Lue keskustelun säännöt.
Yliopistojen ensikertalaiskiintiöt tuhoavat monen ihmisen tulevaisuuden
20.03.2016 |
Mukaanlukien omani. Minulla on maisterintutkinto alalta, joka tarjosi vielä opinnot aloittaessani (8 vuotta sitten) kohtuulliset työllistymisnäkymät. Nyt, kaksi vuotta valmistumisen jälkeen, minulla on takana vain lyhyitä pätkiä omalla alallani. Koko tämä kaksi vuotta on kulunut jatkuvassa työnhaussa ja epävarmuudessa. Alalla on runsaasti työttömiä, ja on varmaan tarpeetonta kertoa että pettymys on melkoinen. Ei tätä olisi voinut arvata, kun alani valitsin. Olen välillä tehnyt siivoustöitä samassa firmassa jossa työskentelin opiskeluaikana, ja sieltä saisin varmaan vakityön jos haluaisin. Se vaan tarkoittaisi täydellistä luovuttamista. Jotkut ovat pitäneet tätä ylimielisenä asenteena, mutta eikö ole luonnollista toivoa itselleen hieman parempaa statusta opiskeltuaan itsensä maisteriksi saakka?
Tämän avautumisen jälkeen sitten itse asiaan: uusiin ensikertalaiskiintiöihin yhteishaussa. Olen itse kypsytellyt yli vuoden ajatusta alan vaihdosta, vaikka uuden tutkinnon opiskeleminen pelottaakin tässä iässä, kun ura pitäisi jo saada alulle, ja parin vuoden sisällä voisi harkita perheen perustamista jne. Tänä vuonna on kuitenkin otettu käyttöön nämä kiintiöt. Olen harkinnut muutamaa alaa, jotka työllistävät vielä erittäin hyvin, ja näiden osalta ensikertalaiskiintiöt ovat luokkaa 70-80 %.
Olenko aivan yksin mielipiteineni, kun pidän noita prosentteja täysin mielettöminä? Ymmärrän ajatuksen kiintiöiden takana, mutta en noin korkeita prosentteja aikana, jolloin työllistyminen on entistä epävarmempaa, ja jatkuvasti korostetaan että ihmisten on oltava valmiita kouluttautumaan uudelleen ja vaihtamaan alaa. Miten se sitten käytännössä onnistuu, kun meitä jo opiskelleita ei haluta päästää uudelleen opiskelemaan?? En oikein jaksa uskoa omiin kykyihini päästä muutenkin kilpailulle alalle opiskelemaan, jos kiintiö ensikertalaisille on vaikka tuo 80 %. En pidä tilannetta reiluna, sillä olen nyt sitten jumissa tällä alalla, jonka työllisyystilanne tulee vain huononemaan. Miksei minulle haluta enää antaa mahdollisuutta parantaa asemaani yhteiskunnassa? Toki minullakin on edelleen mahdollisuus päästä opiskelemaan, mutta oikeasti hyväksytyksi tuleminen noista kiintiöistä huolimatta vaatii äärimmäisen hyvää pääsykoemenestystä. En usko pystyväni siihen, joskin aion silti kokeilla.
Mitä ajatuksia kiintiöt teissä muissa herättävät?
Kommentit (546)
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti mielestäni on täysin oikein suosia ensikertalaisia. Se, että pitäisikö sen kiintiön olla 70% vai puolet vai 90% osoittaa varmasti vasta aika. Ensimmäiset vuodet muutoksessa ovat aina vähän hakemista, sitten se asettuu.
Ja monihan täällä on sen sanonutkin, mutta alanvaihtajille on todella monia reittejä tehdä uudet opinnot. Pääsykoe vain yksi niistä.
Nyt jostakin voi tietysti tuntua epäreilulta että ei ole aikoinaan saanut ensikertalaisen etua, mutta tästä eteenpäin jokaisella on ollut ensimmäisellä kerralla ensikertalaisen etu ja toisella kerralla ei enää ole, joten mitään epätasa-avoista tässä ei ole.
Ensikertalaisuus vaan täytyy muuttaa koskemaan opiskeluun hyväksymistä, eli jos on joskus päässyt johonkin teidekuntaan, niin menettää ensikertalaisuusaseman. Kaikkein typerintähän on se että jätetään valmistumatta sillä syyllä että voidaan hakea toiselle alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä te oikein teette ne yliopistoajat, jos ei töitä löydy? Istutte luennoilla ja odotatte, että maaginen työpaikka aukeaa sinä päivänä, kun todistuksen saatte käteen?
Itse ainakin kävin kaikki mahdolliset rekrytapahtumat (ja niitä oli yliopistolla paljon), yritysvierailut, juttelin yritysluennoitsijoiden kanssa, hain tutkimusapulaiseksi, järjestin opiskelijatapahtumia...
Töissä olin puolipäiväisesti kolmannesta vuodesta alkaen ja täyspäiväisesti heti valmistumisen jälkeen.
Ja tämä ihan lähiaikoina, eli turha kenenkään selittää, että 15 vuotta sitten oli helpompaa työllistyä.
No kyllä oli helpompaa työllistyä 2001 kuin nyt. Itse olen valmistunut 1997 ja silloinkin oli varmaan helpompi työllistyä kuin nyt ja tilanne oli 90-luvun laman jälkeen korjaantumassa vauhdilla.
Vierailija kirjoitti:
Yhtä naurettavaa shaibaa kuin ennakkotehtävien järjestäminen. Jo siinä ollaan eriarvoisessa asemassa: vanhempien luona asuva kullannuppu ehtii panostamaan niiden tekemiseen ihan eri tavalla kuin esim raskasta työtä vääntävä, joka joutuu tekemään vähäisellä vapaa-ajallaan ennakoita. Toisekseen kuka tahansa on saattanut tehdä ne ennakkotehtävät..
Pointtisi ennakotehtävistä on kyllä hyvä, olen samaa mieltä. Pistää kuitenkin hieman silmään puhua "vanhempien luona asuvista kullannupuista", jotka ehtivät valmistautumaan kokeisiin työssä käyviä paremmin. Itse olen abi, ja olen lukenut koko syksyn ja tämän kevään ylioppilaskirjoituksiin. Nyt niiden ohella olen valmistautunut jo pääsykokeiden ennakotehtäviin, sillä ensi viikolla alkavat työt. Eli sitten pitääkin pitkän työpäivän ohessa lukea niihin kokeisiin. Voin kertoa että on aika rankkaa. Turha siis yleistää, että ensikertalaiset olisivat kaikki vanhempien luona päivät pitkät makoilevia mussukoita, joilla on rajattomasti aikaa lukea. Suurimmalla osalla lähipiirini saman ikäisistä on samankaltainen tilanne kuin minulla, eli rankka syksy takana ja vielä rankempi kevät edessä.
Miksei minulle haluta enää antaa mahdollisuutta parantaa asemaani yhteiskunnassa?
===20% jäljellä kiintiöiden jälkeen.
Ihmettelen lähinnä näitä, jotka parin vuoden opiskelun kohdalla toteavat jonkun alan totaalisen vääräksi itselleen. Ettekö te oikeasti ota selvää alasta, erilaisista työnkuvista, työnäkymistä jne. ennen hakemista? Tottakai sitä voi opintojen aikana huomata, ettei tämä ollutkaan niin mielenkiintoista, mitä ajatteli tai on liian vaikeaa tms. mutta että totaalisen väärä?
Luulisi, että siellä amiksen puolella käytäisiin kokeilemassa, että "onkohan tää mun juttu" ja akateemiseen kouluun hakevat jo sen verran itseään ja mieltymyksiään tuntisivat, ettei nyt ihan totaalihuteja tulisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo kiintiöt tulevat ilmeisesti osittain auttamaan todellista ongelmaa: esim. osa luonnotieteellisen opiskelijoista lukee vain vuoden-kaksi, jonka aikana preppaa itseään lääkiksen pääsykokeisiin. Aika kallista yhteiskunnalle.
Ensikertalaisuus tuleekin määräytyä sisään pääsystä, eikä valmistumisesta. Moni menee myös amk:n lukemaan insinööriopintoja harjoitallakseen yliopistoa varten matematiikkaa ja fysiikkaa. Kyllä se pitää mennä niin että ensimmäisellä hakukerralla jaetaan opiskelupaikat ja täydennyskoulutus ja alanvaihto hoidetaan sitten eri reittiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te oikein teette ne yliopistoajat, jos ei töitä löydy? Istutte luennoilla ja odotatte, että maaginen työpaikka aukeaa sinä päivänä, kun todistuksen saatte käteen?
Itse ainakin kävin kaikki mahdolliset rekrytapahtumat (ja niitä oli yliopistolla paljon), yritysvierailut, juttelin yritysluennoitsijoiden kanssa, hain tutkimusapulaiseksi, järjestin opiskelijatapahtumia...
Töissä olin puolipäiväisesti kolmannesta vuodesta alkaen ja täyspäiväisesti heti valmistumisen jälkeen.
Ja tämä ihan lähiaikoina, eli turha kenenkään selittää, että 15 vuotta sitten oli helpompaa työllistyä.
No kyllä oli helpompaa työllistyä 2001 kuin nyt. Itse olen valmistunut 1997 ja silloinkin oli varmaan helpompi työllistyä kuin nyt ja tilanne oli 90-luvun laman jälkeen korjaantumassa vauhdilla.
Luit kai viestistäni, että lähiaikoina. Olen valmistunut 2015 alussa eli vielä aika tuore tapaus. Ihan sama oli työtilanne tuolloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos maisterille ei löydy töitä yhdellä tutkinnolla, niin seuraava koulutus on hankittava ammattikoulusta.
Maistereita ja tohtoreita koulutetaan jo aivan liikaa, hyvä juttu jos tupla- ja triplamaistereita ei pusketa ulos liukuhihnalta. Muutenkin opiskelijakiintiöitä tulisi pienentää, voi mennä töihin tai lähteä ulkomaille jos ei saa opiskelupaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos maisterille ei löydy töitä yhdellä tutkinnolla, niin seuraava koulutus on hankittava ammattikoulusta.
Tai avoimen kautta maksullisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te oikein teette ne yliopistoajat, jos ei töitä löydy? Istutte luennoilla ja odotatte, että maaginen työpaikka aukeaa sinä päivänä, kun todistuksen saatte käteen?
Itse ainakin kävin kaikki mahdolliset rekrytapahtumat (ja niitä oli yliopistolla paljon), yritysvierailut, juttelin yritysluennoitsijoiden kanssa, hain tutkimusapulaiseksi, järjestin opiskelijatapahtumia...
Töissä olin puolipäiväisesti kolmannesta vuodesta alkaen ja täyspäiväisesti heti valmistumisen jälkeen.
Ja tämä ihan lähiaikoina, eli turha kenenkään selittää, että 15 vuotta sitten oli helpompaa työllistyä.
No kyllä oli helpompaa työllistyä 2001 kuin nyt. Itse olen valmistunut 1997 ja silloinkin oli varmaan helpompi työllistyä kuin nyt ja tilanne oli 90-luvun laman jälkeen korjaantumassa vauhdilla.
Luit kai viestistäni, että lähiaikoina. Olen valmistunut 2015 alussa eli vielä aika tuore tapaus. Ihan sama oli työtilanne tuolloin.
15 vuotta sitten oli helpompaa työllistyä kuin nyt tai 20 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te oikein teette ne yliopistoajat, jos ei töitä löydy? Istutte luennoilla ja odotatte, että maaginen työpaikka aukeaa sinä päivänä, kun todistuksen saatte käteen?
Itse ainakin kävin kaikki mahdolliset rekrytapahtumat (ja niitä oli yliopistolla paljon), yritysvierailut, juttelin yritysluennoitsijoiden kanssa, hain tutkimusapulaiseksi, järjestin opiskelijatapahtumia...
Töissä olin puolipäiväisesti kolmannesta vuodesta alkaen ja täyspäiväisesti heti valmistumisen jälkeen.
Ja tämä ihan lähiaikoina, eli turha kenenkään selittää, että 15 vuotta sitten oli helpompaa työllistyä.
No kyllä oli helpompaa työllistyä 2001 kuin nyt. Itse olen valmistunut 1997 ja silloinkin oli varmaan helpompi työllistyä kuin nyt ja tilanne oli 90-luvun laman jälkeen korjaantumassa vauhdilla.
Luit kai viestistäni, että lähiaikoina. Olen valmistunut 2015 alussa eli vielä aika tuore tapaus. Ihan sama oli työtilanne tuolloin.
Sinulla on ollut vaikutusvaltaisia sukulaisia tai olet ollut erittäin onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Maistereita ja tohtoreita koulutetaan jo aivan liikaa, hyvä juttu jos tupla- ja triplamaistereita ei pusketa ulos liukuhihnalta. Muutenkin opiskelijakiintiöitä tulisi pienentää, voi mennä töihin tai lähteä ulkomaille jos ei saa opiskelupaikkaa.
Eikö sylopistot saa rahoitusta tutkintojen mukaan? Heille on siis hyvinkin kannattaa tuupata tuutista ulos monitutkintoja, koska vaativat vähemmän opetusta saadakseen paperit ulos. Tuollaiseen järjettömyyteen on pakko pistää stopppi.
Ikiopiskelijat hankkii monta tutkintoa samaan aikaan kun lukiosta päässeet eivät pääse lainkaan opiskelemaan, tai ei ainakaan haluamalleen alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te oikein teette ne yliopistoajat, jos ei töitä löydy? Istutte luennoilla ja odotatte, että maaginen työpaikka aukeaa sinä päivänä, kun todistuksen saatte käteen?
Itse ainakin kävin kaikki mahdolliset rekrytapahtumat (ja niitä oli yliopistolla paljon), yritysvierailut, juttelin yritysluennoitsijoiden kanssa, hain tutkimusapulaiseksi, järjestin opiskelijatapahtumia...
Töissä olin puolipäiväisesti kolmannesta vuodesta alkaen ja täyspäiväisesti heti valmistumisen jälkeen.
Ja tämä ihan lähiaikoina, eli turha kenenkään selittää, että 15 vuotta sitten oli helpompaa työllistyä.
No kyllä oli helpompaa työllistyä 2001 kuin nyt. Itse olen valmistunut 1997 ja silloinkin oli varmaan helpompi työllistyä kuin nyt ja tilanne oli 90-luvun laman jälkeen korjaantumassa vauhdilla.
Luit kai viestistäni, että lähiaikoina. Olen valmistunut 2015 alussa eli vielä aika tuore tapaus. Ihan sama oli työtilanne tuolloin.
Sinulla on ollut vaikutusvaltaisia sukulaisia tai olet ollut erittäin onnekas.
Ei vaan ahkera ja verkostoitunut kaikessa mahdollisessa.
En pelkästään istunut luennoilla ja kirjoitellut esseitä. Vaan oikeasti olin kaikessa mahdollisessa mukana, minne vaan ehdin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maistereita ja tohtoreita koulutetaan jo aivan liikaa, hyvä juttu jos tupla- ja triplamaistereita ei pusketa ulos liukuhihnalta. Muutenkin opiskelijakiintiöitä tulisi pienentää, voi mennä töihin tai lähteä ulkomaille jos ei saa opiskelupaikkaa.
Eikö sylopistot saa rahoitusta tutkintojen mukaan? Heille on siis hyvinkin kannattaa tuupata tuutista ulos monitutkintoja, koska vaativat vähemmän opetusta saadakseen paperit ulos. Tuollaiseen järjettömyyteen on pakko pistää stopppi.
Ikiopiskelijat hankkii monta tutkintoa samaan aikaan kun lukiosta päässeet eivät pääse lainkaan opiskelemaan, tai ei ainakaan haluamalleen alalle.
Kyllä, ihan kuten ammattikoulut ja ammattikorkeatkin. Ja mihin se johtaa? Ei ainakaan laadun nousuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te oikein teette ne yliopistoajat, jos ei töitä löydy? Istutte luennoilla ja odotatte, että maaginen työpaikka aukeaa sinä päivänä, kun todistuksen saatte käteen?
Itse ainakin kävin kaikki mahdolliset rekrytapahtumat (ja niitä oli yliopistolla paljon), yritysvierailut, juttelin yritysluennoitsijoiden kanssa, hain tutkimusapulaiseksi, järjestin opiskelijatapahtumia...
Töissä olin puolipäiväisesti kolmannesta vuodesta alkaen ja täyspäiväisesti heti valmistumisen jälkeen.
Ja tämä ihan lähiaikoina, eli turha kenenkään selittää, että 15 vuotta sitten oli helpompaa työllistyä.
No kyllä oli helpompaa työllistyä 2001 kuin nyt. Itse olen valmistunut 1997 ja silloinkin oli varmaan helpompi työllistyä kuin nyt ja tilanne oli 90-luvun laman jälkeen korjaantumassa vauhdilla.
Luit kai viestistäni, että lähiaikoina. Olen valmistunut 2015 alussa eli vielä aika tuore tapaus. Ihan sama oli työtilanne tuolloin.
Sinulla on ollut vaikutusvaltaisia sukulaisia tai olet ollut erittäin onnekas.
Ei vaan ahkera ja verkostoitunut kaikessa mahdollisessa.
En pelkästään istunut luennoilla ja kirjoitellut esseitä. Vaan oikeasti olin kaikessa mahdollisessa mukana, minne vaan ehdin.
Eli sinulla on käynyt hyvä tuuri, ei kaikki ahkeroijat pääse töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te oikein teette ne yliopistoajat, jos ei töitä löydy? Istutte luennoilla ja odotatte, että maaginen työpaikka aukeaa sinä päivänä, kun todistuksen saatte käteen?
Itse ainakin kävin kaikki mahdolliset rekrytapahtumat (ja niitä oli yliopistolla paljon), yritysvierailut, juttelin yritysluennoitsijoiden kanssa, hain tutkimusapulaiseksi, järjestin opiskelijatapahtumia...
Töissä olin puolipäiväisesti kolmannesta vuodesta alkaen ja täyspäiväisesti heti valmistumisen jälkeen.
Ja tämä ihan lähiaikoina, eli turha kenenkään selittää, että 15 vuotta sitten oli helpompaa työllistyä.
No kyllä oli helpompaa työllistyä 2001 kuin nyt. Itse olen valmistunut 1997 ja silloinkin oli varmaan helpompi työllistyä kuin nyt ja tilanne oli 90-luvun laman jälkeen korjaantumassa vauhdilla.
Luit kai viestistäni, että lähiaikoina. Olen valmistunut 2015 alussa eli vielä aika tuore tapaus. Ihan sama oli työtilanne tuolloin.
15 vuotta sitten oli helpompaa työllistyä kuin nyt tai 20 vuotta sitten.
Tuolla luetunymmärtämisellä ei kauheasti kannata kovin hyvää työpaikkaa odotella...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te oikein teette ne yliopistoajat, jos ei töitä löydy? Istutte luennoilla ja odotatte, että maaginen työpaikka aukeaa sinä päivänä, kun todistuksen saatte käteen?
Itse ainakin kävin kaikki mahdolliset rekrytapahtumat (ja niitä oli yliopistolla paljon), yritysvierailut, juttelin yritysluennoitsijoiden kanssa, hain tutkimusapulaiseksi, järjestin opiskelijatapahtumia...
Töissä olin puolipäiväisesti kolmannesta vuodesta alkaen ja täyspäiväisesti heti valmistumisen jälkeen.
Ja tämä ihan lähiaikoina, eli turha kenenkään selittää, että 15 vuotta sitten oli helpompaa työllistyä.
No kyllä oli helpompaa työllistyä 2001 kuin nyt. Itse olen valmistunut 1997 ja silloinkin oli varmaan helpompi työllistyä kuin nyt ja tilanne oli 90-luvun laman jälkeen korjaantumassa vauhdilla.
Luit kai viestistäni, että lähiaikoina. Olen valmistunut 2015 alussa eli vielä aika tuore tapaus. Ihan sama oli työtilanne tuolloin.
Sinulla on ollut vaikutusvaltaisia sukulaisia tai olet ollut erittäin onnekas.
Ei vaan ahkera ja verkostoitunut kaikessa mahdollisessa.
En pelkästään istunut luennoilla ja kirjoitellut esseitä. Vaan oikeasti olin kaikessa mahdollisessa mukana, minne vaan ehdin.
Eli sinulla on käynyt hyvä tuuri, ei kaikki ahkeroijat pääse töihin.
Tuo on ihmisen vähättelyä. Todellakin jotkut meistä ovat parempia löytämään ja hakemaan töitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos maisterille ei löydy töitä yhdellä tutkinnolla, niin seuraava koulutus on hankittava ammattikoulusta.
Ammattitutkinto ammattikoulusta voi hyvinkin olla se väylä, millä saadaan maisterin teoreettisiin opintoihin käytännön taitoja, mikä taas oikeasti voi olla reitti töihin.
Kokemusta on.
Mitä te oikein teette ne yliopistoajat, jos ei töitä löydy? Istutte luennoilla ja odotatte, että maaginen työpaikka aukeaa sinä päivänä, kun todistuksen saatte käteen?
Itse ainakin kävin kaikki mahdolliset rekrytapahtumat (ja niitä oli yliopistolla paljon), yritysvierailut, juttelin yritysluennoitsijoiden kanssa, hain tutkimusapulaiseksi, järjestin opiskelijatapahtumia...
Töissä olin puolipäiväisesti kolmannesta vuodesta alkaen ja täyspäiväisesti heti valmistumisen jälkeen.
Ja tämä ihan lähiaikoina, eli turha kenenkään selittää, että 15 vuotta sitten oli helpompaa työllistyä.