Hurjimmat ja tragikoomisimmat muistot mielisairaalasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tullut piikkiä perseeseen ja lepareita todennäköisesti seuraavan viikon ajan.

-1

"Todennäköisesti"? Siis sinun mielikuvituksessasi.

Jankkaaja löysi tämänkin aiheen. Mene muualle trollaamaan.

Sinun annettavasi tälle keskustelulle on taas nolla (0). Pelkkää toisten haukkumista.

Ai, milläs tavalla olen ketään haukkunut tässä ketjussa? Näytä yksikin kirjoittamani kohta. Olen siis edelleenkin vastaaja nro 1.

Sinulla taitaa olla jotain ongelmia?

Huhhuijjaa, kuule ihan hoitajat tuolloin sanoivat, että ne "lääkkeet" sitten vaikka laitetaan injektiolla VÄKISIN. Luuletko, etten olisi ehkä pistänyt kampoihin, jos korstot olisivat päättäneet tökätä neulalla (neulafobia kun on kaiken muun paskan lisäksi) sen paskan kroppaani? Aivan taatusi olisin ja tiedätkö mitä silloin tehdään? Raahataan lepositeisiin, väkisin. Jos et tiedä itse miltä moinen pelko ja ahdistus tuntuu, niin ole hyvä ja pidä turpasi kiinni.

Etkö osas lukea ketjua järjestyksessä?

Mikä sua vaivaa?

selkäsärky pistettiin mielikuvituksen piikkiin, kunnes aloin pissata verta.

eräs naishoitaja tuli kesken lukemisen repimään kirjan kädestäni, selasi sitä ja heitti takaisin  minulle. JOKA HEMMETIN  KERTA

äitini piti tuoda minulle t-paitoja, kun olin kuulemma "tissit esillä" ( kesä, narutopit päällä, C-kuppi eli en tod. näyttänyt miltään pornotähdeltä!)

 joo ja 16v olin,  vuosia jatkuneen koulukiusaamisen sekä bulimian takia kävin psykologin juttusilla ja kerran sitten kilahdin siellä heittäen tuolin seinään ja huutaen kurkku suorana.. seurauksena 4kk hullujenhuoneella, eikä ollut mikään nuortenosasto todellakaan !  ja syy, miksi minua pidettiin siellä oli "psykoottinen kohtaus " sekä " vainoharhaisuus" ( pelkäsin käydä esim.  kaupassa kiusaajieni takia)

Minulle jäi mieleen erityisesti punatulkkutaideteos suljetun osaston seinällä. Silloinen heilani sai psykoosin ja olin ensimmäistä kertaa katsomassa häntä sairaalassa. Hän oli puheliaalla tuulella, vähän oli vaikea saada puheesta selvää välillä kun oli niin vahvasti lääkitty ja silmät vaan seisoi päässä. Jossain vaiheessa hän sanoi, tule katsomaan mitä yhdellä seinällä on. Siellä oli tämä punatulkkuteos ja hän alkoi aika tunteellisesti kertoa, miten hänelle tulee aina rakastamansa nainen eli siis minä mieleen, kun hän näkee punatulkut siellä seinällä.

Loppujen lopuksi hän oli ainakin ihan kiitollinen saamastaan hoidosta sairaalassa.

Parhaiten on mieleen painunut yksi "kirkas" hetki keskellä psykoosia. Psykoosissa voi olla pitkiä aikoja, joista ei muista mitään, mutta joitakin hetkiä ja tilanteita saattaa muistaa.

Oli riehunut ja vahingoittanut itseäni, tapellut vastaan jne.

Olin kiinni lepositeissä, huoneeseen tuli hoitaja ruokatarjotin kädesdä, ja ilmoitti nyt syöttävänsä minua, edes yhtä kättä ei saanut laskea irti. Siinä sitten availin suutani kyyneleet silmissä, ja ajattelin, "voi luoja, mitä minulle on tapahtunut". Ehkä tuosta hetkestä alkoi toipuminen, en tiedä.

Myöhemmin olin paremmassa kunnossa, autoin os.hoitajaa vaihtamaan lakanoita. Hän sanoi "hienoa kun voit paremmin, olimme niin huolissamme". Sama mies, jonka kanssa olin apinan raivolla tapellut kuukausi kaupalla. Olin hämmentynyt.

Tuo oli hyvä osasto. Minulla on myös karmeita asioita tapahtunut myöhemmin muualla, mutta halusin kertoa tähän jotain positiivista!