Lapsiluvun rajoittaminen

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo pitkään tällä palstalla toitottanut vanhempien vastuun perään omasta jälkikasvustaan. Fiksun ihmisen pitää tajuta, että jos oikeasti tuloja ei ole, niin  niitä lapsia ei voi tehdä, ei ainakaan toista. Sitten se lapsiluku jää vain yhteen, jos ei rahkeet riitä tulotason muuttamiseen.

Meillä on kaksi lasta, tulemme kohtuullisesti toimeen. Lapsemme saavat harrastaa haluamiansa asioita mutta rahaa ei riitä ylimääräiseen. Naapurissa on neljä lasta. Isovanhemmat maksavat lasten harrastukset ja viimeisen vuoden on valitettu lapsilisien pienentymisestä, kun ei kuulemma edes ruokaa saa hankittua. Perheen äiti on kotona, isä pienipalkkaisessa työssä. Miksi on hankittu neljä lasta, jos oikeasti muutaman kympin menetys tarkoittaa, ettei saada ruokaa pöytään?

Minusta lapsilisiä pitäisi maksaa vain alenevasti niin, että ensimmäisestä lapsesta saa 100 euroa, toisesta 80 euroa ja kolmannesta 60 euroa. Tämän jälkeen ei enää mitään lapsilisiä. Päivähoitomaksut menisivät samoin. Ensimmäisestä maksetaan 260 euroa, toisesta 280 euroa ja kolmannesta 300 euroa. Sen jälkeen jokainen päivähoitoon tuleva lapsi maksaa sen 800 euroa, mitä hoito oikeasti maksaakin.

Loppuisi tuo lapsitehtailu yhteiskunnan elättäminä.

Älä turhaan murehdi pärjäämistä,yhteiskunnalta pitää tulla nin paljon tukea että pärjäävät. Tämän takia niitä veroja maksetaan ensisijassa. Toissijaisia on ykkösluokan tiet , oopperat, kehitysapu, pakolaiset,museot,kirjastot jne.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo pitkään tällä palstalla toitottanut vanhempien vastuun perään omasta jälkikasvustaan. Fiksun ihmisen pitää tajuta, että jos oikeasti tuloja ei ole, niin  niitä lapsia ei voi tehdä, ei ainakaan toista. Sitten se lapsiluku jää vain yhteen, jos ei rahkeet riitä tulotason muuttamiseen.

Meillä on kaksi lasta, tulemme kohtuullisesti toimeen. Lapsemme saavat harrastaa haluamiansa asioita mutta rahaa ei riitä ylimääräiseen. Naapurissa on neljä lasta. Isovanhemmat maksavat lasten harrastukset ja viimeisen vuoden on valitettu lapsilisien pienentymisestä, kun ei kuulemma edes ruokaa saa hankittua. Perheen äiti on kotona, isä pienipalkkaisessa työssä. Miksi on hankittu neljä lasta, jos oikeasti muutaman kympin menetys tarkoittaa, ettei saada ruokaa pöytään?

Minusta lapsilisiä pitäisi maksaa vain alenevasti niin, että ensimmäisestä lapsesta saa 100 euroa, toisesta 80 euroa ja kolmannesta 60 euroa. Tämän jälkeen ei enää mitään lapsilisiä. Päivähoitomaksut menisivät samoin. Ensimmäisestä maksetaan 260 euroa, toisesta 280 euroa ja kolmannesta 300 euroa. Sen jälkeen jokainen päivähoitoon tuleva lapsi maksaa sen 800 euroa, mitä hoito oikeasti maksaakin.

Loppuisi tuo lapsitehtailu yhteiskunnan elättäminä.

Se maksaa 1300€/kk, mutta ei se mitään muuta. Naiset jää kotiin tai naapurin abityttö hoitaa kuten 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsilukua pitäisi rajoittaa kaikissa maailman maissa, että tuleville sukupolville riittäisi ravintoa, vettä, elintilaa, energiaa ja muita resursseja, puhumattakaan maapallon kaikista muista eliölajeista ja niiden mahdollisuuksista elää tällä planeetalla. Jokaiselle max 2 lasta, jotta saadaan populaatio hiljalleen pienenemään. Jos tekee "ylimääräisiä" lapsia niin kovat sakot tai adoptioon luovuttaminen.

Meillä maapallon rajalliset resurssit olivat iso syy päätyessä siihen, että meille lapsia tulee vain yksi. Tosin nyt muutama vuosi myöhemmin vähän kaduttaa, että tuli tehtyä tämä yksikin tänne koko ajan kurjistuvaan maailmaan. Toivottavasti hän saa hyvän elämän.

Ehkä en enää uskalla valittaa kustannuksista yhtään mitään jos ihmiset heti olettavat, ettei ole varaa omiin lapsiin. Monesti jos joku miettii, kuinka vähän loppupeleissä lapsiin menee rahaa niin muistan kyllä valittaa, että joka talvi yhden ulkovaatteet maksaa noin 500€ (toiselle voi osan kierrättää ja osaa ei), harrastuksiin menee tuhansia euroja vuodessa ja hoitomaksuihin kahdesta jo 540€/kk ja minulla on pieni palkka. Ei se silti sitä tarkoita, etteikö meillä olisi varaa. Monessa asiassa selviäsi halvemmalla, voisi ostaa huonompia vaatteita, vähemmän niitä, huonommat pyörät yms. Vaikka "valitankin" niin itse olen valinnan tehnyt lasten hankinnasta ja valinnan myös siitä kuinka paljon rahaa haluan käyttää kaikkeen mahdolliseen ja siihen rahat myös riittävät.

Toisaalta olen myös sitä mieltä, että monilla vanhemmilla riittäisi rahat lasten tarpeisiin jos vain haluaisivat. Etukäteen voi säästää ja monista menoista tinkiä. Olemme pärjänneet yhden ihmisen pienillä tuloilla ja saaneet hankittua lapsille kaiken tarpeellisen ja enemmänkin. Lisäksi jos ei ole asuntolainaa niin aika hyvin köyhät saa tukia, jopa niin että rahaa jää enemmän käytettäväksi kuin pienituloisilla asuntovelallisilla.

Vierailija kirjoitti:

On pelottavaa miten tiukkoihin tilainteisiin ihmiset tarkoituksella hankkivat lapsia. Ihan pelottaa yhden ystäväni puolesta. Mies jäi työttömäksi. Kaverilla itsellään reilu 2t palkka. Yksi lapsi ennenstään, mutta senkään tarpeita ei pystytä täyttämään ilman miehen vanhempien joka kuukausi tilille laittamia satasia. Silti tarkoituksella tehdään toinen ja perheen ainoa palkkatöissä oleva aikoo olla väh. 2 vuotta tämänkin lapsen kanssa kotona. Toki mies saattaa tässä välillä työllistyä, mutta uhkarohkeaa tuollainen on minusta silti.

Tuo kuulostaa kyllä hurjalta, mutta pelottavampaa on että monet tekevät vielä huonompaan tilanteeseen lapsia. Esim. nainen kouluttamatton ja työtön/pätkä/osa-aikatyöläinen, ja sitten mies kokonaan työtön. Nämähän menevät suoraan yhteiskunnan elätettäväksi, tuossa sentään nainen tienaa kuukausipalkkaa.

Kyllä pitäis 2 lasta riittää per pari.

Jos haluaa lapsia pitää osata laskea, että rahat riittää lapsen tarpeisiin seuraavat 18 vuotta. Vanhemmat ovat velvollisia elättään se ei yhteiskunnan tehtävä. En minä ole ajatellut lapsia tehdessä, että minun pitää suomen syntyvyys korjata.

Suomi tarvitsee lapsia ja me nussitaan muiden laskuun .

Onneksi vehkeet pelittää molemmilla ja lapsi nro 5 on jo tulossa eikä se siihen vieläkään lopu :)

Ei yli varojen tapahtuvaa lasten hankintaa voi minustakaan perustella syntyvyyden ja veronmaksajien kasvattamisella. Koulutus ja köyhyys valitettavan usein periytyvät, joten tuskimpa nämä yhteiskunnan tukien varassa kasvatettavien kohdalla omena kovin kauas puusta putoa..

Paljon fiksuja ja asiallisia kommentteja täällä, olen lapsilisien ja päivähoitomaksujen kohdalla ihan samoilla linjoilla monien kanssa. Tukien pitää laskea menojen kasvaessa.

Tuo on kyllä totta ettei monikkoraskauksille voi mitään, mutta mielestäni ne menevätkin aloittajan mainitsemiin yllättäviin elämäntilanteisiin.

Lapsiluvun rajoittaminen. Suomessako?

Jo nyt ollaan Euroopassa huolissaan alhaisesta syntyvyydestä, eikä se ole sen parempi Suomessa, sillä perheessä on keskimäärin vain 1.8 lasta.

Miten tulevaisuudessa meille käy, kun elinkeinoelämä ei saa vapaata työvoimaa, eikä yhteiskunta veronmaksajia, kun ikärakenne vääristyy Japanin ja Kiinan malliin, jolloin ikääntyvien osuus räjähtää käsiin.

Katsotko ap. lainkaan tulevaisuuteen, mitä on 10-30-vuoden päästä.

Eikä oma lehmä ole ojassa, sillä olen lapseton

Viiden lapsen äitinä kiinnostaisi tietää, miten tuo "yli varojen" määritellään ja millaisista asioista vaikkapa minä voin valittaa. Voinko harmitella päivähoitomaksujen korotuksia tai joidenkin harrastusten kalleutta? Vai onko se lähtökohtaisesti minulta kielletty, koska olen ollut niin tyhmä, että olen halunnut viisi lasta (ilmeisesti vähintäänkin kolme yli tämän ketjun sallitun standardin). Vai onko niin, että koska olemme mieheni kanssa kumpikin akateemisia, keskiluokkaisia työssäkäyviä ihmisiä emmekä ole eläneet tukien varassa (poisluettuna lapsilisät ja vanhempainvapaat), me voimme valittaa jostain joskus, vähäsen. Tiedoksi, että lapseni ovat jo isompia. Lapsista kolme on jo maksanut veroja (jonkin verran kesätöistään) ja näyttää vahvasti siltä, että kaikista tulee ihan kunniallisia työntekijöitä ja veronmaksajia. 

Aika armotonta meininkiä. 

Omat vanhempani olivat duunariammateissa ja meitä on kolme sisarusta. Elimme rauhallisessa lähiössä 70-luvun neukkukuutiossa, eikä koskaan ollut pelkoa etteikö ruokaan tai puhtaisiin vaatteisiin olisi ollut rahaa. Varsinaista puutetta emme siis koskaan kokeneet, mutta mihinkään ylimääräiseenkään ei ollut rahaa.

Maailma on 80- ja 90-luvulta muuttunut huimasti. Omille lapselleni haluan näiden välttämättömien perustarpeiden lisäksi tarjota myös jotain extraa. Haluan että he pystyvät osallistumaan täysivaltaisina jäseninä oman aikansa lasten ja nuorten yhteisöihin, eivätkä syrjäydy näistä. 2010-luvulla tämä mielestäni tarkoittaa harrastuksia, älypuhelinta, omaa tietokonetta, nettiä, mahdollisuutta osallistua luokkaretkille/harrastusleireille, matkustelua ja elämyksiä (esim. huvipuistokäynnit, lomat perheen kanssa) sekä teini-iässä mahdollisuutta jossain määrin ilmaista omaa identiteettiään ja viiteryhmäänsä esim. pukeutumisen, meikkaamisen ja hiustenlaiton kautta. Tämän lisäksi haluan ruokkia lapseni eettisesti ja ekologisesti mahdollisimman kestävällä tavalla, joka ei ole ilmaista.

Minä kokisin tehneeni lapsia yli varojeni, jos lapseni jäisivät jostain luettelemastani paitsi sen takia, ettei minulla ole varaa. Tarkoitus ei ole kasvattaa lasta yltäkylläisyyskyplassa, vaan haluan että lapsi voi keskittyä kehittämään itseään muilla tavoin kuin murehtimalla sitä, että joutui jäämään pois luokkaretkeltä kun vanhemmilla ei ollut varaa tai potkia koko kesä lähiön pihassa yksin neukkukuution kulmaa kun ei ole varaa tehdä muuta ja kaikki kaveritkin ovat kuka missäkin Särkänniemessä.

Tämä listaus on omista standardeistani, muilla se voi olla jotakin muuta.

Entinen kollega oli 3 lapsen äiti. Mies ei ikinä poissa töistä kun lapset kipeenä.

Tiimikaveri merkkas ruksin kun tää mamma oli poissa ja vuoden lopussa laaki ettei ollut yli 2 vkoa putkeen töissä.

Yt.ssä sai tietenkin lähteä, hirveä valitus miksi miksi. Sanoin olisko kenties ollut syynä lukuisat poissolot. Mutta kun niihin kaikkiin on ollut lääkärintodistus. Ei se todistus sun töitä tee, varsinkin kun mies ei ikinä osallistu näihin.

Nyt on 5 lasta ja jatkuva valitus aina mikä on loppu ja jne,

Meidän ala on suppea, hänestä on kysytty joskus ja meiltä on kerrottu on paljon poissa lasten takia. Naapurifirman rekrytoija kuuluu tuttavapiiriin ja tiedän ettei näistä asioista saa puhua, me nyt puhutaan joka tapauksessa. Oli haastattelussa sanonut sulla on varmaan paljon lapsia kun on nää aukot cv.ssä. Toinen oli vastannut joo, mutta hänellä on hyvä hoitorinki ja miehen kanssa jäädään vuoronperään . Olivat olleet sen verran hädässä että palkkasivat tämän kk ja kun toinen oli 8 työpäivää pois kk aikana sanoivat ei hän opi ikinä tätä työtä kun on aina pois. Koko tänä aikana ei kukaan muu siitä hyvästä ringistä auttanut , eli valehteli.

Tämä keskustelu on se tabu jota pitäisi tosiaan availla enemmän.

KOKO PAKOLAISKRIISIÄ EI OLISI jos ihmiset lisääntyisivät vastuullisesti. Valta-osa maailman inhimillisestä kärsimyksestä on peräisin liiallisesta väestönkasvusta. Myös Suomessa.

SILLE ON TEHTÄVÄ JOTAIN, ennemmin tai myöhemmin - tietysti mieluummin ennemmin.

Ja nämä syntyvyyden lisääntymisen vaatijat kun meillä on 500 000 työtöntä voisivat mennä mäkeen. Ei ole enää 1950-luku. Ei voi vaan "tehdä lisää duunii" että taulous nousee. Tuottavat työt eivät enää lisäänny.

Olen seitsemän lapsen äiti, tämä on ehkä se oleellinen asia. Lapset eivät ole koskaan käyttäneet päivähoito oikeuttaan, ei ole haettu sosiaaliapua, eikä muutenkaan eletty yli varojemme. 

Olen ollut töissä  kunnallisella alalla 22 vuotta, enkä ole lasten takia ollut tulematta töihin kuin yhden kerran. Hommat on saatu järjestettyä muuten. 

Nyt osa on jo aikuisia ja ammattiin ovat kaikki valmistuneet. 

Olen tällä hetkellä yh ja edelleen elämme omilla tuloillamme. 

En ole tarvinnut erityistä tukea mistään ja käytän yksityistä lääkäriä tarpeen tullen, senkin maksan omasta tilistäni.

Miksi minut pitäisi luokitella syöpäläiseksi lapsiluvun takia???

Jos keskustelun aiheena on varojen riittämättömyys lasten hoitoon, miksi tästä ottavat nokkiinsa ne, joilla varaa on? Eihän tässä sitä kritisoida, että hankkii viisi tai seitsemänkin lasta, jos ne kerran pystyy hoitamaan.

Mutta sitä ei voi aina ennustaa. Joskus voi olla suunnitelmissa kaksi lasta, mutta kuopuksen sijaan tuleekin kerralla kaksi, kuten täälläkin on jollain kolmoset. Kolmosia syntyy ihan luomunakin ja kaksosia suht. usein. 

Itse en halunnut kolmatta, vaikka mies olisi halunnut. Mielestäni minun oli aika jo palata työelämään. Päätös oli oikea. Mies kai olisi kaivannut sitä tyttöä, mutta minulla oli tunne, että meille tulee kuitenkin poika. Jos olisi saatu kolmas, ihan sama se olisi mulle ollut, mutta en halunnut enää olla kotona. 

Mutta jos lähdetään lapsilukua rajoittamaan niin kyllä se silloin koskee  kaikkia. Ei ihmisiä voi muuten kohdella demokratiassa kuin siltä pohjalta, että lait on kaikille samat. 

Onhan liikenteessäkin samat lait Ladalle ja Mersulle.. Sama tässäkin. 

Ei ketään voi pakottaa sterilointiin sen takia, että hän on köyhä ja ei pysty taloudellisesti lapsistaan huolehtimaan.. Pitää aika holtiton olla ja sairas, että tuota tehdään pakolla kenellekkään. 

Ajat muuttuu..näin myös tämä, ei toinen voi toisen lapsilukua päättää, vaikka kuinka tilanne ahdistaisi.

Vierailija kirjoitti:

Jos keskustelun aiheena on varojen riittämättömyys lasten hoitoon, miksi tästä ottavat nokkiinsa ne, joilla varaa on? Eihän tässä sitä kritisoida, että hankkii viisi tai seitsemänkin lasta, jos ne kerran pystyy hoitamaan.

Onhan tässä ollut näitä mielipiteitä että kaikille max 2 lasta ja ylimääräisistä kovat sakot jne

Vierailija kirjoitti:

Lapsiluvun rajoittaminen. Suomessako?

Jo nyt ollaan Euroopassa huolissaan alhaisesta syntyvyydestä, eikä se ole sen parempi Suomessa, sillä perheessä on keskimäärin vain 1.8 lasta.

Miten tulevaisuudessa meille käy, kun elinkeinoelämä ei saa vapaata työvoimaa, eikä yhteiskunta veronmaksajia, kun ikärakenne vääristyy Japanin ja Kiinan malliin, jolloin ikääntyvien osuus räjähtää käsiin.

Katsotko ap. lainkaan tulevaisuuteen, mitä on 10-30-vuoden päästä.

Eikä oma lehmä ole ojassa, sillä olen lapseton

Se pahin tilannehan on nyt ja jatkuu noin 20 vuotta, kunnes suuret ikäluokat kuolevat. Tällä hetkellä suurin osa suurista ikäluokista on eläkkeellä (1945-1949 syntyneet) mutta edelleen tunkua eläkkeelle on, kun 50-luvun ikäluokat ovat myös suuria. Kun suuret ikäluokat kuolevat, on tilanne vähän parempi, työelämässä on edelleen 70-luvun ikäluokat mutta juuri siirtymässä eläkkeelle ja 70-luvulla ja 2000-luvulla on pienimmät ikäluokat ikinä. Eli sanoisin, että 30 vuoden päästä tilanne on reippaasti parantunut ja parantumassa. Eläkkeellä on ensimmäiset pienet ikäluokat, 50-luvun isot ikäluokat ovat kuolleet ja koko ajan ollaan menossa parempaan suuntaan.