Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oisko kenelläkään neuvoja 8kk ikäisen unikouluun?
19.03.2016 |
Täysimetyksellä mentiin 5kk, kiinteät maistuu jo tosi hyvin. Aiemmin vauva heräs öisin kolmisen kertaa ähisemään ja joka kerralla imetin vaikka välttämättä ei ois edes tarvinnut joten halusin niistä pois ja aloitin unikoulun viikko sitten. Nyt imetän noin 5-7 kertaa päivässä. Viimeisen kerran keittiössä juuri ennen nukkumaanmenoa ja kannan hereillä olevan vauvan sänkyynsä, tutin suuhun ja unilelun kainaloon. Hetken aikaa olen pinniksen vieressä ja vauva nukahtaa tosi nopeasti. Mutta yöt on edelleen tosi levottomia, vaikka ähisee ja touhottaa unissaan... En tiedä liittyykö ikään / liikkumiseen (ei vielä liiku vaikka halua ois) vai kaipaako läheisyyttä? Rauhoittuu ihan vaan kun laitan käden siihen masun/selän päälle tai metsästän unilelun takaisin kainaloon jos on lähtenyt karkuteille... ei itke kuitenkaan. Näitä herätyksiä on ainakin 7 yössä, on ollut levottomampiakin öitä kuten esim. viime yö kun olin merkinnyt herätyksiä olleen 10!
Kannattaisiko vauvan sänky siirtää jo omaan huoneeseen, se olisi kuitenkin se pääasiallinen tavoite kun meidän vanhempien makuuhuone on niin pieni? Tällä hetkellä pinnasänky on siis sivuvaununa meidän vanhempien sängyn vieressä. Mietin jos vaikka jotenkin vauva vielä haistaa maidon ja nukkuu siksi levottomasti? Kuinka kauas maito tuoksuu? :D
T. yhden lapsen äiti. :)
Kommentit (17)
Tai siirrä ainakin kauemmas sängystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös 8kk poika ja kuukausi sitten siirrettiin omaan huoneeseensa nukkumaan nyt kun ei vielä liikoja ymmärrä. Samassa rytäkässä luovuttiin tutista koska se yöllinen suuhunlaittorumba paheni. Enkä tosiaan alkanut yläkertaan ramppaamaan tunnin välein. Sitä oli jatkunut jo pari kuukautta muutenkin kun vielä nukkui meidän makuuhuoneessa niin ajattelin ettei touhussa ole mitään järkeä.
Kertalaakista tutit lähti unholaan, ei saanut niitä enää päivälläkään. 5-6 päivää kesti että oppi nukahtamaan ilman. Kyllähän se valitti tuttien perään ja pisimmillään kesti 1,5 tuntia nukahtaa mutta kun jaksoi uskoa siihen että keskeytyksettömät yöunet ovat ihan nurkan takana niin kärsivällisyydelläni ei ollut rajoja.
Ja niin se todellakin on. Nyt koko perhe nukkuu 9-11 tunnin katkeamattomia öitä. Siis: tutti pois ja määrätietoisuutta sekä pitkää pinnaa. Suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös 8kk poika ja kuukausi sitten siirrettiin omaan huoneeseensa nukkumaan nyt kun ei vielä liikoja ymmärrä. Samassa rytäkässä luovuttiin tutista koska se yöllinen suuhunlaittorumba paheni. Enkä tosiaan alkanut yläkertaan ramppaamaan tunnin välein. Sitä oli jatkunut jo pari kuukautta muutenkin kun vielä nukkui meidän makuuhuoneessa niin ajattelin ettei touhussa ole mitään järkeä.
Kertalaakista tutit lähti unholaan, ei saanut niitä enää päivälläkään. 5-6 päivää kesti että oppi nukahtamaan ilman. Kyllähän se valitti tuttien perään ja pisimmillään kesti 1,5 tuntia nukahtaa mutta kun jaksoi uskoa siihen että keskeytyksettömät yöunet ovat ihan nurkan takana niin kärsivällisyydelläni ei ollut rajoja.
Ja niin se todellakin on. Nyt koko perhe nukkuu 9-11 tunnin katkeamattomia öitä. Siis: tutti pois ja määrätietoisuutta sekä pitkää pinnaa. Suosittelen!
Siis teidän vauva nukkuu eri kerroksessa kuin te itse? Wtf? 😳
Tuttia pois suosittelen minäkin! Ei varmaan osaa nukahtaa kun herätessä ei enää olekaan tuttia suussa.
Ja me saatiin neuvolasta ohje että imetyksen jälkeen vielä hampaiden pesu ja sitten sänkyyn niin ei yhdistä imetystä unille menon kanssa. Hampaiden pesun voi vaihtaa muuhunkin touhuun mutta pääasia ettei on joku pieni juttu imetyksen ja unien välissä.
Itse en raaskisi siirtää omaan huoneeseen mutta jos kovasti häiriinnytte puolin ja toisin kylkien kääntelystä tms. niin voihan sitäkin harkita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös 8kk poika ja kuukausi sitten siirrettiin omaan huoneeseensa nukkumaan nyt kun ei vielä liikoja ymmärrä. Samassa rytäkässä luovuttiin tutista koska se yöllinen suuhunlaittorumba paheni. Enkä tosiaan alkanut yläkertaan ramppaamaan tunnin välein. Sitä oli jatkunut jo pari kuukautta muutenkin kun vielä nukkui meidän makuuhuoneessa niin ajattelin ettei touhussa ole mitään järkeä.
Kertalaakista tutit lähti unholaan, ei saanut niitä enää päivälläkään. 5-6 päivää kesti että oppi nukahtamaan ilman. Kyllähän se valitti tuttien perään ja pisimmillään kesti 1,5 tuntia nukahtaa mutta kun jaksoi uskoa siihen että keskeytyksettömät yöunet ovat ihan nurkan takana niin kärsivällisyydelläni ei ollut rajoja.
Ja niin se todellakin on. Nyt koko perhe nukkuu 9-11 tunnin katkeamattomia öitä. Siis: tutti pois ja määrätietoisuutta sekä pitkää pinnaa. Suosittelen!
Siis teidän vauva nukkuu eri kerroksessa kuin te itse? Wtf? 😳
Niin nukkuu. Ei kai sillä ole eroa nukkuuko vauva 5 vai 50 metrin päässä? Itkuhälytin on keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Unikoulu" on kyllä yksi sitkeimmistä vanhemmuuden myyteistä. Samaa kastia näiden "joka vitsaa säästää se lastansa vihaa" -värssyjen kanssa. Pahinta on se, että myös virallinen terveydenhuolto on ottanut menetelmän omakseen, vaikka se on vauvan kehitykselle haitallista.
Pientä vauvaa ei voi kouluttaa tai karaista olemaan itsenäisempi, vaan vauva kehittyy omaan tahtiinsa.
Vauva kyllä oppii olemaan itkemättä ja vaatimatta huomiota, jos hän ei sitä saa. Tämän voi todeta vaikka videoista venäläisistä tms. orpokodeista, jossa lapset istuvat pinniksissä hiljaa kuin nuket. Seurauksena huomiotta jättämisestä ei siis kuitenkaan ole itsenäinen ja tyytyväinen pikkutaapero, vaan lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde ja heikentynyt perusturvallisuuden tunne. Uusin kehityspsykologinen tutkimus korostaa juuri tätä, ja pyrkii poistamaan unikouluajattelun kokonaan.
Joku totesi vieneensä vauvan omaan huoneeseen alle 8kk ikäisenä, kun "ei se vielä silloin tajua mitään". No, vauvasi todellakin tajuaa, sillä 0-3v on se vaihe, jolloin aivot ja psyyke kehittyy kiivaimmin. Eristäminen on opettanut vauvan aivot tulkitsemaan maailmaa niin, ettei hänen hätäänsä vastata. Toimit vauvaasi ajatellen myös epäjohdonmukaisesti, jos päivällä reagoit asianmukaisesti, mutta yöllä vauva on sinulle kuin ilmaa. Mieti miten itse suhtautuisit tällaiseen käytökseen vaikka miehesi taholta, kuinka epävarmaksi ja hämmentyneeksi se olosi tekisi? Epäjohdonmukainen eli turvaton suhde vanhempaan on lapsen psyykelle myrkkyä.
Ap:lle voisi sanoa, että pidä pinnasänky vieressä. Vauvasi ei osaa vielä rauhoittua itsenäisesti, etkä voi nyt tehdä muuta, kuin tarjota läsnäoloasi silloin kun vauva sitä vielä tarvitsee. Älä siis eristä lasta pelkäämään omaan huoneeseen. Kuvittele miltä se sinusta itsestäsi tuntuisi! Yöllä ei kuitenkaan tarvitse seurustella vaan näyttää omalla toiminnalla, että on hiljaisuuden ja rauhoittumisen aika. Älä kuitenkaan pakota vauvaasi huomaamaan sitä yksin.
Eroahdistus on juuri voimakkaimmillaan tuossa iässä eli teet hallaa vauvalle.
Ja minkä takia käytätte tuttia?
Minä en käyttänyt.
Miksi sun pitäisi vauva viedä pois toiseen huoneeseen?
Se on äidinvaiston vastaista.
Tiedätkö mitä pelkotiloja voi vauvalle tulla kun se herää pimeydessä keskellä yötä ja täysin yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Unikoulu" on kyllä yksi sitkeimmistä vanhemmuuden myyteistä. Samaa kastia näiden "joka vitsaa säästää se lastansa vihaa" -värssyjen kanssa. Pahinta on se, että myös virallinen terveydenhuolto on ottanut menetelmän omakseen, vaikka se on vauvan kehitykselle haitallista.
Pientä vauvaa ei voi kouluttaa tai karaista olemaan itsenäisempi, vaan vauva kehittyy omaan tahtiinsa.
Vauva kyllä oppii olemaan itkemättä ja vaatimatta huomiota, jos hän ei sitä saa. Tämän voi todeta vaikka videoista venäläisistä tms. orpokodeista, jossa lapset istuvat pinniksissä hiljaa kuin nuket. Seurauksena huomiotta jättämisestä ei siis kuitenkaan ole itsenäinen ja tyytyväinen pikkutaapero, vaan lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde ja heikentynyt perusturvallisuuden tunne. Uusin kehityspsykologinen tutkimus korostaa juuri tätä, ja pyrkii poistamaan unikouluajattelun kokonaan.
Joku totesi vieneensä vauvan omaan huoneeseen alle 8kk ikäisenä, kun "ei se vielä silloin tajua mitään". No, vauvasi todellakin tajuaa, sillä 0-3v on se vaihe, jolloin aivot ja psyyke kehittyy kiivaimmin. Eristäminen on opettanut vauvan aivot tulkitsemaan maailmaa niin, ettei hänen hätäänsä vastata. Toimit vauvaasi ajatellen myös epäjohdonmukaisesti, jos päivällä reagoit asianmukaisesti, mutta yöllä vauva on sinulle kuin ilmaa. Mieti miten itse suhtautuisit tällaiseen käytökseen vaikka miehesi taholta, kuinka epävarmaksi ja hämmentyneeksi se olosi tekisi? Epäjohdonmukainen eli turvaton suhde vanhempaan on lapsen psyykelle myrkkyä.
Ap:lle voisi sanoa, että pidä pinnasänky vieressä. Vauvasi ei osaa vielä rauhoittua itsenäisesti, etkä voi nyt tehdä muuta, kuin tarjota läsnäoloasi silloin kun vauva sitä vielä tarvitsee. Älä siis eristä lasta pelkäämään omaan huoneeseen. Kuvittele miltä se sinusta itsestäsi tuntuisi! Yöllä ei kuitenkaan tarvitse seurustella vaan näyttää omalla toiminnalla, että on hiljaisuuden ja rauhoittumisen aika. Älä kuitenkaan pakota vauvaasi huomaamaan sitä yksin.
No mä en ainakaan jaksanut olla kauhean läsnä päivisin lapselle kun olin vuoden verran heräillyt tunnin välein imettämään. Menin tyhmänä uskomaan sinunlaisiasi ihmisiä ja sinnittelin liian pitkään. Lopulta pidin unikoulun ja jaksoin olla läsnä lapselle päivisin.
Ensi- ja turvakodit järjestävät unikouluryhmiä. Ovat siis avoimia, eivät vain asukkailleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Unikoulu" on kyllä yksi sitkeimmistä vanhemmuuden myyteistä. Samaa kastia näiden "joka vitsaa säästää se lastansa vihaa" -värssyjen kanssa. Pahinta on se, että myös virallinen terveydenhuolto on ottanut menetelmän omakseen, vaikka se on vauvan kehitykselle haitallista.
Pientä vauvaa ei voi kouluttaa tai karaista olemaan itsenäisempi, vaan vauva kehittyy omaan tahtiinsa.
Vauva kyllä oppii olemaan itkemättä ja vaatimatta huomiota, jos hän ei sitä saa. Tämän voi todeta vaikka videoista venäläisistä tms. orpokodeista, jossa lapset istuvat pinniksissä hiljaa kuin nuket. Seurauksena huomiotta jättämisestä ei siis kuitenkaan ole itsenäinen ja tyytyväinen pikkutaapero, vaan lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde ja heikentynyt perusturvallisuuden tunne. Uusin kehityspsykologinen tutkimus korostaa juuri tätä, ja pyrkii poistamaan unikouluajattelun kokonaan.
Joku totesi vieneensä vauvan omaan huoneeseen alle 8kk ikäisenä, kun "ei se vielä silloin tajua mitään". No, vauvasi todellakin tajuaa, sillä 0-3v on se vaihe, jolloin aivot ja psyyke kehittyy kiivaimmin. Eristäminen on opettanut vauvan aivot tulkitsemaan maailmaa niin, ettei hänen hätäänsä vastata. Toimit vauvaasi ajatellen myös epäjohdonmukaisesti, jos päivällä reagoit asianmukaisesti, mutta yöllä vauva on sinulle kuin ilmaa. Mieti miten itse suhtautuisit tällaiseen käytökseen vaikka miehesi taholta, kuinka epävarmaksi ja hämmentyneeksi se olosi tekisi? Epäjohdonmukainen eli turvaton suhde vanhempaan on lapsen psyykelle myrkkyä.
Ap:lle voisi sanoa, että pidä pinnasänky vieressä. Vauvasi ei osaa vielä rauhoittua itsenäisesti, etkä voi nyt tehdä muuta, kuin tarjota läsnäoloasi silloin kun vauva sitä vielä tarvitsee. Älä siis eristä lasta pelkäämään omaan huoneeseen. Kuvittele miltä se sinusta itsestäsi tuntuisi! Yöllä ei kuitenkaan tarvitse seurustella vaan näyttää omalla toiminnalla, että on hiljaisuuden ja rauhoittumisen aika. Älä kuitenkaan pakota vauvaasi huomaamaan sitä yksin.
Unikouluja on erilaisia. Tuskin kukaan järkevä ihminen suosittelisi nykypäivänä huudatusta, mutta en ymmärrä mitä haittaa voisi olla tassuttelusta tai siitä, että isä hyssyttelisi vauvan joinakin öinä. Unikoulun tehtävä on opettaa vauvaa nukkumaan oikein ja asettamaan rajoja, jotka luovat turvallisuutta vauvalle.
Meillä on pinnasänky kiinni meidän sängyssä, mutta ihan samalla tavoin meidän 8kk ikäinen vauva heräilee ja tuntuu olevan herätessään ulalla siitä missä on. Koitan ensin rauhoitella puhumalla, jos se ei tepsi niin tassuttelemassa, sen jälkeen syliin ottamisella ja vasta viimeisenä imetyksellä jos aiemmat ei tepsi. Meillä havahdutaan hereillä noin 8 kertaa yössä, mutta vain kahdesti imetän. Tassuttelu auttaa parhaiten. Vauvaa kannattaa rauhoitella hellin, mutta samalla lujin ottein. Mikään hempeä silittely harvoin tepsii. En tietenkään tarkoita mitään kovakouraisuutta, mutta ns. painavaa kosketusta. Yöimetykset kannattaisi tietenkin lopettaa jos mahdollista, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Ei ole onnistunut meilläkään vielä.
Älä siirrä eroahdistusikäistä vauvaa omaan huoneeseen!
Äläkä puutuu vauvan touhuiluun jos hän ei kerta itke. Laita korvatulpat korville niin saat paremmin nukuttua, heräät kyllä silti itkuun. Lapsi oppii pikkuhiljaa rauhoittumaan takaisin nukkumaan, jos aina puutut tähän niin ei se opi. Sitten jos lapsi itkee niin toki lohdutat. Ensin sanot vaikka shh-shh hetken aikaa, jos itku yltyy niin sit silität hetken muttei uneen saakka.
Mä oon lopettanu tutin käytön tuossa iässä kun lapsi vielä unohtaa sen hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi reagoit vauvan ähinään ja tuhinaan yöllä? Jos seitsemän kertaa juokset yön aikana laittamaan käden vauvan rinnukselle, minusta se on liikaa. Jos vauva ei varsinaisesti mitään itke ja huuda, anna ähistä sängyssä, varmasti nukahtaa itsestään uudelleen uneen. Meillä on pian 3-vuotias, jolla on vauvasta lähtien ollut vilkas yöelämä. Vieläkin höpöttää, ähisee, uhisee ja huutelee unissaan. Aamulla ei muista mitään ja kysyttäessä sanoo, että nukkui yöllä tosi hyvin. Ei tulisi mieleenkään, että juoksisin koko yön "rauhoittelmassa" häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Unikoulu" on kyllä yksi sitkeimmistä vanhemmuuden myyteistä. Samaa kastia näiden "joka vitsaa säästää se lastansa vihaa" -värssyjen kanssa. Pahinta on se, että myös virallinen terveydenhuolto on ottanut menetelmän omakseen, vaikka se on vauvan kehitykselle haitallista.
Pientä vauvaa ei voi kouluttaa tai karaista olemaan itsenäisempi, vaan vauva kehittyy omaan tahtiinsa.
Vauva kyllä oppii olemaan itkemättä ja vaatimatta huomiota, jos hän ei sitä saa. Tämän voi todeta vaikka videoista venäläisistä tms. orpokodeista, jossa lapset istuvat pinniksissä hiljaa kuin nuket. Seurauksena huomiotta jättämisestä ei siis kuitenkaan ole itsenäinen ja tyytyväinen pikkutaapero, vaan lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde ja heikentynyt perusturvallisuuden tunne. Uusin kehityspsykologinen tutkimus korostaa juuri tätä, ja pyrkii poistamaan unikouluajattelun kokonaan.
Joku totesi vieneensä vauvan omaan huoneeseen alle 8kk ikäisenä, kun "ei se vielä silloin tajua mitään". No, vauvasi todellakin tajuaa, sillä 0-3v on se vaihe, jolloin aivot ja psyyke kehittyy kiivaimmin. Eristäminen on opettanut vauvan aivot tulkitsemaan maailmaa niin, ettei hänen hätäänsä vastata. Toimit vauvaasi ajatellen myös epäjohdonmukaisesti, jos päivällä reagoit asianmukaisesti, mutta yöllä vauva on sinulle kuin ilmaa. Mieti miten itse suhtautuisit tällaiseen käytökseen vaikka miehesi taholta, kuinka epävarmaksi ja hämmentyneeksi se olosi tekisi? Epäjohdonmukainen eli turvaton suhde vanhempaan on lapsen psyykelle myrkkyä.
Ap:lle voisi sanoa, että pidä pinnasänky vieressä. Vauvasi ei osaa vielä rauhoittua itsenäisesti, etkä voi nyt tehdä muuta, kuin tarjota läsnäoloasi silloin kun vauva sitä vielä tarvitsee. Älä siis eristä lasta pelkäämään omaan huoneeseen. Kuvittele miltä se sinusta itsestäsi tuntuisi! Yöllä ei kuitenkaan tarvitse seurustella vaan näyttää omalla toiminnalla, että on hiljaisuuden ja rauhoittumisen aika. Älä kuitenkaan pakota vauvaasi huomaamaan sitä yksin.
Unikouluja on erilaisia. Tuskin kukaan järkevä ihminen suosittelisi nykypäivänä huudatusta, mutta en ymmärrä mitä haittaa voisi olla tassuttelusta tai siitä, että isä hyssyttelisi vauvan joinakin öinä. Unikoulun tehtävä on opettaa vauvaa nukkumaan oikein ja asettamaan rajoja, jotka luovat turvallisuutta vauvalle.
Meillä on pinnasänky kiinni meidän sängyssä, mutta ihan samalla tavoin meidän 8kk ikäinen vauva heräilee ja tuntuu olevan herätessään ulalla siitä missä on. Koitan ensin rauhoitella puhumalla, jos se ei tepsi niin tassuttelemassa, sen jälkeen syliin ottamisella ja vasta viimeisenä imetyksellä jos aiemmat ei tepsi. Meillä havahdutaan hereillä noin 8 kertaa yössä, mutta vain kahdesti imetän. Tassuttelu auttaa parhaiten. Vauvaa kannattaa rauhoitella hellin, mutta samalla lujin ottein. Mikään hempeä silittely harvoin tepsii. En tietenkään tarkoita mitään kovakouraisuutta, mutta ns. painavaa kosketusta. Yöimetykset kannattaisi tietenkin lopettaa jos mahdollista, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Ei ole onnistunut meilläkään vielä.
Joo ei näin. Lopeta se yöimetys niin vauva alkaa nukkumaan. Tai sit otat vauvan viereen ja imetät yöllä vauvantahtisesti. Välimuodot johtaa vaan siihen että vauva oppii että tarpeeksi kauan huutamalla tissiä saa ja heräilee sit tunnin välein huutelemaan niinkuin teillö on käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Unikoulu" on kyllä yksi sitkeimmistä vanhemmuuden myyteistä. Samaa kastia näiden "joka vitsaa säästää se lastansa vihaa" -värssyjen kanssa. Pahinta on se, että myös virallinen terveydenhuolto on ottanut menetelmän omakseen, vaikka se on vauvan kehitykselle haitallista.
Pientä vauvaa ei voi kouluttaa tai karaista olemaan itsenäisempi, vaan vauva kehittyy omaan tahtiinsa.
Vauva kyllä oppii olemaan itkemättä ja vaatimatta huomiota, jos hän ei sitä saa. Tämän voi todeta vaikka videoista venäläisistä tms. orpokodeista, jossa lapset istuvat pinniksissä hiljaa kuin nuket. Seurauksena huomiotta jättämisestä ei siis kuitenkaan ole itsenäinen ja tyytyväinen pikkutaapero, vaan lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde ja heikentynyt perusturvallisuuden tunne. Uusin kehityspsykologinen tutkimus korostaa juuri tätä, ja pyrkii poistamaan unikouluajattelun kokonaan.
Joku totesi vieneensä vauvan omaan huoneeseen alle 8kk ikäisenä, kun "ei se vielä silloin tajua mitään". No, vauvasi todellakin tajuaa, sillä 0-3v on se vaihe, jolloin aivot ja psyyke kehittyy kiivaimmin. Eristäminen on opettanut vauvan aivot tulkitsemaan maailmaa niin, ettei hänen hätäänsä vastata. Toimit vauvaasi ajatellen myös epäjohdonmukaisesti, jos päivällä reagoit asianmukaisesti, mutta yöllä vauva on sinulle kuin ilmaa. Mieti miten itse suhtautuisit tällaiseen käytökseen vaikka miehesi taholta, kuinka epävarmaksi ja hämmentyneeksi se olosi tekisi? Epäjohdonmukainen eli turvaton suhde vanhempaan on lapsen psyykelle myrkkyä.
Ap:lle voisi sanoa, että pidä pinnasänky vieressä. Vauvasi ei osaa vielä rauhoittua itsenäisesti, etkä voi nyt tehdä muuta, kuin tarjota läsnäoloasi silloin kun vauva sitä vielä tarvitsee. Älä siis eristä lasta pelkäämään omaan huoneeseen. Kuvittele miltä se sinusta itsestäsi tuntuisi! Yöllä ei kuitenkaan tarvitse seurustella vaan näyttää omalla toiminnalla, että on hiljaisuuden ja rauhoittumisen aika. Älä kuitenkaan pakota vauvaasi huomaamaan sitä yksin.
No mä en ainakaan jaksanut olla kauhean läsnä päivisin lapselle kun olin vuoden verran heräillyt tunnin välein imettämään. Menin tyhmänä uskomaan sinunlaisiasi ihmisiä ja sinnittelin liian pitkään. Lopulta pidin unikoulun ja jaksoin olla läsnä lapselle päivisin.
Minullakin on kaksi lasta, jotka ovat herättäneet yöllä pahimmillaan parin tunnin välein. Tiedän siis miltä univaje tuntuu. Superväsyneenä on valmis monenlaisiin konsteihin, jotta saa nukuttua, ja valitettavasti myös minä olen "unikouluttanut" lapsiani, vanhempien sukulaisten painostuksesta. No, eihän siitä mitään ole tullut. Huomiotta jättäminen sotii äidinvaistoa vastaan ihan syystä.
Ratkaisu äidin väsymykseen ei ole lapsen huomiotta jättäminen, vaan äidin unien turvaaminen jollain muilla konsteilla. Voisiko isä tai vaikka mummu hoitaa vauvaa vaikka parina yönä viikossa, jotta äiti saa nukuttua kunnolla?
Onneksi "huudatusunikoulu" on jo jäämässä taakse, mutta vielä alle 10-vuotta sitten sitä suositeltiin myös neuvolasta. Tassuttelu on hyvä ja lempeä metodi, sillä siinä lapseen reagoidaan, eikä jätetä yksin. Omaan huoneeseen "kouluttaminen" ei ole lempeä metodi. Jos lapsi huutaa hätäänsä kuusi iltaa pitkeen yli tunnin, niin eikö silloin jo sydän sano, ettei homma mene oikein?
Nro 7
Meillä esikoinen on nukkunut alusta asti omassa huoneessa omassa sängyssä. Ekan kuukauden nukuin samassa huoneessa, sitten muutin pysyvästi omaan makkariin. Puolitoista kuukautta kävin vauvan luona yöllä kun itki, sitten oppi nukkumaan heräämättä ja sitä jatkunut nyt yli 4v :) Imetin häntä lähes vuoden, mutta ei kaivannut yösyömistä.
Toisen kanssa olin alkuun meidän makkarissa koska ajattelin että isompi heräisi vauvan itkuihin. Pinnasänky oli mun sängyn vieressä ja vauva oli välillä siellä, välillä mun vieressä koska oli todella herkkäuninen ja olin aivan poikki. Mies nukkui sohvalla.
Puolivuotiaana päätin kokeilla lapsia samaan huoneeseen ja kyllä kannatti! Unet paranivat minulla ja vauvalla eikä esikoinen herännyt itkuihin. Lapsi heräili kyllä vielä usein lähes puolitoistavuotiaaksi asti vaikka rintamaidon lopetti jo 9kk iässä.
Jos meillä olisi ollut molemmille lapsille omat huoneet niin luultavasti toinenkin olisi ollut alusta asti omassaan. Tassutus meillä auttoi vähän, mutta selittämättömät heräilyt jatkui siitä huolimatta. Huutounikoulua en koskaan käyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Unikoulu" on kyllä yksi sitkeimmistä vanhemmuuden myyteistä. Samaa kastia näiden "joka vitsaa säästää se lastansa vihaa" -värssyjen kanssa. Pahinta on se, että myös virallinen terveydenhuolto on ottanut menetelmän omakseen, vaikka se on vauvan kehitykselle haitallista.
Pientä vauvaa ei voi kouluttaa tai karaista olemaan itsenäisempi, vaan vauva kehittyy omaan tahtiinsa.
Vauva kyllä oppii olemaan itkemättä ja vaatimatta huomiota, jos hän ei sitä saa. Tämän voi todeta vaikka videoista venäläisistä tms. orpokodeista, jossa lapset istuvat pinniksissä hiljaa kuin nuket. Seurauksena huomiotta jättämisestä ei siis kuitenkaan ole itsenäinen ja tyytyväinen pikkutaapero, vaan lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde ja heikentynyt perusturvallisuuden tunne. Uusin kehityspsykologinen tutkimus korostaa juuri tätä, ja pyrkii poistamaan unikouluajattelun kokonaan.
Joku totesi vieneensä vauvan omaan huoneeseen alle 8kk ikäisenä, kun "ei se vielä silloin tajua mitään". No, vauvasi todellakin tajuaa, sillä 0-3v on se vaihe, jolloin aivot ja psyyke kehittyy kiivaimmin. Eristäminen on opettanut vauvan aivot tulkitsemaan maailmaa niin, ettei hänen hätäänsä vastata. Toimit vauvaasi ajatellen myös epäjohdonmukaisesti, jos päivällä reagoit asianmukaisesti, mutta yöllä vauva on sinulle kuin ilmaa. Mieti miten itse suhtautuisit tällaiseen käytökseen vaikka miehesi taholta, kuinka epävarmaksi ja hämmentyneeksi se olosi tekisi? Epäjohdonmukainen eli turvaton suhde vanhempaan on lapsen psyykelle myrkkyä.
Ap:lle voisi sanoa, että pidä pinnasänky vieressä. Vauvasi ei osaa vielä rauhoittua itsenäisesti, etkä voi nyt tehdä muuta, kuin tarjota läsnäoloasi silloin kun vauva sitä vielä tarvitsee. Älä siis eristä lasta pelkäämään omaan huoneeseen. Kuvittele miltä se sinusta itsestäsi tuntuisi! Yöllä ei kuitenkaan tarvitse seurustella vaan näyttää omalla toiminnalla, että on hiljaisuuden ja rauhoittumisen aika. Älä kuitenkaan pakota vauvaasi huomaamaan sitä yksin.
No mä en ainakaan jaksanut olla kauhean läsnä päivisin lapselle kun olin vuoden verran heräillyt tunnin välein imettämään. Menin tyhmänä uskomaan sinunlaisiasi ihmisiä ja sinnittelin liian pitkään. Lopulta pidin unikoulun ja jaksoin olla läsnä lapselle päivisin.
Minullakin on kaksi lasta, jotka ovat herättäneet yöllä pahimmillaan parin tunnin välein. Tiedän siis miltä univaje tuntuu. Superväsyneenä on valmis monenlaisiin konsteihin, jotta saa nukuttua, ja valitettavasti myös minä olen "unikouluttanut" lapsiani, vanhempien sukulaisten painostuksesta. No, eihän siitä mitään ole tullut. Huomiotta jättäminen sotii äidinvaistoa vastaan ihan syystä.
Ratkaisu äidin väsymykseen ei ole lapsen huomiotta jättäminen, vaan äidin unien turvaaminen jollain muilla konsteilla. Voisiko isä tai vaikka mummu hoitaa vauvaa vaikka parina yönä viikossa, jotta äiti saa nukuttua kunnolla?
Onneksi "huudatusunikoulu" on jo jäämässä taakse, mutta vielä alle 10-vuotta sitten sitä suositeltiin myös neuvolasta. Tassuttelu on hyvä ja lempeä metodi, sillä siinä lapseen reagoidaan, eikä jätetä yksin. Omaan huoneeseen "kouluttaminen" ei ole lempeä metodi. Jos lapsi huutaa hätäänsä kuusi iltaa pitkeen yli tunnin, niin eikö silloin jo sydän sano, ettei homma mene oikein?
Nro 7
Taisin ymmärtää sun viestin väärin. Luulin että vastustat unikouluja ylipäätään, kaikkia muotoja etkä pelkkää huudatusunikoulua. Tassuttelemalla meilläkin on unikoulutettu, en todellakaan suostuisi huudattamaan.
Alue: Aihe vapaa
Siirä omaan huoneeseen. Myös tutti pois. Nukkuu hyvin omassa huoneessa, mutta kohta ramppaat laittamassa tuttia takaisin suuhun. Nyt on muutenkin oikea aika luopua tutista kun se on vielä helppoa.