Lue keskustelun säännöt.
Yksi asia, jota vanhemmat ihmiset eivät voi käsittää (oman kokemukseni perusteella) -->
16.03.2016 |
Vakituisen, pysyvän työpaikan saaminen nykypäivänä. Virka on virka ja se on lottovoitto. Vakituinen työpaikka on monen ihmisen unelma ja se tuntuu käsittämättömältä. Vielä lapsuudessani ja nuoruudessani vakituinen työpaikka oli itsestäänselvyys.
Se, että saa näennäisesti vakituisen työpaikan, ei tarkoita sitä, että työpaikka on pysyvä. Jatkuva säästäminen ja tehostaminen vie pysyvätkin työpaikat yt-neuvotteluissa. Täytyy olla jatkuvasti varpaillaan, esillä ja myydä itseään.
Vanhuksia ei saa lyödä, mutta tekisi mieli lätkäistä nyrkki naamaan kaikille niille, jotka seuraavan kerran oksentavat suustaan "Kyllä tekevälle töitä löytyy". Kun ei löydy ja jos löytyy, se voidaan ottaa pois noin vain. Koska raha on ihmistä tärkeämpi useimmille yrityksille.
Mitä järkeä tässä elämässä enää on? Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät, töitä on harvoille ja valituille ja loput kuolkoot pois.
Kommentit (38)
Minkä ikäisiä nämä vanhemmat ihmiset sitten ovat. :D
T. 14- vuotiaasta töitä tehnyt 28v, joka yhtyy vastaajaan nro 1.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten sinun pitää päivittää itsesi tähän aikaan. Suhteuttaa menosi tuloihin niin, että pärjäät tässä ajassa.
N32
Olen irtisanoutunut vakituisesta työsuhteesta, kun ei enää koko työ napannut. En ole valmis tekemään samaa puuduttavaa työtä yli 40 v, niinkuin ehkä vanhemmassa ikäluokassa oli tapana. Opiskelin lisää. Sain uusia töitä. Tahdon tehdä silppu, pätkä, tunti, osa-aika töitä mieluummin kuin kokoaikaisena vakituisena sitä samaa vanhaa...
Niinpä. Oma äitini suuriin ikäluokkiin kuuluvana hankki lukion jälkeen keskiasteen koulutuksen ja päätyi yhdelle ja samalle työnantajalle vakivirkaan, josta jäi eläkkeelle 65-vuotiaana. Minä olen kouluttautunut yliopistossa, cv:ssäni komeilee toistakymmentä pätkätyösuhdetta ja olen tällä hetkellä työtön.
Toi on niin totta. Monet tajuaa asian vasta 10 v viiveellä. Minua ärsyttää se, että vanhemmat on päässeet helpommalla ja suhtautuu nuoriin pullamössösukupolvena. Kuka esim. enää puhuu työvoimapulasta, sekin aika on ihan oikeasti ollut joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se töiden saanti aina ole niin helppoa...
Oon 16-vuotiaasta alkaen ja koko opiskeluajan ollu kesät töissä naurettavilla työsopimuksilla esimerkiksi min 15h/3vko eli tunteja tuli viikossa 0-40, eikä koskaan osannut arvata paljonko sitä palkkaa tulee. Ainut toive töille oli, että kokopäivä työ ja 8e/h palkkaa eli en ollut nirso töiden suhteen.
Valmistuttuani luokanopeks tein aluks lyhyitä sairaslomien sijaisuuksia sekä pidempiä virkavapaan ja äitislomien sijaistuksia, nyt teen tuntiopena töitä eli työsopimus on elokuu-toukokuu ja kesät työttömänä. Tätä kolmas vuosi menossa... Virka todellakin ois lottovoitto!
Vierailija kirjoitti:
Toi on niin totta. Monet tajuaa asian vasta 10 v viiveellä. Minua ärsyttää se, että vanhemmat on päässeet helpommalla ja suhtautuu nuoriin pullamössösukupolvena. Kuka esim. enää puhuu työvoimapulasta, sekin aika on ihan oikeasti ollut joskus.
Muistan vielä yliopistoaikana kuulleeni tuhansia kertoja, että kohta se työvoimapula tulee, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Odottakaa vaan, niin pian teidät tullaan repimään töihin. No kappas! Sodan jälkeen syntyneet ovat olleet eläkkeellä jo hyvän aikaa ja mitä meillä heidän lapsillaan on? Pakkolait ja massatyöttömyys, koska työnantajat huomasivat, että kolmen eläköityvän vanhuksen tilalle riittää, että palkataan yksi työntekijä ja tiristetään siitä kaikki irti. Saadaan hyvät optiot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se töiden saanti aina ole niin helppoa...
Oon 16-vuotiaasta alkaen ja koko opiskeluajan ollu kesät töissä naurettavilla työsopimuksilla esimerkiksi min 15h/3vko eli tunteja tuli viikossa 0-40, eikä koskaan osannut arvata paljonko sitä palkkaa tulee. Ainut toive töille oli, että kokopäivä työ ja 8e/h palkkaa eli en ollut nirso töiden suhteen.
Valmistuttuani luokanopeks tein aluks lyhyitä sairaslomien sijaisuuksia sekä pidempiä virkavapaan ja äitislomien sijaistuksia, nyt teen tuntiopena töitä eli työsopimus on elokuu-toukokuu ja kesät työttömänä. Tätä kolmas vuosi menossa... Virka todellakin ois lottovoitto!
Minä sain viran heti. Muutin maalle. Kannatti.
Vierailija kirjoitti:
Toi on niin totta. Monet tajuaa asian vasta 10 v viiveellä. Minua ärsyttää se, että vanhemmat on päässeet helpommalla ja suhtautuu nuoriin pullamössösukupolvena. Kuka esim. enää puhuu työvoimapulasta, sekin aika on ihan oikeasti ollut joskus.
Olen 80-luvulla syntynyt ja tiedän mikä sukupolvi on oikeasti se pullamössöllä syötetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on oikeassa. Itse olen 3-kymppinen jo pari vuotta työttömänä ollut maisteri. Olen kouluttautunut aineopettajaksi, mutta siivoaisin vaikka paskavessoja, jos kelpaisin siihen hommaan.
70-vuotiaat appivanhempani ihmettelevät jatkuvasti, miksi olen kouluttautunut kun työt ei kuitenkaan maistu.
Mä oon 26 ja pidempiaikaisia työttömiä, joita tiedän on muutamia, mutta oikeastaan kaikilla näistä on jonkun asteinen päihdeongelma. En minäkään osaa oikein ymmärtää, että miten niin ei ole töitä tekevälle.. Ymmärrän, ettei kaikilta aloilta löydy töitä, mutta jotenkin oon kasvanut sellaisessa ympäristössä jossa olen oppinut, että siihen työllistymiseen voi aina vaikuttaa itse. Jos ei omalta alalta löydy töitä niin vaihdetaan alaa. Eri juttu jos on jo lähellä eläkeikää ja työpaikka menee alta. Mutta tämäkin ratkaistiin lähipiirissäni perustamalla oma yritys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan. Rakastan äitiäni, mutta hermot menee sen kanssa. Ymmärrän että sitä huolestuttaa, kun olen ollut työttömänä monta kuukautta. Olen kuitenkin ollut melkein kymmenessä työhaastattelussa, kaikissa vaan joku tai jotkut ovat olleet kokeneempia.
"Kyllä sun nyt täytyy työllistyä!" Miten? "Pitäiskö sun hakea jotain ihan muita töitä?" Miksi, näihin kuitenkin on edes haluttu haastetteluihin. Perussairaudet vielä estää siivojan tms. työn, niin että mun on pakko hakea siistiä sisätyötä.
Näinhän se on. Muistan myös vieläkin mummini tokaisun, kun pääsin opiskelemaan yliopistoon. "Noniin, se on sitten tulevaisuus turvattu!" Oli vielä tosissaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Oma äitini suuriin ikäluokkiin kuuluvana hankki lukion jälkeen keskiasteen koulutuksen ja päätyi yhdelle ja samalle työnantajalle vakivirkaan, josta jäi eläkkeelle 65-vuotiaana. Minä olen kouluttautunut yliopistossa, cv:ssäni komeilee toistakymmentä pätkätyösuhdetta ja olen tällä hetkellä työtön.
toisinkin voi olla: olen kohta 70 v ja aloitin työurani 12 v kesätöillä lapsenpiikana. Sitten myyjää, kirjastoapulaista, hoitoapulaista, hitsaajaa, rakasatyöläistä, labra-apulaista, ulkomailla töissä yms. ja samalla opiskelin kaksi keskiasteen tutkintoa, joita tarvitsin sitten siinä eläkevirassani, mutta en voi sanoa, että KAIKKI tekevät vain yhden työnanatjan palveluksessa työuransa. Näitä on sitten muitakin tämmöisiä kuin minä.
Samalla tein lapset ja rakensimme talon, mökin yms. ja koulutimme lapsille akateemiset tutkinnot.
Eläke jää kuitenkin pienenksi, kun alle 23 v tehtyjä töitä ei lasketa ja oman pussin päälle olin 6 vuotta lastenhoitajan kotona.
Eli kyllä ne pätkätyöt oli tuttuja meille vanhuksillekin.
Joo, mutta aiemmin pätkätyöläisyys ei ole ollut näin laaja ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Olen irtisanoutunut vakituisesta työsuhteesta, kun ei enää koko työ napannut. En ole valmis tekemään samaa puuduttavaa työtä yli 40 v, niinkuin ehkä vanhemmassa ikäluokassa oli tapana. Opiskelin lisää. Sain uusia töitä. Tahdon tehdä silppu, pätkä, tunti, osa-aika töitä mieluummin kuin kokoaikaisena vakituisena sitä samaa vanhaa...
Itse en sitten taas nuorena ihmisenä käsitä tätä mikä tässä tuotiin lopussa esille. Mikä siinä on huonoa, että työpaikka ei ole pysyvä. Kiva kuulla, että joku muukin tahtoo pysyä ns. virkeänä ja varpaillaan työelämässä. Tavata erilaisia ihmisiä, oppia erilaisia toimintatapoja, kehitttää ja kouluttaa itseään. Olisi ajatuksena aika ahdistavaa kouluttautua yhteen alaan ja tehdä sitä työtä hautaan asti.
Minäkin koen, että työtä tekevälle aina löytyy. Tämä on se raami, jonka puitteissa meidän nyt pitää niitä töitä tehdä ja luoda se parempi työelämä. Ei me voida olla passiivisena tilanteen vietävissä ja syyttää vanhempia ihmisiä siitä millaiset työmarkkinat nyt on vaan hakea ongelmiin ratkaisuja.
Olemmeko me nyt passiivinen sukupolvi, joka ei ole valmis sitä todellista vastuuta ottamaan luomalla uusia työpaikkoja, keksimään uusia innovaatioita. Voimmeko me vaan vaatia paramenpaa palkkaa, parempia työpaikkoja tekemättä itse mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on niin totta. Monet tajuaa asian vasta 10 v viiveellä. Minua ärsyttää se, että vanhemmat on päässeet helpommalla ja suhtautuu nuoriin pullamössösukupolvena. Kuka esim. enää puhuu työvoimapulasta, sekin aika on ihan oikeasti ollut joskus.
Muistan vielä yliopistoaikana kuulleeni tuhansia kertoja, että kohta se työvoimapula tulee, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Odottakaa vaan, niin pian teidät tullaan repimään töihin. No kappas! Sodan jälkeen syntyneet ovat olleet eläkkeellä jo hyvän aikaa ja mitä meillä heidän lapsillaan on? Pakkolait ja massatyöttömyys, koska työnantajat huomasivat, että kolmen eläköityvän vanhuksen tilalle riittää, että palkataan yksi työntekijä ja tiristetään siitä kaikki irti. Saadaan hyvät optiot!
No kappas...jos haluaa tutkia merimerkkien vaikutusta silakan sukupuolielämään niin se ei ole ala, jota tämä työvoimapula koskee. Tervetuloa alalle, jossa on massa työttömyys ja töitä saa tehdä niin paljon kuin yksi ihminen vaan ehtii.
T. 23v LVI-alan yrittäjä, joka työllistää vain kaksi muuta. Ei ole fyysiselle alalla paljon tulijoita.
Niinpä. Mieheni on tehnyt kaikenlaista ja uransa on ollut todella loisteliaan nousujohteinen, kunnes koko firma meni konkkaan, ehti olla siellä kymmenen vuotta. Nyt ei saa alemman tason töitä koska on ylipätevä, työhistoriaa ei voi jättää cv:stä poiskaan kun tulisi vuosikymmenen mittainen aukko ja saman tason töihin ei ole taas joko tarpeeksi pätevä kun on aina joku triplamaisteritohtori kilpailemassa tai on vain satoja hakijoita samaa paikkaa kohden ja valituksi tuleminen on epätodennäköistä. Ja siis maalla asutaan, pk-seudulle ei ole vielä yrittänytkään, varmaan vielä hullumpaa siellä.
Miehen vanhemmat senkun jankkaa sitä, miten nyt on epäonnistunut elämässä ja miten on laiskistunut. Tekisi mieli lyödä.
Kyllä nuo vanhukset ovat ihan oikeassa, sillä kyllä tekevälle töitä löytyy, sillä he ovat eläneet sen ajan, jolloin sos.tukia ei ollut, mutta onko nykyään pakko tehdä mitä tahansa, on jo toinen juttu, koska elintasomme on noussut ja yhteiskuntamme maksaa erilaisia tukia.
Ennen oli valtavat määrät avustavia työtehtäviä, josta maksettiin vähän, mutta työ otettiin vastaan, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut ja jostakin se leipä oli saatava. Ja vielä 70-80-luvulle saakka oli kotiapulaiset, pyykkärit, juoksupojat, kengän kiillottajat, kutojat, neulojat, kopioijat, puhtaaksi kirjoittajat jne. ja nykyään ei kukaan tekisi niillä ehdoilla ja palkalla noita töitä, kun työaika vaihteli muutamasta tunnista päiviin.
Ja aina laskusuhdanteiden aikana työpaikat ovat olleet kiven alla esim. 1930, 1960-70, 1990 ja menellään oleva lama, eikä tämä ole pelkästään Suomen ongelma, vaan maailman laajuinen, sillä työllistymiseen vaikuttaa maailmantilanne ja suhdanteet. Eikä nykyinen lama ole mitenkään poikkeus.
Jopa minun 30v ikäisen on hankala käsittää, että töitä ei ole, koska itsellä ja lähipiirillä niitä on riittänyt viimeiset 10 vuotta.