Yksinäinen nainen adoptoimassa, joko voi? Vai onko mun pakko repiä joku retku juottolasta mukaan että saa adoptoida pariskuntana?

niin jatkuu..suunnitelmana on saada se isäehdokas mukaan sitten kun lapsi on jo adoptoitu, eli perustan uusioperheen jonkun kanssa. En oikein usko että moni lapsia jo saanut mies haluaisi adoptoida yhdessä minun kanssani. Nää on nähty. 

Tiedätkö, miten vaikeaa pariskunnankaan on saada adoptiolasta? Vuosia krstävä prosessi.

Käytännössä yksinäinen ei saa adootiolasta kuin ehkä vammaisen 10-vuotiaan. Olen ollut adoptiojonossa, tiedän. Mulle olisi tuokin kyllä silloin käynyt, mutta jouduin luovuttamaan muista syistä.

Suomessa sinkkunainen voi saada lapsettomuushoitoja kuitenkin yksin. Kysy Tampereen Ava-klinikalta, mutta ehkä muutkin hoitavst sinkkuja, etsi netistä lista klinikoista ja laita niille kysymyssähkposti, kaikki nimittäin eivät hoida.

Ja pariskuntana adoptoidessa pitää olla ollut naimisissa (5?) Vuotta. Avoparit ei daa adoptoida ollenkaan.

Lisäksi Suomessa on laitonta suora-adoptio eli että menee ulkomaille ja adoptoi siellä lastenkodista jonkun. Täällä se on säädelty tarkasti ja mahdollista vain muutaman virallisen organisaation kautta. Vähän outoa mielestäni, kun maailmassa olisi niin paljon hätää kärsiviä lapsia, mutta he eivät vaan ole adoptoitavissa meillä.

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä yksinäinen ei saa adootiolasta kuin ehkä vammaisen 10-vuotiaan. Olen ollut adoptiojonossa, tiedän. Mulle olisi tuokin kyllä silloin käynyt, mutta jouduin luovuttamaan muista syistä.

.

Ja tämäkin siis vain ulkomailta. Suomessa syntyviä lapsia jotka menisivät adoptioon ei ole käytännössä enää ollenkaan, kun on ehkäisy niin yleistä. Mutta edes kehitysmaista ei enää nykyään ole helppoa adoptoida, vaikka olisi naimisissakin.

Vierailija kirjoitti:

Ja pariskuntana adoptoidessa pitää olla ollut naimisissa (5?) Vuotta. Avoparit ei daa adoptoida ollenkaan.

Lisäksi Suomessa on laitonta suora-adoptio eli että menee ulkomaille ja adoptoi siellä lastenkodista jonkun. Täällä se on säädelty tarkasti ja mahdollista vain muutaman virallisen organisaation kautta. Vähän outoa mielestäni, kun maailmassa olisi niin paljon hätää kärsiviä lapsia, mutta he eivät vaan ole adoptoitavissa meillä.

Siinä on ideana yrittää suojella näitä haavoittuvaisista haavoittuvaisimpia lapsia. Sitähän tapahtuu aika paljon esimerkiksi Jenkeissä, missä adoptio on suoraviivaisempaa, että sairaat ihmiset adoptoivat lapsia kiusattavakseen.

Suomen järjestelmä ei missään tapauksessa seulo näitä kaikkia pois - mikään ei takaa sitä - mutta virallinen organisaatio ja tarkat seulat ehkäisevät osan näistä tapauksista.

Ulkomailta on saanut yksinäinen nainen adoptoida jo vaikka kuinka kauan, maita en muista enää. Mutta onneksi tehdään perusteellinen selvitys ennen kuin lapsen saa, koska itse en ainakaan antaisi suinpäin lasta ihmiselle, joka kyselee prosessista tällaiselta palstalta ja pitää vaihtoehtona jonkun juopon pokaamista.

Juottolasta löydetty isäehdokas haittaa mahdollisuuksia, adoptiovanhemmilla on aika tarkat kriteerit tuohon vanhemmuuteen. Sellaisen helmen löytäminen paikalliskuppilasta on melkein lottovoitto.

Ja adoptiolle on ikäraja. Kun lisäksi pitää olla ollut naimisissa x vuotta, niin adoptio voi olla ap:lle jo myöhäistä.

Venäjä ja muut maat, jotka ovat homo ja lesbo vastaisia, eivät anna sitten maahan lapsia adoptioon, jossa on nämä homoseksuaalien avioliitto ja adoptointi mahdollista.Kannattaa varmaan etsiä sitä miestä tosissansa tai sitten yritä päästä hoitoon hedelmöitysklinikalle ja kiireesti, kun kerran teillä on ikää, niinkuin kerroitte.

Tuksuko siellä? Tuli vaan mieleen noista julkkisesimerkeistä...

Sijaisvanhemmuuden kautta voi onnistua.

Helpompi ja järkevämpi tie olisi varmaan hedelmöityshoidot luovutussiittiöillä.

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä yksinäinen ei saa adootiolasta kuin ehkä vammaisen 10-vuotiaan. Olen ollut adoptiojonossa, tiedän. Mulle olisi tuokin kyllä silloin käynyt, mutta jouduin luovuttamaan muista syistä.

Suomessa sinkkunainen voi saada lapsettomuushoitoja kuitenkin yksin. Kysy Tampereen Ava-klinikalta, mutta ehkä muutkin hoitavst sinkkuja, etsi netistä lista klinikoista ja laita niille kysymyssähkposti, kaikki nimittäin eivät hoida.

Helsingissä kuulemma Dextra olisi paras.

Mua ei kiinnosta nuo hedelmöityshoidot nyt siis. On epävarmaa että saisin synnytettyä itse, on erilaisia sairauksia joissa keskenmenon riski on koholla, muutenkin ikä jo lähes ohi. Monia syitä miksi en halua itse synnyttää. Sijaisvanhemmuuskaan ei kiinnosta syistä joita en lähde avaamaan. Adopiosta siis vain kyse. Miehiin en enää luota. Se on joko yksin adoptointi tai lapsettomuus. Ulkomaille muutto ei ongelma. Voisin muuttaa ulkomaillekin.

haluaisin varman tiedon, eli saako vai ei? Pitää kertoa rehellisesti. muuten muutan vaikka thaikkuihin ja adoptoin siellä, jääden sinne, avioituen yms.

lisään...miehen löytyminen ei ole onglma, mutta se että hän haluaisi adoptoida minun kanssa välittömästi olisi niin epävarmaa, ja sitten ero, häenn alkoholiongelmat, mielen muuttuminen, omat lapset, yms.kelpoisuus adoptioviranomaisten silmissä...hakuammuntaa, epävarmaa, ja liian kiire.

Mitä teet lapsella? Jos sinulla on sairauksia, et luota miehiin, ikä alkaa olla "ohi", niin miksi ihmeessä haluat adoptoida? Varsinkin, kun ulkomaille muutto (thaikkuihin) ei näytä olevan ongelma eli tukiverkostokin sinulta todennäköisesti puuttuu. Hanki vaikka koira, niin siitä on sinulle seuraa. Jotenkin lapsettomilla on ihmeen ruusunpunaiset mielikuvat lapsen adoptoimisesta ja siitä, kuinka helppoa elämää pienen lapsen kanssa yksinään on.

Ap, ei kuulosta kauhean hyvältä eettisestä näkökulmasta (viimeinen viestisi). Kansainväliseen adoptioon liittyy paljon moraalitonta, lapsia jopa ryöstetään vanhemmiltaan koska länsimaissa on niin kova kysyntä pienistä lapsista. Voisin kuvitella, että jos kaltaisesi "adoptiolapsi hinnalla millä hyvänsä" -länsimaalainen menee vaikka sinne Thaimaaseen heiluttelemaan rahanippua, niin lapsi löytyy varmaan helposti, mutta tuskin haluat joltain äidiltä siepattua lasta.

Adoptiovanhempia tarvitsevia lapsia on muutenkin paljon vähemmän kuin yleisesti kuvitellaan, paitsi lastensuojelun piirissä.

Adoptiolapsilla, myös heti syntymän jälkeen adoptoiduilla on myös enemmän ongelmoa kuin bioperheensä kanssa kasvaneilla. Biologisten vanhempien ja lapsen erottamisen ei pitäisi olla kenenkään tavoite, ellei lapsen etu sitä vaadi. Maailma ei ole velkaa sinulle lasta, eikä varsinkaan kukaan toinen nainen, joka kamppailee ruokkiakseen lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

lisään...miehen löytyminen ei ole onglma, mutta se että hän haluaisi adoptoida minun kanssa välittömästi olisi niin epävarmaa, ja sitten ero, häenn alkoholiongelmat, mielen muuttuminen, omat lapset, yms.kelpoisuus adoptioviranomaisten silmissä...hakuammuntaa, epävarmaa, ja liian kiire.

Voi hyvää päivää. Onneksi adoptioprosessi on hidas ja pitkä, karsiutuvat heti nämä "haluan välittömästi adoptoida lapsen" ehdokkaat.

Tiedätkö, tai osaatko arvata Ap kuinka vaikeaa tuo yksin adoptoiminen olisi miehelle... Tuntuu, että sellainen asia, että sitä osa -ei tietenkään kaikki - pitää,  jotenkin luonnottomana, etten sanoisi likaisena. Kansainvälisesti osa valtioista kieltää adoptoinnin jos on olemassa mahdollisuus, että lapsi päätyy miesten (homojen) kasvatettavaksi.  

arvasinkin että moni yrittää saada päätäni käänntettyä noilla tyypillisillä verukkeilla. Maailmassa on enmemmän vanhempia tarvitsevia orpoja kun mitä on adoptoivia vanhempia. Turha yrittää valehdella muuta. Ikäänkuin tässä oltaisiin menossa ryöstämään joltain köyhältä omaa lasta?? No niin.....ihan orpokodista haen. Ja ikä ei  tarvitse olla ihan pikkuvauva, voi olla vaikka 5 v.Miehet ei yleensä halua adoptoida. siitä syystä että heille mahdollisuus saada oma lapseen säilyy koko elämän vielä 75 v. voi saada lapsia. Naiset ei. Adoptiolla on ikäraja, se oli n. 40-45 vuotta. mulla se raja on JUST NYT. En ehdi hankkia sitä "huolella valittua "ukkoo mukaan prosessiin, sännöt on tehty näin vaikeiksi. Ja se ajatus että oman lapsen saaminen olisi miehen tahdon heittelyjen varassa on aivan liian riskaabelia, en luota heihin tässä asiassa. Helpompi on saada isä lapselle sitten myöhemmin kun lapsi on ensin, ja yh isä vaan tulee siihen mukaan elämäämme kun ei hänellä ole mahdollisuutta estää lapsen olemassaoloa.