Mistä apua- olen kamala äiti ;-(
Lueskelin muiden kirjoituksia täällä ja synkkyys vaan syveni. Siellä mainitaan muiden pikkulasten äitien teksteissä "päivääkään en vaihtaisi pois" ja kuinka päivät pienten kanssa ovat niin ihania ja antoisia... Miksei mun mielestä ole?? Aiheutanko omille ihanille lapsilleni pysyviä traumoja tälläisellä käytöksellä miten nyt toimin?? Ahdistaa...
En edes tiedä MIKÄ on vikana... Ehkä olen vaan jotenkin epäsopiva äidiksi..
En jaksa leikkiä lasten kanssa. Inhoan kun ne mankuu kokoajan jotain.. Tuntuu ettei ole hetken rauhaa.. Tämä tunne alkoi jo yli vuosi sitten. Nyt vuodenvaihteessa palasin takaisin työelämään, koska luulin että siinä olisi ratkaisu. Sitäennen tuntui että seinät kaatuivat päälle ihan kokonaan, ja huusin ja raivosin vaan lapsille. Mutta, ei tunnu auttavan! Pahin särmä ehkä on pois, mutta silti olen niin raivoissaan! Miten ihminen voi olla niin raivoissaan pienille, viattomille lapsille??? En ymmärrä itsekään. Heti napsahtaa jos joku ei suju. Maito kaatuu tai pissat tulee lattialle. Ihan kamalaa. Isompi 4v jo pelkää, kysyy: oletko mulle vihainen, jos pikkusisko tekee jotain mistä suutun. Ja pienempi 2v taistelee vastaan, aina ja kaikesta.
Kotonaollessani lasten hoitovastuu oli pääasiassa 24/7 mulla. Heillä on pitkäaikaissairauksia molemmilla. Itse mietin että ehkä masennuin kotia pyörittäessä totaalisesti, koska silloin olin toooooodella väsynyt kaikkeen. Mutta ei tää näytä tästä valoistuvan millään...kai sit on todettava että vika on mun korvien välissä.. mulla on niin huono olo noiden pienten puolesta.. pakko oli avautua edes tänne.
Kommentit (3)
on osa äitiyttä, mutta jos se on jatkuvaa, niin se ei ole normaalia.
Masennukseen kuuluu, ettei osaa iloita mistään.
En tiedä oletko huomannut, että mitä enemmän haluat olla rauhassa, sitä enemmän seuraasi mangutaan. Yritäpä tsempata puoli tuntia tai tunti ja antaa lapsille iloinen 100% huomio leikkien/laulaen/hassutellen. Todennäköisesti saat sen jälkeen olla hetken rauhassa.
Varaapa nyt kuitenkin HETI itsellesi aika neuvolaan ja sitä kautta neuvolapsykologille. Juttelet hänen kanssaan ja mietitte mistä apua sinulle itsellesi henkisesti sekä mistä apua lastenhoitoon niin, että saat tehtyä jotain jolla pääset irti masennuksesta. Joskus on järkevää esim. palkata hoitaja, jotta saisi itse nukkua!
Voimia sinulle kovasti ja valoa elämääsi!
Jos pystyt toimimaan vaikka olet noin väsynyt/masentunut, olet todella hyvä äiti! Hae apua, etteivät pikkulapsivuodet mene ohi niin, ettet pysty niistä nauttimaan. Kukaan ei jaksa mitä tahansa hymy huulilla.
Minulla on yksi 1-v. lapsi, ja minusta hänenkin, terveen mutta aktiivisen pojan hoitaminen on kovaa työtä, josta onneksi saan palkaksi lapsen rakkauden. Ymmärrän hyvin, että äiti väsyy, itsekin olen välillä aivan poikki. Sinulla työtä on moninkertaisesti kotona.
Mene ihmeessä lääkäriin, työterveyslääkäri tai terveyskeskuskin varmasti antavat lähetteen. Hoida itseäsi, olet sen kyllä ansainnut!
Kuulostaa ihan siltä kun olisit oikeasti masentunut. Aika ei korjaa sairautta, vaan saatat vaan vajota siihen syvemmälle. Hakeudu heti huomenna lääkäriin tai etsi apua netistä (esim. www.tukinet.net).
Omista lapsistaan pitää pystyä nauttimaan, kuulostaa siltä että tarvitset apua sen tilan saavuttamiseksi. Voit saada apua myös kodinhoitoon. Suosittelen oikeesti marssimaan vaikka neuvolaan ja vaatimaan huomiota tilanteellesi. Myös lapsesi saattavat saada pysyviä psyykkisiä vammoja jos ette saa tilannetta balanssiin.
Tartu härkää sarvista, äläkä pelkää hakea ulkopuolista apua.
Rouvaii