Mieheni käyttäytyi ensikertaa väkivaltaisesti

Vierailija kirjoitti:

Älä leiki siinä mitään äiti teresaa. Ihan varmasti hyväksyisit väkivallan itsekin tietyissä tilanteissa. Jos aukoo päätään esim syyttä, ansaitsee turpaan. Jos joku potkaisee lastasi, varmasti lyöt turpaan. Aivan sama asia. Emme tiedä ap:n tapauksen yksityiskohtia, mutta ei kukaan tosta noin vaan suutu.

Ap, annapas se miehesi kirjoittaa tänne oman version tapahtuneesta?

Mene kysymään vaikkapa poliiseilta mitä rikoslaki sanoo siitä millaisesta provokaatiosta joku "ansaitsee" väkivaltaa.

Hyi helvetti kuinka vastenmielinen kirjoitus. Mulle on auottu päätä useasti, ikinä en ole vastannu fyysisellä väkivallalla takaisin. En koskaan käytä väkivaltaa. Jos joku potkaisisi lastani, en todellakaan löisi turpaan.

Mulla oli myös joskus mies, joka todellaki sai kilareita tyhjästä, tosta vaan, usko pois. Kävi käsiksi, ilman, että oli mitään riitaa alla.

Vierailija kirjoitti:

Älä leiki siinä mitään äiti teresaa. Ihan varmasti hyväksyisit väkivallan itsekin tietyissä tilanteissa. Jos aukoo päätään esim syyttä, ansaitsee turpaan. Jos joku potkaisee lastasi, varmasti lyöt turpaan. Aivan sama asia. Emme tiedä ap:n tapauksen yksityiskohtia, mutta ei kukaan tosta noin vaan suutu.

Ap, annapas se miehesi kirjoittaa tänne oman version tapahtuneesta?

Hyi helvetti kuinka vastenmielinen kirjoitus. Mulle on auottu päätä useasti, ikinä en ole vastannu fyysisellä väkivallalla takaisin. En koskaan käytä väkivaltaa. Jos joku potkaisisi lastani, en todellakaan löisi turpaan.

Mulla oli myös joskus mies, joka todellaki sai kilareita tyhjästä, tosta vaan, usko pois. Kävi käsiksi, ilman, että oli mitään riitaa alla.

Jos on kerran väkivaltainen niin ei tarkoita et toiste on. Miehwni oli kerran väkivaltainen mutta siitä jo useampi kymmen vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ystäväni ja sukulaiseni tuntevat mieheni. Jos heiltä kysyy, millainen hän on, vastaus on yleensä "rauhallinen ja lempeä". En uskalla, kehtaa kertoa heille. Perheeni asuu toisella paikkakunnalla satojen kilometrien päässsä. En halua miehellei pahaa - en uskalla soittaa poliiseille. Rakastan miestäni, meillä on kuusi hyvää vuotta takana.

Tiedän kyllä, mitä pitäisi tehdä. Sen tekeminen on vain niin kovin hankalaa.

Ikävää, että "etenkin jalasta ympäri asuntoa raahaaminen" tuntuu epäuskottavalta. Se tuntuu hyvin uskottavalta silloin kun sinua raahataan.

Ja en ole kotona, kuten sanoin. Poistuin sieltä heti kun pääsin. Tiedän, että keskustelupalstalle avautuminen ei auta mitään, mutta halusin puhua asiasta edes jotakin kautta.

ap

Hyvä, että joku paikka löytyi kuitenkin, vaikka se ei olekaan ystävä tai sukulainen. Poliisille soittamalla et pahenna miehesi tilannetta. Jos asiaan puututaan heti, saadaan väkivaltaisuus mahdollisesti katkaistua alkuunsa, kun miehesi pääsee avun piiriin viranomaisten kautta. Ja sinä tietenkin myös.

Vierailija kirjoitti:

Yritin sanoa miehelle että minuun sattui ja hänen käytöksensä oli pelottavaa. Mies hoki kuinka itsekäs olen ja väitti vain haluavansa että kuuntelen. Lähdin kesken riidan pois heti kun vain pääsin

Ap

Sinulla menee nyt sekaisin riita ja pahoinpitely. Miehesi teki jälkimmäisen. Se on rikos.

Teille, jotka ette usko, että henkilö voi tuosta vaan pimahtaa ilman, että toinen provosoi ja selvästi eskaloi tilannetta: kyllä voi. Meillä ei käydä ihmisiin käsiksi, mutta mies paiskelee tavaroita rikki, esittää mitä ihmeellisimpiä syytöksiä joihin itse uskoo ollessaan siinä raivokkaassa mielentilassa, on verbaalisesti heittämässä minua ulos tai kärräämässä pöpilään. Tilanne alkaa ilmeisesti jostain miehen omasta tulkinnasta jostain sisänsä neutraalista asiasta, jonka minä olen tehnyt. Sitten raivo pääsee valloilleen jostain melko vähäpätöisestä asiasta, kuten vääränlaisesta (=väsyneestä) ilmeestä tai vääränlaisesta (=väsyneestä) äänensävystä. Raivokohtaukset ovat "taskumaisia", alkavat hyvin äkkiä ja päättyvät mykkäkouluun, eikä niitä selvitetä millään tavalla. Paitai siis selviää, että mitään hyökkäystä miestä vastaan ei ollut. Kun muiden ihmisten, vaikka omien lasten, kanssa tapahtuu riitoja, ne eskaloituvat avoimesti, mutta miehen kohdalla hänen päänsä sisällä. Raivokohtaukset ovat ahdistavia, paitsi koska itsessään ovat pelottavia, myös poikkeavat normaalista ja katkaisevat normaalin päiväjärjestyksen. Minun on useimmiten vaikea muistaa, mitä muuta tapahtui samana päivänä. Myöskään rikotut esineet eivät liity riidan aiheeseen millään tavalla.

Tuokin mies saattaa uskoa, että kuvan jakamiselle oli jokin katala motiivi, ja se voi olla hyvin ihmeellinen, jos ikinä paljastuu.

Hyvä, että lähdit pois asunnosta. Se antaa miehellekin aikaa rauhoittua ja miettiä mitä tuli tehtyä. Ainakin siis, mikäli kaikki osapuolet ovat olleet tapahtuma-aikaan selvin päin. 

Myös oma mieheni on hyvin kuumaverinen ja hänen lapsuudenkodissaan riidat ovat usein kärjistyneet väkivallaksi. Itse koen nuo nollasta sataan raivostumiset pelottaviksi ja suhteen alkuaikoina tavaroiden ja ovien paiskominen tai suoraa huutoa karjuminen ja haukkuminen olivat aika järkytys. Mieheni on kerran käynyt minuun käsiksi - olin itse sängyssä ja hän tarttui olkapäistäni ja ravisteli minua patjaa vasten. Meillä tällaiset tilanteet on käyty läpi heti kun tilanne on rauhoittunut (molempien osalta) ja olen tehnyt hyvin selväksi mitä mieltä olen tästä riitelytyylistä ja että väkivaltaa en hyväksy. Koska kyseessä on kuitenkin työllä ja vaivalla rakennettu parisuhde ilman muita ongelmia, en ole katsonut tarpeelliseksi jättää miestäni näiden takia. Mies myös selkeästi on ottanut tilanteista opikseen eikä noita räjähdyksiä enää juurikaan tapahdu (eikä tosiaan enää käy käsiksi vaan purkaa oman latauksensa muuten). 

Sinuna miettisin nyt seuraavaa siirtoa tarkkaan. Soita vaikka Naisten linjalle (https://www.naistenlinja.fi/) tai muuhun tukipuhelimeen, josta saat neuvoja tilanteeseen. Siellä ollaan näiden tilanteiden kanssa tekemisissä päivittäin ja varmasti ymmärretään myös se, että nämä päätökset ja tilanteet eivät ole aina mustavalkoisia. Asiaa ei kuitenkaan pidä missään nimessä lakaista maton alle, kun kyse on ollut näinkin vakavasta väkivallasta.  Jos päätätte jatkaa suhdetta, on äärimmäisen tärkeää, että miehesi ymmärtää toimineensa väärin ja sitoutuu todella muuttamaan käytöstään. Mikäli ette kahden kesken saa tilannetta purettua, kannattaa rohkeasti hakea ulkopuolista apua keskusteluiden tueksi.

Tsemppiä kovasti!

Vierailija kirjoitti:

Teille, jotka ette usko, että henkilö voi tuosta vaan pimahtaa ilman, että toinen provosoi ja selvästi eskaloi tilannetta: kyllä voi. Meillä ei käydä ihmisiin käsiksi, mutta mies paiskelee tavaroita rikki, esittää mitä ihmeellisimpiä syytöksiä joihin itse uskoo ollessaan siinä raivokkaassa mielentilassa, on verbaalisesti heittämässä minua ulos tai kärräämässä pöpilään. Tilanne alkaa ilmeisesti jostain miehen omasta tulkinnasta jostain sisänsä neutraalista asiasta, jonka minä olen tehnyt. Sitten raivo pääsee valloilleen jostain melko vähäpätöisestä asiasta, kuten vääränlaisesta (=väsyneestä) ilmeestä tai vääränlaisesta (=väsyneestä) äänensävystä. Raivokohtaukset ovat "taskumaisia", alkavat hyvin äkkiä ja päättyvät mykkäkouluun, eikä niitä selvitetä millään tavalla. Paitai siis selviää, että mitään hyökkäystä miestä vastaan ei ollut.

...

Ap:n kuvailema tilanne poikkeaa sinun miehesi käytöksestä siten, että ap:n miehen raivostuminen ja käsiksi käynti oli ensi kerta. Luulisi, että ap olisi kertonut, jos hänen miehellään olisi tapana raivota pelottavasti  (vaikka ei olisikaan fyysisesti käynyt ap:n kimppuun).

Meitä naisia, jotka ovat kokeneet tämän, on ihan liian paljon. :( Voin sanoa omasta kokemuksestani, että sillä ei ole mitään tekemistä mistä "riita" lähtee. Jos mies on tuon luontoinen niin luultavasti henkistä väkivaltaa eli vähättelyä, nimittelyä jne. on ollut jo ennen. Siitä seuraava askel on se, että tavarat lentää ja lopulta sinä olet nyrkkeilysäkki.

Muistele aiempia tilanteita, jolloin miehesi on ollut uhkaava, vaikka ei olisi käynyt käsiksi. Valitettavasti tällaiset tapaukset erittäin harvoin ovat yksittäisiä. Ota yhteys turvataloon tai johonkin auttavaan puhelimeen. Mitä tahansa mies selittä niin se ei oikeuta tuollaista käytöstä. Äläkä syytä itseäsi. Mieti haluatko todella jatkaa suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa. Yksinäisyys ei ole koskaan niin pelottavaa kuin se, että joutuu pelkäämään läheisintään. Voimia kaikille, joilla on tällaisia kokemuksia! Se ei ole helppoa lähteä, mutta itse tein niin enkä ole katunut yhtään.

Olen näin miehenä istunut baarissa ja ihan syyttä joku mies tullut haastamaan riitaa. Eli on tuo mahdollista jos ap:n mies on ollut humalassa. Joillekin alkoholi ei sovi, vaan heistä tulee riidanhaastajia, vittuilijoita, uhittelijoita ja mahdollisesti myös väkivaltaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teille, jotka ette usko, että henkilö voi tuosta vaan pimahtaa ilman, että toinen provosoi ja selvästi eskaloi tilannetta: kyllä voi. Meillä ei käydä ihmisiin käsiksi, mutta mies paiskelee tavaroita rikki, esittää mitä ihmeellisimpiä syytöksiä joihin itse uskoo ollessaan siinä raivokkaassa mielentilassa, on verbaalisesti heittämässä minua ulos tai kärräämässä pöpilään. Tilanne alkaa ilmeisesti jostain miehen omasta tulkinnasta jostain sisänsä neutraalista asiasta, jonka minä olen tehnyt. Sitten raivo pääsee valloilleen jostain melko vähäpätöisestä asiasta, kuten vääränlaisesta (=väsyneestä) ilmeestä tai vääränlaisesta (=väsyneestä) äänensävystä. Raivokohtaukset ovat "taskumaisia", alkavat hyvin äkkiä ja päättyvät mykkäkouluun, eikä niitä selvitetä millään tavalla. Paitai siis selviää, että mitään hyökkäystä miestä vastaan ei ollut.

...

Ap:n kuvailema tilanne poikkeaa sinun miehesi käytöksestä siten, että ap:n miehen raivostuminen ja käsiksi käynti oli ensi kerta. Luulisi, että ap olisi kertonut, jos hänen miehellään olisi tapana raivota pelottavasti  (vaikka ei olisikaan fyysisesti käynyt ap:n kimppuun).

Niin, aloituksessa sanottiin, että tämä oli ensi kerta _fyysistä_ väkivaltaa. No, kysytään: Ap, kykenetkö palauttamaan mieleen tilanteita, joissa tavallisesti rauhallinen miehesi olisi kohtauksittain nimitellyt sinua tai läheisiäsi, vähätellyt, syytellyt, panetellut tai uhkaillut sinua joillain toimenpiteillä tai rikkonut esineitä tai kohdellut kaltoin kasvejasi/lemmikeitäsi? -sama

Mieheni kyllä nimittelee ja on hyvin ilkeä suuttuessaan. Lisäksi hän on koko seurustelumme ajan saanut aggressiivisia kohtauksia, jotka eivät ikinä liity minuun tai muihin ihmisiin; hän saattaa esimerkiksi alkaa raivota itsekseen, lyödä seinää ja paiskoa tavaroita jos tajuaa olevansa myöhässä jostakin tai muissa stressaavissa tilanteissa. Yleensä sellaisissa, joissa hän on vihainen itselleen.

Ikinä ennen aggressiivisuus ei ole kohdistinut minuun tai muihin ihmisiin, ja luulen olevani ainoa joka miehen vihakohtauksia on koskaan nähnyt. Kuten sanoin, kaikkien muiden mielestä hän on "rauhallinen ja lempeä", olen jopa kuullut kuvailun "vaikea kuvitella hänen kiihtyvän mistään".

ap

Ap, Oliko mies humalassa? Jos oli, niin asian voi laittaa sen piikkiin. Ei varmaan normaali ole.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kyllä nimittelee ja on hyvin ilkeä suuttuessaan. Lisäksi hän on koko seurustelumme ajan saanut aggressiivisia kohtauksia, jotka eivät ikinä liity minuun tai muihin ihmisiin; hän saattaa esimerkiksi alkaa raivota itsekseen, lyödä seinää ja paiskoa tavaroita jos tajuaa olevansa myöhässä jostakin tai muissa stressaavissa tilanteissa. Yleensä sellaisissa, joissa hän on vihainen itselleen.

Ikinä ennen aggressiivisuus ei ole kohdistinut minuun tai muihin ihmisiin, ja luulen olevani ainoa joka miehen vihakohtauksia on koskaan nähnyt. Kuten sanoin, kaikkien muiden mielestä hän on "rauhallinen ja lempeä", olen jopa kuullut kuvailun "vaikea kuvitella hänen kiihtyvän mistään".

ap

Kuulostaa todelliselta aarteelta.

Mies on ollut nämä kuusi vuotta todellinen aarre. Satunnaiset raivarit ovat olleet ainoa miinus, ja olen ajatellut sen olevan pieni hinta muuten näin hyvästä suhteesta.

Ap

Ap oletteko keskustelleet miehesi kanssa näistä raivokohtauksista ikinä? Oletko kertonut hänelle mitä mieltä olet tällaisesta käyttäytymisestä ja haukkumisesta ja nimittelystä? 

Miehesi pitäisi nyt löytää parempia keinoja oman turhautumisensa käsittelyyn ja tähän varmastikin tulee tarvitsemaan ulkopuolista näkökulmaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on kerran väkivaltainen niin ei tarkoita et toiste on. Miehwni oli kerran väkivaltainen mutta siitä jo useampi kymmen vuotta.

Mutta ilmeisestihän tämä "pahoinpitely" oli kestänyt jonkin aikaa, eli ei ollut yhden sekunnin sekoaminen jota olisi heti katunut.

Minä joka kasvoin väkivaltaisessa kodissa voin kertoa että ei kyllä tarvittu mitään ihmeellisempää "provosointia" että isä löi. Jos äiti kävi naapurissa kylässä (naisten/naimisissa olevien parien luona) ilman lupaa niin kyllä tuli nyrkistä, samoin jos sisko ei osannut tehdä matikan läksyjä tai sai huonoja arvosanoja. Ei kaikesta aina lyöntejä tullut, mutta kaikki oli aina muun perheen vika, oli se sitten vaikka vanhuuteen kulunut tavara tai isän (ei mikään vakava) sairaus, kyllä tuli huutoja ja tappouhkauksia millon mistäkin. Minä opein pienenä pysymään päivät pois kotoa ja olemaan näkymätön, se kun oli ainoa tapa ettei provosoinut isää hakkaamaan.

En ole kokenut väkivaltaa parisuhteessa, mutta jos joku minua alkaa lyömään, oli syy sitten mikä tahansa, niin pakkaan kyllä laukut vielä samana päivänä.

Kuulostaa todella ihanalta mieheltä, pidä ihmeessä kiinni moisesta aarteesta! :D

Varmaan hyvä ottaa etäisyyttä tilanteeseen. Edes hetkeksi, kuten olet jo tehnytkin.

En varmaan heti suorilta käsin olisi jättämässä, varsinkaan jos on muuten hyvä suhde ja jos tosiaan kuusi vuotta oltu yhdessä eikä mitään viitteitä väkivaltaan ole ollut aiemmin. Asia täytyy tietysti käsitellä kuten varmasti teettekin. Jos mies on aidosti pahoillaan ja ymmärtää toimineensa väärin niin jatkaisin suhdetta. Jos tilanne vähääkään uhkaa toistua niin silloin jalat alle.

Minun täytyy tunnustaa että itse olen miestäni joskus lyönyt.

Oltiin seurusteltu parisen vuotta ja meillä oli pieni vauva tuolloin. Mies oli jo pidempään yrittänyt kontrolloida minua. En saanut mennä minnekään ja selvästi yritti nujertaa itsetuntoni mm käskemällä hankkia lääkityksen heti kun vähänkään protestoin vastaan.

Kerran minulla sitten vaan naksahti päässä ja kävin kimppuun.

Tuosta on aikaa kuusi vuotta enkä sen jälkeen ole käsiksi mieheeni käynyt. Tuohon loppui myös minun alistaminen, vähättely ja mustasukkainen kahlitseminen.

APn tilanne on tietysti eri mutta pointti on että ei tuo väkivaltatilanne välttämättä toistu. Ihmisiä sitä vaan ollaan ja joskus tapahtuu ylilyöntejä. Tietysti jos on pahoinpidelty kunnolla niin asia on eri. Enkä puolusta väkivaltaa. Se on aina väärin, niin henkinen kuin fyysinen. Asiat ei silti aina ole mustavalkoisia.