Saako varattu ajatella...

Kuka nyt ei välillä ajattele... Eri asia sitten ryhtyä toteuttamaan ajatuksiaan.

Relaa, hyvä ihminen! Ajatella ja unelmoida saa ihan mitä tahansa. 

Itse olen pitkäaikaisessa, hyvässä parisuhteessa ja välillä olen jopa vähän ihastunut johonkin toiseen. Ei se ole niin vakavaa.

Varmaan liittyy siihen, kun olen vasta parikymppinen enkä ennen vakavasti seurustellut. Vaikka mieheni kanssa hyvä on ollakkin niin välillä ikään kuin pelkään että jäänkö jostain paitsi ja kadun vanhana jos nyt jo sitoudun.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan liittyy siihen, kun olen vasta parikymppinen enkä ennen vakavasti seurustellut. Vaikka mieheni kanssa hyvä on ollakkin niin välillä ikään kuin pelkään että jäänkö jostain paitsi ja kadun vanhana jos nyt jo sitoudun.

Kerkeette sitten vanhemmiten harrastaa ryhmäseksit, parinvaihdot ja orgiat.

Miten mä saisin muutettua ajatuksenjuoksua niin, etten takertuisi liikaa noihin ajatuksiin ja antaisin niiden mennä ohi kuin mitkä tahansa ajatukset. Koen syyllisyyttä noista ajatuksista ja että en ansaitse miestäni (joka ei varmana tälläsiä ajattele), koska koen olevani ainoa joka tällä tavalla jossittelee ja kyseenalaistaa vaikka kaikki on hyvin.

Ihminen saa ajatella ihan mitä haluaa. Tämä vapaus on kirjattu myös Suomen lakiin.

Tuollaisia ei vaan saa ajatella, vaan keskity miettimään VAIN tulevaa siippaasi ja miten ja missä paneskelette HÄNEN kaa!

Vierailija kirjoitti:

Ihminen saa ajatella ihan mitä haluaa. Tämä vapaus on kirjattu myös Suomen lakiin.

No en nyt sitä noin tarkoittanutkaan. Lähinnä että onko se ihan suhtnormaalia/yleistä vai kieliikö siitä että suhde ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

...millaista olisi seurustella, suudella tai harrastaa seksiä muiden kanssa? Tai että olisiko tuolla joku muu, jonka kanssa olisin vielä onnellisempi kuin nykyiseni? Seurustelevat: ovatko nämä normaaleja ajatuksia vai kertovatko ne jotain suhteesta?

Itse olen ensimmäisessä vakavassa suhteessa ja viime aikoina olen kokenut ahdistusta siitä, että mietin millaista olisi olla muiden kanssa. Jotenkin pelkään, että se on merkki siitä ettei meitä ole tarkoitettu toisillemme.

Onko tää siis ihan oudon kuuloista, vai onko teillä ollut samaa vaikka suhde ihan onnellinen ja hyvä onkin?

Tietenkin saa,jos se jää ajatuksen tasolle."Sanansa voi valita,tekonsa voi harkita,tunteet kulkevat omia teitään."  Ihan normaalilta tuo ajattelusi kuulostaa,ei se tarkoita etteikö suhde olisi toimiva ja osapuolet tarkoitettu yhteen.

Minä olen ollut onnellisessa parisuhteessa saman miehen kanssa vuosikymmeniä. Ei se estä minua jopa rakastumasta tulisesti muihin miehiin välillä. En vain ole koskaan paljastanut sitä näille muille miehille (saati sitten omalleni) sanallakaan tai eleelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Koen syyllisyyttä noista ajatuksista ja että en ansaitse miestäni (joka ei varmana tälläsiä ajattele)...

Näin miehenä tuo aiheutti spontaanin repeämisen! Itse ainakin olen funtsinut kaikista vaimon sukulaisista ja ystävistä että panisinko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen saa ajatella ihan mitä haluaa. Tämä vapaus on kirjattu myös Suomen lakiin.

No en nyt sitä noin tarkoittanutkaan. Lähinnä että onko se ihan suhtnormaalia/yleistä vai kieliikö siitä että suhde ei toimi.

Tuollaiset ajatukset lienevät erittäin yleisiä. Tuntemasi syyllisyydentunne kertoo siitä, että olet keskimääräistä herkempi ja tunnollisempi. Koetko yleensäkin syyllisyyttä pienistä asioista?

#6

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen saa ajatella ihan mitä haluaa. Tämä vapaus on kirjattu myös Suomen lakiin.

No en nyt sitä noin tarkoittanutkaan. Lähinnä että onko se ihan suhtnormaalia/yleistä vai kieliikö siitä että suhde ei toimi.

Tuollaiset ajatukset lienevät erittäin yleisiä. Tuntemasi syyllisyydentunne kertoo siitä, että olet keskimääräistä herkempi ja tunnollisempi. Koetko yleensäkin syyllisyyttä pienistä asioista?

#6

Kyllä, kyllä, kyllä. En nyt ehkä todella herkkä, mutta herkkä kuitenkin. Murehdin myös kaiken maailman asioita ja laitan aina muut itteni edelle. Pahaa en tekis kärpäsellekkään (joten miks tämmösiä ajatuksia?).

Ja syyllisyyttä koen vanhoistakin mokista, pienistä tai isoista :/ edelleen kalvaa kun tapasin appivanhempani ja mua sitten jännitti tottakai perkuleesti enkä tajunnu kunnolla mennä kättelemään esittäytyessä. Nykyään vaikuttavat tykkäävän musta siitä huolimatta :D jotenkin se vain jäi vaivaamaan että olinpas tökerö

On tavallista. Ja täällä samat ikivanhoista asioista syyllistymiset ja tikulla silmään kaivelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen saa ajatella ihan mitä haluaa. Tämä vapaus on kirjattu myös Suomen lakiin.

No en nyt sitä noin tarkoittanutkaan. Lähinnä että onko se ihan suhtnormaalia/yleistä vai kieliikö siitä että suhde ei toimi.

Tuollaiset ajatukset lienevät erittäin yleisiä. Tuntemasi syyllisyydentunne kertoo siitä, että olet keskimääräistä herkempi ja tunnollisempi. Koetko yleensäkin syyllisyyttä pienistä asioista?

#6

Kyllä, kyllä, kyllä. En nyt ehkä todella herkkä, mutta herkkä kuitenkin. Murehdin myös kaiken maailman asioita ja laitan aina muut itteni edelle. Pahaa en tekis kärpäsellekkään (joten miks tämmösiä ajatuksia?).

Vastaan tummentamaani kohtaan. Nuo ajatukset eivät tarkoita, että olisit paha ihminen. Ongelmana ei ole se, että olet miettinyt noita juttuja (koska joka ikinen suhteessa oleva miettii joskus sellaisia, ihan takuulla) vaan se, että tunnet kohtuutonta ja aiheetonta syyllisyyttä (harmittomista ja kenties ohimenevistä) ajatuksista. Veikkaan, että nämä ajatukset ("minkähänlaista olisi olla jonkun muun kuin seurustelukumppanini kanssa" jne.) ovat hyvin satunnaisia ja lyhytkestoisia - mutta käytät paljon aikaa näiden ajatusten analysointiin ja vatvomiseen.

Tiedän mistä puhun, koska itselläni oli samanlainen kriisi parikymppisenä, kun seurustelin vakavasti ensimmäistä kertaa. Olin silloin kohtuuttoman ahdistunut ja ruoskin itseäni milloin mistäkin asiasta. Minulla on diagnosoitu pakko-oireinen häiriö, joten se selittänee silloista kriiseilyäni. 

#6/12

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen saa ajatella ihan mitä haluaa. Tämä vapaus on kirjattu myös Suomen lakiin.

No en nyt sitä noin tarkoittanutkaan. Lähinnä että onko se ihan suhtnormaalia/yleistä vai kieliikö siitä että suhde ei toimi.

Tuollaiset ajatukset lienevät erittäin yleisiä. Tuntemasi syyllisyydentunne kertoo siitä, että olet keskimääräistä herkempi ja tunnollisempi. Koetko yleensäkin syyllisyyttä pienistä asioista?

#6

Kyllä, kyllä, kyllä. En nyt ehkä todella herkkä, mutta herkkä kuitenkin. Murehdin myös kaiken maailman asioita ja laitan aina muut itteni edelle. Pahaa en tekis kärpäsellekkään (joten miks tämmösiä ajatuksia?).

Vastaan tummentamaani kohtaan. Nuo ajatukset eivät tarkoita, että olisit paha ihminen. Ongelmana ei ole se, että olet miettinyt noita juttuja (koska joka ikinen suhteessa oleva miettii joskus sellaisia, ihan takuulla) vaan se, että tunnet kohtuutonta ja aiheetonta syyllisyyttä (harmittomista ja kenties ohimenevistä) ajatuksista. Veikkaan, että nämä ajatukset ("minkähänlaista olisi olla jonkun muun kuin seurustelukumppanini kanssa" jne.) ovat hyvin satunnaisia ja lyhytkestoisia - mutta käytät paljon aikaa näiden ajatusten analysointiin ja vatvomiseen.

Tiedän mistä puhun, koska itselläni oli samanlainen kriisi parikymppisenä, kun seurustelin vakavasti ensimmäistä kertaa. Olin silloin kohtuuttoman ahdistunut ja ruoskin itseäni milloin mistäkin asiasta. Minulla on diagnosoitu pakko-oireinen häiriö, joten se selittänee silloista kriiseilyäni. 

#6/12

Juuri näin se mulla menee. Mä en vaan tiedä miten tästä pääsisin eroon, pelkään että meidän parisuhde kaatuu lopulta siihen että kyllästyn tähän ahdistukseen ja sanon että tää oli tässä. Koska toisessa se vika ei ole, vaan tässä mun vinksahtaneessa ajatusmallissa.

Voisiko tuossa olla taustalla jotain sellaista, että elämässäsi on tapahtunut muutoksia ja olet yleisesti ottaen ahdistunut, kun et tiedä mitä muuta tulee tapahtumaan tai missä olet vuoden päästä ym. Itse ainakin menen vähän sekaisin, kun asiat ja olosuhteet muuttuvat. Ahdistuneisuus saattaa sitten oirehtia minulla esim. jonkin asian pakonomaisena vatvomisena. 

Älä heitä vielä pyyhettä kehään. Jos suhteessa on hyvä olla, ei tällaisen asian takia kannata luopua mukavasta ihmisestä. Koska jos et murehtisi tätä, sitten murehtisit varmaan jotain muuta, eikö niin? 

T: Se sama joka vastaili aiemmin

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuossa olla taustalla jotain sellaista, että elämässäsi on tapahtunut muutoksia ja olet yleisesti ottaen ahdistunut, kun et tiedä mitä muuta tulee tapahtumaan tai missä olet vuoden päästä ym. Itse ainakin menen vähän sekaisin, kun asiat ja olosuhteet muuttuvat. Ahdistuneisuus saattaa sitten oirehtia minulla esim. jonkin asian pakonomaisena vatvomisena. 

Älä heitä vielä pyyhettä kehään. Jos suhteessa on hyvä olla, ei tällaisen asian takia kannata luopua mukavasta ihmisestä. Koska jos et murehtisi tätä, sitten murehtisit varmaan jotain muuta, eikö niin? 

T: Se sama joka vastaili aiemmin

On tapahtunut. Muutin poikaystävän luokse toiselle puolelle Suomea lukion jälkeen, jouduin hankkimaan työn välivuodeksi ja sen jälkeen aloitin korkeakouluopinnot. Vanhemmilta poismuutto ja uusi koulu ei tosiaan oo niitä pienimpiä elämänmuutoksia, joten uskon että tossa vois olla perää :) murehdin samalla tavalla myös sairauksista, saatan yhtäkkiä saada päähäni että nyt mulla on tuo tauti ja panikoin siitä vähän aikaa, kunnes kohde muuttuu. Jossain vaiheessa pelkäsin että olen lesbo ja siksi joudun miehestäni luopumaan (:D) mitään pakkotoimintoja mulla ei kuitenkaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt ei välillä ajattele... Eri asia sitten ryhtyä toteuttamaan ajatuksiaan.[/quote

Minä en ajattele muita romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä ja suhdetta takana jo viisi vuotta. Että kyllä meitäkin löytyy... Rakastan puolisoani äärettömän paljon enkä koe minkäänlaista halua/tarvetta muista haaveilla.