Lue keskustelun säännöt.
Mieheni käyttäytyi ensikertaa väkivaltaisesti
19.03.2016 |
Olemme seurustelleet 6 vuotta, eikä tällaista ole ennnen käynyt.
Mies raivostui yhtäkkiä aivan tyhjästä. Esti minua lähtemästä huoneesta. Tönäisi maahan, piti ranteista etten päässyt liikkumaan tai ylös ja huusi. Pääsin sohvalle, veti minut jalasta alasta ja raahasi ympäri asuntoa. Löi selkään, heitti esineellä, uhkasi nyrkillä.
En tiedä mitä tehdä. Olen shokissa. Voiko kyseessä olla vain yhden kerran sekoaminen? Ehkä vaan paisuttelen tätä mielessä?
Kommentit (78)
Toivottavasti mies ei tee itselleen mitään yksin ollessaan. Vaikuttaa masennukselta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
74 jatkaa: Entisen mieheni aggressiivisuuden taustalla olivat (/ovat) salaisuudet. Salaa velkaantuminen, muiden kanssa flirttailu, päihteiden käyttö jne.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kyllä nimittelee ja on hyvin ilkeä suuttuessaan. Lisäksi hän on koko seurustelumme ajan saanut aggressiivisia kohtauksia, jotka eivät ikinä liity minuun tai muihin ihmisiin; hän saattaa esimerkiksi alkaa raivota itsekseen, lyödä seinää ja paiskoa tavaroita jos tajuaa olevansa myöhässä jostakin tai muissa stressaavissa tilanteissa. Yleensä sellaisissa, joissa hän on vihainen itselleen.
Ikinä ennen aggressiivisuus ei ole kohdistinut minuun tai muihin ihmisiin, ja luulen olevani ainoa joka miehen vihakohtauksia on koskaan nähnyt. Kuten sanoin, kaikkien muiden mielestä hän on "rauhallinen ja lempeä", olen jopa kuullut kuvailun "vaikea kuvitella hänen kiihtyvän mistään".ap
Luulen kyllä, että miehesi perhe (vanhemmat, sisarukset) ainakin ovat nähneet vastaavaa käytöstä mieheltäsi, jos hän on aikuisuuteen/täysi-ikäisyyteen asti kotona asunut. Vaikka eivät sitä myöntäisikään. Harvoin tuommoinen käytös alkaa vasta aikuisiällä.
Vierailija kirjoitti:
Olemme seurustelleet 6 vuotta, eikä tällaista ole ennnen käynyt.
Kovasti ot, mutta tämmöisen keski-ikäisen korvaan tuntuu oudolta, että vielä kuusi vuotta kestänyttäkin parisuhdetta kutsutaan "seurusteluksi". Eikö se ole jo avoliitto, jos saman katon allakin asutaan (oletan, että tässäkin tapauksessa on niin)? Ei ole tarkoitettu loukkaavaksi, ihmettelenpä vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme seurustelleet 6 vuotta, eikä tällaista ole ennnen käynyt.
Mies raivostui yhtäkkiä aivan tyhjästä. Esti minua lähtemästä huoneesta. Tönäisi maahan, piti ranteista etten päässyt liikkumaan tai ylös ja huusi. Pääsin sohvalle, veti minut jalasta alasta ja raahasi ympäri asuntoa. Löi selkään, heitti esineellä, uhkasi nyrkillä.En tiedä mitä tehdä. Olen shokissa. Voiko kyseessä olla vain yhden kerran sekoaminen? Ehkä vaan paisuttelen tätä mielessä?
Taas se "tavallinen" insinööri tai ope, joka osoittautuikin jännämieheksi. Näitä taitaa olla suurin osa, kunnolliset jää ilman naisia.
Ei voi olla totta :D. Tässähän on pikemminkin kilttimies näyttämässä todellista karvaansa. Joka me teidän aatoksiin ja nsisvihaan tutustuneet jo tunnetaankin.
Miehellä on toinen nainen ja siksi suuttui, kun ap. laittoi yhteiskuvan faceen tai instaan yms. Ei kai nyt muuten olisi tollasia kilareita saanut varsinkin, jos ei ennen ole saanut.
Että tee vaan se rikosilmoitus, hommaat äijälle lähestymiskiellon ja saa muuttaa vosunsa luokse.
Noin se meilläkin meni melkein. Mies ei halunnut kulkea enää olla missään yhdessä kanssani ja alkoi yhtäkkiä tosi v-maiseksi joka asiasta. Pahoinpiteli ja uhkaili niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hyvä et pääsin eroon ja uusi nainen sai sen helmen itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä "miesasiamiehet" ovat ehkä vastenmielisin ihmisryhmä mitä maa päällään kantaa. Tämäkin ketju todisti sen, jälkeen kerran.
Joo. Ne on mulla siirtyneet kategoriasta vaarattomat kategoriaan varo.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan hyvä ottaa etäisyyttä tilanteeseen. Edes hetkeksi, kuten olet jo tehnytkin.
En varmaan heti suorilta käsin olisi jättämässä, varsinkaan jos on muuten hyvä suhde ja jos tosiaan kuusi vuotta oltu yhdessä eikä mitään viitteitä väkivaltaan ole ollut aiemmin. Asia täytyy tietysti käsitellä kuten varmasti teettekin. Jos mies on aidosti pahoillaan ja ymmärtää toimineensa väärin niin jatkaisin suhdetta. Jos tilanne vähääkään uhkaa toistua niin silloin jalat alle.
Minun täytyy tunnustaa että itse olen miestäni joskus lyönyt.
Oltiin seurusteltu parisen vuotta ja meillä oli pieni vauva tuolloin. Mies oli jo pidempään yrittänyt kontrolloida minua. En saanut mennä minnekään ja selvästi yritti nujertaa itsetuntoni mm käskemällä hankkia lääkityksen heti kun vähänkään protestoin vastaan.
Kerran minulla sitten vaan naksahti päässä ja kävin kimppuun.
Tuosta on aikaa kuusi vuotta enkä sen jälkeen ole käsiksi mieheeni käynyt. Tuohon loppui myös minun alistaminen, vähättely ja mustasukkainen kahlitseminen.
APn tilanne on tietysti eri mutta pointti on että ei tuo väkivaltatilanne välttämättä toistu. Ihmisiä sitä vaan ollaan ja joskus tapahtuu ylilyöntejä. Tietysti jos on pahoinpidelty kunnolla niin asia on eri. Enkä puolusta väkivaltaa. Se on aina väärin, niin henkinen kuin fyysinen. Asiat ei silti aina ole mustavalkoisia.
Ei, jos jokin asia on mustavalkoinen, niin tämä. Väkivaltaiselle suhteelle ei kannata antaa jatkomahdollisuutta. Sinunkin olisi pitänyt lopettaa suhde mieheen, joka kohteli sinua päin helvettiä, eikä ruveta mätkimään sitä. En ymmärrä miten kumpikaan teistä on voinut jatkaa toistenne kanssa, miten voitte ikinä kunnioittaa toisianne? Pieni mustavalkoisuus olisi tehnyt sinullekin hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se oli unta vain ei se munaton lassukka mihinkään pysty ! Korkeintaan aisankannattajaksi . Se vaatisi oikean jännämiehen että tuo sinun kertoma toteutuisi + bonuksena hiuksista repiminen, hakkaaminen ja potkiminen.
Mene hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ystäväni ja sukulaiseni tuntevat mieheni. Jos heiltä kysyy, millainen hän on, vastaus on yleensä "rauhallinen ja lempeä". En uskalla, kehtaa kertoa heille. Perheeni asuu toisella paikkakunnalla satojen kilometrien päässsä. En halua miehellei pahaa - en uskalla soittaa poliiseille. Rakastan miestäni, meillä on kuusi hyvää vuotta takana.
Tiedän kyllä, mitä pitäisi tehdä. Sen tekeminen on vain niin kovin hankalaa.
Ikävää, että "etenkin jalasta ympäri asuntoa raahaaminen" tuntuu epäuskottavalta. Se tuntuu hyvin uskottavalta silloin kun sinua raahataan.
Ja en ole kotona, kuten sanoin. Poistuin sieltä heti kun pääsin. Tiedän, että keskustelupalstalle avautuminen ei auta mitään, mutta halusin puhua asiasta edes jotakin kautta.
ap
Ap, tuo että mies on muiden seurassa normaali ja rauhallinen tarkoittaa, että hän kykenee käyttäytymäön oikein jos haluaa. Eli hän on järjellä - ei tunteella vaan järjellä ajatellen - antanut itselleen oikeuden olla väkivaltainen nimenomaan sinua kohtaan. Hän kokee olevansa oikeutettu siihen. Hän kokee sinut omaisuudekseen, jolle hänen on oikeus tehdä mitä haluaa. Valitan. Nämä muuten eivät ole minun keksimiäni sanoja vaan parisuhdeväkivallan kanssa työskentelevän miespuolisen terapeutin kirjoittamia. Eroa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimittely ja ilkeys= henkistä väkivaltaa
Tavaroiden rikkominen ja seinän potkiminen jne = symbolista väkivaltaa,
Jotka edeltävät fyysistä väkivaltaa.
Kaikki em väkivalta ilmenwe jaksoissa eli hyvä ja huono vuorottelevat. Mukavat kaudet väkivaltakohtausten välissä = honeymoon period jossa mies sitouttaa sinut jatkamaan kanssaan
Googlaa verbal abuse, abusive relationship tai suomeksi parisuhdeväkuvallasta
Tässä tiivistelmä parisuhdeväkivallasta:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin enemmän elämää nähnyt olisi nähnyt monta vaaran merkkiä, numeroituna lainaukseen:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kyllä1 nimittelee ja 2 on hyvin ilkeä suuttuessaan. Lisäksi hän on koko seurustelumme ajan 3 saanut aggressiivisia kohtauksia, jotka eivät ikinä liity minuun tai muihin ihmisiin; hän saattaa esimerkiksi alkaa 4. raivota itsekseen, lyödä seinää ja paiskoa tavaroita jos tajuaa olevansa myöhässä jostakin tai muissa stressaavissa tilanteissa. Yleensä sellaisissa, joissa 5 hän on vihainen itselleen.
ap
On ollut vihainen itselleen, ja nyt teidän suhteenne on edennyt niin pitkälle, että olette "yhtä" ja häneen itseensä kohdistuva viha purkautuu sinuun.
Kas kun aluksi kerroit hänen suuttuneen tyhjästä. Vasta sitten ilmaantui se kuva, jonka julkaisu sai hänet raivostumaan.
Nyt voit ihan itseksesi miettiä, mistä syystä hän ei halua kenenkään näkevän, että 6 vuoden seurustelun jälkeen on sinun kanssasi samassa kuvassa ihan julkisesti. Eräät ovat täällä on kertoneet hyviä syitä ( omasta kokemuksestaan?) Valitsepa niistä, tai keksi itse lisää. Yksi hyvä syy voi olla se, että sai tekosyyn väkivaltaisuuteen.
Kuinka sinä voit rakastaa sellaista miestä, joka kohtelee sinua noin huonosti? Ja miksi sinä pidät itsestään selvänä, että ei sen miehen tarvitse sinulle hyvää toivoa, tarkoittaa ja tehdä vaan saa retuuttaa sinua pitkin taloa, mutta sinä kyllä toivot hyvää etkä halua poliisille ilmoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "miesasiamiehet" ovat ehkä vastenmielisin ihmisryhmä mitä maa päällään kantaa. Tämäkin ketju todisti sen, jälkeen kerran.
Joo. Ne on mulla siirtyneet kategoriasta vaarattomat kategoriaan varo.
Tämä on yhtä loogista kuin leimata kaikki feministit muutaman netissä riehuvan radikaalifeministin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ystäväni ja sukulaiseni tuntevat mieheni. Jos heiltä kysyy, millainen hän on, vastaus on yleensä "rauhallinen ja lempeä". En uskalla, kehtaa kertoa heille. Perheeni asuu toisella paikkakunnalla satojen kilometrien päässsä. En halua miehellei pahaa - en uskalla soittaa poliiseille. Rakastan miestäni, meillä on kuusi hyvää vuotta takana.
Tiedän kyllä, mitä pitäisi tehdä. Sen tekeminen on vain niin kovin hankalaa.
Ikävää, että "etenkin jalasta ympäri asuntoa raahaaminen" tuntuu epäuskottavalta. Se tuntuu hyvin uskottavalta silloin kun sinua raahataan.
Ja en ole kotona, kuten sanoin. Poistuin sieltä heti kun pääsin. Tiedän, että keskustelupalstalle avautuminen ei auta mitään, mutta halusin puhua asiasta edes jotakin kautta.
ap
Saat vertaistukea: Naistenlinja.fi
Ei myöskään pidä hyväksyä mitään selitystä kuinka joku vaan kilahti eikä pystynyt hillitsemään itseään. Itse olen muutamaan kertaan ollut tilanteessa, jossa olen niin raivoissani että silmissä mustenee ja pään sisällä leijuu punaisena hehkuva usva, ja tekee mieli lyödä, potkia, satuttaa. Niissäkin tilanteissa olen pystynyt siirtämään aggression muuhun, vaikka halon hakkuuseen, koska en ole antanut itselleni lupaa käydä kenenkään kimppuun. Olen kuitenkin ihan tavallinen ihminen, joten jos minä pystyn siihen, kuka tahansa pystyy, jos vaan haluaa. Kysymys on puhtaasti omasta halusta olla käyttämättä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan hyvä ottaa etäisyyttä tilanteeseen. Edes hetkeksi, kuten olet jo tehnytkin.
En varmaan heti suorilta käsin olisi jättämässä, varsinkaan jos on muuten hyvä suhde ja jos tosiaan kuusi vuotta oltu yhdessä eikä mitään viitteitä väkivaltaan ole ollut aiemmin. Asia täytyy tietysti käsitellä kuten varmasti teettekin. Jos mies on aidosti pahoillaan ja ymmärtää toimineensa väärin niin jatkaisin suhdetta. Jos tilanne vähääkään uhkaa toistua niin silloin jalat alle.
Minun täytyy tunnustaa että itse olen miestäni joskus lyönyt.
Oltiin seurusteltu parisen vuotta ja meillä oli pieni vauva tuolloin. Mies oli jo pidempään yrittänyt kontrolloida minua. En saanut mennä minnekään ja selvästi yritti nujertaa itsetuntoni mm käskemällä hankkia lääkityksen heti kun vähänkään protestoin vastaan.
Kerran minulla sitten vaan naksahti päässä ja kävin kimppuun.
Tuosta on aikaa kuusi vuotta enkä sen jälkeen ole käsiksi mieheeni käynyt. Tuohon loppui myös minun alistaminen, vähättely ja mustasukkainen kahlitseminen.
APn tilanne on tietysti eri mutta pointti on että ei tuo väkivaltatilanne välttämättä toistu. Ihmisiä sitä vaan ollaan ja joskus tapahtuu ylilyöntejä. Tietysti jos on pahoinpidelty kunnolla niin asia on eri. Enkä puolusta väkivaltaa. Se on aina väärin, niin henkinen kuin fyysinen. Asiat ei silti aina ole mustavalkoisia.Ei, jos jokin asia on mustavalkoinen, niin tämä. Väkivaltaiselle suhteelle ei kannata antaa jatkomahdollisuutta. Sinunkin olisi pitänyt lopettaa suhde mieheen, joka kohteli sinua päin helvettiä, eikä ruveta mätkimään sitä. En ymmärrä miten kumpikaan teistä on voinut jatkaa toistenne kanssa, miten voitte ikinä kunnioittaa toisianne? Pieni mustavalkoisuus olisi tehnyt sinullekin hyvää.
No, kuten sanoin, tuosta on aikaa kuusi vuotta eikä suhteessa ole ollut pikkukinastelua kummempaa ongelmaa koko tänä aikana. Että ei se ero aina ole ratkaisu.
Asiat voi myös keskustella selviksi eikä heti ensimmäisenä erota. Ihminen voi muuttua jos oikeasti haluaa.
Harvemmin kai näin hyvin käy.
Ap: pysy poissa kotoa. Minkä kokoisella paikkakunnalla asut, onko siellä turvakotia?
Kaupungeissa on myös kriisikeskuksia sekä valtakunnalliset kriisipuhelimet.
Sinuna myös kuvaisin kaiken mahdollisen ja menisin lääkäriin tarkastettavaksi, näin mahdolliset jäljet
ovat dokumentoituina.
Ymmärrän täysin, että et halua soittaa kenellekään läheiselle. Suosittelen kuitenkin antamaan heille mahdollisuuden olla tukena ja apuna tilanteessa. Voit hyvin myös soittaa jollekin viranomaiselle tai kriisityöntekijälle.
Älä ole yksin.