Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat haluavat liian usein lastamme yökylään!!
19.02.2006 |
Kuulostaa hassulta ongelmalta. Mutta meillä on 1.4v lapsi ja vuorotellen ovat molemmat isovanhemmat pyytelemässä yökylään, niin että 2-4 kertaa kuussa lapsi olisi pois kotoa yön.
Olen miettinyt pitäisikö rajoittaa vähän, ettei olisi kuin korkeintaan tuon 2 kertaa kuussa yötä pois kotoa? Vai onko sekin liikaa? Itselläni ei ole tosiaan tarvetta antaa lasta hoitoon noin usein, mutta isovanhemmat itse aina pyytävät.
Kommentit (51)
mutta en silti tiedä antaisinko monesti kuussa... kaksi tai kolme kertaa.
Riippuu tietysti siitäkin onko lapsi kotona vai jossain muualla hoidossa. Hoidossa käyvälle lapselle tuo kaksi kertaa olisi meillä ainakin maksimi. Menee illat ja viikonloput niin nopeasti ja tahtoo elämä muuttua levottomaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun isovanhemmat asuvat sen verran kaukana ettei sinne viitsi ajaa muutaman tunnin takia, aamulla viemään lasta, ja illalla taas hakemaan. Tai kyläilläänhän me siellä paljon päivisinkin, mutta silloin ollaan koko perhe matkassa. Silloin vaan mummo " valittaa" kun ei saa touhuta tarpeeksi lapsen kanssa yhdessä.
ap
Ja isovanhemmat vauttineet yhtälailla lapsen seurasta. (Lapsi nyt jo kyllä kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta vanha.) Syy siihen, että käy kohtuullisen usein myös yökylässä on ollut ihan vain se, että mummolaan matkaa juuri sen verran, että matkustelu eestaas ei yhden päivän aikana ole kenestäkään (lähinnä lapsesta) kivaa. Lisäksi on mukavaa käydä päivällisellä illalla, kun ravintoloissa tunnelmallista ja romanttista. :)
Toki lapsi menee kylään aina hyvissä ajoin, eikä vain illalla nukkumaan.
Vierailija:
Miksei kyläillä voi päivisin?Itsekkin hyötyy siitä enemmän kun saa vaikka puoli päivää vapaata aikaa itselleen.
Öisin se lapsi kuitenkin nukkuu ja voi siis ihan hyvin nukkua kotonaan.
En mäkään tykkää nukkua öitä muiden luona vaan oma koti on paras paikka.
niin ehkä on jopa hyväkin antaa hoitoon.. Onhan se vaihtelua eikä lapsi siitä tosiaankaan kärsi. Ennemminkin on rikkaus ja etu teille kaikille. Ellei isovanhemmat sitten mene ihan ääriin lastenkasvatuksessa.
Meidän mummot ei valita etteivät saa touhuta lasten kanssa sillä mä annan niiden hoitaa niitä niin paljon kuin haluavat siellä ollessamme tai mummon ollessa meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
vaikka kerran kuukaudessa yksi yö. Meillä miehen äiti teki heti selväksi kun aloin esikoista odotaa 14 vuotta sitten näin: " me ei sitten oteta teidän lapsia hoitoon, eikä koskaan yhdeksikään yöksi oteta. Me ollaan jo omat lapset kasvatettu eikä meillä ole velvollisuus hoitaa enää lapsia. Ei mekään olla koskaan saatu apua lastenhoitoon"No ei sinänsä onhan isovanhemmat hoitaneet jo omansa, mutta ainoa paskapuhe tuossa oli se etteivät ole koskaan saaneet lastenhoitoapua. Mieheni keertoi, että heidän vanhemmat kävivät muutamia kertoja vuodessa tansseissa ja ostoksilla kaksin ja appiukon kolme siskoa hoitivat vuorollaan miestni ja hänen siskoa kun olivat 4-15 vuotiaita.
Etelä Euroopassa, ja monessa muussakain paikassa, varmaan kummasteltaisiin...
Vierailija:
Johan on maailma muuttunut kun vier..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elokuvissa tai viettää sitä " laatuaikaa" parisuhteelle, joka nykypäivänä tuntuu olevan kauhian kortilla joka perheessä. Sitten ihmetellään, kun " kasvetaan erilleen" ... Eli tilaisuus hyväksi siihen parisuhteen hoitoon, varsinkin jos kerran ap:lla on toinen lapsi tulossa, niin jokainen tietää, miten tuo parisuhde jää helposti paitsioon varsinkin useamman pienen lapsen kanssa.
Vierailija:
Vierailija:
Kannattais siis käyttää tilaisuus hyväksi ja viedä, jos kerran vapaehtoisesti ottavat, sillä voi tulla vielä sekin päivä, etteivät enää välttämättä jaksa / halua ottaa...Ei se niihin tuleviin lastenhoitotarpeisiin vaikuta.
Ja minä käyttäisin yökylää vasta siinä vaiheessa, kun lapsi on siihen kykenevä
meille ja kysyi miestäni puhelimeen. Sanoinkin, että " lähti teidän luo(siis omien vanhempiensa luo) ja eikö mies ole jo siellä? " Anoppi sanoi että ei ole täällä näkynyt. Sillä oli tarkoitus pyytää meidän esikoistyttö puhelimeen kun ois kysynyt tyttöä mukaan kauppaan. No anoppi meni sit miehen juttusiin kun mieheni oli heillä ulkona ja kertoi, että " maija" on lähtenyt tänne meille eikä ole kotona eikä näy missään. Anopin sekoilua. Mies tulee hädissään kotiin ja kysyy missä " maija" ? Sanon, että mitä sä oikein sekoat ja kertoi anopin jutusta. No selvensin asiat miehelle. Mies tajusi sit tilanteen ja sanoi äidilleen että olit pyytänyt minua(poikaansa siis) puhelimeen josta aoppi taas nosti kovat väitteet ja haloon. No ei mies jaksanut väitellä, kun tietää minkälainen äitinsä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinä itse tiedät lapsesi parhaiten ja jos hän viihtyy, niin kaikkihan on sillon paremmin kuin hyvin:) Itse kasvatustieteilijänä järkytyin suunnattomasti 18 tekstiä! Vai että tutun hoitajan, joka vielä on mummu, hoivissa olo aiheuttaa oikein heikkoa kiintymyssuhdetta äidin ja lapsen välille... Heh heh, voin vannoa että tuo on kyllä täyttä potaskaa! On kurjaa että tällaisella palstalla kirjoittelet tuollaisia paikkaansa pitämättömiä kommentteja koska joku asiaan perehtymätön voi tuollaisen vielä uskoakkin.
Älä hyvä ihminen kirjoittele asiasta josta et selvästikään mitään tiedä. Kiintymyssuhteeseen negatiivisesti vaikuttavat vain pitkäaikaiset kokemukset alati vaihtuvista hoitajista. Esim. lastenkodissakin lapselle usein muodostuu kyllin hyvä kiintymyssuhde hoitajiinsa, vaikka heitä onkin useampia. Jos hoitaja vaihtuu päivittäin, voi olla huolissaan siitä, että se jollakin tavalla lapsen kiintymyssuhteeseen vaikuttaisi.
Ja oli ihan kotona isänsä ja veljensä kanssa kun mä menin vanhimman lapsen kanssa sairaalaan. Olen siis ennenkin ollut poissa ilman kuopusta muutaman tunnin, mutta nyt oli vissiin pikkasen liikaa kun suuttui mulle :-). Katsoi mua pitkin nenänvarttaan niinkuin olisin maailman alhaisin olento... No lopulta antoi anteeksi ja köllittiin sylikkäin sängyssä 30 min :-). Ja on erittäin vilkas ja sosiaalinen lapsi (ei vierasta kuin hetken).
Mutta on ilmeisesti joku vaihe taas menossa että äiti on erittäin tärkeä. Yöllä nukkuu meidän sängyssä ja liimautuu munhun kiinni, jos käyn vessassa yöllä tulee vähän ajan päästä huutaen perään. Meillä ei siis yökyläilyt onnistuisi (ei edes isovanhempien mieliksi...).
Eikö sun lapsellas ole ollut tälläistä ollenkaan?
Meidän kaikki lapset ovat olleet pieninä " takertuvia" ja isommat ovat nykyään erittäin sosiaalisia ja neuvolatädin mukaan luottavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun aloin odottaa esikoistani 15 vuotta sitten, ajattelin, että vanhempani innostuisivat ekasta lapsenlapsesta. Eivät edes onnitelleet, vaan sanoivat heti, että " me ei sitten ainakaan sitä hoideta" . Ja päätös on sitten pitänyt jo 15 vuotta, muidenkin lastemme kohdalla.
T. Ei ap
Vierailija:
Ja oli ihan kotona isänsä ja veljensä kanssa kun mä menin vanhimman lapsen kanssa sairaalaan. Olen siis ennenkin ollut poissa ilman kuopusta muutaman tunnin, mutta nyt oli vissiin pikkasen liikaa kun suuttui mulle :-). Katsoi mua pitkin nenänvarttaan niinkuin olisin maailman alhaisin olento... No lopulta antoi anteeksi ja köllittiin sylikkäin sängyssä 30 min :-). Ja on erittäin vilkas ja sosiaalinen lapsi (ei vierasta kuin hetken).
Mutta on ilmeisesti joku vaihe taas menossa että äiti on erittäin tärkeä. Yöllä nukkuu meidän sängyssä ja liimautuu munhun kiinni, jos käyn vessassa yöllä tulee vähän ajan päästä huutaen perään. Meillä ei siis yökyläilyt onnistuisi (ei edes isovanhempien mieliksi...).Eikö sun lapsellas ole ollut tälläistä ollenkaan?
Meidän kaikki lapset ovat olleet pieninä " takertuvia" ja isommat ovat nykyään erittäin sosiaalisia ja neuvolatädin mukaan luottavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis ap. Mutta kun vietin yksin joulun ihan viimeisilläni raskaana (rv 40+), eivät appivanhemmat edes muodon vuoksi pyytäneet joulunviettoon. Yksin olin, kun mies pitkässä työvuorossa. Omat vanhemmat asuu niin kaukana, etten siinä tilassa voinut lähteä sinne.
Kukin tavallaan. Mutta katson etteivät appivanhemmat kuulu perheeseeni sillä tavalla kuin perhe minusta toimii. Mukana arjessa ja juhlassa. Siksi en siis pitäisi mokomasta yökyläilystä.
Vierailija:
Etelä Euroopassa, ja monessa muussakain paikassa, varmaan kummasteltaisiin...
Ja me asummekin Pohjois-Euroopassa - onneksi ja valitettavasti.
-Arjessa ja juhlassa.
Perhekulttuureissa on eroja! Meillä isovanhempien kanssa molemminpuolinen kunnioitus, ja rakkaus lapseen yhdistää.
Vierailija:
En siis ap. Mutta kun vietin yksin joulun ihan viimeisilläni raskaana (rv 40+), eivät appivanhemmat edes muodon vuoksi pyytäneet joulunviettoon. Yksin olin, kun mies pitkässä työvuorossa. Omat vanhemmat asuu niin kaukana, etten siinä tilassa voinut lähteä sinne.
Kukin tavallaan. Mutta katson etteivät appivanhemmat kuulu perheeseeni sillä tavalla kuin perhe minusta toimii. Mukana arjessa ja juhlassa. Siksi en siis pitäisi mokomasta yökyläilystä.
Ja me asummekin Pohjois-Euroopassa - onneksi ja valitettavasti.
minusta perheenjäsenet auttavat toisiaan edes hädässä, ja ovat sentään kiinnostuneita näkemäänkin joskus.
Vierailija:
minusta perheenjäsenet auttavat toisiaan edes hädässä, ja ovat sentään kiinnostuneita näkemäänkin joskus.
Ihanaa, että isovanhemmat välittää. Siinähän sitten saa itse rentoutua miehen kanssa kun lapsi on yökylässä.
No just ton takia meidän poika on ollut syntymästä asti kerran viikossa yön mummolassa. Mummo ja vaari kun sattuvat olemaan osa perhettä ja asuvat vieressä! Kyllä monissa maissa koko suku hoitaa lapset yhdessä. En edes kehtais ulkomailla kertoa näitä kommentteja! Minun isoäitini hoiti minua päivisin kun äiti oli töissä. Mummo on minulle yhtä rakas kuin äiti ja haluan sen onnen suoda myös omilleni! Mahtavaa kun on paljon tärkeitä ihmisiä. Ei meillä siis suututa kun ollaan pois! Poika on ollut etelässäkin mummon ja vaarin kanssa viikon1.4 vuotiaana. nyt 1.9 vuotiaana kiljahtelee riemusta kun pakataan mummolatavaroita. Lapsi on sosiaalinen, reipas ja aina iloinen!! Mutta kukin tavallaan.
Vierailija:
Ja oli ihan kotona isänsä ja veljensä kanssa kun mä menin vanhimman lapsen kanssa sairaalaan. Olen siis ennenkin ollut poissa ilman kuopusta muutaman tunnin, mutta nyt oli vissiin pikkasen liikaa kun suuttui mulle :-). Katsoi mua pitkin nenänvarttaan niinkuin olisin maailman alhaisin olento... No lopulta antoi anteeksi ja köllittiin sylikkäin sängyssä 30 min :-). Ja on erittäin vilkas ja sosiaalinen lapsi (ei vierasta kuin hetken).
Mutta on ilmeisesti joku vaihe taas menossa että äiti on erittäin tärkeä. Yöllä nukkuu meidän sängyssä ja liimautuu munhun kiinni, jos käyn vessassa yöllä tulee vähän ajan päästä huutaen perään. Meillä ei siis yökyläilyt onnistuisi (ei edes isovanhempien mieliksi...).Eikö sun lapsellas ole ollut tälläistä ollenkaan?
Meidän kaikki lapset ovat olleet pieninä " takertuvia" ja isommat ovat nykyään erittäin sosiaalisia ja neuvolatädin mukaan luottavia.
Vierailija:
Mutta tässä tapauksessa näyttää olevan kyse vain isovanhempien halusta.