Kielletty Rakkaus OFFICIAL
Kommentit (615)
Joo se terapeutti on kyllä ihan turha tässä ohjelmassa. Jos keksisi edes vähän mielenkiintoisempaa sanottavaa. Niin tekomyötätuntoinen..
Vierailija kirjoitti:
Aika hankala juttu... Mä haaveilin isosta perheestä jo ihan pienenä. Sitten jouduin toteamaan, että meille ei voi tulla enempää lapsia, kuin kaksi sillä suurempaan määrään ei riitä omat rahkeet. Käsitin, että kolmannen lapsen kohdalla täytyisi pyytää apua sellaisiin asioihin, joista mun vanhempana tulisi selvitä ihan itse. Ja tämä oli aika harmillinen ja nöyryyttäväkin havainto, sillä samaan aikaan huomaan, että muut vanhemmat vaikuttavat tähän pystyvän, minä vain en. Silti ajatus siitä, että mun oma valintani tarkoittaisi sitä, että yhteiskunta joutuu kannattelemaan meitä minun haaveeni vuoksi, oli ihan mahdoton.
Mikä tässä on samaa tai eriä, kuin näiden vammaisten vanhempien kohdalla? Jään pohtimaan..
Ihan selkeästi "eriä" on se, että sinulla on kaksi lasta ja näiltä ihmisiltä pitäisi kieltää se yksikin. Uskomatonta, että vertaat omaa tilannettasi ihan pokkana tähän. Sinäkin olit urheasti valmis luopumaan omasta kolmannen lapsen haaveestasi ja ihmettelet miksi he eivät "ymmärtäneet" tehdä samoin. Paitsi että heillä oli haave yhdestä lapsesta, ei kolmannesta!
Minusta Saila oli aiva ihana äidillinen äiti lapselleen, rakastava vanhempi. Varmasti rakastaa enemmän lastaan ja tekee lapsen eteen enemmän vaikkakin ilman "jalkoja" kuin täällä juoruavat av-mammat. Mitä sitten vaikka tarvitsee avustajaa?! Helpottuu lastenhoito ja Sailasta näki, miten se tekee asiat niin hyvin kuin pystyy ja niin paljon kuin kykenee
Kyllä monesta asiasta siltikin selvisi. Niinkuin ystävä sano että Saila on monen asian salaisuus.
Ja että MITÄHÄN IHMETTÄ TÄÄLLÄ PAASATAAN TUOSTA. YHTÄ HYVIN VOI OLLA ETTÄ TERVEKIN VANHEMPI JOSKUN SAIRASTUU JA JALAT MENEE yms. C'moon.
Ei voi koskaan etukäteen tietää; tuleeko sairas lapsi tai ei. Sattuman kauppaa. Ja kuten Sailakin mainitsi, hänen vammansa tuli syntymästä, eikä ole perinnöllinen. Ainoastaan Sampon vamma. Onhan tässä maailmassa vaikka minkäläisia vammoja ja sairauksia, mitkä periytyvät.
Minulle jäi tosi positiivinen kuva tästä jaksosta. Saila pärjää varmasti, kun aika Samposta jättää. Joten EIKÖ VAIN AVUSTAJA OLE HYVÄ ASIA SIINÄ TILANTEESSA?!
Kyllä teillekki kelpaisi ihan varmasti avustaja, turha valehella etteikö kelpaisi. Olisi ainaki helpompaa jauhaa sitä paskaa täällä, hahhah.
Kumpi eilisen pariskunnan miehen perheessä oli se joka oli aiemmassa suhteessaan pettänyt luottamuksen, mieskö? Pariskunnan tarina aukesi eri tavalla ohjelman edetessä.
Katsoin plussalta jo tulevan jakson jossa turkki-suomipari. Ihan jäi olo että ovat symppiksiä mutta turhaan toitotettiin siinä etteikö raha-asiat olisi mukana. Jokainen meistä valitsee rakkauden myös niiden muiden taustojen perusteella; ammatti, arvot, ulkonäkö, perhetaustat, varallisuus jne. monet asiat vaikuttavat sopivan kumppanin valintaan.
Minusta tässäkään tapauksessa on turhaa erottaa varallisuuden tärkeys ja rakkaus. Turkista Suomeen tulleella varattomalla baarimikolla on varmasti rakastumiseen vaikuttanut myös elämänlaadun parantuminen ja taloudellinen turva. Miksi sitä kieltämään tai selittelemään? Katsoohan moni suomalainenkin ennen avioitumistaan että onko toisella työpaikka ja varaa elättää perhe. Moni Alanyassa avioitunut Turkin kurdi/turkkilainen arvioi tulevaa morsiantaan myös lompakon paksuuden perusteella ja vaikka se asia voisi ärsyttää monia niin silti se on avioparin oma asia eikä kuulu muille. En siis usko pelkkään "rakkauteen ensisilmäyksellä".
Tosi vilpitöntä rakkautta oli molempien puolelta! Kyllä sen vaan näkee, varsinkin ulkomaalaisista, onko oikeasti rakastunut vai vain rahan perässä.
Mutta se ärsytti koko ajan kun titta ei osannut sanoa miehensä nimeä!
Ihana tää viimeinen Turkki-Suomi-pari. Olin skeptinen, mutta tosi kiva tarina taas. Kuten kahta lukuunottamatta kaikki kauden tarinat. Toivottavasti saavat vauvan.
*Kolmea lukuunottamatta. Toivottavasti sarjalle tulee jatkoa.
Varallisuustärkeää kirjoitti:
Katsoin plussalta jo tulevan jakson jossa turkki-suomipari. Ihan jäi olo että ovat symppiksiä mutta turhaan toitotettiin siinä etteikö raha-asiat olisi mukana. Jokainen meistä valitsee rakkauden myös niiden muiden taustojen perusteella; ammatti, arvot, ulkonäkö, perhetaustat, varallisuus jne. monet asiat vaikuttavat sopivan kumppanin valintaan.
Minusta tässäkään tapauksessa on turhaa erottaa varallisuuden tärkeys ja rakkaus. Turkista Suomeen tulleella varattomalla baarimikolla on varmasti rakastumiseen vaikuttanut myös elämänlaadun parantuminen ja taloudellinen turva. Miksi sitä kieltämään tai selittelemään? Katsoohan moni suomalainenkin ennen avioitumistaan että onko toisella työpaikka ja varaa elättää perhe. Moni Alanyassa avioitunut Turkin kurdi/turkkilainen arvioi tulevaa morsiantaan myös lompakon paksuuden perusteella ja vaikka se asia voisi ärsyttää monia niin silti se on avioparin oma asia eikä kuulu muille. En siis usko pelkkään "rakkauteen ensisilmäyksellä".
Jos olisi rahan perässä, olisi ehkä saanut varakkaammankin tai yhtä rikkaan ja nuoremman tai paremmasta maasta. Ei Suomi ole välttämättä ykkösmaa muuttoa ajatellen. Uskon, että ovat oikeasti rakastuneet.
Suomi ei todellakaan ole ykkösmaa kuin ehkä venäläisille.
millon se homopari isolla ikäerolla tulee?
hyi että.. vanha mies siinä hieroo nuorta poikaa. ja kehtaa vielä ensimmäisenä ilmoittaa että "on ihan hyvä sängyssä hehe", "koirakin on mukana kaikessa"... ööh just just. ei vaikuta kovin tasa-arvoiselta suhteelta.
Mulla ei ole mitään ikäerohomopareja vastaan, mutta toi poika vaikuttaa vähän hukassa olevalta.
Miksi täytyy pitää kaksin käsin kiinni, jotenkin paha mieli pojan puolesta.
on kyllä hyvin saanut kiikkiin tuollaisen nuoren pahoja asioita elämässään kokeneen pojan...
Kovin rikkinäinen nuori poika on joutunut huonoista oloista vanhan miehen "pelastamaksi".
No nyt on Minkkinen omanlaisessaan porukassa.
Melkein enemmän tutka väräjää hänen kohdallaan kuin tämän miesparin.
Onnelliselta vaikuttaa poika sinänsä, mutta tuntuu että siinä tilanteessa missä oli kuka tahansa olisi kelvannut ns. pelastajaksi. Jotenkin hullua että se mies sanoi "anopilleen" että ujostuttaako kun tapasivat !? Jotenkin.... alentavasti sanottu.
Aika hankala juttu... Mä haaveilin isosta perheestä jo ihan pienenä. Sitten jouduin toteamaan, että meille ei voi tulla enempää lapsia, kuin kaksi sillä suurempaan määrään ei riitä omat rahkeet. Käsitin, että kolmannen lapsen kohdalla täytyisi pyytää apua sellaisiin asioihin, joista mun vanhempana tulisi selvitä ihan itse. Ja tämä oli aika harmillinen ja nöyryyttäväkin havainto, sillä samaan aikaan huomaan, että muut vanhemmat vaikuttavat tähän pystyvän, minä vain en. Silti ajatus siitä, että mun oma valintani tarkoittaisi sitä, että yhteiskunta joutuu kannattelemaan meitä minun haaveeni vuoksi, oli ihan mahdoton.
Mikä tässä on samaa tai eriä, kuin näiden vammaisten vanhempien kohdalla? Jään pohtimaan..