Selittäkää mitä tarkoittaa morfofoneemi
Kielitieteilijät, apuanne kaivataan! Olen tässä eilisestä asti koittanut ymmärtää mitä morfofoneemi tarkoittaa. Tiedän mikä on foneemi ja morfeemi, mutta morfofoneemi on hepreaa. Siitä löytyy netistä vain suppeita määritelmiä, ja suurin osa niistäkin on täsmälleen samoja.
Kommentit (11)
Kielitieteilijä en ole, mutta googlettamalla löytyi seuraava pätkä jossa selitettiin niin että minäkin tajusin:
Kuten foneemi, ei morfeemikaan toteudu aina samanlaisena, vaan samaa “merkitysyksikköä”, morfeemia, voivat edustaa useat eri äännejaksot. Esim. inessiivin taivutusmorfeemilla {INESS} on suomen kielessä kaksi allomorfia -ssa ja -ssä. Samaa morfeemia edustavien allomorfien vaihtelua (allormorfiaa) kuvataan morfofonologisilla säännöillä (ks. myös fonologia). Inessiivin pääte voidaan merkitä muodossa -ssA, jossa “A” on ns. morfofoneemi (vrt. arkkifoneemi fonologiassa). Morfofoneemin tehtävä on kuvata (äänne)ympäristöstä johtuvaa allomorfista vaihtelua. Samoin akt. perf. partisiipin tunnukset -nut ~-nyt voidaan esittää muodossa -nUt. Morfofoneemi merkitään siis isolla kirjaimella.
http://people.uta.fi/~skurma/pmwiki/uploads/Opetus/Y02_LUENNOT_OSA_5.pd…;
Hyvä esimerkki on tuo vastaaja numero 2:n mainitseva inessiivin pääte: joskus se on -ssa ja joskus -ssä. Äänneasu siis voi vaihdella mutta pohjimmiltaan kyse on samasta morfeemista.
Jos siis kirjain ääntämisen takia joudutaan vaihtamaan toiseksi esim. ssa ei toimi sanassa kesä vaan pitää käyttää ssÄ, kun taas kalan kanssa ei toimi ssä vaan pitää käyttää ssA. Tai, sanassa juoda, jos käytetään ssa ei muodoksi tule juodassa vaan juodEssa, jolloin e on morfofoneemi, koska sanan ääntäminen vaati kirjaimen vaihtumista.
Näin siis ymmärsin ihan peruskoulupohjalta, lukiotakaan en ole käynyt.
T:2
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki on tuo vastaaja numero 2:n mainitseva inessiivin pääte: joskus se on -ssa ja joskus -ssä. Äänneasu siis voi vaihdella mutta pohjimmiltaan kyse on samasta morfeemista.
Tällöin kyse on kyllä ihan tavallisesta allomorfiparista (tai joskus jopa useammasta allomorfista), joita löytyy kaikista kielistä mielin määrin. Morfofoneemi puolestaan on se allomorfi, jota käytetään viitatessa koko allomorfivaihteluun ilmiönä. Morfofoneemiksi valitaan se allomorfi, joka on kaikkein yleisimmin esiintyvä ja se kirjoitetaan isolla kirjaimella erotuksena kyseisestä allomorfista konkrettisena yhtenä esiintymismuotona.
t. kielitieteilijä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki on tuo vastaaja numero 2:n mainitseva inessiivin pääte: joskus se on -ssa ja joskus -ssä. Äänneasu siis voi vaihdella mutta pohjimmiltaan kyse on samasta morfeemista.
Tällöin kyse on kyllä ihan tavallisesta allomorfiparista (tai joskus jopa useammasta allomorfista), joita löytyy kaikista kielistä mielin määrin. Morfofoneemi puolestaan on se allomorfi, jota käytetään viitatessa koko allomorfivaihteluun ilmiönä. Morfofoneemiksi valitaan se allomorfi, joka on kaikkein yleisimmin esiintyvä ja se kirjoitetaan isolla kirjaimella erotuksena kyseisestä allomorfista konkrettisena yhtenä esiintymismuotona.
t. kielitieteilijä :)
Laittaisitko Kielitieteilijä sitten esimerkin, jos tuo 2 ei sitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Jos siis kirjain ääntämisen takia joudutaan vaihtamaan toiseksi esim. ssa ei toimi sanassa kesä vaan pitää käyttää ssÄ, kun taas kalan kanssa ei toimi ssä vaan pitää käyttää ssA. Tai, sanassa juoda, jos käytetään ssa ei muodoksi tule juodassa vaan juodEssa, jolloin e on morfofoneemi, koska sanan ääntäminen vaati kirjaimen vaihtumista.
Näin siis ymmärsin ihan peruskoulupohjalta, lukiotakaan en ole käynyt.
T:2
Antamassasi juodEssa-esimerkissä äännevaihtelu ei lainkaan koske morfeemia -ssa (sijapääte), vaan sanan juoda kantavartaloa.
t. kielitieteilijä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki on tuo vastaaja numero 2:n mainitseva inessiivin pääte: joskus se on -ssa ja joskus -ssä. Äänneasu siis voi vaihdella mutta pohjimmiltaan kyse on samasta morfeemista.
Tällöin kyse on kyllä ihan tavallisesta allomorfiparista (tai joskus jopa useammasta allomorfista), joita löytyy kaikista kielistä mielin määrin. Morfofoneemi puolestaan on se allomorfi, jota käytetään viitatessa koko allomorfivaihteluun ilmiönä. Morfofoneemiksi valitaan se allomorfi, joka on kaikkein yleisimmin esiintyvä ja se kirjoitetaan isolla kirjaimella erotuksena kyseisestä allomorfista konkrettisena yhtenä esiintymismuotona.
t. kielitieteilijä :)
Laittaisitko Kielitieteilijä sitten esimerkin, jos tuo 2 ei sitä ole.
Tuossa alkuperäisessä viestissä 2 on toki esimerkit morfofoneemista -ssA ja -nUt, mutta sinun viestissäsi meni puurot ja vellit sekaisin. Sinun tulkintasi selitti pelkästään allomorfivaihtelun -ssa/-ssä.
t. kielitieteilijä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki on tuo vastaaja numero 2:n mainitseva inessiivin pääte: joskus se on -ssa ja joskus -ssä. Äänneasu siis voi vaihdella mutta pohjimmiltaan kyse on samasta morfeemista.
Tällöin kyse on kyllä ihan tavallisesta allomorfiparista (tai joskus jopa useammasta allomorfista), joita löytyy kaikista kielistä mielin määrin. Morfofoneemi puolestaan on se allomorfi, jota käytetään viitatessa koko allomorfivaihteluun ilmiönä. Morfofoneemiksi valitaan se allomorfi, joka on kaikkein yleisimmin esiintyvä ja se kirjoitetaan isolla kirjaimella erotuksena kyseisestä allomorfista konkrettisena yhtenä esiintymismuotona.
t. kielitieteilijä :)
Laittaisitko Kielitieteilijä sitten esimerkin, jos tuo 2 ei sitä ole.
Tuossa alkuperäisessä viestissä 2 on toki esimerkit morfofoneemista -ssA ja -nUt, mutta sinun viestissäsi meni puurot ja vellit sekaisin. Sinun tulkintasi selitti pelkästään allomorfivaihtelun -ssa/-ssä.
t. kielitieteilijä :)
Sekoitat nyt minun tuohon/noihin muihin vastailijoihin. Olen kirjoittanut vain viestit 3 ja 7 ja kysynyt vain esimerkkiä morfofoneemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki on tuo vastaaja numero 2:n mainitseva inessiivin pääte: joskus se on -ssa ja joskus -ssä. Äänneasu siis voi vaihdella mutta pohjimmiltaan kyse on samasta morfeemista.
Tällöin kyse on kyllä ihan tavallisesta allomorfiparista (tai joskus jopa useammasta allomorfista), joita löytyy kaikista kielistä mielin määrin. Morfofoneemi puolestaan on se allomorfi, jota käytetään viitatessa koko allomorfivaihteluun ilmiönä. Morfofoneemiksi valitaan se allomorfi, joka on kaikkein yleisimmin esiintyvä ja se kirjoitetaan isolla kirjaimella erotuksena kyseisestä allomorfista konkrettisena yhtenä esiintymismuotona.
t. kielitieteilijä :)
Laittaisitko Kielitieteilijä sitten esimerkin, jos tuo 2 ei sitä ole.
Tuossa alkuperäisessä viestissä 2 on toki esimerkit morfofoneemista -ssA ja -nUt, mutta sinun viestissäsi meni puurot ja vellit sekaisin. Sinun tulkintasi selitti pelkästään allomorfivaihtelun -ssa/-ssä.
t. kielitieteilijä :)
Sekoitat nyt minun tuohon/noihin muihin vastailijoihin. Olen kirjoittanut vain viestit 3 ja 7 ja kysynyt vain esimerkkiä morfofoneemista.
Ah, sori. No tokassa viestissä on pari hyvää esimerkkiä anyhow.
t. kielitieteilijä :)
En kyllä osaa, unohdin suosiolla koko roskan pakollisen kurssin jälkeen. Etsipäs käsiisi Fred Karlassonin Yleinen kielitiede, siellä on muistaakseni selitetty hyvin. Pitäisi saada kirjastoista.