Miksi on ok, että suunnittelee ottavansa epiduraalin synnytyksessä,

Vierailija kirjoitti:

Vähän ot, mutta en vain voi lakata ihmettelemästä, että miten kummassa kukaan pystyy synnyttämään luomuna. Avautuminen ja supistukset varmaan vielä menisikin, mutta se ponnistaminen... Kuinka kukaan voi kestää sen, että normaalisti pikkusormen mentävästä reiästä tulee jotain keilapallon kokoista ulos? :/ Ja ne mahdolliset repeämiset... Huh.

Eihän kipuun kuole. Kestäähän sitä ihminen senkin että kidutetaan, puhkotaan silmät, väännetään raajat paikoiltaan, revitään kynnet. Jos ei kestäisi niin ei olisi mitään itua kiduttaakkaan. Sen jälkeen yritetään sitten unohtaa. Sama homma se on synnytyksessä. Ei kukaan kysy että kestätkö, jaa et kestä, no lopetetaan tähän sitte. Kyllä siitä suurin osa henkiin jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska epiduraalilla on totuuspohja, osalla huuhaahoidoista ei.

Mitkä normaalisti synnytyksessä käytettävät lääkkeettömät kivunlievityskeinot ovat huuhaata? Liike? Ääni? Kaurapussi? Rentoutuminen? Vesi?

Ap

Voit olla ihan varma ettei nuo auta mitään kun kivut ovat kovimmillaan!

Tietysti jos et haluakkaan kipua pois koska sehän tekee paremman synnyttäjän :))

Hetki ennen ponnistusvaihetta todella vieläkin auttoi hengitystekniikka ja liike. Kyllä, se sattui ihan jumalattomasti mutta minkäs teet, kun lääkäri ei vain päässyt laittamaan epiduraalia ja synnytys eteni nopeasti? 

Loppujen lopuksi olen äärettömän ylpeä itsestäni, siitä, miten sen kaiken otin vastaan. 

Jos laskee kaiken sen varaan että saa epiduraalin sillä sekunnilla kun haluaa, voi pettyä pahasti. Anestesialääkärillä voi olla samaan aikaan leikkaussalissa esim. hätäsektio, jossa sekä synnyttäjän että vauvan henki ovat vaarassa, eikä hän todellakaan pääse laittamaan mitään epiduraaleja, tietysti hengenhätä menee ohi kivunlievityksestä! Ane-lääkärillä voi olla jokin muukin hätätilapotilas leikkaussalissa. Jos sulla olisi vakava sairaus tai olisit hätäleikkauksessa, mitä mieltä itse olisit jos anest.lääkäri jättäisi sut hoitamatta ja juoksisi laittelemaan epiduraaleja, vaikka niissä ei ole hengenvaarasta kyse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska epiduraalilla on totuuspohja, osalla huuhaahoidoista ei.

Mutta epiduraali aiheuttaa monelle sen, ettei supistuksia tunne kunnolla. Miksi olisi huuhaata pyrkiä "selviämään" ilman puudutteita?

Ehkä sen takia kun jollakin synnytys kestää esim 32h niin pakko siinä välissä saada levättyä ja kerättyä voimia . Itse ehdin nukkuu 2h ennen ku alkoi ponnistus . Avaaminen oli hidas , myös eka synnytykseni kesti yli 2 pv

Vierailija kirjoitti:

Ei sekään ole järkevää, että etukäteen päättää vaatia epiduraalin vaikka ei vielä tiedä tarvitseeko sitä vai ei. On hyvä miettiä erilaisia vaihtoehtoja mitä voi synnytyksessä eri tilanteissa tehdä, mutta tuollaiset ehdottomuudet (en käytä mitään lääkkeitä/otan lääkkeen vaikka en sitä tarvitsisi) ovat vaan typeriä. Epiduraalin suhteen tosiasia vain sattuu olemaan, että synnytykset nyt harvoin ovat kivuttomia/niin vähän kivuliaita että sen helposti kestää. Lisäksi nämä ei-mitään-lääkkeitä-synnyttäjät usein tuovat oman mielipiteensä esiin sillä tavalla, että "eivät halua aiheuttaa vauvalle vaaraa" tai "eivät laita omaa mukavuuttaan vauvan edelle" ilmaisten tällä tavalla epäsuorasti (tai itse asiassa aika suoraan), että epiduraalin ottajat aiheuttavat vauvalle vaaran ja ovat itsekkäitä. Siksi sitä on vaikeampi suvaita.

Epiduraalin riskit on täysin totta ja erittäin helposti netistäkin löydettävissä

Synnytys on luonnollinen ja ei-traumaattinen tapahtuma, jos sen antaa sellainen olla. Nykyinen medikalisoitunut tapa hoitaa se vaan tekee siitä sellaisen, että sitä on vaikea kestää, kun sen luonnolliseen kulkuun puututaan turhaan minun eri tavoin. Toki se sattuu, mutta se kipu on täysin erilaista kuin muu kipu, se ei riko, vaan ohjaa naista toimimaan oikein, jos sen antaa. Jos sen taas turruttaa lääkkeillä, moni asia lähtee huomattavasti helpommin menemään pieleen.

Tervetuloa alapeukut, tosiasioita on usein vaikea kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ilmoittanut kummallakin kertaa etukäteen että haluan epiduraalin ja syy on se että minulla on erittäin paha hermoperäinen kipu selässä. Siis ei hermot mene päästä ;-) vaan selän hermot jäävät jonnekin puristuksiin aina välillä. Kun se kipu iskee, se on jotain aivan sanoinkuvaamatonta ja jalat lähtee alta heti ja menen kokonaan toimintakyvyttömäksi vyötäröstä alaspäin. Olen monta kertaa pudonnut maahan sen takia. Olen kuitenkin oppinut elämään sen kanssa, esim välttämään tiettyjä asentoja, jotka voivat aiheuttaa sen. Viimeisillään raskaana oli tosi hankalaa koska kohtu painoi juuri noita hermoja ja sai olla koko ajan varuillaan. Kävelykin oli varovaista sipsuttelua seinän vieriä pitkin koska pelkäsi koko ajan että milloin se iskee. Kerroin tämän etukäteen ennen synnytystä ja sain epiduraalin ilman mitään vastaväittelyjä, koska jos se kipukohtaus iskisi kesken synnytyksen, joutuisin heti hätäkeisarinleikkaukseen. Epiduraali oli merkittynä papereihini jo kun menin synnyttämään. Hoitaja tuli tarkistamaan ja kysymään vain että tarvitsenko jotain muuta lääkettä jo etukäteen vai pärjäänkö epiduraaliin asti.

Mulla oli ekassa raskaudessa loppuaikana just noita polvilleen pudottavia hermokipuja. Pelkäsin, että synnytyskipu on samanlaista. Onneksi ei ollut, ja onneksi ne hermokivut loppuivat synnytyksen jälkeen eivätkä palanneet seuraavassa raskaudessa. Synnytyskipu täysluomuna oli oikeasti pientä verrattuna noihin tuikkaisuihin.

Kiva että löytyi kohtalotoveri, en ole ennen törmännyt samaan vikaan kenelläkään! Kaikki vaan vähättelee, että se on muka iskiasta että on heilläkin ollut sitä. Se ei oikeesti oo mukavaa kun kerrankin meni kaupan parkkipaikalla jalat alta ja kauppakassit lensi pitkin maata. Onneks oli mies mukana joka sai toisen auttajan kans nostettua mut autoon ja vietyä sairaalaan. Ja onneks en ollu silloin raskaana, siinä olis voinu käydä huonosti.