Lue keskustelun säännöt.
Saako varattu ajatella...
15.03.2016 |
...millaista olisi seurustella, suudella tai harrastaa seksiä muiden kanssa? Tai että olisiko tuolla joku muu, jonka kanssa olisin vielä onnellisempi kuin nykyiseni? Seurustelevat: ovatko nämä normaaleja ajatuksia vai kertovatko ne jotain suhteesta?
Itse olen ensimmäisessä vakavassa suhteessa ja viime aikoina olen kokenut ahdistusta siitä, että mietin millaista olisi olla muiden kanssa. Jotenkin pelkään, että se on merkki siitä ettei meitä ole tarkoitettu toisillemme.
Onko tää siis ihan oudon kuuloista, vai onko teillä ollut samaa vaikka suhde ihan onnellinen ja hyvä onkin?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tuossa olla taustalla jotain sellaista, että elämässäsi on tapahtunut muutoksia ja olet yleisesti ottaen ahdistunut, kun et tiedä mitä muuta tulee tapahtumaan tai missä olet vuoden päästä ym. Itse ainakin menen vähän sekaisin, kun asiat ja olosuhteet muuttuvat. Ahdistuneisuus saattaa sitten oirehtia minulla esim. jonkin asian pakonomaisena vatvomisena.
Älä heitä vielä pyyhettä kehään. Jos suhteessa on hyvä olla, ei tällaisen asian takia kannata luopua mukavasta ihmisestä. Koska jos et murehtisi tätä, sitten murehtisit varmaan jotain muuta, eikö niin?
T: Se sama joka vastaili aiemmin
On tapahtunut. Muutin poikaystävän luokse toiselle puolelle Suomea lukion jälkeen, jouduin hankkimaan työn välivuodeksi ja sen jälkeen aloitin korkeakouluopinnot. Vanhemmilta poismuutto ja uusi koulu ei tosiaan oo niitä pienimpiä elämänmuutoksia, joten uskon että tossa vois olla perää :) murehdin samalla tavalla myös sairauksista, saatan yhtäkkiä saada päähäni että nyt mulla on tuo tauti ja panikoin siitä vähän aikaa, kunnes kohde muuttuu. Jossain vaiheessa pelkäsin että olen lesbo ja siksi joudun miehestäni luopumaan (:D) mitään pakkotoimintoja mulla ei kuitenkaan ole.
No niin. Onhan tuossa jo paljon kaikenlaisia muutoksia, joten ihan ymmärrettävää, että ahdistaa. Suosittelen, että pyrit löytämään itsellesi jonkinlaista rentouttavaa tekemistä vapaa-ajalle, jotain mikä saa ajatukset pois junnaavista jutuista. Käy kävelyllä, piirrä, lue kirjoja, käy museossa, aloita uusi liikuntaharrastus - mitä tahansa. Vaikka vatvoisit jotain asiaa 24/7, et pysty hallitsemaan asioita ajatuksen voimalla. Siksi kannattaa yrittää suunnata ajatukset muualle.
Opiskelijaterveydenhuollosta voisi ehkä saada jonkinlaista keskusteluapua. Voisit saada keinoja ahdistuksen hallintaan.
Sellainenkin tuli mieleen, että mitäs jos kertoisit tästä asiasta miehellesi? Siis ei sinun tarvitse "tunnustaa" mitään eikä kertoa mitään yksityiskohtia omista ajatuksistasi. Voit kertoa vaikka jotain sensuuntaista, että olet ahdistunut elämänmuutoksista.
Olen puhunut hänen kanssaan ihan avoimesti tästä ja on ollut todella ymmärtäväinen ja iso tuki :) ei siis ole kertaakaan suuttunut tai tuominnut yhtään. Mies on sanonut että eihän sitä voi tietää miten asiat tulevaisuudessa menevät, mutta itse vaan pelkään kovin epävarmuutta :/ Olen itse asiassa hakeutumassa jo terapiaan, siinä prosessissa vaan kestää tovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tuossa olla taustalla jotain sellaista, että elämässäsi on tapahtunut muutoksia ja olet yleisesti ottaen ahdistunut, kun et tiedä mitä muuta tulee tapahtumaan tai missä olet vuoden päästä ym. Itse ainakin menen vähän sekaisin, kun asiat ja olosuhteet muuttuvat. Ahdistuneisuus saattaa sitten oirehtia minulla esim. jonkin asian pakonomaisena vatvomisena.
Älä heitä vielä pyyhettä kehään. Jos suhteessa on hyvä olla, ei tällaisen asian takia kannata luopua mukavasta ihmisestä. Koska jos et murehtisi tätä, sitten murehtisit varmaan jotain muuta, eikö niin?
T: Se sama joka vastaili aiemmin
On tapahtunut. Muutin poikaystävän luokse toiselle puolelle Suomea lukion jälkeen, jouduin hankkimaan työn välivuodeksi ja sen jälkeen aloitin korkeakouluopinnot. Vanhemmilta poismuutto ja uusi koulu ei tosiaan oo niitä pienimpiä elämänmuutoksia, joten uskon että tossa vois olla perää :) murehdin samalla tavalla myös sairauksista, saatan yhtäkkiä saada päähäni että nyt mulla on tuo tauti ja panikoin siitä vähän aikaa, kunnes kohde muuttuu. Jossain vaiheessa pelkäsin että olen lesbo ja siksi joudun miehestäni luopumaan (:D) mitään pakkotoimintoja mulla ei kuitenkaan ole.
No niin. Onhan tuossa jo paljon kaikenlaisia muutoksia, joten ihan ymmärrettävää, että ahdistaa. Suosittelen, että pyrit löytämään itsellesi jonkinlaista rentouttavaa tekemistä vapaa-ajalle, jotain mikä saa ajatukset pois junnaavista jutuista. Käy kävelyllä, piirrä, lue kirjoja, käy museossa, aloita uusi liikuntaharrastus - mitä tahansa. Vaikka vatvoisit jotain asiaa 24/7, et pysty hallitsemaan asioita ajatuksen voimalla. Siksi kannattaa yrittää suunnata ajatukset muualle.
Opiskelijaterveydenhuollosta voisi ehkä saada jonkinlaista keskusteluapua. Voisit saada keinoja ahdistuksen hallintaan.
Sellainenkin tuli mieleen, että mitäs jos kertoisit tästä asiasta miehellesi? Siis ei sinun tarvitse "tunnustaa" mitään eikä kertoa mitään yksityiskohtia omista ajatuksistasi. Voit kertoa vaikka jotain sensuuntaista, että olet ahdistunut elämänmuutoksista.
Olen puhunut hänen kanssaan ihan avoimesti tästä ja on ollut todella ymmärtäväinen ja iso tuki :) ei siis ole kertaakaan suuttunut tai tuominnut yhtään. Mies on sanonut että eihän sitä voi tietää miten asiat tulevaisuudessa menevät, mutta itse vaan pelkään kovin epävarmuutta :/ Olen itse asiassa hakeutumassa jo terapiaan, siinä prosessissa vaan kestää tovi.
Okei, no sittenhän asiat ovat menossa parempaan suuntaan. :) Tsemppiä.
Nyt olen kokenut ahdistusta jopa siitä että olen näille palstoille kirjotellut ja neuvoa ahdistuksissani kysellyt. Pitäisikö tälläisestä kertoa miehelle, että netissä on välillä kirjotellut? En kuitenkaan koe että millään tavalla loukkaisin miestäni tällä, haluan vain kuulla ovatko ajatukset normaaleja :/ miksi kaikki alkaa mua vaivata... onko valehtelua jos en miehelle tästä kerro?
Vierailija kirjoitti:
Nyt olen kokenut ahdistusta jopa siitä että olen näille palstoille kirjotellut ja neuvoa ahdistuksissani kysellyt. Pitäisikö tälläisestä kertoa miehelle, että netissä on välillä kirjotellut? En kuitenkaan koe että millään tavalla loukkaisin miestäni tällä, haluan vain kuulla ovatko ajatukset normaaleja :/ miksi kaikki alkaa mua vaivata... onko valehtelua jos en miehelle tästä kerro?
Saat päättää ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt olen kokenut ahdistusta jopa siitä että olen näille palstoille kirjotellut ja neuvoa ahdistuksissani kysellyt. Pitäisikö tälläisestä kertoa miehelle, että netissä on välillä kirjotellut? En kuitenkaan koe että millään tavalla loukkaisin miestäni tällä, haluan vain kuulla ovatko ajatukset normaaleja :/ miksi kaikki alkaa mua vaivata... onko valehtelua jos en miehelle tästä kerro?
Saat päättää ihan itse.
Niin. Ehkä pidän tämän vain itsellänk kun en jaksa kaikkea vuodattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas kyllä hölmöä sulta ajatella, ettei miehesi fantasioisi muista naisista tai ihastuisi heihin.
Vierailija kirjoitti:
Onpas kyllä hölmöä sulta ajatella, ettei miehesi fantasioisi muista naisista tai ihastuisi heihin.
Varmasti fantasioi, pointti on siinä että ei kyllä varmasti kyseenalaista suhdetta samalla tavalla kun mä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikö oo vaan hyväkin välillä kyseenalaistaa?
Vierailija kirjoitti:
Nyt olen kokenut ahdistusta jopa siitä että olen näille palstoille kirjotellut ja neuvoa ahdistuksissani kysellyt. Pitäisikö tälläisestä kertoa miehelle, että netissä on välillä kirjotellut? En kuitenkaan koe että millään tavalla loukkaisin miestäni tällä, haluan vain kuulla ovatko ajatukset normaaleja :/ miksi kaikki alkaa mua vaivata... onko valehtelua jos en miehelle tästä kerro?
Voi kuule ei sitä ukolle kannata kaikkee tilittää. Sää ruokit vaan tuota omaa neuroottisuuttas toteuttamalla noita pakonomasia tunnusteluja. Relax ja enjoy life! Et oo mitään väärää tehny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ainakaan haluaisi puolisokseni sellaista joka on kanssani vain siksi ettei edes ajattele muita, vaan semmoisen joka ajattelee muitakin ja siltikin valitsee minut.
Mutta me miehet nyt ollaan tämmösiä ihme romantikkoja.
Mä en valveilla ollessani ajattele, mutta näen toistuvasti voimakkaan seksuaalisia unia toisesta miehestä (jota en ole edes nähnyt yli kymmeneen vuoteen). Kuitenkin olen parisuhteessa onnellinen, enkä vaihtaisi miestäni kehenkään toiseen. En edes tuohon unien mieheen, koska suhde ei kertakaikkiaan voisi toimia oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla linjalla ap:n kanssa.. Ymmärrän sinua..
Samanlaisia pakonomaisia tunnustuksia mitättömistäkin asioista, sekä herkästi puhun _kaikki_ tunteet/ajatukset ääneen. Olen jopa kysynyt, että olenko raskas puoliso kun näin vatvon ja mietin ja keskustelemaan ihan kaikesta -hyvässä kuin pahassa ... Ilmeisesti tykkää avoimuudestani eikä koe sitä ongelmana-päin vastoin :)
Oho, automatiikka hyppii silmille. :D Tarkoitus sanoa että keskustelen kaikesta..
Mutta sen verran vielä lisään, että kaikkia tunteita ja fiiliksiä tulee ja menee.. Älä ota liian raskaasti kaikkea.. Teet elämästä ja parisuhteesta iha kohtuuttoman vaikeaa jos olet itsellesi ihan liian ankara :)
Plus mene päivä kerrallaan.. Tulevaisuutta ei kannata miettiä liian pitkälle.. (Kadunko vuosien päästä tätä suhdetta ja eroanko jne) :)
No niin. Onhan tuossa jo paljon kaikenlaisia muutoksia, joten ihan ymmärrettävää, että ahdistaa. Suosittelen, että pyrit löytämään itsellesi jonkinlaista rentouttavaa tekemistä vapaa-ajalle, jotain mikä saa ajatukset pois junnaavista jutuista. Käy kävelyllä, piirrä, lue kirjoja, käy museossa, aloita uusi liikuntaharrastus - mitä tahansa. Vaikka vatvoisit jotain asiaa 24/7, et pysty hallitsemaan asioita ajatuksen voimalla. Siksi kannattaa yrittää suunnata ajatukset muualle.
Opiskelijaterveydenhuollosta voisi ehkä saada jonkinlaista keskusteluapua. Voisit saada keinoja ahdistuksen hallintaan.
Sellainenkin tuli mieleen, että mitäs jos kertoisit tästä asiasta miehellesi? Siis ei sinun tarvitse "tunnustaa" mitään eikä kertoa mitään yksityiskohtia omista ajatuksistasi. Voit kertoa vaikka jotain sensuuntaista, että olet ahdistunut elämänmuutoksista.