Ihanin omistamasi esine? Esine, josta et koskaan luopuisi?
Jokin esine, jolla on valtavasti tunnearvoa, tai jokin esine, joka on mielestäsi vain mielettömän kaunis?
Aloitan: Peppi Pitkätossun tarinat -kirja. Kirja on todella räikeän värinen, hurjan ja leikkisän keltainen, ja pidän sitä aina esillä olohuoneessa, vaikka muuten koti onkin hillitty.
Se on omistuskirjoituksella varusettu ensimmäinen itse lukemani kirja, ja samalla ihanin sisustusesine.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nalle, jonka olen omistanut vauvasta asti. Lapsena raahasin sitä vaikka minne mukaan ja edelleen 26-vuotiaana nukun se kainalossa.
Sama.
N27
Kuulin kun mies jutteli ystävänsä kanssa kerran ja kertoi, ettei monikaan asia ole ollut niin häiritsevää, kun harrastaa seksiä naisen kanssa, jolla on pehmoleluja sängyllä... Tuli kuulemma pakottava tarve saada nähdä naisen ajokortti :D
Näin naisena, niin ihanaa, että ihmiset säilyttävät niitä rakkaita leluja. Itse toivon, että lapseni myös säilyttäisivät nuo rakkaimmat unikaverinsa, jotka ovat olleet monessa menossa mukana.
Itse tekemäni taide, yhteisellä matkalla teetetty lasikaiverruskuutio minusta ja siskostani, valokuvat, muistoboxi, koirani maitohampaat.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni.
Omistamasi? Esine? Vaikutat aika creepyltä tyypiltä....
Isoisän tekemä kaappikello.
Tuota olisi kyllä tulipalon sattuessa hankala ottaa kainaloon.
Ei tule mieleen mitään muuta kuin ulkoinen kovalevy. Tai tietokone, mutta sinänsä itse tietokone ei ole tärkeä, vaan sillä olevat samat kuvat kuin kovalevylläkin. Lapsen vaatteita on pienessä laatikossa, pari lelua, helistin, sairaalasta saatu pipo, vauvalakanat. Mutta jos 1 ainoa asia pitäisi valita vaikka tulipalon alta pois, niin kyllä se olisi se ulkoinen kovalevy.
Ei ole olemassa esinettä josta en voisi luopua. Materialla ei ole minulle kovinkaan suurta merkitystä.
N31
Ei ole mitään semmoista esinettä. Mitä rahalla saa se on halpaa. Valokuvat pelastaisin tulipalosta, ihmisten ja eläinten lisäksi, muulla ei ole väliä.
Ihmiset on kummallisen kiintyineitä tavaraan, itsellä mitä vähemmän sen parempi.
Ei mulla mitään niin ihmeellistä ole, etteikö rahalla saisi halutessaan kaupasta uutta.
Yleisesti ottaen en juurikaan pidä mistään tavaroista.
Eräs snapback, jossa on ehkä hieman.. paheksuttavia kuvioita, mutta se on kulkenut mulla mukana ympäri Suomea ja se päässä olin mm. ensimmäisillä festareillani sekä lempibändini keikalla, joten jonkin verran tunnearvoa sillä on :) Kuulostaa ehkä hieman typerältä, mut jos sitä alkaa hivelemään, niin tuntuu siltä, et ne kaikki ihanat muistot niistä reissuista palaa elävinä mieleen..
Kihlasormus. Tulipalosta hakisin pojan tekemän äitienpäivälahjan, omat ja tytön vaatteet
Vierailija kirjoitti:
Mun ihana, vaaleanpunainen Rabbit dildo. Vaikka maailma murjoo, tää on saanut mut usein hyvin onnelliseksi. :)
Mulla sama mut kultaisen värinen pupu :(
Mummulta perimäni kultainen kaulakoru. Mummu kuoli -88 koru kaulassaan. Toinen aarre on antiikkinen matka-arkku.
Isäni vuonna 1970 tekemä grafiikanlehti. Se on kaunis ja minulle korvaamaton.
Ihanin omistama esine on varmastikkin lasten tekemä "taide" ja kitara.
Yhtäkään esinettä ei ole josta en luopuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nalle, jonka olen omistanut vauvasta asti. Lapsena raahasin sitä vaikka minne mukaan ja edelleen 26-vuotiaana nukun se kainalossa.
Sama.
N27
Sama
N23
Tietsikka, sen ympärillä pyörii koko elämä.
Meedio-istunnot jotka olen arkistoinut.
Vaarini minulle joululahjaksi kirjoittama kirje. Sain sen ollessani 14-vuotias. Kärsin tuolloin pahasta masennuksesta. Oma identiteetti ja hyvä itsetunto olivat täysin hukassa pitkittyneiden sairauksien, vuosien kiusaamisen ja alkoholistivanhempien takia. Vaari kirjoitti, että tulee aina olemaan tukenani, mihin ikinä elämässä ryhdyn tai päädyn.
Sama.
N27