Kyvykäs, samalla yksinäinen ja turhautunut.

Mulla on sellaiset työ- ja opiskelukuviot, että olen viimeisten muutaman vuoden aikana tehnyt aivan valtavan läjän erilaisia persoonallisuus- ja kyvykkyystestejä. Sain taas yhden sellaisen tulokset, ja taas tämä uusi konsultti ilmoitti sen saman, minkä arvasinkin tulokseksi, koska samaa on muutkin asiaa tutkineet sanoneet: olen poikkeuksellisen kyvykäs; minulla on huomattavasti keskivertoihmistä enemmän potentiaalia, päättely- ja oppimiskykyä.

Saakeli kun tuntuu yksinäiseltä. Näistä ei voi puhua kenellekään, ettei pidetä leuhkana. Miehelle yritin puhua siitä, miten se on ihmisten kanssa työskennellessä turhauttavaa kun itse on jossain asiassa menossa sfäärissä 100, ja muuta porukkaa pitää yrittää repiä perässä jostain huomattavasti kauempaa ja pitää jaksaa yrittää vääntää rautalangasta vaikka se on ihan hemmetin turhauttavaa, etenkin kun minua ei ole liialla sosiaalisuudella siunattu.

Asiat etenee aina töissä ja opiskelussa hitaasti ja riittäviä haasteita on hankala löytää. Turhautuminen ja se, ettei kukaan ymmärrä, on päällimmäinen tunne koko ajan.

Mistä löytyy samanhenkisiä? Yliopistosta?