Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hurjimmat ja tragikoomisimmat muistot mielisairaalasta!
15.03.2016 |
Psykiatrisessa sairaalassa kyläilleet, kertokaa mieleenjääneitä, myös rauhallisia ja "hyviä" juttuja lataamosta!
Huom. En naura sairauksille enkä sairaille ihmisille. Itsekään en sairaalassa ollessani ole koskaan toiselle potilaalle nauranut, itselleni kyllä joskus. Tragikomiikka on yksi terveistä hallintakeinioista, ja sen avulla ainakin minun pääni pysyi kasassa tuolloin ja pysyy vanhojen traumaattisten kokemusten kanssa edelleen. :)
Kommentit (44)
Itse siellä potilaana ollessa ei jäänyt kyllä mitään hauskaa mieleen. Osastolla on aivan hirveää olla. Joku maniassa oleva kälättää vieressä koko ajan ja osa potilaista kävelee taukoamatta perässä kertoen viisauksiaan. Ihan saatanan raskasta!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä sieltä mitään jäänyt mieleen, paitsi se ettei siellä ollut mitään tekemistä kuin maata sängyssä. Joka muuten sekin oli kiellettyä! Huudot tuli jos narsistinen hoitaja pääsi yllättämään. "Lääkkeet" piti ottaa vaikka et tiennyt edes "lääkkeen" nimeä, tajukin niillä lähti pari kertaa, mutta ei se tuntunut hoitajia haittaavan. Jos "änkyröi" vastaan niin, saattoi tulla muutama helvetin isokokoinen korsto viereen katsomaan, että ne "lääkkeet" menee kurkusta alas, eikä viemäriin. Ihan kuin olisivat tarvinneet kamalasti joukkovoimaa ALLE 40 kiloa painavan tytöntyllerön alistamiseen. Taisivat saada jotain kiksejä tuostakin pelleilystä.
Raivoamista tuli muuten myös siitä, että istui sohvalla jalat ristissä! :D No onneksi pääsin sitten avolle pikaisesti, koska toinen lääkäri lausui: "Sinä et kuulu tänne, siirretään sinut neloselle." Avoltakin lensin sitten tuota pikaa ulos, siellä oli muuten intialainen lääkäri (nimestä ja ulkonäöstä päätellen). Nämä siis tapahtuivat aikuisten osastoilla ollessani.
Nuorten osastolta lähdettiin muutaman kaverin kanssa pari kertaa hatkaan. Eristyshuone oli kaverin huone, koska muut olivat täynnä. Ei oltaisi saatu olla edes samassa huoneessa kahdestaan, mutta valehdeltiin, että kirjoitetaan runoja. Väännettiin käsipelillä keittiöstä rosvotuilla haarukoilla ja veitsillä ikkunan ruuvit auki ja ikkunasta hatkaan! Jäätiin parin viikon päästä kiinni ja tultiin takaisin, olivat älynneet vaihtaa ikkunoihin sellaiset ruuvit, ettei niitä saa käsipelillä auki. :D
Toisen kerran karkasin yhden skitsofreniaa sairastavan kanssa kirpputorireissulta, mutta jäimme aika nopiaan kiinni poliiseille. Hollywood-tyyliin saartoivat meidät kolmella kyttäautolla puhelinkoppiin (joo niitä oli tuolloin) :D
Mitä teitte pari viikkoa hatkoilla ollessanne?
Ei ole ihmisen paikka. Eikä kyllä kenenkään muunkaan. Lääkkeet ovat harvoin oikea ratkaisu mielenterveysongelmiin.
Miten tuollaisissa oloissa kukaan voi parantua? Kuulostaa ihan kamalalta, en tiennyt että meininki on oikeasti tuollaista suljetulla osastolla...
Mulla oli oikein makoisat oltavat. Ihan avoimella osastolla, mutta kyllä sielläkin piti olla aika tiiviisti paikalla, tai ainakin ilmoittaa tarkasti että koska menee ja mihin ja koska tulee takaisin.
Tein itse pitkiä kävelylenkkejä lähimaastoihin ja välillä sain kuulla huutoa siitä, etten ollut niin tarkkaan kertonut mihin menen ja miten pitkäksi aikaa.
Hassuinta oli, kun yksi hoitsu alkoi kiinnittämään huomiota kauppaostoksiini: Kävin siis läheisillä ostareilla ostamassa itselleni lisää ruokaa (sairaalan ruokamäärät eivät riittäneet minulle alipainoiselle - jota tosin epäiltiin anorektikoksi ;) ja aina välillä jotain vaatettakin.
Hoitsu oli saanut päähänsä, että minulle on iskenyt päälle jokin ostomania ja elän täysin yli varojeni. Alkoi kyttäämään jokaista kantamustani ja kyselemään joka välissä, että riittävätkö rahat. Tjuu, palkka oli tuolloin € 7.500 per kk, joten kyllähän nuo piisasivat.
Ei vaan tätsykkä uskonut palkkaanikaan, vaan kuvitteli senkin mielikuvituksen tuotteekseni, ennen kuin sukulaiseni sen "virallisti". Vasta sitten loppui kyttäys ja saarnaus.
Ei ole helpot paikat noilla hoitsuillakaan siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin sain lääkkeet halutessani hetkeksi kielen alle piiloon, joten pääsin itse päättämään mitä kaikkia nappeja suostuin nielemään. Aika aikaisessa vaiheessa jätin ne pahimmat mömmöt kokonaan pois.
Lääkäritapaamisessa sitten ehdotin hyvien perustelujen kera, että josko ei jatketa noita tiettyjä lääkkeitä enää, ja ei niitä sitten jatketukaan.
Joten pienellä pohdinnalla selviää pahimmasta.
Moottorisahajöngloori väittää olleensa syyttä hoidettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sieltä mitään jäänyt mieleen, paitsi se ettei siellä ollut mitään tekemistä kuin maata sängyssä. Joka muuten sekin oli kiellettyä! Huudot tuli jos narsistinen hoitaja pääsi yllättämään. "Lääkkeet" piti ottaa vaikka et tiennyt edes "lääkkeen" nimeä, tajukin niillä lähti pari kertaa, mutta ei se tuntunut hoitajia haittaavan. Jos "änkyröi" vastaan niin, saattoi tulla muutama helvetin isokokoinen korsto viereen katsomaan, että ne "lääkkeet" menee kurkusta alas, eikä viemäriin. Ihan kuin olisivat tarvinneet kamalasti joukkovoimaa ALLE 40 kiloa painavan tytöntyllerön alistamiseen. Taisivat saada jotain kiksejä tuostakin pelleilystä.
Raivoamista tuli muuten myös siitä, että istui sohvalla jalat ristissä! :D No onneksi pääsin sitten avolle pikaisesti, koska toinen lääkäri lausui: "Sinä et kuulu tänne, siirretään sinut neloselle." Avoltakin lensin sitten tuota pikaa ulos, siellä oli muuten intialainen lääkäri (nimestä ja ulkonäöstä päätellen). Nämä siis tapahtuivat aikuisten osastoilla ollessani.
Nuorten osastolta lähdettiin muutaman kaverin kanssa pari kertaa hatkaan. Eristyshuone oli kaverin huone, koska muut olivat täynnä. Ei oltaisi saatu olla edes samassa huoneessa kahdestaan, mutta valehdeltiin, että kirjoitetaan runoja. Väännettiin käsipelillä keittiöstä rosvotuilla haarukoilla ja veitsillä ikkunan ruuvit auki ja ikkunasta hatkaan! Jäätiin parin viikon päästä kiinni ja tultiin takaisin, olivat älynneet vaihtaa ikkunoihin sellaiset ruuvit, ettei niitä saa käsipelillä auki. :D
Toisen kerran karkasin yhden skitsofreniaa sairastavan kanssa kirpputorireissulta, mutta jäimme aika nopiaan kiinni poliiseille. Hollywood-tyyliin saartoivat meidät kolmella kyttäautolla puhelinkoppiin (joo niitä oli tuolloin) :D
Mitä teitte pari viikkoa hatkoilla ollessanne?
Liftattiin heti Helsinkiin. Siellä pääasiassa maleksittiin kadulla. Mutta näyttipä siellä muitakin nuoria maleksivan. Vaikeinta oli saada nukkua, jos vähäksi aikaa jonnekin nukahti, heti oli vartija häätämässä pois. Syömistä ei muuten myöskään ollut. Jos ei lähtenyt kerjäämään, tuolloin muuten harvinaisen helposti ihmiset antoi kolikoita. Riitti kun oli kohtelias ja kiitti vaikkei kolikoita saanutkaan.
Sairastuin heti flunssaan kun päädyin takaisin osastolle. Suihkussa käynti oli mielenkiintoista, kun hiuksista valui sellaista mustaa vettä :O Voin vain kuvitella kuinka likaisia pitkään kadulla asuvat ovat, kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Eipä sieltä mitään jäänyt mieleen, paitsi se ettei siellä ollut mitään tekemistä kuin maata sängyssä. Joka muuten sekin oli kiellettyä! Huudot tuli jos narsistinen hoitaja pääsi yllättämään. "Lääkkeet" piti ottaa vaikka et tiennyt edes "lääkkeen" nimeä, tajukin niillä lähti pari kertaa, mutta ei se tuntunut hoitajia haittaavan. Jos "änkyröi" vastaan niin, saattoi tulla muutama helvetin isokokoinen korsto viereen katsomaan, että ne "lääkkeet" menee kurkusta alas, eikä viemäriin. Ihan kuin olisivat tarvinneet kamalasti joukkovoimaa ALLE 40 kiloa painavan tytöntyllerön alistamiseen. Taisivat saada jotain kiksejä tuostakin pelleilystä.
Raivoamista tuli muuten myös siitä, että istui sohvalla jalat ristissä! :D No onneksi pääsin sitten avolle pikaisesti, koska toinen lääkäri lausui: "Sinä et kuulu tänne, siirretään sinut neloselle." Avoltakin lensin sitten tuota pikaa ulos, siellä oli muuten intialainen lääkäri (nimestä ja ulkonäöstä päätellen). Nämä siis tapahtuivat aikuisten osastoilla ollessani.
Nuorten osastolta lähdettiin muutaman kaverin kanssa pari kertaa hatkaan. Eristyshuone oli kaverin huone, koska muut olivat täynnä. Ei oltaisi saatu olla edes samassa huoneessa kahdestaan, mutta valehdeltiin, että kirjoitetaan runoja. Väännettiin käsipelillä keittiöstä rosvotuilla haarukoilla ja veitsillä ikkunan ruuvit auki ja ikkunasta hatkaan! Jäätiin parin viikon päästä kiinni ja tultiin takaisin, olivat älynneet vaihtaa ikkunoihin sellaiset ruuvit, ettei niitä saa käsipelillä auki. :D
Toisen kerran karkasin yhden skitsofreniaa sairastavan kanssa kirpputorireissulta, mutta jäimme aika nopiaan kiinni poliiseille. Hollywood-tyyliin saartoivat meidät kolmella kyttäautolla puhelinkoppiin (joo niitä oli tuolloin) :D
Itselläkin tämä kokemus, että lääkkeet pakotettiin ottamaan ja sitä todella vahdittiin, mutta koskaan ei saanut mitään tietoa niistä lääkkeistä, mitä ja miksi. Lääkitystä myös muuteltiin erikoisesti. Yhtenä iltana annettiin jotain, joka oli ilmeisesti unilääkettä tai jotain. Kukaan ei kertonut asiasta mitään. Oli pelottava kokemus kun alkoi tuntea että taju lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun sinne ei pääse oikein mitenkään, ja kun joskus vahingossa pääsee, kotiutetaan heti seuraavana aamuna ja kehoitetaan menemään mt-hoitajan puheille. Jolle saa aikoa kuukauden päähän.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaisissa oloissa kukaan voi parantua? Kuulostaa ihan kamalalta, en tiennyt että meininki on oikeasti tuollaista suljetulla osastolla...
Ei se olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sieltä mitään jäänyt mieleen, paitsi se ettei siellä ollut mitään tekemistä kuin maata sängyssä. Joka muuten sekin oli kiellettyä! Huudot tuli jos narsistinen hoitaja pääsi yllättämään. "Lääkkeet" piti ottaa vaikka et tiennyt edes "lääkkeen" nimeä, tajukin niillä lähti pari kertaa, mutta ei se tuntunut hoitajia haittaavan. Jos "änkyröi" vastaan niin, saattoi tulla muutama helvetin isokokoinen korsto viereen katsomaan, että ne "lääkkeet" menee kurkusta alas, eikä viemäriin. Ihan kuin olisivat tarvinneet kamalasti joukkovoimaa ALLE 40 kiloa painavan tytöntyllerön alistamiseen. Taisivat saada jotain kiksejä tuostakin pelleilystä.
Raivoamista tuli muuten myös siitä, että istui sohvalla jalat ristissä! :D No onneksi pääsin sitten avolle pikaisesti, koska toinen lääkäri lausui: "Sinä et kuulu tänne, siirretään sinut neloselle." Avoltakin lensin sitten tuota pikaa ulos, siellä oli muuten intialainen lääkäri (nimestä ja ulkonäöstä päätellen). Nämä siis tapahtuivat aikuisten osastoilla ollessani.
Nuorten osastolta lähdettiin muutaman kaverin kanssa pari kertaa hatkaan. Eristyshuone oli kaverin huone, koska muut olivat täynnä. Ei oltaisi saatu olla edes samassa huoneessa kahdestaan, mutta valehdeltiin, että kirjoitetaan runoja. Väännettiin käsipelillä keittiöstä rosvotuilla haarukoilla ja veitsillä ikkunan ruuvit auki ja ikkunasta hatkaan! Jäätiin parin viikon päästä kiinni ja tultiin takaisin, olivat älynneet vaihtaa ikkunoihin sellaiset ruuvit, ettei niitä saa käsipelillä auki. :D
Toisen kerran karkasin yhden skitsofreniaa sairastavan kanssa kirpputorireissulta, mutta jäimme aika nopiaan kiinni poliiseille. Hollywood-tyyliin saartoivat meidät kolmella kyttäautolla puhelinkoppiin (joo niitä oli tuolloin) :D
Mitä teitte pari viikkoa hatkoilla ollessanne?
Liftattiin heti Helsinkiin. Siellä pääasiassa maleksittiin kadulla. Mutta näyttipä siellä muitakin nuoria maleksivan. Vaikeinta oli saada nukkua, jos vähäksi aikaa jonnekin nukahti, heti oli vartija häätämässä pois. Syömistä ei muuten myöskään ollut. Jos ei lähtenyt kerjäämään, tuolloin muuten harvinaisen helposti ihmiset antoi kolikoita. Riitti kun oli kohtelias ja kiitti vaikkei kolikoita saanutkaan.
Sairastuin heti flunssaan kun päädyin takaisin osastolle. Suihkussa käynti oli mielenkiintoista, kun hiuksista valui sellaista mustaa vettä :O Voin vain kuvitella kuinka likaisia pitkään kadulla asuvat ovat, kamalaa.
Pari viikkoa nukuitte kadulla ja silloinkaan ei tuntunut että olisiko mielenterveydessä jotain häikkää?
Muistan esim.aen,että juttelin osastolla paljon miehen kanssa,jonka kanssa meitä yhdisti uskonto.Juttelin toki monien ihmisten kanssa ja erilaisista aiheista,mutta tuokin tulkittiin niin,että potilas x viettää paljon aikaansa miehen kanssa,jolla on huumetausta.
Seuraavana aamuna molemmat huumetestiin.
Nauroimme tuollekin,mutta on ihan tuuripeliä,millaista kohtelua ja hoitoa sattuu saamaan.
Olen kuullut niin pahoista laiminlyönneistä tupakkahuoneessa,että niistä ovat ihmisoikeudet kyllä kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin sain lääkkeet halutessani hetkeksi kielen alle piiloon, joten pääsin itse päättämään mitä kaikkia nappeja suostuin nielemään. Aika aikaisessa vaiheessa jätin ne pahimmat mömmöt kokonaan pois.
Lääkäritapaamisessa sitten ehdotin hyvien perustelujen kera, että josko ei jatketa noita tiettyjä lääkkeitä enää, ja ei niitä sitten jatketukaan.
Joten pienellä pohdinnalla selviää pahimmasta.
Vaikea on nestemäistä lääkettä laittaa kielen alle :D Viemäriin sylkeminen olisi onnistunut, mutta oli ne korstot vieressä, niin en lähtenyt kokeilemaan onneani. Olisi tullut piikkiä perseeseen ja lepareita todennäköisesti seuraavan viikon ajan.
-1
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaisissa oloissa kukaan voi parantua? Kuulostaa ihan kamalalta, en tiennyt että meininki on oikeasti tuollaista suljetulla osastolla...
Kyllä kuule hyvin moni paranee. Tälläkin viikolla tulee kotiutumaan hyvin moni, joka on tullut hoitoon aivan umpipsykoottisena.
Joskus vituttaa kyllä tosiaan, kun ihmiset eivät ymmärrä miten paljoa psykiatrisilla osastoilla pelastetaan ihmisiä ja muita ihmisiä, kun sairaat eivät ole vapaalla jalalla. Ja kyllä. Lääkkeillä parannetaan myös valtavasti ihmisiä.
T.psykan hoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut niin pahoista laiminlyönneistä tupakkahuoneessa,että niistä ovat ihmisoikeudet kyllä kaukana.
Etkö saanut hoitsulta tupakkaa, vai tultako pihtasi?
Eipä tuota tiedä itkisikö vai nauraisiko. Hirveää oli, todella asiattomia hoitajia, potilaat saivat ahdistella rauhassa toisia (miespotilas kuulemma olisi halunnut "antaa hellyyttä" minulle, ovet eivät olleet lukossa ja hoitajaa ei kiinnostanut kun sanoin asiasta, joku kävi yöllä kuulemani mukaan silittelemässä minua, joku juoksi perässä neuvomassa ja motkottamassa, jne.)
Hoitaja sai jostain syystä aikaan kiellon ettei kukaan muu hoitajista saa puhua kanssani, eikä sitten itsekään puhunut minulle.
Sain myös syytteen karkaamisesta, vaikka olin kysynyt luvan ulos pääsyyn, minulla oli vapaat ulkoilut ja ihan hoitajathan myös luonnollisesti oven avasivat.
Näitä ulkoiluaikoja saatettiin mielivaltaisesti yhtäkkiä evätä. "Et sinä nyt tänään enää lähde ostamaan tupakkaa, olisit käynyt aiemmin", vaikka ulkoiluaikaa piti olla vielä tunteja.
Myös muiden kohdalla näin samanlaista.
Hoitajien asenne oli se että olin repinyt itse kantapääni verille kun hoitaja laittoi minut hakemaan pankkiautonaatilta tiliotteeni (?), vaikka olin sanonut että kenkäni hiertävät.
Kun hermot sitten meni ja yritin päästä puhumaan lääkärille edes, niin ylilääkäri oli vain kirjoittanut piikin pyllyyn minua näkemättä, hiljeninpä muutamaksi päiväksi sängyn pohjalle.
En yhtään ihmettele näitä uutisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sieltä mitään jäänyt mieleen, paitsi se ettei siellä ollut mitään tekemistä kuin maata sängyssä. Joka muuten sekin oli kiellettyä! Huudot tuli jos narsistinen hoitaja pääsi yllättämään. "Lääkkeet" piti ottaa vaikka et tiennyt edes "lääkkeen" nimeä, tajukin niillä lähti pari kertaa, mutta ei se tuntunut hoitajia haittaavan. Jos "änkyröi" vastaan niin, saattoi tulla muutama helvetin isokokoinen korsto viereen katsomaan, että ne "lääkkeet" menee kurkusta alas, eikä viemäriin. Ihan kuin olisivat tarvinneet kamalasti joukkovoimaa ALLE 40 kiloa painavan tytöntyllerön alistamiseen. Taisivat saada jotain kiksejä tuostakin pelleilystä.
Raivoamista tuli muuten myös siitä, että istui sohvalla jalat ristissä! :D No onneksi pääsin sitten avolle pikaisesti, koska toinen lääkäri lausui: "Sinä et kuulu tänne, siirretään sinut neloselle." Avoltakin lensin sitten tuota pikaa ulos, siellä oli muuten intialainen lääkäri (nimestä ja ulkonäöstä päätellen). Nämä siis tapahtuivat aikuisten osastoilla ollessani.
Nuorten osastolta lähdettiin muutaman kaverin kanssa pari kertaa hatkaan. Eristyshuone oli kaverin huone, koska muut olivat täynnä. Ei oltaisi saatu olla edes samassa huoneessa kahdestaan, mutta valehdeltiin, että kirjoitetaan runoja. Väännettiin käsipelillä keittiöstä rosvotuilla haarukoilla ja veitsillä ikkunan ruuvit auki ja ikkunasta hatkaan! Jäätiin parin viikon päästä kiinni ja tultiin takaisin, olivat älynneet vaihtaa ikkunoihin sellaiset ruuvit, ettei niitä saa käsipelillä auki. :D
Toisen kerran karkasin yhden skitsofreniaa sairastavan kanssa kirpputorireissulta, mutta jäimme aika nopiaan kiinni poliiseille. Hollywood-tyyliin saartoivat meidät kolmella kyttäautolla puhelinkoppiin (joo niitä oli tuolloin) :D
Itselläkin tämä kokemus, että lääkkeet pakotettiin ottamaan ja sitä todella vahdittiin, mutta koskaan ei saanut mitään tietoa niistä lääkkeistä, mitä ja miksi. Lääkitystä myös muuteltiin erikoisesti. Yhtenä iltana annettiin jotain, joka oli ilmeisesti unilääkettä tai jotain. Kukaan ei kertonut asiasta mitään. Oli pelottava kokemus kun alkoi tuntea että taju lähtee.
Tottakai ne lääkkeet on otettava! Eihän ne koskaan tehoa, jos niitä otetaan aivan mielivaltaisesti! Ne siellä töissä olevat ihmiset ovat vastuussa potilaista ja heidän on vahdittava lääkkeiden toimivuutta, jolloin myös niiden perille meneminen on tärkeää! Mitä oikein kuvittelit?!
Ja mikä siinä on, ettei voi kysyä, että mikä lääke nyt otetaan? Ei sitä koko aikaa hoeta, jos toista ei näytä kiinnostavan.
Minusta yksi ongelma on juuri tämä, että jopa sairaana ihmiset kuvittelet olevansa jotain erityishenkilöitä. Ei ihmistä voi hoitaa kuntoon ilman omaa motivoitumista. Sinulla ei selvätikään sitä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Olisi tullut piikkiä perseeseen ja lepareita todennäköisesti seuraavan viikon ajan.
-1
"Todennäköisesti"? Siis sinun mielikuvituksessasi.
Alue: Aihe vapaa
Eipä sieltä mitään jäänyt mieleen, paitsi se ettei siellä ollut mitään tekemistä kuin maata sängyssä. Joka muuten sekin oli kiellettyä! Huudot tuli jos narsistinen hoitaja pääsi yllättämään. "Lääkkeet" piti ottaa vaikka et tiennyt edes "lääkkeen" nimeä, tajukin niillä lähti pari kertaa, mutta ei se tuntunut hoitajia haittaavan. Jos "änkyröi" vastaan niin, saattoi tulla muutama helvetin isokokoinen korsto viereen katsomaan, että ne "lääkkeet" menee kurkusta alas, eikä viemäriin. Ihan kuin olisivat tarvinneet kamalasti joukkovoimaa ALLE 40 kiloa painavan tytöntyllerön alistamiseen. Taisivat saada jotain kiksejä tuostakin pelleilystä.
Raivoamista tuli muuten myös siitä, että istui sohvalla jalat ristissä! :D No onneksi pääsin sitten avolle pikaisesti, koska toinen lääkäri lausui: "Sinä et kuulu tänne, siirretään sinut neloselle." Avoltakin lensin sitten tuota pikaa ulos, siellä oli muuten intialainen lääkäri (nimestä ja ulkonäöstä päätellen). Nämä siis tapahtuivat aikuisten osastoilla ollessani.
Nuorten osastolta lähdettiin muutaman kaverin kanssa pari kertaa hatkaan. Eristyshuone oli kaverin huone, koska muut olivat täynnä. Ei oltaisi saatu olla edes samassa huoneessa kahdestaan, mutta valehdeltiin, että kirjoitetaan runoja. Väännettiin käsipelillä keittiöstä rosvotuilla haarukoilla ja veitsillä ikkunan ruuvit auki ja ikkunasta hatkaan! Jäätiin parin viikon päästä kiinni ja tultiin takaisin, olivat älynneet vaihtaa ikkunoihin sellaiset ruuvit, ettei niitä saa käsipelillä auki. :D
Toisen kerran karkasin yhden skitsofreniaa sairastavan kanssa kirpputorireissulta, mutta jäimme aika nopiaan kiinni poliiseille. Hollywood-tyyliin saartoivat meidät kolmella kyttäautolla puhelinkoppiin (joo niitä oli tuolloin) :D