla naisilla jotenkin on mun nähdäkseni erilainen suhtautuminen, vähän niin kuin se olisi vain osa elämää, tyyliin sama kuin haaveet lääkärinurasta olisivat kariutuneet, mutta voihan sitä tehdä muutakin.

Voihan se olla jotain sellaista. Eilisessä keskustelussa joku sanoi hyvin, että naiset on 2010-luvulla onnistuneet määrittelemään paikkansa yhteiskunnassa uudelleen. En ole ihan täysin samaa mieltä, koska ammatillisten ambitioiden lisäksi naisten odotetaan olevan edelleenkin kiinnostuneita perheen perustamisesta ja asettavan perheen ja lapset työuran edelle. Mutta joka tapauksessa miehet näyttää jämähtäneen tiukemmim siihen perinteiseen rooliin, jossa mies hankkii hyvän työn ja kauniin vaimon ja elättää perheen. Sitten kun se työ on hankittu, mutta perhettä ei näy eikä kuulu ja muut ympärillä menee naimisiin ja saa lapsia, niin mies tuntee itsensä jollain tavalla epäonnistuneeksi. Asia ei kuitenkaan ole missään nimessä niin, ja jotain keinoja ja tukitoimia pitäisi keksiä ja asenteita muuttaa, ettei miehetkään tuntisi niin. Mä en edelleenkään usko, että se olisi siis biologinen tarve, joka pitäisi selättää, vaan enemmänkin sellainen sosiaalinen normisto, jossa miehen pitää olla tietynlainen ollakseen "Mies". Jossain määrin se normisto tulee toki varmasti myös ulkoapäin ja jossain määrin se on omaa tulkintaa esim. muiden asenteista.

Tuossa on varmaan joku pointti, ehkä osittain kulttuurinen ja osittain evolutiivista muistia. Meinaa ne kriteerit millä naiset pariutuivat sata vuotta sitten Suomessa olivat kovin erilaisia. Ei miehen sosiaalisuus ja itsevarmuus ehkä ollut niin keskeistä. Tärkeämpää oli että hoidit duunisi mukisematta ja pyrit tuomaan leivän pöytään. Ei se ollut niin iso miinus jos sitten vapaa-ajalla olit tuppisuu.

Nykyään naisten ei tarvitse mennä naimisiin elatuksen takia eikä niin nuorina. Työssäkäynti ja melko hyväkään toimeentulo ei ole enää ollenkaan riittävä ehto naisen löytämiselle. Naiset arvostavat entistä enemmän itsevarmuutta ja sosiaalisuutta. Jotkut naiset jopa niin paljon että ottavat ennemmin työttömän "iloisen" maahanmuuttajan ennemmin kuin juron suomalaisen.

Miehet arvottavat edelleenkin toisiaan hyvin pitkälle ahkeruuden, rehellisyyden ja luotettavuuden kautta. Naisille itsevarmuus on keskimäärin tärkeämpi ominaisuus kuin nuo. No, toki multimiljonääri ehkä saa naisia jo rahoillaan, mutta kovin harva on sellainen. Se voi olla rankka pala, kun olet miesten silmissä ns. hyvä mies, mutta naisten mielestä et sitä olekaan. Olet tehnyt kaiken ns. oikein ja naista ei vain löydy.

Niinpä. Kuitenkin se on hirveän kurjaa, että JOTKUT (pakko korostaa tätä, ettei vaan lipsahda yleistämiseksi :D) miehet purkaa sitä pahaa oloaan ja pettymystään naissukupuoleen. Totta kai se on surullista, ettei sitä elämänkumppania lukuisista yrityksistä huolimatta löydy, mutta tilanne tuskin ratkeaa syyttelyllä, eivätkä kaikki naiset todellakaan pidä miestä automaattisesti kelvottomana, vaikka mies olisi saanut lukuisatkin pakit. Luultavasti joukosta löytyy myös niitä naisia, joille kyseinen mies kelpaisi, mutta jotka ei vuorostaan kelpaa sille miehelle. Ehkä jossain olisikin se "perfect match", mutta tiet ei koskaan kohtaa. Yksinäisyys on myös olosuhteiden sanelemaa, eikä pelkästään sitä, että vastakkainen sukupuoli tai itse on mätä ja huono. Miten sen saisi taottua näiden joidenkin päähän ja miten heitä voisi auttaa käsittelemään sitä pettymystä, mulla ei ole siitä harmi kyllä hajuakaan.

Olisko siinä kyse kuitenkin paskasta äitisuhteesta, jota sitten puretaan kaikkiin naisiin? Kyllä he naisia vihaisivat vaikka olisivat suhteessa. Usein ehkä epävarmuus yhdistettynä katkeruuteen syrjäyttää miehet helpommin. Naisen on helpompi löytää joku jos on vaan suht. nätti.

Mulla on esimerkiksi eräs sukulaisnainen. Hän on aina vihannut miehiä, haukkui nuorena jokaista poikaystäväänsä niin kauan että nämä lähtivät ja kirosi kerrankin ettei halua synnyttää yhtään poikalasta. Hän ei ole edes mitenkään itsevarma tyyppi vaan hyvin arka. Siitä huolimatta löysi uuden ressukkamiehen vuosi toisensa perään pompotettavaksi. Jos hän olisi mies, voi olla että olisi ollut vaikea löytää ketään. Naiset kun ovat aika paljon herkempiä tuollaiselle käytökselle. Toki narsistimiehet löytävät naisia, mutta he ovatkin yleensä ulospäin itsevarmoja ja hurmaavia, toisin kuin tämä sukulaisnaiseni.

Eli pointtina, että miehiä vihaava nainen helpommin löytää miehen ja ei siksi päädy nettiin valittamaan. Mies taas usein syrjäytyy naisvihan seurauksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä tahansa asiassa ei auta se että ei suostuta näkemään omaa vastuuta omista ongelmista vaan syytellään muita. Oli se sitten vaikka masennuksesta selviäminen. Se vasta vaatiikin kykyä ja halua itsereflektioon.

Koko ympäröivän yhteiskunnan syytteleminen on tosiaan ihan turhaa. Mutta kyllä moni masennuksesta kärsivä pääsee eteenpäin kun tajuaa että "mun äitihän oli se narsistikusipää enkä minä, äidin se tässä pitäisi hävetä itseään eikä mun".

Joo, mutta kun se paraneminen tapahtuu niin että kyseinen henkilö määrittää itse itsensä ja omat rajansa uudelleen eikä niin että oaranisin muuten mutta kun äiti ei tee sitä ja äiti ei tee tätä. Ihminen saattoi vaurioitua äidin takia mutta paranemisessa äidillä ei ole mitään roolia jossa paraneminen riippuu äidin tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

Toki näin. Mutta jos haluaa päästä siihen pisteeseen, että osaa kyseenalaistaa omaa toimintaansa, niin on ensin uskallettava arvostella aika rankasti sitä omaa, ehkä kieroa ja manipuloivaa äitiään. Jos elät edelleen niissä valheissa joita äiti on syöttänyt, kannat myös sitä samaa taakkaa selässäsi jonka hän on selkääsi kasannut. Ei ihmisen pidä ottaa vastuuta toisen synneistä, vain omistaan. Jos ei pysty osoittamaan toista sormella ja sanomaan "se miten sä kohtelit mua kun mä olin lapsi on täysin sun vika, ei mun vika", ei varmasti pysty ratkomaan ongelmiaan.

Joo mutta ei siihen voi jäädä tuleen makaamaan. Todetaan asia ja sitten keksitään ratkaisuja jotka ei edellytä äidin muuttumista. Nyt tässä on se että narsistiäidin aiheuttamaan elämän pilaamiseen naistyyppinen ratkaisu on lukea kirja Narsistin uhri, mennä terapiaan ja vertaistukiryhmään, yrittää jotain kommunikaatiota äidin kanssa jos se onnistuu ja jos ei niin jättää se, itkeä itkut, surra surut ja jatkaa eteenpäin elämäänsä. Miestyyppinen ratkaisu on jäädä pois töistä, muodostaa pizzalaatikoista vuoristo kämppään ja istua sohvalle odottamaan että äiti muuttuu.

Niin ei tietysti kannata odottaa että äiti muuttuu, mutta todellakin voi sanoa äidille että "alat vittu kohdella mua paremmin jos haluat että mä vielä käyn sun luona" Ei tarvitse eikä pidä hoitaa vain omassa päässään ongelmiaan. Ja saa sanoa vanhemmilleen siitä, että tulivat aina kännissä kotiin ja hakkasivat. Liian usein vastuun ottaminen nähdään sellaisena, että pitäisi vain niellä kaikenlaista paskaa ja ei saisi olla vihainen siitä miten on kohdeltu huonosti. Mun mielestä se on eri asia. Saa ja pitääkin olla vihainen (se on epätervettä jos ei kykene olemaan vihainen), mutta samaan aikaan ottaa vastuu omasta elämästä. Se jos sanoo äidilleen "miksi sä vitun mulkku pakotit mut leikkimään niiden lasten kanssa jotka kiusas mua?" ei tarkoita sitä etteikö voisi samalla ottaa vastuuta elämästään 100 %:sti.

Joo, naisethan ei jää koskaan syyttelemään vanhempiaan tai miestään asioista, vaan on aina niin aikuisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et tee profiilia johonkin deittipalstalle? Pian sinulla on mieskandidaatteja jonoksi asti.

En ole tuo alkuperäinen kirjoittaja, mutta olen aikoinaan kokeillut tätä. Jos oikeasti kelpaisi ihan kuka vaan, esim. pelkän seksin perässä oleva irstailija tai vakavasti mielisairas tai jo ensitapaamisella juovuksissa oleva alkoholisti, niin joo, kyllä miehiä löytyisi. Jos taas kaipaa asiallista, suht ongelmatonta ihmistä vakavaan suhteeseen, niin eipä ole niin helppoa.

Niin. Miehelle jolle kelpaisi esim. pelkän seksin perässä oleva irstailija tai vakavasti mielisairas tai jo ensitapaamisella juovuksissa oleva alkoholisti, niin joo, kyllä tää on ihan sairasta tuubaa.

Ehkä miehet joita et näiden, mitä luultavammin olettamien, vuoksi tavannut olisivat olleet irl ihan ok.

Alkoholismi kuten muutkin riippuvuudet johtuu henkisestä köyhyydestä eli kun elämällä ei ole muuta sisältöä on helppo täyttää aukko päihteillä - saa ihmisen pysymään hengissä, kun on syy elää - niin sairaalta kuin se kuulostaakin.

-keskituloinen, kaljuuntuva, lievästi kaljamahainen ikisinkku kääpiö

Ps. Myönnän että olen pikkuisen katkera :D ja että en uskalla lähestyä naisia baarissa tai muuallakaan mikä edesauttaa yksinjäämistäni.

Deittipalveluistakaan ei ole apua, koska mitä todennäköisimmin olen vaan saatanan tylsä, ulkonäöstäkään ei tää juttu voi olla kokonaan kiinni, kun naiset lähestyy kyllä mua niin baarissa kuin netissäkin. Mulla ei ole mitään käsitystä miten muut miehet vie nää tilanteet loppuun saakka.

Jos joskus onnistun pääsee treffeille niin juoksen alasti makkaratalon ympäri, vedän pari kärrynpyörää ja huudan polviltaan koko maailmalle JEE :D silläkin uhalla että menetän tän mun ainoon mahdollisuuden sen jälkeen.

Ymmärtänet kai, että yleensä miehilläkin on kriteerit. Tässä ketjussa miesten mukaan ruma nainen ei käy. 7 arvoinen nainen ei käy jos hän on yh, ylipäätään naiset joilla on jo lapsia eivät käy kuten eivät myöskään alkoholisoituneet naiset. Miksi se sitten on sairasta tuubaa, jos nainen ei halua alkoholistia tai pelkän pillun perässä juoksevaa irstailijaa? Miksi naisen esittämät kriteerit ovat sairasta tuubaa, kun miesten esittämät eivät ole?

Saa olla kriteerejä, vaikka oon jo sen verran epätoivoinen, että kutsun niitä fantasioiksi.

Siksi, koska sitten tulisi valittaa että miksi ei löydä täysijärkistä, impotenttia absolutistimiestä, eikä puhua pelkästään miehistä - sama miehille tietysti naisille osoitetuista vaatimuksista.

Sairasta siitä tekee se, ettei mun villeimpiin unelmiinkaan mahdu ajatus siitä, että joku haluis multa vaan munaa :) saati, että vielä jotenkin tämä saisi minut halveksimaan tällaista henkilöä.

Seiska ei kuulosta pahalta - mun asteikolla sen yli menee 99 % naisista. Toisten antamia arvosanoja ei muutenkaan voi ottaa niin vakavasti, kun jokaisella on omat arvosteluperiaatteet, jotka voi myös muuttua.

Yh, olishan se kiva ettei tarvitsisi heti opetella olemaan kenenkään vanhempi, tosin tuskin kukaan pyytäisi mua lapsien perään katsomaan ekoilla treffeillä :) jos sellasille pääsisin. Voisin kuvitella, että lapsettomilla naisilla on vastaavat toiveet ja pelot yh-isistä.

Kaikki alkoholisoituneet naiset voi ilmoittautua tähän. Multa löytyy partavettä ja lasolia saan kaupasta ;)

En tiedä miksi jaksan vastata näin idioottiin ketjuun uudestaan, kun pitäisi tehdä töitä - ehkä siksi että joku todennäköisesti nainen vastasi mun juttuun :D ja oot varmaan nätti ja ihan kiva vaikka vastasitkin aika kärkkäästi mun säälittävään vuodatukseen - toivottavasti nautit myös osasta kaksi

Vierailija kirjoitti:

Minun työtoverilla oli pitkään on-off suhde miehen kanssa, joka asui yksiössä Helsingissä, huonekaluja  e i ollut, ainoastaan koko lattia täynnä muovipusseja ja niiden välissä oli kapea polku keittokomeroon. Mies oli vakituisessa valtion virassa ja ymmärtääkseni muuten normaali terve ihminen.  Onneksi se suhde lopulta kariutui. Hän löysi netistä uuden ja on nyt naimisissa. Tarkoitan tällä sitä, että nainen voi rakentaa itselleen aivan mukavan elämän ja kodin ilman lapsen tasolle jäänyttä miestä.Terv. onellisesti naimisissa 31 vuotta.

Pääsisköhän treffeille, jos lopettaisi siivoamisen - ainakin olisi enemmän vapaa-aikaa yrittää tutustua naisiin :D

En tosiaan löytänyt mistään vegaania miestä, joka tuomitsee myös pornoteollisuuden ja prostituution. joka nauraisi uskonnoille, myös kristinuskolle ja juutalaisille. Olen katkeroitunut sovinisteille.