Lue keskustelun säännöt.
Kiusattujen vanhemmat, kävikö teillä näin?
21.03.2016 |
Koululla on palaveri kiusaamisesta, paikalla on vaikka ja ketä. Kiusaajan vanhemmat on sotajalalla. Ei meidän lapsi, ei. Ja jos tekeekin niin hällä on diagnoosi. Ynnä muuta samaa.
Huomaat jossain vaiheessa että tunnin kestäneessä palaverissa teiltä on kysytty vain pari kysymystä, muu aika on seurattu kiusaajan vanhempien showta. Meidän tapauksessa äiti keräsi säälipisteitä itkemällä kun häntäkin kiusattiin koulussa, pahemmin, raaemmin, nyyh nyyh. Terveydenhoitajan piti oikein lohduttaa häntä. Oikeaa asiaa siellä ei käsitelty ollenkaan. Koko tapaamisesta jäi niin tyrmistynyt olo.
Kaiken huippuhan tuossa oli kun kaikki tuo oli showta. Nämä ei tajunneet että oltiin heidän takana parkkipaikalla kun nauroivat että eiköhän tuo pistänyt jauhot suuhun ja nauroivat jotain ettei tullut seuraamuksia.
Me jouduttiin vaihtamaan koulua tuosta parin viikon päästä kun eihän se kiusaaminen mihinkään loppunut. Eikä kiusaajan vanhemmat enää suostuneet puimaan asiaa. Meille tehtiin selväksi koulun puolelta että kaikki keinot on nyt käytetty.
Oikeasti hulluinta kaikessa oli se että kiusaajan vanhemmat alkoi levittämään vahingollisia valheita meidän perheestä ja lapsista. Vaadin tapaamista montaa eri kautta, eivät suostuneet eikä kukaan sille mitään voinut.
Jälkeenpäin mietittynä olen monesti tullut siihen johtopäätökseen että me oltaisiin tarvittu tukea. Meille oma ja heille oma tukihenkilö jotka olisivat vääntäneet keskenään ihan vain faktojen perusteella.
Kyllä se vain näkyy niin menevän että se pääsee niskan päälle kellä on parhaat puheenlahjat ja röyhkeyttä.
En minä yleensä sanattomaksi jää, tuo tilanne oli vain niin rankka ja epätoivoinen ja olin jo valmiiksi sairastunut sairauteen jossa kroonisia kipuja. Ei ollut voimia, eikä kyllä enää keinojakaan tuon isompaan.
Olisiko tuollainen tukihenkilö ihan hullu ajatus? Olisi yksi ihminen kenelle kertoa kaikki. On aika uskomatonta sekin kun kokouksissa oli uusia ihmisiä, aina piti kaikki kertoa alusta, koulu ei pitänyt kirjaa kiusaamisesta eikä kokouksista. Myös sossuun, psykologille, psykiatriselle, neurolle ja joka paikkaan kaikki kerrottiin sinne siltä osin kuin se sinne tahoon vaikutti. Kaikkien olisi helpompi ollut saada kokonaiskuva jos kaikki olisi ollut jo paperilla ylhäällä.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin kiusatun äiti, tekisin rikosilmoituksen. Tulisi ainakin lasu mukaan kuvioihin. Sen nyt tietää, etteivät koulut tee asioille mitään.
Minä kun tein lapseeni kohdistuneesta pahoinpitelystä koulussa rikosilmoituksen, niin kiusaajan isä kysyi minulta open, rehtorin, kuraattorin ja lapseni kuullen, että tiedänkö, että tälle rikosilmoitukselle nauretaan ja sitä pidetään ihan vitsinä.
?? En kyllä ymmärtänyt, että ketähän se isä tarkoitti? Poliiseja vai? Oliko itse poliisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kiusattiin 5.-luokalla, kun olin vaihtanut uuteen kouluun. En uskaltanut kertoa asiasta kenellekkään, kunnes lopulta kerroin äidilleni. Silloin oli toukokuu, eli kouluvuosi melkein pulkassa. Äiti soitti luokanopettajalleni. Äiti kertoi opelle sen mitä olin itse kertonut äidille. Mitä vastasi opettaja? No, että nyt on vähän huono aika alkaa selvittämään mitään kiusaamista kun pitäisi alkaa kevätjuhlia valmistelemaan ja todistuksia kirjoittamaan. Lisäksi väitti että me valehtelemme.
Joo, opettajahan oli itse tuossa touhussa mukana. Siinä mielessä että lelli kaikkia muita oppilaita sillä luokalla. Esim. jos joku luokkalaiseni unohti tehdä läksyt, opettaja sanoi "ei se mitään, muista sitten ensi kerralla". Hyvä kun ei päähän taputtanut. Itse unohdin kerran tehdä läksyt ja sain jälki-istuntoa.
Ihan kaikkia muita lelli?
Huvittavaa, että täällä saa sata peukutusta aina näille vähintäänkin epäilyttäville nyyhytarinoille.
Mutta, jos näistä itselle suotuisista saduista jotain voimaa saatten, niin hyvä kai niin.
Itse kiusaaja paikalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kiusattiin 5.-luokalla, kun olin vaihtanut uuteen kouluun. En uskaltanut kertoa asiasta kenellekkään, kunnes lopulta kerroin äidilleni. Silloin oli toukokuu, eli kouluvuosi melkein pulkassa. Äiti soitti luokanopettajalleni. Äiti kertoi opelle sen mitä olin itse kertonut äidille. Mitä vastasi opettaja? No, että nyt on vähän huono aika alkaa selvittämään mitään kiusaamista kun pitäisi alkaa kevätjuhlia valmistelemaan ja todistuksia kirjoittamaan. Lisäksi väitti että me valehtelemme.
Joo, opettajahan oli itse tuossa touhussa mukana. Siinä mielessä että lelli kaikkia muita oppilaita sillä luokalla. Esim. jos joku luokkalaiseni unohti tehdä läksyt, opettaja sanoi "ei se mitään, muista sitten ensi kerralla". Hyvä kun ei päähän taputtanut. Itse unohdin kerran tehdä läksyt ja sain jälki-istuntoa.
Ihan kaikkia muita lelli?
Huvittavaa, että täällä saa sata peukutusta aina näille vähintäänkin epäilyttäville nyyhytarinoille.
Mutta, jos näistä itselle suotuisista saduista jotain voimaa saatten, niin hyvä kai niin.
Itse kiusaaja paikalla?
olipa yllättävä kommentti...erilainen mielipide = kiusaaja
(kyllä olen kiusaaja, joka kompesoi omaa kiusaamistaan kiusaamalla, enkä ole aiempi)
On aivan käsittämättömän kusipäistä touhua, miten koulujärjestelmä suosii kiusaajia, mutta ei puolusta sorrettuja eli kiusattuja oppilaita laisinkaan, ei voi kuin päätään pyöritellä näitä juttuja lukiessa. Miksi meidän yhteiskunnassamme ne piirteet, jotka kiusaajat omaavat, ovat arvostetumpia ja ihaillumpia kuin ne ominaisuudet, jotka kiusatut omaavat, kuten herkkyys ja introverttiys? Tätä en sano yleistäen mutta usein asia on juurikin näin, tiedän tämän koska olen itse ollut vuosia koulukiusattu, se on herkistänyt minua entisestään ja ne kiusaamisen jäljet näkyvät minussa vielä, näin aikuisiälläkin. Aloittajan kannattaa ehdottomasti etsiä jokin tukihenkilö, jonka kanssa keskustella tästä asiasta ja jonka voisi tarvittaessa ottaa mukaan näihin palavereihin puolustamaan kiusattua. Tämän ongelman ratkaisemiseen tarvitaan kovia otteita, lässyttäminen ei auta yhtään ketään.
Kuten näistäkin tarinoista voi päätellä, yhteyden ottamisesta kotiin ei ole mitään hyötyä. Omassa työssäni pyrin viimeiseen asti hoitamaan asiat oppilaiden kanssa. Vanhempia tiedotetaan korkeintaan vasta, kun asia on hoidettu. Esim. kiusaaja pitää saada tunnustamaan ENNEN kuin hän pääsee puimaan asiaa leijonaemoäiskänsä kanssa.
Tutkimusten mukaan 2% vanhemmista pitää mahdollisena, että heidän lapsensa voisi olla kiusaaja. Vastassa on niin valtava defenssi, ettei sille voi mitään. Noista 2%:sta vielä merkittävä osa on sellaisia, etteivät he pidä kiusaamista pahana ollenkaan tai ovat sitä mieltä, että hoitakoot lapset asiansa.
Myöskään kiusatun tai "kiusatun" vanhempien kanssa kannattaa olla yhteydessä minimaalisesti. Sieltä tullaan pienimmästäkin asiasta lankoja pitkin valtavan tunnekuohun vallassa. Ei kiinnosta tietää, mitä on oikeasti tapahtunut vaan päitä pitää saada vadille heti.
Voisivat nyt tämänkin ketjun avautujat kertoa, mitä he tekisivät opettajien housuissa? Omat kokemukset ovat opettaneet, että mitä vähemmän on missään yhteyksissä huoltajiin, sen paremmin asiat rullaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aivan käsittämättömän kusipäistä touhua, miten koulujärjestelmä suosii kiusaajia, mutta ei puolusta sorrettuja eli kiusattuja oppilaita laisinkaan, ei voi kuin päätään pyöritellä näitä juttuja lukiessa. Miksi meidän yhteiskunnassamme ne piirteet, jotka kiusaajat omaavat, ovat arvostetumpia ja ihaillumpia kuin ne ominaisuudet, jotka kiusatut omaavat, kuten herkkyys ja introverttiys? Tätä en sano yleistäen mutta usein asia on juurikin näin, tiedän tämän koska olen itse ollut vuosia koulukiusattu, se on herkistänyt minua entisestään ja ne kiusaamisen jäljet näkyvät minussa vielä, näin aikuisiälläkin. Aloittajan kannattaa ehdottomasti etsiä jokin tukihenkilö, jonka kanssa keskustella tästä asiasta ja jonka voisi tarvittaessa ottaa mukaan näihin palavereihin puolustamaan kiusattua. Tämän ongelman ratkaisemiseen tarvitaan kovia otteita, lässyttäminen ei auta yhtään ketään.
Mitkä sitten on ne kovat otteet? Ei ongelmien ratkaisuksi voi esittää samoja lääkkeitä, jotka ongelman ovat aiheuttaneet. Välittäminen, kohtuus ja nöyryys ovat joutuneet väistymään juurikin kovien arvojen tieltä. Demokraattiseen arvomaailmaan eivät liian voimakkaat auktoriteetit sovi. Auktoriteettien arvovalta halutaan kyseenalaistaa ja opettajan asema ja arvovalta on heikkentenyt.
Tämän seurauksena yhteiskunnallinen järjestys ja rakenne hajoavat, mikä johtaa ihmisten taantumiseen suhteissaan toisiinsa ja yhteiskunnan instituutioihin. Kun ei ole enää auktoriteettia, jota vastaan kapinoida, seuraa keskinäinen valtataistelu, jossa itsekkyys hallitsevat suhteita kanssaihmisiin, kansakäymisessä vallitsee viidakon laki, jossa vahvin voittaa. Heikot ja häviäjät väistykööt!
Sellainen tukihenkilö ja paras Puolustaja on nimeltään Jeesus Kristus. Käänny Hänen puoleensa ja saat syntisi anteeksi, rauhan ja ikuisen elämän. Siunausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aivan käsittämättömän kusipäistä touhua, miten koulujärjestelmä suosii kiusaajia, mutta ei puolusta sorrettuja eli kiusattuja oppilaita laisinkaan, ei voi kuin päätään pyöritellä näitä juttuja lukiessa. Miksi meidän yhteiskunnassamme ne piirteet, jotka kiusaajat omaavat, ovat arvostetumpia ja ihaillumpia kuin ne ominaisuudet, jotka kiusatut omaavat, kuten herkkyys ja introverttiys? Tätä en sano yleistäen mutta usein asia on juurikin näin, tiedän tämän koska olen itse ollut vuosia koulukiusattu, se on herkistänyt minua entisestään ja ne kiusaamisen jäljet näkyvät minussa vielä, näin aikuisiälläkin. Aloittajan kannattaa ehdottomasti etsiä jokin tukihenkilö, jonka kanssa keskustella tästä asiasta ja jonka voisi tarvittaessa ottaa mukaan näihin palavereihin puolustamaan kiusattua. Tämän ongelman ratkaisemiseen tarvitaan kovia otteita, lässyttäminen ei auta yhtään ketään.
Mitkä sitten on ne kovat otteet? Ei ongelmien ratkaisuksi voi esittää samoja lääkkeitä, jotka ongelman ovat aiheuttaneet. Välittäminen, kohtuus ja nöyryys ovat joutuneet väistymään juurikin kovien arvojen tieltä. Demokraattiseen arvomaailmaan eivät liian voimakkaat auktoriteetit sovi. Auktoriteettien arvovalta halutaan kyseenalaistaa ja opettajan asema ja arvovalta on heikkentenyt.
Tämän seurauksena yhteiskunnallinen järjestys ja rakenne hajoavat, mikä johtaa ihmisten taantumiseen suhteissaan toisiinsa ja yhteiskunnan instituutioihin. Kun ei ole enää auktoriteettia, jota vastaan kapinoida, seuraa keskinäinen valtataistelu, jossa itsekkyys hallitsevat suhteita kanssaihmisiin, kansakäymisessä vallitsee viidakon laki, jossa vahvin voittaa. Heikot ja häviäjät väistykööt!
Kovilla otteilla en tarkoita mitään kiusaajien kaltaista, barbaarista lähestymistapaa vaan sitä että asioihin suhtaudutaan niihin kuuluvalla vakavuudella, jota yleensä ei valitettavasti tapahdu, kuten aloittajan esimerkki varsin selvästi osoittaa. En usko tuohon Survival of the fittest-ajattelumalliin ollenkaan, hyvin sosiopaattiselta se kuulostaa. Juuri tuollainen heikot kyykkyyn-ajattelutapa luo lisää kiusaajia ja vie ilmapiiriä negatiiviseen suuntaan, se vain kannustaa ihmisiä kanssaihmisten syrjimiseen ja kiusaamiseen.
25/27
Jos se kiusaaminen ei lopu eikä koulu tee mitään, vaihtakaa ehdottomasti koulua tai ottakaa lapsi kotiopetukseen. Mielestäni lasta ei saisi pakottaa sopeutumaan päivittäiseen kiusaamiseen. Jääväthän isot aikuisetkin sairaslomalle työpaikkakiusaajilta! Lapselle voi tulla se tunne että kukaan ei auta, välitä eikä puutu. Että hän ei muka olisi sen arvoinen että kukaan puuttuu tilanteeseen. Seurauksena hän on loppuelämän toisten lattiamattona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Meille kävi niin, että meidän lasta kiusattiin ensin, pitkää, hartaasti ja väkivaltaisesti. Tätä ei kukaan uskonut, ei vaikka kaikki näkivät näitä tilanteita ja joskus poliisikin oli ollut mukana ja todistamassa. Kun meidän lapsi sitten lopulta ahdistui ja alkoi käyttäytyä sen mukasiesti, sitä syytettiin kiusaajaksi. Ja kun tässä vaihees joku opettaja soitti koululta, että meidän täytyisi vähän puhua lapselle tunteiden hallinnasta, en voinut kuin nauraa puhelimeen. Lapsi kun kävi jo viikottaisessa terapiassa puhumassa tunteiden hallinnasta ihan ammattilaisten kanssa, sairasstuttuaan paniikkihäiriöön ja masennukseen. Koulullekin oli kerrottu ja oikein psykologit kåyneet selittämässä opettajille mmutta eihän se tietoennyt perille.
Oletko ap IHAN varma, missä kohtaa kiusaamiseen usein liittyvää ketjua sinä ja teidän lapsi on.
Kamalaa. Ottiko poliisi teidät todesta? Teitkö rikosilmoituksen?
Vierailija kirjoitti:
Ei. Meille kävi niin, että meidän lasta kiusattiin ensin, pitkää, hartaasti ja väkivaltaisesti. Tätä ei kukaan uskonut, ei vaikka kaikki näkivät näitä tilanteita ja joskus poliisikin oli ollut mukana ja todistamassa. Kun meidän lapsi sitten lopulta ahdistui ja alkoi käyttäytyä sen mukasiesti, sitä syytettiin kiusaajaksi. Ja kun tässä vaihees joku opettaja soitti koululta, että meidän täytyisi vähän puhua lapselle tunteiden hallinnasta, en voinut kuin nauraa puhelimeen. Lapsi kun kävi jo viikottaisessa terapiassa puhumassa tunteiden hallinnasta ihan ammattilaisten kanssa, sairasstuttuaan paniikkihäiriöön ja masennukseen. Koulullekin oli kerrottu ja oikein psykologit kåyneet selittämässä opettajille mmutta eihän se tietoennyt perille.
Oletko ap IHAN varma, missä kohtaa kiusaamiseen usein liittyvää ketjua sinä ja teidän lapsi on.
Miten te voitte jättää lapsen sellaiseen paikkaan missä joutuu väkivallan kohteeksi? Teidän pitää vanhempina suojella lastanne. Ja kiusattuko saa hullun leiman ja joutuu terapiaan syyllistettäväksi tunteiden hallinnasta? Aivan kuin se olisi hänen oma vikansa? Se kiusaaja sinne terapiaan olisi kuulunut ja teidän lapsenne normaalimpaan ympäristöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä tarinat ovat niin tuttuja. Mekin vaihdoimme koulua. Jos koulussa ei osata puuttua asiaan, kannattaa heti vaihtaa koulua. Se on väärin, mutta pelastaa lapsen. Koulu puuttuu asiaan vasta, kun koulun maine on vaarassa. Olen pohtinut, että olisi hyvä, jos netissä olisi sivusto, jonne voisi ilmoittaa kiusaamisongelmaisen koulun. Johan tulisi reksiin vipinää, jos oma koulu saisi monta mainintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin kiusatun äiti, tekisin rikosilmoituksen. Tulisi ainakin lasu mukaan kuvioihin. Sen nyt tietää, etteivät koulut tee asioille mitään.
Minä kun tein lapseeni kohdistuneesta pahoinpitelystä koulussa rikosilmoituksen, niin kiusaajan isä kysyi minulta open, rehtorin, kuraattorin ja lapseni kuullen, että tiedänkö, että tälle rikosilmoitukselle nauretaan ja sitä pidetään ihan vitsinä.
?? En kyllä ymmärtänyt, että ketähän se isä tarkoitti? Poliiseja vai? Oliko itse poliisi?
Tarkoitti ainakin joitakin muita luokkalaisia ja pojan kavereita ja kertoi jopa esimerkinkin, miten lastani oli kiusattu tämän rikosilmoituksen takia. Isän ammatista ei mitään tietoa.
Ihan kaikkia muita lelli?
Huvittavaa, että täällä saa sata peukutusta aina näille vähintäänkin epäilyttäville nyyhytarinoille.
Mutta, jos näistä itselle suotuisista saduista jotain voimaa saatten, niin hyvä kai niin.