Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hurjimmat ja tragikoomisimmat muistot mielisairaalasta!
15.03.2016 |
Psykiatrisessa sairaalassa kyläilleet, kertokaa mieleenjääneitä, myös rauhallisia ja "hyviä" juttuja lataamosta!
Huom. En naura sairauksille enkä sairaille ihmisille. Itsekään en sairaalassa ollessani ole koskaan toiselle potilaalle nauranut, itselleni kyllä joskus. Tragikomiikka on yksi terveistä hallintakeinioista, ja sen avulla ainakin minun pääni pysyi kasassa tuolloin ja pysyy vanhojen traumaattisten kokemusten kanssa edelleen. :)
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sieltä mitään jäänyt mieleen, paitsi se ettei siellä ollut mitään tekemistä kuin maata sängyssä. Joka muuten sekin oli kiellettyä! Huudot tuli jos narsistinen hoitaja pääsi yllättämään. "Lääkkeet" piti ottaa vaikka et tiennyt edes "lääkkeen" nimeä, tajukin niillä lähti pari kertaa, mutta ei se tuntunut hoitajia haittaavan. Jos "änkyröi" vastaan niin, saattoi tulla muutama helvetin isokokoinen korsto viereen katsomaan, että ne "lääkkeet" menee kurkusta alas, eikä viemäriin. Ihan kuin olisivat tarvinneet kamalasti joukkovoimaa ALLE 40 kiloa painavan tytöntyllerön alistamiseen. Taisivat saada jotain kiksejä tuostakin pelleilystä.
Raivoamista tuli muuten myös siitä, että istui sohvalla jalat ristissä! :D No onneksi pääsin sitten avolle pikaisesti, koska toinen lääkäri lausui: "Sinä et kuulu tänne, siirretään sinut neloselle." Avoltakin lensin sitten tuota pikaa ulos, siellä oli muuten intialainen lääkäri (nimestä ja ulkonäöstä päätellen). Nämä siis tapahtuivat aikuisten osastoilla ollessani.
Nuorten osastolta lähdettiin muutaman kaverin kanssa pari kertaa hatkaan. Eristyshuone oli kaverin huone, koska muut olivat täynnä. Ei oltaisi saatu olla edes samassa huoneessa kahdestaan, mutta valehdeltiin, että kirjoitetaan runoja. Väännettiin käsipelillä keittiöstä rosvotuilla haarukoilla ja veitsillä ikkunan ruuvit auki ja ikkunasta hatkaan! Jäätiin parin viikon päästä kiinni ja tultiin takaisin, olivat älynneet vaihtaa ikkunoihin sellaiset ruuvit, ettei niitä saa käsipelillä auki. :D
Toisen kerran karkasin yhden skitsofreniaa sairastavan kanssa kirpputorireissulta, mutta jäimme aika nopiaan kiinni poliiseille. Hollywood-tyyliin saartoivat meidät kolmella kyttäautolla puhelinkoppiin (joo niitä oli tuolloin) :D
Itselläkin tämä kokemus, että lääkkeet pakotettiin ottamaan ja sitä todella vahdittiin, mutta koskaan ei saanut mitään tietoa niistä lääkkeistä, mitä ja miksi. Lääkitystä myös muuteltiin erikoisesti. Yhtenä iltana annettiin jotain, joka oli ilmeisesti unilääkettä tai jotain. Kukaan ei kertonut asiasta mitään. Oli pelottava kokemus kun alkoi tuntea että taju lähtee.
Tottakai ne lääkkeet on otettava! Eihän ne koskaan tehoa, jos niitä otetaan aivan mielivaltaisesti! Ne siellä töissä olevat ihmiset ovat vastuussa potilaista ja heidän on vahdittava lääkkeiden toimivuutta, jolloin myös niiden perille meneminen on tärkeää! Mitä oikein kuvittelit?!
Ja mikä siinä on, ettei voi kysyä, että mikä lääke nyt otetaan? Ei sitä koko aikaa hoeta, jos toista ei näytä kiinnostavan.
Minusta yksi ongelma on juuri tämä, että jopa sairaana ihmiset kuvittelet olevansa jotain erityishenkilöitä. Ei ihmistä voi hoitaa kuntoon ilman omaa motivoitumista. Sinulla ei selvätikään sitä ollut.
Hohhoijaa. Tunnetko itsesi nyt paremmaksi ihmiseksi? Hyvää kevättä sullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs suljetulla oleva henkilö kertoi,että joku oli kuollut kyseisessä sairaalassa eristyshuoneessa omaan oksennukseensa,kun ei pystynyt liikkumaan.Nuori henkilö.
Suljetulla mieshoitaja oli todella epäammattimainen,ei edes kätellyt tai puhunut mitään,kun lähdin osastolta ja tervehdin.
Nainen suljetulla ei saanut kutoa,kun se ärsytti naishoitajaa,joka ei olisi jaksanut kuunnella naisen juttuja,vaan hän repi kutomapuikot naisen kädestä.
Mutta sairaaloissa,hoitajissa ja osastoissa on eroja.Tuuripeliä.
Olen ollut useita kertoja ilman syytä hoidettavana; Kierre alkoi teininä huostaanoton ja siihen liittyvien traumojen jälkeen ja jatkui tämän taustani sekä väkivaltaisen poikaystävän myötä. Tragikoomisia tilanteita riittää, ja traumoja aiheesta jos toisesta. Jos olisin ihminen, joka haluaa/jaksaa jakaa näitä asioita näin julkisesti, kirjoittaisin kirjan. Valitettavasti en jaksa/halua/kerkeä sitä nyt tänne aloittaa. Joka ainoalta hoitojaksolta pääsin toki terveeksi todettuna pois, joskus jopa ennen kuin varsinainen sisäänkirjaus osastolle edes tapahtui, erinäisten osapuolien mielipide-eroista johtuen. Vuosiin en sitten masennuttuani osannut muuta kaivatakaan kuin osastoa - en kuolemaa, en ole sellainen, vaan tuota maanpäällistä (?) helvettiä.
Kyllä ovat kamalia paikkoja olleet, ihmisarvoja ei ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sieltä mitään jäänyt mieleen, paitsi se ettei siellä ollut mitään tekemistä kuin maata sängyssä. Joka muuten sekin oli kiellettyä! Huudot tuli jos narsistinen hoitaja pääsi yllättämään. "Lääkkeet" piti ottaa vaikka et tiennyt edes "lääkkeen" nimeä, tajukin niillä lähti pari kertaa, mutta ei se tuntunut hoitajia haittaavan. Jos "änkyröi" vastaan niin, saattoi tulla muutama helvetin isokokoinen korsto viereen katsomaan, että ne "lääkkeet" menee kurkusta alas, eikä viemäriin. Ihan kuin olisivat tarvinneet kamalasti joukkovoimaa ALLE 40 kiloa painavan tytöntyllerön alistamiseen. Taisivat saada jotain kiksejä tuostakin pelleilystä.
Raivoamista tuli muuten myös siitä, että istui sohvalla jalat ristissä! :D No onneksi pääsin sitten avolle pikaisesti, koska toinen lääkäri lausui: "Sinä et kuulu tänne, siirretään sinut neloselle." Avoltakin lensin sitten tuota pikaa ulos, siellä oli muuten intialainen lääkäri (nimestä ja ulkonäöstä päätellen). Nämä siis tapahtuivat aikuisten osastoilla ollessani.
Nuorten osastolta lähdettiin muutaman kaverin kanssa pari kertaa hatkaan. Eristyshuone oli kaverin huone, koska muut olivat täynnä. Ei oltaisi saatu olla edes samassa huoneessa kahdestaan, mutta valehdeltiin, että kirjoitetaan runoja. Väännettiin käsipelillä keittiöstä rosvotuilla haarukoilla ja veitsillä ikkunan ruuvit auki ja ikkunasta hatkaan! Jäätiin parin viikon päästä kiinni ja tultiin takaisin, olivat älynneet vaihtaa ikkunoihin sellaiset ruuvit, ettei niitä saa käsipelillä auki. :D
Toisen kerran karkasin yhden skitsofreniaa sairastavan kanssa kirpputorireissulta, mutta jäimme aika nopiaan kiinni poliiseille. Hollywood-tyyliin saartoivat meidät kolmella kyttäautolla puhelinkoppiin (joo niitä oli tuolloin) :D
Itselläkin tämä kokemus, että lääkkeet pakotettiin ottamaan ja sitä todella vahdittiin, mutta koskaan ei saanut mitään tietoa niistä lääkkeistä, mitä ja miksi. Lääkitystä myös muuteltiin erikoisesti. Yhtenä iltana annettiin jotain, joka oli ilmeisesti unilääkettä tai jotain. Kukaan ei kertonut asiasta mitään. Oli pelottava kokemus kun alkoi tuntea että taju lähtee.
Tottakai ne lääkkeet on otettava! Eihän ne koskaan tehoa, jos niitä otetaan aivan mielivaltaisesti! Ne siellä töissä olevat ihmiset ovat vastuussa potilaista ja heidän on vahdittava lääkkeiden toimivuutta, jolloin myös niiden perille meneminen on tärkeää! Mitä oikein kuvittelit?!
Ja mikä siinä on, ettei voi kysyä, että mikä lääke nyt otetaan? Ei sitä koko aikaa hoeta, jos toista ei näytä kiinnostavan.
Minusta yksi ongelma on juuri tämä, että jopa sairaana ihmiset kuvittelet olevansa jotain erityishenkilöitä. Ei ihmistä voi hoitaa kuntoon ilman omaa motivoitumista. Sinulla ei selvätikään sitä ollut.
Ja ihan näistä viesteistä päättelit, että kukaan ei ole yrittänyt saada tietoja lääkityksestään, kaikki kuvittelevat olevansa erityishenkilöitä eikä motivaatiota ollut? Taidat itse kuvitella olevasi joku erityishenkilö.
Juu,parempi kirjoittaa kirjaan.
t.toinen hullu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi tullut piikkiä perseeseen ja lepareita todennäköisesti seuraavan viikon ajan.
-1
"Todennäköisesti"? Siis sinun mielikuvituksessasi.
Jankkaaja löysi tämänkin aiheen. Mene muualle trollaamaan.
Tänne kirjoittavat näköjään vain ne, joilla ei ole mitään hyvää sanottavaa hoidosta.
Minä puolestani olen kiitollinen, että sain olla osastolla hoidossa, missä minua kohdeltiin kuin ihmistä ikään. Itse kohtelin itseäni huonommin kuin he.
Kaikki asiat selvisivät keskustelemalla, kukaan ei edes korottanut ääntään. Minua ei lääkitty sekavaksi ja tiesin, mitä lääkkeitä saan. En kuullut kenenkään valittavan näistä asioista, mistä aikaisemmin ketjussa kirjoittavat kirjoittivat. Tupakkapaikalla räkätettiin mustalle huumorille kaikki päivät.
Minulla ja kenelläkään osastoaikoina tutuksi tulleella ei ollut valittamista muusta kuin ehkä ruoasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi tullut piikkiä perseeseen ja lepareita todennäköisesti seuraavan viikon ajan.
-1
"Todennäköisesti"? Siis sinun mielikuvituksessasi.
Jankkaaja löysi tämänkin aiheen. Mene muualle trollaamaan.
Sinun annettavasi tälle keskustelulle on taas nolla (0). Pelkkää toisten haukkumista.
Mulla oli kyllä viimeksi (3. kerta) hyvä ja turvallinen olo. Isoin huolenaiheeni monta viikkoa oli että mut heitetään sieltä pois vaikken halua. Ulkomaailmassa oli niin pelottavaa ja tuntui että kaikki ihmiset haluaa minulle pahaa. Olen siis kyllä tullut aina parempaan kuntoon kun olen sinne joutunut/päässyt. Ja viimeksi jouduin sairaalaan koska en ollut syönyt lääkkeitäni vuoteen, olin itse lopettanut. Joten kyllä sekä psykiatrinen osasto että lääkkeet auttavat ihmisiä vaikka juuri sinua ja sinun kaveria ei ole auttanut, se on yhtä järkevä peruste kuin että "kukaan ei ole eläimille allerginen koska minäkään en ole".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullepa kävi seuraavanlainen "klassikko":
Tulin sisään osastolle, melkoisen huonossa kunnossa ihan fyysisenkin taudin jäljiltä. Ei vielä tiedetty, oliko varsinainen vika somaattisella/fyysisellä vaiko psyykkisellä puolella ja minä olin liian uupunut vastatakseni mihinkään (jouduin ensin teholle miehen pahoinpitelyn jäljiltä ja sitten viikon jälkeen "jälkitsekkaukseen" psykiatriselle).
Heti ekana päivänä paikan ainut mieshoitaja vei minut kahdestaan kanssaan johonkin paikan perimmäiseen perähuoneeseen ja kertoi että hänen piti "haastatella" minua jotakin omaa tutkimustaan varten. Mies siinä sitten mittaili minua, kyräili ja katseli, että olenko tolkuissani vaiko en ja yllättäen sain kuin sainkin puhelahjani takaisin ja selviydyin fiksusti ulos kierosta tilanteesta - aivan järjissäni ja tuota miestä sen jälkeen karttaen.
Myöhemmin kuulin muilta nuoremmilta naisilta samaisella osastolla huhuja siitä, että heillekin oli tehty samanlaisia "haastatteluja".
Kylmää ajatella, että mitä niille kaikista huonokuntoisimmille olikaan käynyt...
Kuten tästäkin ketjusta käy ilmi, terveitä ihmisiä haalataan pakkohoitoon, jossa he joutuvat pillerisalaliiton uhreiksi. Onneksi konstit on monet salaliiton perimmäisten tarkoitusten vesittämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten tästäkin ketjusta käy ilmi, terveitä ihmisiä haalataan pakkohoitoon, jossa he joutuvat pillerisalaliiton uhreiksi. Onneksi konstit on monet salaliiton perimmäisten tarkoitusten vesittämiseksi.
Salaliitto - nyt on joku sekaisin. Ehkä olisi pitänyt ottaa ne pillerit, niin ei olisi vainot päällä.
Itse en ole ollut osastohoidossa (kiitän onneani) mutta äitini on ollut monia kertoja lapsuuteni ja nuoruuteni aikana. Muistan vieläkin elävästi sen kerran kun kävin isäni kanssa katsomassa äitiä sairaalassa ensimmäistä kertaa. Olin n. 14-vuotias. Sisään osastolle päästyämme siellä oli yhteisissä tiloissa ihmisiä ihan poissaolevina sohvilla. Yhtä potilasta oltiin laittamassa lepositeisiin siinä ihan käytävällä meidän edessä. Tämä mies karjui ja laittoi vastaan kun noin viisi ihmistä siinä ympärillä piteli ja pakotti makuulle. Yksi kulki ympäriinsä puhumassa outoja jokaiselle ja tuli sanomaan mulle "älä tule tänne". Ja loput kyyhöttivät apaattisina huoneissa. Hoitajat näyttivät ja kuulostivat väsähtäneiltä ja kyllästyneiltä.
Vaikka olin jo teini-ikäinen niin tämä käynti oli ihan hirveän rankka mulle. Pelkäsin siellä kaikkia, potilaita, hoitajia. Ei todellakaan näyttänyt mukavalta paikalta ja surettaa heidän puolesta jotka sielä joutuvat olemaan. Pakkohan se on, mutta oloissa on toivomisen varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten tästäkin ketjusta käy ilmi, terveitä ihmisiä haalataan pakkohoitoon, jossa he joutuvat pillerisalaliiton uhreiksi. Onneksi konstit on monet salaliiton perimmäisten tarkoitusten vesittämiseksi.
Salaliitto - nyt on joku sekaisin. Ehkä olisi pitänyt ottaa ne pillerit, niin ei olisi vainot päällä.
Sori, tämä unohtui :D
Hoitovastaiset hullut alapeukuttavat täällä kaikkea järkipuhetta ja hehkuttavat kaikkia jotka haukkuvat hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Hoitovastaiset hullut alapeukuttavat täällä kaikkea järkipuhetta ja hehkuttavat kaikkia jotka haukkuvat hoitoa.
Ja kaikki näissä paikoissa työskentelevät hoitajat tulevat puolustamaan, kuinka ihanaa ja nautittavaa se hoito siellä osastolla on, vaikka potilaskertomukset kertovat ihan omaa, karua kieltään, Kupittaan sairaalassa tapahtuneet vääryydet hyvänä esimerkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi tullut piikkiä perseeseen ja lepareita todennäköisesti seuraavan viikon ajan.
-1
"Todennäköisesti"? Siis sinun mielikuvituksessasi.
Jankkaaja löysi tämänkin aiheen. Mene muualle trollaamaan.
Sinun annettavasi tälle keskustelulle on taas nolla (0). Pelkkää toisten haukkumista.
Ai, milläs tavalla olen ketään haukkunut tässä ketjussa? Näytä yksikin kirjoittamani kohta. Olen siis edelleenkin vastaaja nro 1.
Sinulla taitaa olla jotain ongelmia?
Huhhuijjaa, kuule ihan hoitajat tuolloin sanoivat, että ne "lääkkeet" sitten vaikka laitetaan injektiolla VÄKISIN. Luuletko, etten olisi ehkä pistänyt kampoihin, jos korstot olisivat päättäneet tökätä neulalla (neulafobia kun on kaiken muun paskan lisäksi) sen paskan kroppaani? Aivan taatusi olisin ja tiedätkö mitä silloin tehdään? Raahataan lepositeisiin, väkisin. Jos et tiedä itse miltä moinen pelko ja ahdistus tuntuu, niin ole hyvä ja pidä turpasi kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi tullut piikkiä perseeseen ja lepareita todennäköisesti seuraavan viikon ajan.
-1
"Todennäköisesti"? Siis sinun mielikuvituksessasi.
Jankkaaja löysi tämänkin aiheen. Mene muualle trollaamaan.
Sinun annettavasi tälle keskustelulle on taas nolla (0). Pelkkää toisten haukkumista.
Ai, milläs tavalla olen ketään haukkunut tässä ketjussa? Näytä yksikin kirjoittamani kohta. Olen siis edelleenkin vastaaja nro 1.
Sinulla taitaa olla jotain ongelmia?
Huhhuijjaa, kuule ihan hoitajat tuolloin sanoivat, että ne "lääkkeet" sitten vaikka laitetaan injektiolla VÄKISIN. Luuletko, etten olisi ehkä pistänyt kampoihin, jos korstot olisivat päättäneet tökätä neulalla (neulafobia kun on kaiken muun paskan lisäksi) sen paskan kroppaani? Aivan taatusi olisin ja tiedätkö mitä silloin tehdään? Raahataan lepositeisiin, väkisin. Jos et tiedä itse miltä moinen pelko ja ahdistus tuntuu, niin ole hyvä ja pidä turpasi kiinni.
Etkö osas lukea ketjua järjestyksessä?
Alue: Aihe vapaa
Jos "virallisen" dg:n haluat tuolta ajalta: F91.2 Sosiaalinen käytöshäiriö. Sain sen koska lintsasin koulusta (minua kiusattiin), karkasin kotoa (äiti repi portaissa vaatteista), valehtelin, viiltelin, olin masentunut, minulla oli mustapukeisia kavereita, kuuntelin vääränlaista musiikkia ja koska minulla oli vääränlaisia ajatuksia mm. uskonnonvapaudesta. Niin ja oletettavasti olin harrastanut seksiä liian monen kanssa (tasan yhden), käytin alkoholia, tupakkaa ja huumeita. Näistä osa pitää paikkansa ja osa on ihan täyttä fantasiaa.