Lue keskustelun säännöt.
Kiusattujen vanhemmat, kävikö teillä näin?
21.03.2016 |
Koululla on palaveri kiusaamisesta, paikalla on vaikka ja ketä. Kiusaajan vanhemmat on sotajalalla. Ei meidän lapsi, ei. Ja jos tekeekin niin hällä on diagnoosi. Ynnä muuta samaa.
Huomaat jossain vaiheessa että tunnin kestäneessä palaverissa teiltä on kysytty vain pari kysymystä, muu aika on seurattu kiusaajan vanhempien showta. Meidän tapauksessa äiti keräsi säälipisteitä itkemällä kun häntäkin kiusattiin koulussa, pahemmin, raaemmin, nyyh nyyh. Terveydenhoitajan piti oikein lohduttaa häntä. Oikeaa asiaa siellä ei käsitelty ollenkaan. Koko tapaamisesta jäi niin tyrmistynyt olo.
Kaiken huippuhan tuossa oli kun kaikki tuo oli showta. Nämä ei tajunneet että oltiin heidän takana parkkipaikalla kun nauroivat että eiköhän tuo pistänyt jauhot suuhun ja nauroivat jotain ettei tullut seuraamuksia.
Me jouduttiin vaihtamaan koulua tuosta parin viikon päästä kun eihän se kiusaaminen mihinkään loppunut. Eikä kiusaajan vanhemmat enää suostuneet puimaan asiaa. Meille tehtiin selväksi koulun puolelta että kaikki keinot on nyt käytetty.
Oikeasti hulluinta kaikessa oli se että kiusaajan vanhemmat alkoi levittämään vahingollisia valheita meidän perheestä ja lapsista. Vaadin tapaamista montaa eri kautta, eivät suostuneet eikä kukaan sille mitään voinut.
Jälkeenpäin mietittynä olen monesti tullut siihen johtopäätökseen että me oltaisiin tarvittu tukea. Meille oma ja heille oma tukihenkilö jotka olisivat vääntäneet keskenään ihan vain faktojen perusteella.
Kyllä se vain näkyy niin menevän että se pääsee niskan päälle kellä on parhaat puheenlahjat ja röyhkeyttä.
En minä yleensä sanattomaksi jää, tuo tilanne oli vain niin rankka ja epätoivoinen ja olin jo valmiiksi sairastunut sairauteen jossa kroonisia kipuja. Ei ollut voimia, eikä kyllä enää keinojakaan tuon isompaan.
Olisiko tuollainen tukihenkilö ihan hullu ajatus? Olisi yksi ihminen kenelle kertoa kaikki. On aika uskomatonta sekin kun kokouksissa oli uusia ihmisiä, aina piti kaikki kertoa alusta, koulu ei pitänyt kirjaa kiusaamisesta eikä kokouksista. Myös sossuun, psykologille, psykiatriselle, neurolle ja joka paikkaan kaikki kerrottiin sinne siltä osin kuin se sinne tahoon vaikutti. Kaikkien olisi helpompi ollut saada kokonaiskuva jos kaikki olisi ollut jo paperilla ylhäällä.
Kommentit (34)
Ei. Meille kävi niin, että meidän lasta kiusattiin ensin, pitkää, hartaasti ja väkivaltaisesti. Tätä ei kukaan uskonut, ei vaikka kaikki näkivät näitä tilanteita ja joskus poliisikin oli ollut mukana ja todistamassa. Kun meidän lapsi sitten lopulta ahdistui ja alkoi käyttäytyä sen mukasiesti, sitä syytettiin kiusaajaksi. Ja kun tässä vaihees joku opettaja soitti koululta, että meidän täytyisi vähän puhua lapselle tunteiden hallinnasta, en voinut kuin nauraa puhelimeen. Lapsi kun kävi jo viikottaisessa terapiassa puhumassa tunteiden hallinnasta ihan ammattilaisten kanssa, sairasstuttuaan paniikkihäiriöön ja masennukseen. Koulullekin oli kerrottu ja oikein psykologit kåyneet selittämässä opettajille mmutta eihän se tietoennyt perille.
Oletko ap IHAN varma, missä kohtaa kiusaamiseen usein liittyvää ketjua sinä ja teidän lapsi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin kiusatun äiti, tekisin rikosilmoituksen. Tulisi ainakin lasu mukaan kuvioihin. Sen nyt tietää, etteivät koulut tee asioille mitään.
Miksi ette tehneet rikosilmoitusta?
Olis mennyt kiusaajan vanhemmille luu kurkkuun....
Toivottavasti laki muuttuu niin ,että kiusaaja joutuu vaihtamaan koulua!
Toivottavasti laki muuttuu niin ,että kiusaaja joutuu vaihtamaan koulua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mut yllätti se ettei kiusaamista puitu jos kiisaajan vanhemmat ei halunneet. Siksi mietin tuollaista tukihenkilö systeemiä.
Kyse oli kuitenkin ihan ala-asteen ekoilla luokilla olevista lapsista. Kiusaaminen oli pääosin ihan fyysistä. Ja osasivat todellakin kiusata aikuisten silmiltä piilossa. Vasta kun opettaja suostui viikon olemaan kiusaajan välittömässä läheisyydessä, alkoi hällekkin valjeta asiat. Mutta kädetön hänkin oli kun toinen osapuoli piti päänsä eikä suostuneet tapaamisiin.
Minä oli muutaman kuukauden sijaisopettajana ja eräs lapsi mielestäni kiusasi toisia. Se on suoraa fyysistä hyökkäilyä, jossa yksi ja toinen meinasi saada köniin, ellei joku aikuinen ehtinyt väliin. Kun asiasta keskusteltiin vanhempien kanssa, niin kiusaajan vanhempi kertoi 90% ajasta omista koulukiusaamismuistoistaan ja lopun ajan väitti, että lapsi on vaan energinen ja ei ikinä kiusaisi ketään, koska kotona on puhuttu tästä kiusaamisasiasta. Sitten veti viimeisen kortin, että heidän lastaan siis kiusataan ja siksi hyökkäilee. Tuo jälkimmäinen väite ei ole välttämättä täysin väärä aina vastaavissa tapauksissa, mutta kyllä ne näkemäni tilanteet lähti tyhjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sä keskustelet vanhempien kanssa, jotka ei saavu koululle, eivätkä vastaa wilma-viesteihin? Et mitenkään, eli ymmärrän hyvin, ettei koulu voi tehdä neuvotteluasialle oikeastaan mitään.
Itse saat otta kaikkiin tapaamisiin mukaan ihan kenet haluat, eli oman tukihenkilösi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä oli muutaman kuukauden sijaisopettajana ja eräs lapsi mielestäni kiusasi toisia. Se on suoraa fyysistä hyökkäilyä, jossa yksi ja toinen meinasi saada köniin, ellei joku aikuinen ehtinyt väliin. Kun asiasta keskusteltiin vanhempien kanssa, niin kiusaajan vanhempi kertoi 90% ajasta omista koulukiusaamismuistoistaan ja lopun ajan väitti, että lapsi on vaan energinen ja ei ikinä kiusaisi ketään, koska kotona on puhuttu tästä kiusaamisasiasta. Sitten veti viimeisen kortin, että heidän lastaan siis kiusataan ja siksi hyökkäilee. Tuo jälkimmäinen väite ei ole välttämättä täysin väärä aina vastaavissa tapauksissa, mutta kyllä ne näkemäni tilanteet lähti tyhjästä.
Hyvin samanlainen tapaus siis. Tosin meillä kukaan ei nähnyt tapauksia, vain mustelmat ja ruhjeet ilmestyi sitten myöhemmin. Tosin paljon oli niitä vahingoksi naamioituja juttuja, pesapallomailalla päähän, lumipallolla silmään yms. Todella paljon "vahinkoja".
Opettaja sanoi että osa tilanteista tuli ihan puskista, lapseni saattoi olla ihan toisaalla kun kiusaaja sai päähänsä käydä hyökkäämässä kimppuun ihan tuosta noin vain.
Paljon perustelivat ad/hd diagnoosilla mutta samaan syssyyn äiti kieltäytyi kaikesta tuesta, lääkärit olivat tehneet kuulemma väärän diagnoosin ja oli purkanut hoitosuhteen polille.
Joku radikaali muutoshan tähän touhuun on saatava. Eihän näiden asioiden lopputulos saa kiusaajan vanhemman päätettävissä.
Itseäni kiusattiin 5.-luokalla, kun olin vaihtanut uuteen kouluun. En uskaltanut kertoa asiasta kenellekkään, kunnes lopulta kerroin äidilleni. Silloin oli toukokuu, eli kouluvuosi melkein pulkassa. Äiti soitti luokanopettajalleni. Äiti kertoi opelle sen mitä olin itse kertonut äidille. Mitä vastasi opettaja? No, että nyt on vähän huono aika alkaa selvittämään mitään kiusaamista kun pitäisi alkaa kevätjuhlia valmistelemaan ja todistuksia kirjoittamaan. Lisäksi väitti että me valehtelemme.
Joo, opettajahan oli itse tuossa touhussa mukana. Siinä mielessä että lelli kaikkia muita oppilaita sillä luokalla. Esim. jos joku luokkalaiseni unohti tehdä läksyt, opettaja sanoi "ei se mitään, muista sitten ensi kerralla". Hyvä kun ei päähän taputtanut. Itse unohdin kerran tehdä läksyt ja sain jälki-istuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin kiusatun äiti, tekisin rikosilmoituksen. Tulisi ainakin lasu mukaan kuvioihin. Sen nyt tietää, etteivät koulut tee asioille mitään.
Minä kun tein lapseeni kohdistuneesta pahoinpitelystä koulussa rikosilmoituksen, niin kiusaajan isä kysyi minulta open, rehtorin, kuraattorin ja lapseni kuullen, että tiedänkö, että tälle rikosilmoitukselle nauretaan ja sitä pidetään ihan vitsinä.
Hommatkaa jostakin pienikokoinen videokamera ja kiinnittäkää lapseenne. Kun on video todisteena, rikosilmoitus pahoinpitelystä ja siitä se lähtee. Se on ainoa tapa käsitellä nämä asiat. Kouluilta on lainsäätäjä vienyt kaikki mahdollisuudet käsitellä näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika yleiseltä kuulostaa nämä kiusaajalasten ylimieliset vittupäävanhemmat. Pieni Dexter-asenne pitää olla jos heitä haluaa jotenkin käsitellä.
Meidän tapauksesta on nyt jo parisen vuotta aikaa etten asialle enää mitään voi mutta eihän tätä unohda ja nyt tass käydään kiivasta keskustelua mitä näissä tapauksissa tehdään.
Peräänkuulluttaisin kyllä kovasti juuri tuon epäkohdan korjaamista, lopputulos ei saa olla kiusaajan tai sen vahempien käsissä. Jonkun muun on saatava valtaa pistää peli poikki.
Kyllä minä olen edelleen katkera siitä että jouduimme vaihtamaan koulua. Emme tietenkään saaneet koulukyytiä enää uuteen kouluun, se ei kuulu oppilaille jotka eivät käy lähikouluaan. Minun piti muuttaa työaikaani paljonkin koska lapsi oli täysin kyytien varassa, koulumatkaa on 15 km.
Onneksi uudessa koulussa on tiukka kuri ( sitä arvostan todella nyt) ja kiusaamista ei ole. Opettajilla on todella napakka ote kiusaamistilanteisiin eikä mitään kuitata olankohautuksella. Joka vuosi ykköseltä lähteekin pari lasta eskariin takaisin, yleensä juuri käytöshäiriöiden takia. Wilmassa tiedotetaan kaikille jos kiusaamista on havaittu. Opettaja järjestää heti koko luokan vanhempien kokouksen jos on aihetta epäillä kiusaamista. Siellä ei anneta tilanteen kehittyä pitkälle. Oppilaat kertoo ihan omin sanoin että kokeevat kynnyksen olevan matala kertoessaan kiusaamisesta. Opettajat on saanet jotenkin koko kouluun luotua hengen jossa ketään ei jätetä yksin ja kaverit ja tutut seuraa tilanteita onko aihetta kertoa aikuiselle. Uskon että tuossa koulussa asiat ainakin yritetään selvittää eri tavalla jos siihen joskus jouduttaisiin.
Ei muuta kun heti koulutoimeen yhteyttä ja sitten aluehallintoon valitus jos asiat ei hoidu.
Kouluja valvova viranomainen on olemassa ja sinne kun otetaan yhteyttä niin varmasti koulu jotenkin reagoi. Eli jokaisella koululla on koulutoimessa vastuuhenkilö joka on myös rehtorin esimies.
AVI (entinen lääninhallitus) niin siellä on lakimies jolle voi lähettää valituksen jos kokee, että kiusaamistapauksia ei hoideta pykälien mukaan.
Kouluilla on myös koulupoliisi ja hänennyhteystiedot löytyvät netistä.
Jos oppilaalle tulee fyysisiä vammoja niin kuvatkaan heti ja sen jälkeen lääkäriin ja mahdollinen rikosilmoitus pahoinpitelystä. Lääkärilaskun pahoinpitelijän maksettavaksi yms.
Jos kiusaajan vanhempi naureskelee niin antaa nauraa vaan. Kyllä tähän maailmaan naurua mahtuu kunhan lapsi saa vain oikeutta.
Kirjoittelen miesvaltaisella keskustelufoorumilla jossa on myös useampi opettaja tai sellaiseksi itseään väittävä kirjoittaja. Valitettavasti heidän puheista olen saanut sellaisen käsityksen ettei opettajilla ole aitoa kiinnostusta puuttua koulukiusaamiseen. Helpoimmassakin tapauksessa he ovat puun ja kuoren välissä yrittäen pitää yhteyden molempien osapuolten vanhempiin ilman että välit tulehtuisi. Eräs opettaja jopa oli sitä mieltä että hän vastaa ainoastaan opetuksesta ja muu koulutyössä tapahtuva on pois hänen opetuksestaan mikäli se vie liiaksi huomiota.
Kun on täältä kiusaamistarinoita paljon lukenut niin on hyvin helppo uskoa että tällainen on vallitseva käytäntö.
Kyllähän tämä on paljolti henkilövalinnoista kiinni; eiköhän työttömyyskortistosta löytyisi monta hyvääkin opettajaa. Jotkut ajattelevat ihan itsekin, eikä tarvitse pakottaa toimimaan. Tuolla aiemmin ketjussa oli hyvä kuvaus toimivasta koulusta. Sieltä pitäisi saada erittäin tarkat toimintaohjeet epäonnisemmille kouluille.
Argh. Minun sattui, minulla ei ollut voimia. Entä se lapsi?! Kenen puolella sinun kuuluu olla vaikka olisit kuinka sairas?! Miksi et hakenut ulkopuolista apua, kun huomasit olevasi voimaton? Missä oli lapsen isä, jolla on sama velvollisuus olla lapsen puolella. Lapset maksaa suurimman hinnan juuri aikuisten voimattomuudesta oli sitten kiusattu tai kiusaaja. Nuo vanhemmat ei ollut lapsensa puolella, etkä ollut sinäkään! Missä vika?! Lapsissako? Lapsessa, joka on huonosti kasvatettu?
Nykyinen laki oppilashuollosta on todella tiukka sen suhteen, mitä saa kenellekin kertoa.
Joten oppilaan asioista kannattaa lähteä siitä, että jos ette ole itse jollekin ihmiselle jotakin asiaa kertoneet, tai nimellä sopineet, että hänelle kerrotaan, hän ei tiedä asiasta yhtään mitään.
Ei minusta lapsen etu, mutta näin vaan laki nykyään menee.