Asunnon takaus useammalle lapselle

Voisit vaikka säästää sen 5v niin ei tarvitsisi äitiä vaivata.

Jos sisko on maksanut omaansa ja äidin omaisuus riittää, niin kelpaa takaajaksi. Tosin tuossa vaiheessa myö sisko voi tulla takaajaksi.

En usko että käy sinulle takaajaksi, koska laina taataan omalla sitoumuksella ja siitä vastataan täysimääräisesti. Yleensä taataan koko jäljellä oleva laina.

Onpa valtava laina, ensiasuntoonko? En itse lähtisi noin ison lainan takaajaksi. Teidän kannattaisi vielä jutella näistä asioista perheen kesken oikein vakavasti ja takauksen vaikutuksesta äitisi talouteen, jos jotain menee pieleen. On kai siskollasi henki- ja tapaturmavakuutus ja vakavan sairastumisen vakuutus, joka kattaa otettavan lainan? Miettikää tilanteita, joissa takaus voi langeta maksettavaksi.

Kysyn siksi, että olen elänyt 80-luvun ja -90-luvun. Isoäitini takasi poikansa lainat, ja joutui pahaan pulaan sen vuoksi, kun firma kaatuikin pojan sorruttua alkoholismiin. Muu suku maksoi velat pois, tai mummu olisi joutunut luopumaan rakkaasta talostaan - minä sen mukana, sillä asuin mummun kanssa opiskelujeni vuoksi. Siinä meni äidin, sukulaisten ja pojan välit loppuiäksi.

Säästä itse mieluummin etukäteen, kuin että pyydät takaajaa ja saatat tahtomattasi laittaa jonkun kuseen. (Itse en ainakaan takaa lainaa kenellekään. )

Nykyään henkilötakauksia  ei juuri käytetä, todennäköisempää on että äiti on tarjonnut omaisuuttaan (asuntoaan?) siskon lainan takeeksi. Jos takaus on annettu osalle siskon lainasta, hän on sen saattanut jo ehtiä maksamaan takaisin - voisit kysyä asiaa siskoltasi ja pyytää, että hän maksaisi ko. lainan(osan) ensin pois, jotta äitisi tarjoama takaus vapautuisi sinun käyttöösi. Toisaalta jos äitisi on antanut omaisuuttaan koko lainan takeeksi, sisko tuskin ehtii koko asuntolainaansa parissa vuodessa maksamaan takaisin...

Äitisi ei ole välttämättä taannut siskon koko lainaa vaan osan siitä. Ja se, alkaako takaamaan sun lainaa, riippuu siitä, haluaako hän ja riittääkö tulot ja varallisuus pankille vielä tuon ensimmäisen takauksen jälkeen.

En haluaisi vanhempiani asunnon takaajaksi tai itse taata omien lapsieni asuntoa. Ihan siitä syystä, että välit voi mennä ja talous, jos jotain sitten käykin. Koskaan ei voi olla niin varma, että laittaisi kaksi ihmistä likoon lainanhaussa. Paitsi tietysti, jos sillä takaajalla on oikeasti kunnolla rahaa maksaa sitä lainaa itse ilman talouden menemistä ahdinkoon.

Komppaan kutosta. Minä en haluaisi ketään takaamaan lainaani enkä lähtisi takaamaan kellekään lainaa, ellei rahaa ole oikeasti niin paljon, että tarpeen vaatiessa pystyisin käteisellä kuittaamaan lainan pois ilman, että oma talous heilahtaisi siinä mitenkään. Kyse ei ole luottamuksesta, koska ikinä ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu. Vaikka velallinen haluaisi ja yrittäisi hoitaa lainansa kunnolla, voi vaikka vammautua ja tulla työkyvyttömäksi ja jos samaan aikaan asuntojen hinnat romahtaa, voi olla käsillä tilanne, jossa velkaa on enemmän kuin omaisuutta ja kaikki kaatuu takaajan niskaan. Näitä on oikeasti tapahtunut. Tunnen vanhempia, joiden oma talous on mennyt ihan sekaisin, kun ovat taanneet lapsen lainan ja sitten onkin jäänyt velka takaajien maksettavaksi.

Äitini asunto taitaa olla takakuksena. Siskoni toki tienaa hyvin ja hänellä oli jonkin verran säästöjä. Vakuutukset ja turvat lainan suhteen on tietty kunnossa, jos jotain sattuisikin. Minulla on myös säästöjä ja säästän tästä eteenpäinkin, mutta että säästäisin tässä koko asunnon hinnan ettei tarvitsisi takaajaa, mitä ihmettä?! Onnea sille mammalle kuka siihen pystyy, jos puhutaan kuitenkin +100k asunnoista. Mietin vaan että onko oman asunnon ostoa siirrettävä tulevaisuudessa sen takia että sisko menee ostamaan kalliin asunnon.

Eihän sun nyt koko asunnon hintaa tarvitse säästää. Jos on omaa rahoitusta esim. 25 %, saat todennäköisesti loput lainaa ilman takaajaa.

Veljeni osti 1,5v sitten 150k asunnon, omia säästöjä 30k, silti tarvitsi takaajan. Sellainen vakuutus on että jos joutuu työkyvyttömäksi niin vakuutus korvaa. En muista mitä muuta turvaa siitä oli takaajalle. Itse lähtisin takaamaan EHKÄ myös lapseni lainoja tulevaisuudessa, riippuen vähän lapsesta ja elämäntyylistä.. Meidän perheessä kyllä osataan hoitaa raha-asiat ja vaikka naiivilta kuulostaa, lupaukset pidetään ja en usko että äidin ja siskon välit menee, tapahtuu mitä tapahtuu.

...ja tämä on se syy miksi lasten kanssa pitäisi keskustella koko perheen raha-asioista avoimesti. Ei ole mitään järkeä siinä että ap nyt arvuuttelee tätä ventovieraiden kanssa.

Ties vaikka äiti kuukahtaa tässä, miten käy perinnönjaon esimerkiksi? Ja sisaruussuhteiden? Vanhemmat tuosta noin hyppäävät kun lapsi pyytää eivätkä uhraa ajatustakaan siihen mikä olisi reilua esimerkiksi pikkusisarusten kannalta.

Ja sinänsä tehköön mitä tekevät, mutta ratkaisujen pitäisi olla sellaisia että kehtaa suoraan kertoa muillekin lapsille - myös siitä mitä nämä ratkaisut muiden kannalta tarkoittavat.

Meillä vanhemmat antoivat siskon perheelle käyttöön perintöasunnon nimellistä korvausta vastaan aikana jolloin itse olin vuokralla asuva sinkku.

Mitäpä tuosta, mutta välillä vähän risoo nyt kun perheellisenä makselen perheasunnon asuntolainaa. Pitkällä tähtäimellä minä se fiksu tässä olen, mutta se että isopalkkaisella sisko hoidattaa vielä lapsensa vanhemmilla kun ei töiltään ehdi...

Jos nyt lähdemme täältä ikäjärjestyksessä, niin ei hirveästi minun persettä kaivele myydä "siskon" kämppää kun se aika koittaa.

Vierailija kirjoitti:

Äitini asunto taitaa olla takakuksena. Siskoni toki tienaa hyvin ja hänellä oli jonkin verran säästöjä. Vakuutukset ja turvat lainan suhteen on tietty kunnossa, jos jotain sattuisikin. Minulla on myös säästöjä ja säästän tästä eteenpäinkin, mutta että säästäisin tässä koko asunnon hinnan ettei tarvitsisi takaajaa, mitä ihmettä?! Onnea sille mammalle kuka siihen pystyy, jos puhutaan kuitenkin +100k asunnoista. Mietin vaan että onko oman asunnon ostoa siirrettävä tulevaisuudessa sen takia että sisko menee ostamaan kalliin asunnon.

Itse en takaajia tarvinnut ja kyseessä hieman kalliimpi asunto. Toki meitä on kaksi maksajaa. Sen mukaan mitoitettu lainat (ja säästöt) ettei takaajia tarvita. kotona myös opetettu pärjäämään omillaan ja mitoittamaan asunnon hankinnat oman varallisuuden mukaan. En myöskään lähtisi kenenkään lainaa takaamaan, edes lasteni. Sen verran 90-luvun lamaa seuranneena.

Vierailija kirjoitti:

...ja tämä on se syy miksi lasten kanssa pitäisi keskustella koko perheen raha-asioista avoimesti. Ei ole mitään järkeä siinä että ap nyt arvuuttelee tätä ventovieraiden kanssa.

Ties vaikka äiti kuukahtaa tässä, miten käy perinnönjaon esimerkiksi? Ja sisaruussuhteiden? Vanhemmat tuosta noin hyppäävät kun lapsi pyytää eivätkä uhraa ajatustakaan siihen mikä olisi reilua esimerkiksi pikkusisarusten kannalta.

Ja sinänsä tehköön mitä tekevät, mutta ratkaisujen pitäisi olla sellaisia että kehtaa suoraan kertoa muillekin lapsille - myös siitä mitä nämä ratkaisut muiden kannalta tarkoittavat.

Meillä vanhemmat antoivat siskon perheelle käyttöön perintöasunnon nimellistä korvausta vastaan aikana jolloin itse olin vuokralla asuva sinkku.

Mitäpä tuosta, mutta välillä vähän risoo nyt kun perheellisenä makselen perheasunnon asuntolainaa. Pitkällä tähtäimellä minä se fiksu tässä olen, mutta se että isopalkkaisella sisko hoidattaa vielä lapsensa vanhemmilla kun ei töiltään ehdi...

Jos nyt lähdemme täältä ikäjärjestyksessä, niin ei hirveästi minun persettä kaivele myydä "siskon" kämppää kun se aika koittaa.

Ymmärrän vitutuksen niin hyvin.

Mutta sitten on se toinen puoli tästä, eli kun aiemmin lapsia ei niinkään haluttu vaan niitä vain tuli, ei ajateltu asioita pitkälle, ajatellaan, että lapsuus loppuu kun hän täyttää 18 ja että jokaisella ihmisellä, myös lapsia tehneellä pitäisi olla oikeus tehdä omalle omaisuudelle mitä haluaa, vanhemmilla nousee niskakarvat pystyyn ja tulee tunne että heidän kuolemaansa odotetaan, jos heidän päätöksiään tukea jotain lastaan enemmän kuin toista, kyseenalaistetaan omien lasten taholta.

Vanhemmilla usein nousee niskakarvat siitä syystä pystyyn, että he tietävät jossain sydämensä sopukassa että oikeudenmukaista se ei ole mutta koska he eivät oikeasti pystyisi tukemaan yhtä paljon vaikkapa kaikkia kolmea lasta, niin helpompaa kuin myöntää että tuetaan taloudellisesti vain yhtä niin on syyllistää sitä joka kyseenalaistaa päätökset.

Yleensä se jota tuetaan ei ole mikään kiva, joka vastavuoroisesti auttaa, päinvastoin, se röyhkeä, jonka älyllinen kapasiteetti tai empatia ei ole hetkeäkään ajatellut että onko oikein muita kohtaan, tuollainen asia ei tule mieleenkään, koska ajatusketju tai looginen päättelyketju ei kulje niin pitkälle. Se kulkee sinne saakka että minä haluan, joten minä kysyn siltä joka minua tähän saakkakin on totellut (yleensä pitkät perinteet perheissä).

Mutta toisaalta ymmärrän senkin sukupolven ajattelutavan, joka vain teki tai jolle tuli lapsia tavan vuoksi, jos heidän pitäisi kaikesta olla vevollisia muillle, se olisi ikän kuin vankeus. Verrattuna niihin, joilla lapsia ei ole ja voivat olla vapampia ja onnellisempia

Itse olen ainakin onnistunut sopimaan pankin kanssa, että vapautetaan isäni antama vakuus, kun asunnon arvo selkeästi ylitti jäljelläolevan lainan määrän. Jos siskolla on ollut omiakin säästöjä ja on hyvätuloinen, niin kyllä tuon pitäisi onnistua viidessä vuodessa. Mutta ainahan asiat voi muuttua.

Mä en taas oikein ymmärrä, miksi ei voisi antaa takausta? Riskit ovat oikeasti todella pienet, jos ostaa edes suhteellisen järkevän asunnon josta voi olettaa saavansa tarpeen tullen edes suunnilleen omansa takaisin. Ensisijaisesti se asunto myydään ja vasta sitten tullaan takaajien kukkarolle. Ja parissa vuodessa lainaa on jo lyhennetty sen verran, ettei haittaa vaikka hinnat laskisivatkin.

Erittäin epätodennäköistä, että äitisi olisi taannut koko lainan (onhan siellä nyt sentään se asuntokin vakuutena). Fiksussa pankissa lainat on jaettu kahteen erilliseen lainaan, jolloin asunto on toisen vakuutena ja äitisi takaus on toisen vakuutena (siis esim. 30% asunnon arvosta).  Näin tehden äitisi ei voi koskaan joutua maksamaan enempää kuin tuo 30 % ja mikäli omistaa jotain kunnollista omaisuutta voi hyvinkin toimia myös sinun takaajanasi. (Omat vanhemmat aikanaan takasivat sekä minun että siskoni ensiasunnot tällä menettelyllä.)

Erona tietenkin tässä vielä se, että siskoni otti lainan yksin ja minä taas otan puolisoni kanssa, mikäli toivottavasti olemme vielä silloin yhdessä :D

kateus, kateus, kateus ja vielä kerran kateus

Joudut itse säästämään joka tapauksessa 10% asunnon hinnasta. Voit lainatakin rahan joltakulta.

Pankilla kiinnostaa sinun oma 10% säästöt ja maksukyky.

Ihan sama tuleeko äiti takaamaan jos itse pystyt hoitamaan lainanmaksun 20 vuodessa ja

olet säästänyt 10%, vielä parempi olisi 25%.

Juttele ap tästä asiasta ihan kunnolla siskosi ja äitisi kanssa. Hyvää oppia oman asunnon hankintaa varten. 

Todennäköisesti siis siskollasi on säästöjä ainakin 10 000 euroa, tänä päivänä usein vaaditaan enemmänkin ellei siskosi ole esim. lääkäri, jolloin pankit luottavat siihen, että hän tulee aina työllistymään ja ansaitsemaan hyvin. Sanotaan vaikka, että hänellä on 20 000 euroa säästössä. 

Sovitaan, että asunto maksaa 210 000 euroa, joten sisko tarvitsee 190 000 euroa lainaa. Pankin mielestä asunnon vakuusarvo on 140-170 000 euroa, joten siskosi on tarvinnut lisävakuutta  20-50 000 euroa. Äitisi on antanut asunto-osakkeensa(?) lisävakuudeksi. Henkilötakauksia nimittäin harrastetaan hyvin harvoin tänä päivänä. Äidin asunnon arvo on varmaankin reilusti enemmän kuin 50 000 euroa, jos hän asuu pääkaupunkiseudulla.

Kun sinä haet lainaa, voidaan samaa asunto-osaketta mahdollisesti käyttää vakuutena myös sinun lainaasi, jos vaan sen vakuusarvo on riittävä ja pankki antaa. Tai siskosi on jo lyhentänyt lainaansa niin paljon, että äidin antama vakuus voidaan vapauttaa.

Joka tapauksessa, parasta mitä voit tehdä, on alkaa säästää ihan itse rahaa asuntoa varten. Jos teillä on säästössä 30 % asunnon hinnasta, ette tarvitse lisävakuutta. 

Voisit ehkä hakea kunnan sosiaalitoimen kautta äitiäsi holhouksen alaiseksi ja itseäsi hänen edunvalvojakseen, jolloin saisit junailtua hänen rahojaan omaan käyttöösi. Vanhoilla ihmisillä on hyvin tyypillistä se, että rahoja käytetään holtittomasti ties mihin eikä ajatella ollenkaan perillisten asemaa, joten huolesi on varmasti hyvin ymmärrettävä.