Lue keskustelun säännöt.
Uhratako 'oma onni' lasten vuoksi?
29.06.2008 |
En ole ollut onnellinen liitossamme piiiitkään aikaan, eikä varmaan miehenikään. Asioista on puhuttu mutta kaikki kipinä, lämpö ja toisen huomioiminen on poissa. Ero vain hirvittää, ei omasta vaan lastemme puolesta, mietin jäänkö liittoomme lasten onnen vuoksi vai annanko heidän kohdata eron tuomat vaikeudet. Heillä on kyllä paljon rakastavia ihmisiä ympärillään mutta erotessamme muuttaisin kyllä toiselle paikkakunnalle joten paljon muutoksia tulisi. Vaikeaa!
Kommentit (29)
Ja onko "pikkasen tylsää" sama kuin että ei ole seksiä, ei ole ystävyyttä eikä rakkautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitossamme koitti loitontumisen vaihe (joka on hyvin yleinen ja tavallinen ja siksipä ns. normaalikin vaihe pitkissä liitoissa) ja pohdin laillasi eroa pitkään. Ei ollut seksiä, ei läheisyyttä, ei juuri edes sananvaihtoa paitsi lasten hoitoon liittyen ja tuntui että olimme aivan eri planeetoilla. Mietin asioita, luin paljon kirjallisuutta, ja koin jonkinlaisen ahaa-elämyksen, joka oli käänteentekevä suhteemme kannalta: Mieluiten koen kaikki elämän tuomat kriisit, riidat, jääkaudet ja h:tin tulet juuri oman mieheni kanssa, en kenenkään muun.
taman "pikkasen tylsaa" kirjoittajan kanssa.
erotaan kylla todella helposti nykyaan. no mihin se rakkaus ja ystavyys katosi, kai se nyt kuitenkin siella oli kun on naimisiin menty ja lapsetkin tehty ? ei kun vaan kaivamaan esiin, rakastaminen on tahdon asia. seksi ? no ellei seksia ole niin sekstailkaa !
mita eron jalkeen ? baanalle etsimaan uutta kumppania, rakkautta ystavyytta ja seksia ? sita olis siella kotonakin tarjolla.
Teillä on mennyt aika monta vuotta pikkulapsiarjessa. Ei kai se ole mikään ihme, että alkaa tympiä, kun on monta vuotta keskittynyt pelkastään lapsiin. Kannattaisi varmaan miettiä, että tympiikö sinua elämä vai mies? Jotenkin viestistäsi tulee sellainen olo, että olet lähinna kyllästynyt ja elämältasi puuttuu suunta. Kun itse tiedät, mitä haluat elämältasi, niin sen jälkeen sinun on helpompi päättää, että pystytko toteuttamaan nuo haaveet mihesi kanssa. Oletko keskustellut miehesi kanssa, mitä hän haluaa, ja minkälaiseksi hän näkee teidän elämän esim. 10v päästä? Luulen, että monelle tulee tuo tympääntyminen juuri tuossa elämäntilanteessa: ihan rankin pikkulapsiarki on ohi ja oma identiteetti on kadonnut sinne vaippavuoren taakse.
se on nimenomaan sellainen turha ero, josta paljon puhutaan! Mua todellakin suututtaa nyt jonkun verran tämä aloitus, suo anteeksi siis jos kirjoitan liian kärkevästi.
Avioero ei ole mikään pikkujuttu lapsille, ikinä. Noin pienet lapset kuin teillä on ei todellakaan ajattele, että olipa hyvä, kun äiti ja isi erosi, kun ei niillä oikein mennyt hyvin. Tuon ikäiset lapset ei välitä hittojakaan siitä, miten paljon te miehenne kanssa olette oikeasti tekemisissä. He kaipaavat nyt vain turvallista kotia, jossa voivat olla lapsia kaikkine uhmineen yms. Jos te eroatte, teidän lastenne elämään tulee kaikenlaisia vähemmän kivoja lieveilmiöitä.
He mm. saattavat syyttää itseään erosta, tai suojelevat teitä omalta pahalta ololtaan tai testaavat rajoja ja rakkautta kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Puhumattakaan siitä ihmissuhderundista, mikä seuraa, kun äiti ja isi etsivät sitä omaa onneaan mistä sitten etsivätkin. Ja sitten teidän avioeronne seuraa lapsia hamaan tulevaisuuteen monellakin tapaa: heidän täytyy aina ottaa huomioon isä- ja äitipuolet, kuka tulee kenenkin kanssa toimeen ja kenet voi kutsua milloinkin heidän lapsensa synttäreille. Kenen luona vietetään joulut yms. perhejuhlat? Ketä lapsi voi kutsua mummoksi, ilman että joku toinen loukkaantuu? Isä- ja äitipuolet voivat olla mustasukkaisia heidän näkökulmastaan vieraille lapsille, eikä lapsi voi ikinä tulla lapsuudenkotiinsa käymään, vaan hän tulee kyläilemään samalla myös jonkun vieraan kotiin.
Varmaan arvasitkin, että puhun kokemuksesta? Mun vanhempieni avioero oli perusteltu, ja tapahtui minun ollessani jo teini-ikäinen. Vanhempani tulevat ihan ok toimeen, ja äiti- & isäpuolet ovat perusmukavia ihmisiä. SILTI mun vanhempieni avioero on vaikeuttanut mun elämääni monella, ihan konkreettisella tavalla. Haluan teidän kaikkien lapsiperheessä eroa harkitsevien ymmärtävän, että ero on PALJON muuta kuin kimpsujen kerääminen ja toisen vanhemman muuttaminen kotoa.
Mä kannatan avioeroa silloin, kun siihen on painavat perusteet. PIkkulapsiajan väsymys EI ole sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olen vähän häkeltynyt siitä, miten vähän moni pistää painoa sille, jos avioliitosta puuttuu rakkaus. Ikään kuin se olisi ihan sivuseikka.
mutta olen vähän häkeltynyt siitä, miten vähän moni pistää painoa sille, jos avioliitosta puuttuu rakkaus. Ikään kuin se olisi ihan sivuseikka.
vaan siitä, että pariskunta on elänyt pikkulapsiarkea monta vuotta ja unohtaneet suhteensa siinä välissä. Voisin väittää, että useimmilla pareilla on näitä hetkiä, kun tuntuu, että toinen on vaan kämppis. Monilla on vaan kärsivällisyyttä odottaa, että se hetki menee ohi. Ei pitkät avioliitot ole yleensä mitään 40 v. onnen hehkua ja hekumaa, vaan sitä, että on valmis seisomaan toisen rinnalla silloinkin, "kun ei huvita".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ihana onnentunne joka täyttää jokaisen solun kun vain vilkaiseekin toiseen tai edes ajattelee häntä?
Minun mielestäni se on jotain ihan muuta.
sitten on muita huolia. mieti tarkkaan!!