Uskomattomin OIKEA syy, miksi olet myöhästynyt?

Onko tuo siis ihan oikeasti tapahtunut? Nuo kaikki samana päivänä? Aika vaikea uskoa. Sulla taitaa olla maailman huonoin tuuri.

Mulla kerran kävi niin, että (onneksi melkein kotiovella) pulu paskoi mun päälle. Sitä kakkaa oli olkapäällä, laukussa ja tukassa. Kyllä siinä mentiin aika vauhdilla takaisin kotiin ja suihkuun, ja vaatteet ja laukku pesuun. Myös laukun sisällön putsasin koska ällötti. Töihin menin reilun tunnin myöhässä märällä tukalla.

En päässyt pois kotoa, koska lukko hajosi. Pyöri siis tyhjää se, mistä pitäisi ovi naksauttaa sisältä auki. Huoltomiehetkin hyvän aikaa seisoivat pihalla turisemassa ja tupakoimassa, eivät pitäneet kiirettä tulla avaamaan ovea ulkopuolelta. Oli uusi taloyhtiö, johon varmaan tilattu ne halvimmat lukot. Myöhemmin kuulin, etten ollut ainoa, jolle oli noin käynyt.

Onneksi en myöhästynyt kun luennolta.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo siis ihan oikeasti tapahtunut? Nuo kaikki samana päivänä? Aika vaikea uskoa. Sulla taitaa olla maailman huonoin tuuri.

On tapahtunut. Uskomattomalta itsestäkin tuntui, mutta näin se ikävä kyllä meni. Eikä minulla ole mitään intressiä keksiä satuja tänne. :D Nyt tuo aamu jo naurattaa ja koulutuskin lähti sujumaan hyvin kaikesta huolimatta.

Ap

Olin töihin menossa ja odottelin bussia. Yhtäkkiä kimppuuni kävi lauma variksia. Ne syöksyilivät kasvojani kohti ja repivät hiuksiani ja paitani halkesi, sitten paskatykitys päälleni. Olin aivan räjähtäneen näköinen kun sain vihdoin karistettua ne kimpustani joten täytyi vielä juosta kotiin siistiytymään ja vaihtamaan vaatteet. Töissä mainitsin vain myöhästyneeni bussista kun tajusin miten koomiselta selitykseni olisi kuulostanut.

Aika ajoissa ap oli paikalla kumminkin sattumuksiin nähden :)

Ne olivat merkkejä, ap... Jos saat urasi suhteen sen mitä nyt haluat, tulee tapahtumaan kamalia. Mutta ei, sinä se vaan painat roskikselta tuoksuen, pylly veressä ja linkuttaen ja suunnilleen jo silmäpuolenakin, koska sulla on missio, sulla on iso päämäärä, kohtalokkaista merkeistä et siis piittaa ja kun se sitten saat... No ei vaan. ;)

Lukiossamme ei myöhästyneitä päästetty enää ollenkaan tunnille ilman rehtorin allekirjoittamaa lappua selityksineen. Yhtenä aamuna minulla meni silmääni ripsarinen ripsi, joka sattui niin perkeleesti ja pisti silmän vuotamaan, joten saatuani ripsen viimein ulos, piti se puoli kasvoista puhdistaa valuneista ripsareista ja meikata uudelleen. Kävelin myöhässä koulun pihan poikki, kun yllättäen (nais)rehtorimme lyöttäytyi seuraani ja kysyi miksi olen myöhässä. Hän oli hirveän myötätuntoinen ja saattoi minut henkilökohtaisesti tunnille että varmasti pääsen. :D Luulin ettei tarinani tosiaankaan kävisi kelvollisesta syystä.

Teininä myöhästyin kesätöistä, kun aamukuudelta itkin puhelimessa – silloinen poikaystävä oli taas kerran suuttunut jostain ja pakko oli soittaa, huutaa ja itkettää minua. Eikä puhelua saanut katkaista, seurauksia en edes haluaisi tietää jos olisin niin tehnyt. Kielsi myös lähtemästä töihin.

Uskomatonta tästä tekee se, että pari vuotta jaksoin totella hänen mielivaltaisia käskyjään ja valtapeliä. Pelko ja huono itsetunto ovat vaarallinen yhdistelmä (huonossa) parisuhteessa.

En ole koskaan ollut myöhässä mistään, vaikka mitä olisi tapahtunut. Ennakoin ja ennakoin, ettei mikään voi mennä pieleen.

En ole myöhästynyt koskaan, vaikka muut ovat myöhästelleet, auto ei ole lähtenyt käyntiin, julkinen liikenne on tökkinyt tai lennot ovat olleet peruttu/myöhässä. Minulla on AINA plan A, plan B ja plan C joka asiaan. Vain kuolema (oma) voisi olla syy sille, että myöhästyisin. Ei edes kenenkään muun kuolema.

Halveksun myöhästyjiä.

Oli karmea pakkanen 80-luvulla joka jumitti ratapuomit Kilon asemalla. Olin matkalla töihin bussilla 110 ja puomit vain olivat alhaalla ja kello kilkkasi vaikka yhtään junaa ei mennyt. Lopulta bussikuski sanoi että pujottelee puomien välistä ja siinä vaiheessa hyppäsin ulos ja kävelin töihin pari kilometriä, vaihtoyhteyteni Turun tiellä oli joka tapauksessa mennyt jo menojaan.

Pomo ei meinannut uskoa :)

Mun hölmöin tarina oli onneksi helposti tarkistettavissa, mutta kyllä se silti tuntui kummalliselta soittaa päiväkotiin, että myöhästyn lasten hausta koska juna törmäsi hotelliin...

Vierailija kirjoitti:

Aika ajoissa ap oli paikalla kumminkin sattumuksiin nähden :)

Joo, onneksi, koska olin alunperin lähdössä reilusti ajoissa. Tunnin tai hiukan yli myöhästyin. Auto ja kengät tietysti harmittivat, mutta onneksi ei sentään menkat ehtineet tulla pöksyistä läpi. :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun hölmöin tarina oli onneksi helposti tarkistettavissa, mutta kyllä se silti tuntui kummalliselta soittaa päiväkotiin, että myöhästyn lasten hausta koska juna törmäsi hotelliin...

Samaisesta keissistä kyse: Olin lähdössä asiakastapaamiseen, kun junaliikenne meni poikki tämän takia. Taksiakaan ei oikein saanut, koska kyseinen tapaus ruuhkautti kaikki muut liikennevälineet. Asiakas ymmärsi luettuaan netistä jutun. Tuntui silti typerältä soittaa, että myöhästyn, koska täällä Helsingissä on juna törmännyt hotelliin.

Ennen töihin menoa vein roskat, pusseja oli kaksi ja toisessa kädessä myös avaimet. Minulla oli kissa-avaimenperä ja heittäessäni pussin roskikseen jäi "häntä" kiinni pussiin. Roskikset oli aamulla tyhjätty ja taloyhtiössämme oli nämä isot ja syvät maan alle menevät roskikset, eli jos olisin hypännyt roskikseen en olisi päässyt sieltä pois. Paniikki iski. Soittoa huoltomiehelle joka tuli hetken päästä paikalle rapsuttelemaan päätään. Pikainen viesti töihin (henk.koht.avustaja) että myöhästyn. Lopulta huoltomies teki jonkinlaisen ongen ja avaimeni saatiin ylös.

Miksi avaimet olivat tärkeät? Niissä oli se ainoa avain pyörääni eikä autoa löytynyt. Avaimet saatuani juoksin pyörälleni, jo myöhässä kun lintu paskoi päälleni. Siinä vaiheessa jo nauratti. Ajattelin että jos soitan töihin ja kerron tapahtumat eivät usko, joten hain vain sisältä peseytymisvermeet ja vaihtovaatteet. Töissä työkaveri ja avustettava repesivät messevään nauruun kuultuaan mitä kävi ja työkaveri tuurasi vielä sen ajan kun kävin suihkussa.

Kuulostaa jo joltain painajaiselta! Ehkä universumi oli sitä mieltä, että sun ei ollut hyvä edetä urallasi. Jos se vaikka olis tuonut liikaa stressiä tms. Mun uskomattomin oli kouluaikana, kun piti erottaa tappelevat kanit eri huoneisiin. Ei sen kummempaa :D

Mulle ei ole mitään kovin ihmeellistä käynyt, mitä nyt olen juossut kissan perässä pitkin rappukäytävää, kun se pirulainen onnistuu joskus livahtamaan karkuun, kun olen lähdössä töihin. Työkaveri myöhästyi taannoin tunnin verran erään kissamaisen episodin takia.

Hän oli lähdössä töihin ja samalla oven avauksella naapurin kissa livahti heille sisään. Koska naapuri ei ollut kotona, työkaveri alkoi itse metsästämään kissaa asunnostaan. Sinne sitä ei voinut jättää jo siitä syystä että perheen kouluikäinen poika on todella allerginen kissoille. Onni onnettomuudessa oli se, että naapuri oli vain kaupassa käymässä ja saapui parahiksi paikalle, kun työkaverini oli saanut kissan kiinni. Naapurilla ei ollut ollut mitään aavistusta kissansa harharetkistä vaan oli luullut sen olevan kiltisti kotona.

Työkaverini piti kuitenkin nopeasti vielä imuroida melkein koko asunto ennen töihin lähtöä, jotta poikansa ei koulusta tullessaan saisi ainakaan vakavaa allergista reaktiota. Tätä juttua töissä naureskeltiin lähinnä sen takia, että minun piti meidän porukasta olla se, joka myöhästelee kissan takia, ja nyt se olikin se, joka ei kissaa edes hankkisi.

Olen usein myöhässä, koska vihaan ajoissa olemista. Se on kuin aikaa joka on varastettu multa, kun joudun odottelemaan jonkun jutun alkamista. Tavoitteena on tietysti olla minuutilleen ajoissa,  mutta välillä suunnitelma pettää. 

Tästä johtuen menen taksilla, kun on ihan pakko olla ajoissa. Olin ollut koulutuksista yms. myöhässä pari kertaa, joten ajattelin tällä kertaa ottaa päiväkodilta taksin, vaikka periaatteessa olisin vielä ehtinyt bussilla. Taksi ajoi pari korttelia, kunnes liikenne pysähtyi. Kapealla kadulla oli joku hiton nostoauto rauhallisesti hommissa aamuruuhkassa. En ymmärrä miksi eivät olleet ohjanneet liikennettä pois edellisessä risteyksessä. 

Siinä sitten istuttiin, minä vilkuilin kelloa ja laskeskelin, missä olisin jo menossa, jos olisin ottanut bussin. Viimein aloin melkein itkua vääntää, kun mitään ei tapahtunut. Onneksi oli sellainen setäihminen taksikuskina. Kerroin ongelmani ja hän alkoi hivuttaa autoa ympäri, siis sellainen 15 senttiä eteen ja sama taakse, ja pääsi kuin pääsi pysäköityjen autojen välistä jalkakäytävälle, siitä pihan kautta viereiselle kadulle. 

Koulutusta avaamassa oli tietysti isopomo, joka mulkaisi pahasti, enkä voinut alkaa selitttää, että mä ihan oikeasti yritin tällä kertaa. Onneksi oma pomo sentään uskoi. 

Kerran myöhästyin töistä kun olin menossa pyörällä. Pyörä tuntui todella raskaalta ajaa, mutta poljin vain sinnikkäästi vaikka hiki valui selästä. Työpaikan pihassa huomasin että takajarru on juuttunut kiinni, olin polkenut koko matkan jarrujen hangatessa rengasta.

Olin ulkomailla töissä. Pomoni ei osannut juurikaan englantia. Hän kompensoi sitä huutamalla tankeroenglantinsa kovalla äänellä. Hän antoi minulle lapun, jossa oli viikonpäivät ja niitten perässä numero. Pomo osoitti maanantaita ja sanoi "JUU COME FAIF!!". Menin viideksi, työporukka odotti siellä ja päivä alkoi. Pomo osoitti lapusta seuraavan päivän ja sanoi "JUU COME SIX!!". Tulin kuudeksi. Seuraavana päivänä juu come seven ja minähän menin. Sitten piti mennä kahdeksaan eikä ketään paikalla. Muuta kuin vihainen toimistosihteeri joka osasi englantia ja kysyi miksi tulen kahdeksaan kun piti tulla kuuteen. Näytin lappua että tässä lukee että kahdeksan. Niin. Kahdeksas päivä kesäkuuta. Siitä vaan puuttui kuukauden numero perästä. Kävi ilmi että mulle oli vaan kerrottu että seuraava päivä on työpäivä. Kellonaikaa ei oltu kerrottu, olin mennyt mäihällä oikeisiin aikoihin. Tunsin itseni tosi tyhmäksi.