Oon rakastunut toiseen mieheen
Olen 41v. Onnellisesti yhdessä 20 vuotta ja kaksi lasta. Hieno talo, ystäviä, harrastuksia ja kaikki hyvin. Ja olen edelleen rakastunut mieheeni ja kaikki on hyvin. Melkein täydellisesti.
Mutta mutta.. Puoli vuotta sitten tutustuin työn kautta 13 vuotta nuorempaan mieheen, joka on myös naimisissa ja 1 lapsen isä. Ja rakastuin. Hänkin sanoo rakastavansa. Haluavansa jättää kaiken mun takiani. Mä en halua jättää perhettäni, mutta olen aivan korviani myöten rakastunut.
Viestittelimme päivittäin. Tapaamme työn merkeissä toisinaan. Salaa on tavattu noin 15 kertaa puolen vuoden aikana. Ei olla menty sänkyyn asti, mutta lähellä sitä on oltu. Ehkä vaan enää puuttuu tilaisuus. Rakastan tän miehen suutelemista. Sitä voisin tehdä ja sitä on tehty tuntitolkulla kun on tavattu...
Ajattelen tätä miestä koko ajan. Ja kaipaan. Olin niin nuori kun tapasin mieheni, että nyt tää uusi rakastuminen tuntuu niin erilaiselta. Ihanalta.
Tuomitkaa, tukekaa, kertokaa onko vastaavanlaisia tuntemuksia.
Kertokaa lauluja tai runoja, tunnelmaan sopivia.
Tää on varmasti pakko lopettaa. Mutta ei vaan pysty vielä. Voin sanoa, että olen nyt onnellisempi kuin koskaan.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Kuin minun kirjoittamaa. Hieman käytännönfaktat ovat eriä; minä olen sinua hieman nuorempi ja toinen mies minua vanhempi. Mutta saman aikaa olemme tapailleet ja sängyssäkin olleet. Ymmärrän tunteesi.
En olisi koskaan voinut ajatella, että minulle käy näin, olen ollut naimisissa lähes 15 vuotta, eli todella nuoresta saakka.,aviomiehen kanssa on vain käynyt se perinteinen erilleen kasvaminen eli ruuhkavuodet erottaneet, arvot muuttuneet. Elämä hänen kanssaan on tasaista ja lapset suhteellisen pieniä, joten erottamaan en haluaisi. En ainakaan toisen miehen vuoksi, koska tämä voi olla vain hetken huumaa ( vaikka nyt ei siltä tunnu).
Sekavaa tekstiä, mutta niin on tunteetkin.:( En pysty kuuntelemaan Jesse Kaikurannan uutta laulua (Vielä yksi laulu), se viiltää niin syvälle.
Tsemppiä ap!
Kiitos viestistä ja tuosta ihanasta, niin osuvasta laulusta, en ollut sitä kuullutkaan.
Mäkään en ikinä olisi voinut kuvitella, että mulle käy näin. Vuosi sitten en olis uskonut, jos olis väitetty, että voisin toimia näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten täällä riittää näin paljon samanhenkisiä kuin ap. Jos aloitus olisi "mies petti 20 vuoden jälkeen vaikka kaikki oli hyvin" olisi toinen ääni kellossa.
Tilanne olisi eri jos aplla ja hänen miehellään menisi huonosti. Silloin haikailun toisaalle saattaa joissakin tilanteissa ymmärtää. Mutta, ap itse kertoi että kaikki on hyvin nykyisessä suhteessa ja että hänellä ei ole kiinnostusta eikä aikomusta vaihtaa tähän toiseen mieheen. Eli hän leikkii toisen tunteilla vain saadakseen itse "mukavaa jännitystä elämään".
Mistä lähtien tällainen on ollut näin laajasti hyväksyttävää?
Mistä sä niitä monia hyväksyviä viestejä löydät? Mä näen yhden joka on samassa tilanteessa ja hypännyt sänkyyn
Niin ja sekään ei hyväksy omaa tai ap:n toimintaa..
Little girl blue kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuin minun kirjoittamaa. Hieman käytännönfaktat ovat eriä; minä olen sinua hieman nuorempi ja toinen mies minua vanhempi. Mutta saman aikaa olemme tapailleet ja sängyssäkin olleet. Ymmärrän tunteesi.
En olisi koskaan voinut ajatella, että minulle käy näin, olen ollut naimisissa lähes 15 vuotta, eli todella nuoresta saakka.,aviomiehen kanssa on vain käynyt se perinteinen erilleen kasvaminen eli ruuhkavuodet erottaneet, arvot muuttuneet. Elämä hänen kanssaan on tasaista ja lapset suhteellisen pieniä, joten erottamaan en haluaisi. En ainakaan toisen miehen vuoksi, koska tämä voi olla vain hetken huumaa ( vaikka nyt ei siltä tunnu).
Sekavaa tekstiä, mutta niin on tunteetkin.:( En pysty kuuntelemaan Jesse Kaikurannan uutta laulua (Vielä yksi laulu), se viiltää niin syvälle.
Tsemppiä ap!
Kiitos viestistä ja tuosta ihanasta, niin osuvasta laulusta, en ollut sitä kuullutkaan.
Mäkään en ikinä olisi voinut kuvitella, että mulle käy näin. Vuosi sitten en olis uskonut, jos olis väitetty, että voisin toimia näin.
Tuokin kuuluu kuvioon: jättää huomioimatta tai väheksyä niitä viestejä joissa kerrotaan tosiasioita tai maalaillaan ei niin ruusuisia tulevaisuudenkuvia ja päivitellä että enpä ois uskonut mulle käyvän näin
Pidän peukkuja ettet kovin korkealta tipahda. Tai ainakin ettet kovin pahasti loukkaa ulkopuolisia.
Älä pilaa elämääsi! Mulla kävi kans noin että hullaannuin täysin toiseen mieheen. Olin siinä "limerenssi" tilassa (kirjoitettiinko se sana nyt noin..) . Olin siinä tilassa yli puoli vuotta, mutta onneksi en tehnyt mitään. Olin kuitenkin tosi sekaisin hullaantumisestani. Se alkoi yht`äkkiä. Olin täysin suossa ennen kuin huomasinkaan. Jokainen hetki kun en nähnyt häntä oli tuskaa täynnä. Näin häntä vain pari kertaa kuukaudessa työnmerkeissä. Luulen, että hänellä oli sama tila minua kohtaan. Sitten eräs puhelinkeskustelu (työpuhelu) sai minut tuntemaan, ettei hän ehkä niin välitäkkään.. Sen jälkeen kertasin sitä puhelua itsekseni ja sain sen avulla tunteen purettua itsestäni. Mikä helpotus ja onni valtasi mieleni. Oma mies oli taas maailman paras ja lapsiinikin pystyin keskittymään normaalisti.
Vaikka tämä toinen mies taas vasta sanoi ikävöivänsä minua ja sanoi sen olevan raskasta, en tuntenut enää mitään erityistä. (Hän on mukava ihmisenä ja työn takia kohtaamisia emme voi välttää)
Tuossa limerenssi-tilassa ollessa tuntui, että tämä oli elämän parasta aikaa kun näki toisen ja sitten siinä valtavassa ikävässä, kun toinen oli poissa, olisin halunnut vain kuolla, koska se ikävä oli niin raastavaa.
Tästä lähtien suhtaudun varauksella vastakkaiseen sukupuoleen, enkä päästä ketään niin lähelle henkisesti, että tuo sama toistuisi. En jälkeenpäin ollut onnellinen tuossa tilassa.
Vierailija kirjoitti:
kinkkinen tilanne häätyy myöntää ja älä huoli en tuomitse. kukaa meistä ei ole täydellinen.
mutta kannattaa miettiä asia loppuun asti ettet myöhemmin kadu. tämä uus mies voi myös olla semmone symbolinen merkki vapaudelle ja olet vain rakastunut vapauden tunteeseen ja siihen kun suhteessa on vielä alkuhuuman intohimo tallella joka usein katoaa suhteen edetessä. koita nähdä kumpikin mies uudessa valossa. etsiä kummastakin virheitä ja niitä mistä heistä pidät. ehkä se auttaa löytämään sen oikean ratkaisun. jos tajuat olevasi enemmän rakastunut aviomieheesi, jää hänen luo ja katkaise välit toiseen mieheen äläkä hyväksy sitä jos hän koittaa ottaa yhteyttä. hän vain sotkee asiat uudestaan.
mutta jos tajuatki olevas enemmän rakastunut uuteen mieheen, koita tehdä kuitenkin ero helpommaksi aviomiehellesi ja älä esiinny vähäänaikaan tämän toisen miehen kanssa paljoa julkisesti.
Kiitos vastauksesta. Uskon että olet oikeassa. Olen ehkä rakastunut tähän tunteeseen. Ja uskon että ajan mittaan löytäisin ihastuksestani enemmän negatiivisia puolia. Kyllä jo nyt on monta asiaa, mitä huomaan omassa miehessäni olevan paljon parempaa..
Vierailija kirjoitti:
Älä pilaa elämääsi! Mulla kävi kans noin että hullaannuin täysin toiseen mieheen. Olin siinä "limerenssi" tilassa (kirjoitettiinko se sana nyt noin..) . Olin siinä tilassa yli puoli vuotta, mutta onneksi en tehnyt mitään. Olin kuitenkin tosi sekaisin hullaantumisestani. Se alkoi yht`äkkiä. Olin täysin suossa ennen kuin huomasinkaan. Jokainen hetki kun en nähnyt häntä oli tuskaa täynnä. Näin häntä vain pari kertaa kuukaudessa työnmerkeissä. Luulen, että hänellä oli sama tila minua kohtaan. Sitten eräs puhelinkeskustelu (työpuhelu) sai minut tuntemaan, ettei hän ehkä niin välitäkkään.. Sen jälkeen kertasin sitä puhelua itsekseni ja sain sen avulla tunteen purettua itsestäni. Mikä helpotus ja onni valtasi mieleni. Oma mies oli taas maailman paras ja lapsiinikin pystyin keskittymään normaalisti.
Vaikka tämä toinen mies taas vasta sanoi ikävöivänsä minua ja sanoi sen olevan raskasta, en tuntenut enää mitään erityistä. (Hän on mukava ihmisenä ja työn takia kohtaamisia emme voi välttää)
Tuossa limerenssi-tilassa ollessa tuntui, että tämä oli elämän parasta aikaa kun näki toisen ja sitten siinä valtavassa ikävässä, kun toinen oli poissa, olisin halunnut vain kuolla, koska se ikävä oli niin raastavaa.
Tästä lähtien suhtaudun varauksella vastakkaiseen sukupuoleen, enkä päästä ketään niin lähelle henkisesti, että tuo sama toistuisi. En jälkeenpäin ollut onnellinen tuossa tilassa.
Kai mä oikeastaan toivoisin eniten että en tuntisi näin. Hyvä kuulla, että pystyit pääsemään tunteesta eroon. Ehkä minäkin vielä joskus.
Mistä sä niitä monia hyväksyviä viestejä löydät? Mä näen yhden joka on samassa tilanteessa ja hypännyt sänkyyn