Lue keskustelun säännöt.
Ihanin omistamasi esine? Esine, josta et koskaan luopuisi?
22.03.2016 |
Jokin esine, jolla on valtavasti tunnearvoa, tai jokin esine, joka on mielestäsi vain mielettömän kaunis?
Aloitan: Peppi Pitkätossun tarinat -kirja. Kirja on todella räikeän värinen, hurjan ja leikkisän keltainen, ja pidän sitä aina esillä olohuoneessa, vaikka muuten koti onkin hillitty.
Se on omistuskirjoituksella varusettu ensimmäinen itse lukemani kirja, ja samalla ihanin sisustusesine.
Kommentit (45)
Olohuoneen matto :D se on niin kivan näkönen minusta......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinanruusupuinen japanilainen harjoitusmiekkani. Niitä on ollut vuosien varrella monenlaisia, mutta tämän yksilön väri on jotenkin poikkeuksellinen enkä henno käyttää sitä loppuun. Ripustin sen seinälle ja ostin uuden.
"Marsin Jumalat" kirja. Tämä kyseinen kirja on ensimmäinen lukemani "aikuisten" kirja ja se on edelleen tallella. Ikuisen scifi-faniuteni synnytti 6-vuotiaalle liian rankka todellisuuskrapula sen kirjan loputtua.
Kihlasormus ja naimisiinmeno sormus 💍 mikskä sitä nyt sanotaan :D
Muksun tekemät piirustukset ja tarinat. Valokuvat. Kaikki muu on toisarvoista.
Mun ihana, vaaleanpunainen Rabbit dildo. Vaikka maailma murjoo, tää on saanut mut usein hyvin onnelliseksi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauhoitukset naisista, joiden kanssa olen harrastanut seksiä.
Opinelin taskuveitsi.
Merkurin partahöylä.
Kirjakokoelmani.
Jonkinlainen kahvinvalmistusväline.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tule mieleen mitään sellaista mitä esimerkiksi alkaisin varta vasten pelastamaan tulipalosta. Varmaan kaikenlaista on minkä menettäminen harmittaisi, mutta lähinnä sitä kautta että joutuisin hankkimaan uutta tilalle. Ei ole pahemmin mitään perintöesineitä, ja valokuvistakin on kopioita vähän kaikilla sukulaisilla. Vanhat päiväkirjat heitin roskiin viime muutossa ja sekin tuntui siltä kuin olisi karistanut painolastin harteilta. Ei tarvitse enää miettiä että missä niitä pitää ettei väärät ihmiset lue.
En pysty valitsemaan. Mikään materia ei ole NIIN tärkeää kuin vaikka rakkaat ihmiset. Jos tulipalo veisi kaiken, niin varmaan valokuvat harmittaisi eniten. 2000-luvun digikuvat on tietty varmuuskopioitu eri paikkoihin, mutta kaikki vanhat on paperikuvia.
Vihkisormus on toki kiva, mutta alan jo salaa toivoa uutta vaikka 10v hääpäivälahjaksi. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia, vuosia olohuoneessa roikkuneet verhot. Näitä en anna pois vaikka palaisi metri x metri reikä.
Kihla/vihkisormukseni (halusin vain yhden). Eikä sekään oikeastaan ole korvaamaton. Olen salaa aina katsellut katasrofielokuvia ja miettinyt, että sillä saisi varmasti ostettua meidän perheelle matkan pois katastrofialueelta :D En ole niin kiintynyt materiaan, etteikö kaikki olisi korvattavissa. Valokuvat yms. on meillä niin monena kappaleena niin monessa paikassa ja pilvessä yms. Mutta ne toki ovat korvaamattomia. Lisäksi tietysti antropologian ja historian suurena rakastajana kaikki historialliset esineet, rakennukset ja taideteokset ovat niin korvaamattomia, että antaisin varmaan oman henkeni niiden edestä.
Miehellä taas on eräs esine, joka on seurannut häntä jo viimeisen kohta 20 vuotta ja seuraa varmasti hautaan saakka: ikivanha Mustang.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni päiväkodissa ompelema pieni tyyny, jossa on perunalla painettuja sydämiä ja hoitajan tikkukirjaimilla kirjoittama "ÄITI".
Vihkisormukseni ja hääkuva (ainoa meistä yhdessä otettu kuva).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ihana, vaaleanpunainen Rabbit dildo. Vaikka maailma murjoo, tää on saanut mut usein hyvin onnelliseksi. :)
Tää oli sinkkuelämässäkin? Mistä sellaisen (aidon) saa!! :)
Minulla
-mummolan emännänkaappi, jonka itse maalasin nuorena likkana, kun asuin mummon kanssa
ja mummin kahvipannu ja kakkumuotit
-ukin asemasodan aikana tekemä puukko kaiverrettuine tuppeineen
- lasten ja läheisten valokuvat ja lasten vauvakiharat
- faija-vainaan minulle ostama peikkopehmolelu Musta mörri, joka on matkustanut kanssani ympäri maailmaa.
- hääpuku olisi ollut sellainen, mutta siihen iski vintillä turkiskuoriainen ja jouduin hävittämään sen.
Olympia limonadi pullo, vuodelta 1952
Nalle, jonka olen omistanut vauvasta asti. Lapsena raahasin sitä vaikka minne mukaan ja edelleen 26-vuotiaana nukun se kainalossa.
Indien sähkökitara jota on valmistettu vain 200 kappaletta. Lähinnä tuo uniikkius siis syynä miksei siitä mielellään luopuisi mutta on tuo muutenkin loistokitara.
M22
Ihana, mutta kohdallani surullinen:
Mummin sormus tietenkin. Kadotin sen kaksi vuotta sitten kompostiin.