Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni mieskaveri ei osaa puhua kuin tuttujensa omaisuudesta ja raha-asioista
15.03.2016 |
Ystäväni alkoi vuosi sitten seurustella mukavan oloisen miehen kanssa. Mies oli ensitapaamisella oikea herrasmies, niin ystävääni kuin muita ihmisiä kohtaan, sosiaalinen, hauska, ystävällinen. Jo ensitapaamisella kiinnitin huomiota , että hän kovasti halusi kertoa rahaan/omaisuuteen ja menestykseen liittyviä asioita itsestään, tai oikeastaan sukulaisistaan ja ystävistään. Kertoi miten isä on yritysjohtaja, setä asuu kuulemma jossain Suomen tunnetussa kalliissa kartanossa ja siellä itsekin toisinaan vierailee, isoisänsä todella rikas ja jakelee tämän tästä ennakkoperintönä tuhansia euroja tälle pojanpojalleen. Ja niin edelleen.
Tämän jälkeen joka kerta kun näin ystävää ja hänen mieskaveriaan niin mieskaveri jatkoi tuota sukulaistensa ja ystäviensä rahalla/omaisuudella/saavutuksilla puhumista. Osittain kertoi jo samoja juttuja yritysjohtajaisästään miten tämä juuri osti tehdasuuden Mersun avoauton "taskurahoilla", miten rikas isoiso antoi kouraan 5 000e ennakkoperintönä ja lupasi pian maksaa lisää ja kertoi osin myös uusia juttuja samasta aihealueesta: miten oli ollut baarissa viikonloppuna kaverinsa kanssa joka maksoi koko illan juomat ja tilasi pöytään tämän tästä kalliita shampanjapulloja ja miten hänen veljensä oli juuri ostanut uuden television ja kotiteatterin ja uuden matkapuhelimenkin vielä. Miten veljellä on tyttöystävä jolla on oma yritys ja tienaa ihan sikana yms yms yms.
Jos joku muu porukassa, vaikka nyt minä, aloitan jutella aiheesta vaikkapa miten löysin kirpputorilta halvalla uuden polkupyörän niin tämä ystäväni mieskaveri puuttuu pian juttuun "Joo, munkin kaveri osti just uuden polkupyörän. Se maksoi sittä 1500e en ymmärrä miks joku haluaa ostaa niin kalliin polkupyörän!!!!!" tai jos vaikkapa joku samasta porukasta kertoo että varasi itselleen viikonlopuksi matkan Lontooseen niin taas siskon mieskaveri puuttuu puheeseen "Mun veli ja sen muijakin varas juuri muutaman viikon matkan New Yorkiin, ne oli varannut oikeen 5tähden hotellit paremmalta alueelta" jne.
Tuntuu ettei hänen kanssa samassa porukassa ole mitään mieltä jutella ja alkaa toi hänen jatkuva rahasta ja omaisuudesta puhuminen tulemaan korvista ulos. Vaihtaisi mies jo levyä. Hienoa jos on rikkaat sukulaiset ja kaverit mutta miksi niitä juttuja pitää hokea kokoajan?
Kaikenlisäksi jotenkin huvittavaa että mies itse ei ole mitenkään varakas eikä hän omia rahoja mainostakaan vaan mainostaa vanhempiensa, sukulaistenssa, veljensä, veljensä tyttöystävän, ystäviensä rahoja ja omaisuutta. ;D
Luulin että tuo olisi joku ohimenevä vaihe leveillä vähän uusille tutuille mutta vuoden verran ovat olleet yhteydessä ja joka kerta kun olemme samassa paikassa samaan aikaan sama levy soi ja soi.
Kommentit (49)
Materialistien (sieltä tylsimmästä päästä) egobuustaus sanavarastoa:
-VIP-aitio, Vip-näytös, Vip-vessakäynti
- Yksityistilaisuus, yksityislääkäri, yksityishemorroidileikkaus
- Rajoitettu erä, vain harvoille
-Excluuuuuuuuu-sive, hautecoutuuuuuuurrr, kurrrrrmeeee....
- mitämaksomitämaksomitämakso
-arvaapaljonkomaksoiarvaapaljonkomaksoi
-arvaapaljonkomäsainarvaapaljonkomäsain
-arvaapaljonkosesaiarvaapaljonkosesai
-setunteesensetunteesen.....jne
- mätunnensenmätunnensen...jne
-tunneksäsentunneksäsen...jne
-sillonvaraasillonvaraa
-- hei missä kaikki on ........? no mä tsekkaan tinderist jonku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin tunnistan ihmistyypin. Läheinen sukulainen on tällainen...ja tiedän, että valitettavasti kerskuu meidän "omaisuudella" ym. Ihan normaali keskituloinen perhe ollaan...mutta sopivan paikan tullen mun mies on johtaja, joka tienaa ihan törkeesti, on viimeisen päälle sisustettu asunto ja mitä kaikkea olen kuullutkaan muilta =D
Tähän liittyy myös se, että kertoo myös toisten kokemuksia/tekemisiä ominaan. Jos joku porukassa kertoo hypänneensä laskuvarjolla, hän alkaa kertoa, miten hän on hypännyt myös, mutta Kroatiassa upeissa maisemissa toki. Tai jos joku sanoo kärsivänsä siitepölyallergiasta, on hänellä vielä pahempi allergia ja kertoo vuolaasti oireista - ja aina joku porukasta tunnistaa tarinan jonkun kaverin kokemukseksi. Jos ei tunnista, niin ainakin on epäilys, että on jonkun toisen kertoma juttu...
Tuon on pakko liittyä olemattomaan itsetuntoon ja siihen, että sitä itsetuntoa yritetään nostaa toisten avulla ja jopa valehtelemalla...sietämätöntä. Ja jos joku nyt huutelee kateutta siellä, niin ei, en todellakaan ole kateellinen ko. henkilölle joka alkaa olla jo melkoinen vitsi...Pidän ihan omasta keskinkertaisesta elämästäni, jota ei tarvitse suurennella eikä valehdella kenellekään =D
Mulla on vastaava taipumus, mutta käänteisenä.
Olemme hyvätuloisia ja ystäväpiirissä paljon pienituloisia tai keskituloisia lapsiperheitä, joilla lähes kaikki menee mikä tulee. Yllättävä sairastuminen, auton hajoaminen tms. aiheuttaa lisähuolta, koska se on pois muusta budjetista ja välillä jotkut läheisistämme laskevat lähes senttejä ruokakaupassa.
En halua korostaa varallisuuttamme tai edes kertoa siitä, joten usein kerron tai mainitsen, kuinka vähän olen jostakin maksanut tai tehnyt kivoja löytöjä alesta ja kirppareilta. Esim. jos joku sanoo: Onpas sulla nätti paita!" Vaistomaisesti sanon jotakin tyyliin: "Kiitos, löysin sen parilla eurolla kirpparilta!"
Joskus itseänikin ärsyttää tämä taipumukseni. Mulla on vain pelko, että vaikuttaisin omahyväiseltä tai faktat meidän taloustilanteesta etäännyttäisi rahavaikeuksien kanssa kamppailevia ystäviä kauemmaksi.
Aloin toimimaan näin ulkomailla asuessamme. Itse elin perheeni kanssa etuoikeutettua elämää kauniissa, vartioidussa kodissa, viereinen äiti puistossa saattoi elää sillan alla lastensa kanssa ja tonkia roskiksesta ruokaa. Erot ihmisten varallisuuden, elintason ja mahdollisuuksien välillä oli räikeät ja välillä sitä tunsi vain henkistä tuskaa kaikesta tästä epäoikeudenmukaisuudesta ja valvoin unettomana sängyssä miettien lapsia, jotka alhaalla miljoonakaupungin kaduilla valmistautuivat kovaan yöhön.
Mulle jonkinlainen suojamekanismi oli sitten vaikuttaa pienituloisemmalta, etten vain suurentaisi kuilua ihmisten välillä. Ja kun muutimme takaisin Suomeen, täällä moni ystävistä elää pätkätöillä yms. Enpä haluaisi hieroa suolaa haavoihin levittelemällä varallisuuttamme muiden naamaan. Yritän siis tuoda esille, kuinka vähän pyrin käyttämään rahaa, kuinka edullisia juttuja ostan jne.
Ei siis sama tilanne kuin ap:n tuttavan kohdalla, mutta yhtä kaikki, puhun paljon hinnoista ja rahasta. Rasittavaa pidemmän päälle. :/
Sä, kun olet noin rohkea huutelemaan puskista, niin haluaisitko sä keskustella mun mieheni kanssa, tästä virkkeestä:
"Eli ollaan - sanoisko vaikka - parempien piirien hang-around'eja, vaikka ei itse ehkä niihin piireihin varsinaisena sisäjäsenenä mitään asiaa olisikaan. "
Katsoa häntä silmiin ja sanoa, että sun vaimos ei kuulu sun sukuun?
Kestääkö pokka loukata toista tuolla tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vastaava taipumus, mutta käänteisenä.
Olemme hyvätuloisia ja ystäväpiirissä paljon pienituloisia tai keskituloisia lapsiperheitä, joilla lähes kaikki menee mikä tulee. Yllättävä sairastuminen, auton hajoaminen tms. aiheuttaa lisähuolta, koska se on pois muusta budjetista ja välillä jotkut läheisistämme laskevat lähes senttejä ruokakaupassa.
En halua korostaa varallisuuttamme tai edes kertoa siitä, joten usein kerron tai mainitsen, kuinka vähän olen jostakin maksanut tai tehnyt kivoja löytöjä alesta ja kirppareilta. Esim. jos joku sanoo: Onpas sulla nätti paita!" Vaistomaisesti sanon jotakin tyyliin: "Kiitos, löysin sen parilla eurolla kirpparilta!"
Joskus itseänikin ärsyttää tämä taipumukseni. Mulla on vain pelko, että vaikuttaisin omahyväiseltä tai faktat meidän taloustilanteesta etäännyttäisi rahavaikeuksien kanssa kamppailevia ystäviä kauemmaksi.
Aloin toimimaan näin ulkomailla asuessamme. Itse elin perheeni kanssa etuoikeutettua elämää kauniissa, vartioidussa kodissa, viereinen äiti puistossa saattoi elää sillan alla lastensa kanssa ja tonkia roskiksesta ruokaa. Erot ihmisten varallisuuden, elintason ja mahdollisuuksien välillä oli räikeät ja välillä sitä tunsi vain henkistä tuskaa kaikesta tästä epäoikeudenmukaisuudesta ja valvoin unettomana sängyssä miettien lapsia, jotka alhaalla miljoonakaupungin kaduilla valmistautuivat kovaan yöhön.
Mulle jonkinlainen suojamekanismi oli sitten vaikuttaa pienituloisemmalta, etten vain suurentaisi kuilua ihmisten välillä. Ja kun muutimme takaisin Suomeen, täällä moni ystävistä elää pätkätöillä yms. Enpä haluaisi hieroa suolaa haavoihin levittelemällä varallisuuttamme muiden naamaan. Yritän siis tuoda esille, kuinka vähän pyrin käyttämään rahaa, kuinka edullisia juttuja ostan jne.
Ei siis sama tilanne kuin ap:n tuttavan kohdalla, mutta yhtä kaikki, puhun paljon hinnoista ja rahasta. Rasittavaa pidemmän päälle. :/
No mäkin kyllä käyttäydyn juuri noin.
Vaikka voisin kuvitella, että kateellinen sisareni voisi kirjoitella musta a.p:n kuvailemaa sontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt tuota itse, ja tiedän toisen joka käyttäytyy noin, ja molemmissa tapauksissa ongelma on huono itsetunto. En tiedä miksi ap olisi kateellinen tälle miehelle, kun ei ne hänen rahojaan tunnu olevan.
Muistin vielä kolmannenkin ihan samaa harrastavan tyypin (2 meistä naisia, 1 mies), en muistanutkaan miten kamalaa hänen seurassaan oli. En tiedä yrittikö just painaa minua alas, koska mitään syytä olla esim minulle kateellinen ei ollut, mutta ei se todellakaan ole normaalia puhua uudelle tuttavuudelle koko ajan omista ja sukulaisten rahoista ja kesämökeistä ja taloista ja kuinka paljon on rahaa tilillä ja tulee perintönä. Ja vähätellä kaikkea mikä liittyy minun "saavutuksiini".
Surullista että ihmiset elävät toivossa että vanhemmat kuolevat ja sitten mällätään perinnöllä. Ei taida olla kovin rakkaat vanhemmat .
Ihmiset ei osaa enää iloita asioista, jos on montaa mökkiä ja osaketta niin ethän voi kuitenkaan olla kuin 1 jalka kerrallaan yhdessä paikassa.
Mitä iloa on tönöstä joka tyhjillään koko ajan, paitsi vuokra tulo tietysti jos vuokraa.
Sehän tässä ihmeellistä onkin, kun mä en millään tavalla ole lesoillut, päinvastoin.
Mutta sä voit puhua, mitä haluat. Aivan niinkuin kaikki muutkin.
Mä olen vastuussa vain omista sanoistani, en sun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä oon seurustellu yhden tavallista varakkaamman miehen kanssa ja onhan se rasittavaa jos toinen ei puhu suunnillee muusta kuin rahasta, sukulaistensa omaisuudesta, hienoista kesäasunnoista ja muutenki koko ajan ostamisesta, kerranki kun menin hänen luo niin ensimmäinen lause jonka sanoi oli että paljonko olin sinä päivänä jo käyttäny rahaa ja jatkoi kertomalla paljonko itse ja olihan se taas satasia, olihan sitä sillon tottakai kaikkea kun mies maksoi ja tarjosi kaiken, makso taksit, ravintola illat, juomat, loma matkat kaikki,osti minulle uuden kalliin puhelimen ja jopa läppärin, antoi rahaa vaate yms ostoksii, mutta se rahan hallitseminen kaikkea lopulta johti eroon. Yhdessä olimme 3 vuotta. Nyt olen aivan tavallisen duunarin kanssa yhdessä ja onhan paljo helpompaa kun raha ei ole suhteen ykkösasia.
Keneltä sä muuten tälläkertaa olet mun asioitani urkkimalla urkkinut?
Enhän mä sitäkään itse sanonut, mutta kateuden sumentamassa päässäsi (raivossa) et sitä pysty tajuamaan.. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä, kun olet noin rohkea huutelemaan puskista, niin haluaisitko sä keskustella mun mieheni kanssa, tästä virkkeestä:
"Eli ollaan - sanoisko vaikka - parempien piirien hang-around'eja, vaikka ei itse ehkä niihin piireihin varsinaisena sisäjäsenenä mitään asiaa olisikaan. "
Katsoa häntä silmiin ja sanoa, että sun vaimos ei kuulu sun sukuun?
Kestääkö pokka loukata toista tuolla tavalla?
Missään tapauksessa tämä ei tarkoita vaimoa tai aviomiestä. Ei tietystikään. Tarkoittaa siis sellaisia henkilöitä, jotka kerskuvat kavereiden, tuttujen jne. ei-sukulaisten omaisuuksilla ja rahoilla.
Täällä on näköjään paikalla joku ap:n kuvailema ihmistyyppi, joka ottaa kovasti itteensä toisten rikkauksilla kehumisen arvostelusta. :D Onko sulla rassulla oikeinkin huono itsetunto? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on näköjään paikalla joku ap:n kuvailema ihmistyyppi, joka ottaa kovasti itteensä toisten rikkauksilla kehumisen arvostelusta. :D Onko sulla rassulla oikeinkin huono itsetunto? :D
Oletko ajatellut hakeutua avunpiiriin?
Tämä ihan kaikella hyvällä..
t. Se, joka ei lesoile, mutta joka on kyllästynyt kateellisiin ämmiin
Onko se nyt siskon vai ystävän mieskaveri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä, kun olet noin rohkea huutelemaan puskista, niin haluaisitko sä keskustella mun mieheni kanssa, tästä virkkeestä:
"Eli ollaan - sanoisko vaikka - parempien piirien hang-around'eja, vaikka ei itse ehkä niihin piireihin varsinaisena sisäjäsenenä mitään asiaa olisikaan. "
Katsoa häntä silmiin ja sanoa, että sun vaimos ei kuulu sun sukuun?
Kestääkö pokka loukata toista tuolla tavalla?Missään tapauksessa tämä ei tarkoita vaimoa tai aviomiestä. Ei tietystikään. Tarkoittaa siis sellaisia henkilöitä, jotka kerskuvat kavereiden, tuttujen jne. ei-sukulaisten omaisuuksilla ja rahoilla.
Kyllä täällä jo joku taas veti kunnialliset aviovaimotkin lokaan.
Poistatan tästäedes kaikki lompakkoloistyyliset aloitukset. :)
Ja mitä tulee itsetuntooni, niin se vaihtelee, ihan niin kuin jokaisella.
Mutta ihmisellä ei todella ole kaikki hyvin, jos kykenee loukkaamaan toisia tuolla tavalla.
Sellaistakin, joka ei itselle mitään ole tehnyt.
Kaikki ala-peukuttajat ovat näitä, jotka sanovat: "on millä mällätä". Ja tuo lause kertoo ihan kaiken.. :'D
Hei sinä hölmö henkilökohtaisuuksiin menevä kirjoittelija!
Keskustelupalstoilla ei ole tapana vetää yhdestä aloituksesta typeriä ja lapsellisia johtopäätöksiä aloittajan persoonasta ja sitten jankata niitä monessa viestissä. Täällä on tapana puhua siitä ASIASTA, ja siksi tämä on Suomen suosituin keskustelupalsta. Opettele keskustelemaan tai mene pois! Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on näköjään paikalla joku ap:n kuvailema ihmistyyppi, joka ottaa kovasti itteensä toisten rikkauksilla kehumisen arvostelusta. :D Onko sulla rassulla oikeinkin huono itsetunto? :D
Oletko ajatellut hakeutua avunpiiriin?
Tämä ihan kaikella hyvällä..
t. Se, joka ei lesoile, mutta joka on kyllästynyt kateellisiin ämmiin
Jaahas, pilkka osui kuin osuikin omaan nilkkaan. ;) :D
Ei osunut, enkä ole mennyt henkilökohtaisuuksiin.
Mutta jos toisella on noin huono olo, niin pakkohan hänelle on siitä vinkata. Ihan hyvällä vain.
Eli, jos sä nait ihmisen, jota rakastat ja joka on parempi tuloinen, niin sulla on oikeus pupeltaa hänestä tuollaista sontaa, jolla ei ole mitään totuuspohjaa?
Tiedätkö miksi mieheni on mun kanssa.
Koska hän tietää, että mä olisin hänen kanssaan, vaikka menettäisimme kaiken.
Mutta tuollaisella ihmiskuvatulsella ei ole meille enää mitään asiaa, sillä sä et loukkaa vain mua, vaan mun miestäni myös!
Ei muuta sanottavaa.