Unohdin kokonaan virpojat :(

Naapuruston mukavat lapset ovat soitelleet ovikelloa. Yritän vain esittää, etten ole kotona. Voi että, sitä tuntee itsensä paskaksi ihmiseksi. En muistanut ostaa heille mitään, eikä ole kuin yksi kympin seteli käteistäkään. Harmittaa, kun on niin mukavat naapuritkin, ja varmasti kuulevat, että olen kotona. Muistan kuinka lapsena virpominen oli niin jännää ja hauskaa, olisi ollut niin kiva antaa lapsille herkkuja ja rahaa nyt aikuisena. Tuntuu tosi ilkeältä, etten avaa ovea ollenkaan. En vain kehtaa. No ehkä ensi vuonna muistan paremmin.