Rassaako perhearki? Vanhemmat kertovat, mistä voi lipsua
Kompromissi siellä, toinen täällä. Ihan tästä en haaveillut, tätäkö perheonni on?
http://www.vauva.fi/artikkeli/perhe/arki/rassaako_perhearki_vanhemmat_k…
Kommentit (38)
Tätä perhe lehti on kuukaudesta toiseen.Koitetaan ymmärtää ja pukea sanoiksi kuinka helvetin vaikeaa on pitää HAAVEISTAAN kiinni kun lapset pilaavat elämän.Sitten alentuvasti todetaan että pitäähän tässä olla onnellinen!Plaah!!!Keksikää välillä jotain muuta,tää on jo moneen kertaan luettu.
Kummallista että jatkuvasti tolkutetaan että ei tarvi olla täydellistä ja vähempikin riittää ja sama media ja "asiantuntijat" kuitenkin luovat enemmän ja enemmän paineita perheille.Pitää olla tätä ja pitää olla tätä,lapsen pitää osata niin pienenä niin paljon.Pitää harrastaa ja ulkoilla ja syödä hyvin ja parisuhteen pitää olla kunnossa.Pitää käydä töissä ja viettää perheaikaa ja viettää omaa aikaa ja parisuhdeaikaa.Pitää pitää pitää...
Sitten tulee joku TOSI boheemi ja TOSI villi keskarimamma jota EI YHTÄÄN HAITTAA VAIKKA lapsen sukka on lattialla!!!
"Siis mä oon niin vapautunut koska voin katsella kun mun lapsen pienet sievät lelut on joskus lattialla niiku ihan levällään!"
Voi ristus!
Vauva lehdellä jokseenkin maantasalla oleva päätoimittaja mutta Meidän Perheen alentuva ja boheemi päätoimittaja elelee jossain ihan omissa sfääreissään.
Käsi ylös kuinka moni pyyhkii oikeasti sukalla pölyjä tai odottaa tiskien kanssa 2 päivää vaikka on tiskikone?Ei kukaan.Mihinkään asiaan ei löydetä oikeaa näkökulmaa, vaan aina lyödään ihan jumalattomasti yli.
Ei tulis kyllä mieleenkään antaa lasten syödä kännykkää räpläten, miten ne silloin muka siihen_syömiseen_ keskittyy? Samoin ruutuaika, ei meillä kakarat päätä milloinntelkkaria katsotaan vaan me aikuiset. Toki joskus laitan katsomaan, että ovat hiljempaa vaikka vauvan päikkäreiden ajan. Meillä siivoillaan pikkujuttuja päivittäin, tiskikone yms, roskia lakaistaan joka päivä ja leluja keräillään, vaikkakin mökki on silti kuin kaatopaikka pian. Kunnolla siivotaan 1-2 viikon välein. Karkkialapset syö silloin kun aikuiset sitä antavat, joskus useammin, joskus harvemmin. Koskaan ei ole lapset sitä kaupassa kinunneet, osaavat pyytää ja uskovat, jos sanotaan että ei osteta tänään. Eikä ne tule viereen nukkumaan, kun ei päästetä muulloin kuin joskus kipeänä.
Täällä on käsi ylhäällä! Todellakin tingin kotitöistä tässä vaiheessa elämää. Ei tänne tietääkseni kukaan ole tulossa tekemään tupatarkastusta. Ihan siistiä meillä on mutta joskus jää esim pyykit moneksi päiväksi odottamaan viikonloppua ja viikolla imuroidaan vain eteinen ja keittiö yms.
Olen ostanut viikonloppuisin siivous-ja lastenhoitoapua.nyt erovuoden jälkeen en ole pystynyt ja lastenhoitajatkin tuntuvat olevan uusavuttomia eli hyviä hoitsuja on vaikea saada rahallakin. T ammattikasvattaja...2 lasta
Vierailija kirjoitti:
Käsi ylös kuinka moni pyyhkii oikeasti sukalla pölyjä tai odottaa tiskien kanssa 2 päivää vaikka on tiskikone?Ei kukaan.Mihinkään asiaan ei löydetä oikeaa näkökulmaa, vaan aina lyödään ihan jumalattomasti yli.
Aivan samaa mietin minäkin. Tiskikoneen tyhjennys + täyttö menee max 10 minuuttia. Pitää todellakin patalaiska jos ei tuollaista jaksa tehdä kerran päivässä! Ei oo iso homma. Enkä ole ole koskaan sukalla pyyhkinyt pölyjä, ihan luutulla olen pyyhkinyt kerran viikkoon. Ja imuroinut ja luutunnut lattiat.
Vaikka on lapsia, se ei tarkoita sitä että huusholli saa näyttää sikolätiltä. Meilläkin on perus siistiä koko ajan, vaikka nurkissa pyörii kolme lasta (ekaluokkalainen, leikki-ikäinen ja taapero). Leluja on hujan hajan lattialla ja muutenkin lasten leikit näkyy, mutta muuten siisteydestä pidetään huolta.
Vanhemmilta ei tosiaankaan vaadita nykyisin liikaa vaan liian vähän.
Varmaan rassaisi, jos olisin tuollaiseen mukaan lähtenyt. Minulle sopii erittäin huonosti tehdä epätyydyttäviä kompromisseja ja luopua unelmistani. Elän mieluummin sellaista elämää kuin haluan kuin vaihdan kenenkään vaippoja tai tappelen netinkäyttöajoista. Noille jutun vanhemmille suosittelen peiliin katsomista.
Vierailija kirjoitti:
Ei tulis kyllä mieleenkään antaa lasten syödä kännykkää räpläten, miten ne silloin muka siihen_syömiseen_ keskittyy?
Harvan palstamamman pöperöt ovat sellaisia, joihin erikseen tekisi mieli keskittyä. Syöminen samalla, kun lukee kirjaa, on ainakin minusta ollut aina tosi kivaa.
Meillä siivoillaan päivittäin,pestään pyykkiä ja tiskejä,laitetaan ruokaa ja ihan nää normi jutut,nykin kuitenkin on puoli taloa kuin hävityksen kauhistus.Turhaa sanoa että lapsiperheissä voidaan jättää siivous ja tekeminen täysin pois..meillä hukkuisi parissä päivässä rojuun ja ruokaan pöydän alla.(mut meillä kolme iloista tenavaa kotona päivät)
Tottakai jostain täytyy luopua ja osata joskus jättää seuraavaan päivään mut tollanen boheemi "vitsi meillä on ihan hirvee sotku" (lapsen lelut lattialla)
Tai vaihtoehto on se "pyyhin sukalla pölyt kerran vuodessa"
..on mun mielestä vaan niin kaukana todellisesta arjesta!!!!
Enpä nyt tiedä. Miksi ihmisille ei saisi sanoa, että "hei, kaikilla se elämä on kompromissien tekoa, kannattaa välillä pysähtyä olemaan iloinen siitä, mitä on eikä aina elää sitku-elämää!"
Minusta se on niitä onnellisen elämän tärkeimpiä avaimia. Ja vaikka sen periaatteen tasolla tietää, siitä kannattaa aina välillä muistuttaa.
Ja ainakin minua helpotti siihen aikaan, kun lapset olivat pieniä ja stressi suurimmillaan, että joku kertoi arjestaan rehellisesti. Että kyllä, monellakin on koti kaaoksessa ja tiskit tosiaan puhtaana pesukoneessa parikin päivää...
Miten teistä sitten pitäisi lapsiperheiden arjesta kertoa, jos realistinen kuvauskin on paha? Oikeasti?
kysyy toimittaja, vaikkakaan ei Meidän perheen tai edes aikakauslehden toimittaja vähän ihmeissään
Onneksi sain 3/4 lapsista ennen netin kultaista aikaa. En edes tiennyt että lapsiperhearki on rankkaa!!??
- käytiin töissä, työmatkoihin meni 45min kanttiinsa. Toinen vei ja toinen haki ettei lasten päivä venynyt yli 9 tunnin
- ruuat tehtiin edellisenä iltana valmiiksi (pata porisi liedellä itsekseen, valmisteluihin vartti) että ruoka saatiin pöytään klo 17
- ja ruoka tehtiin ja tehdään aina itse! Laadusta ei tingitty vaikka oli taloudellisesti tiukkaa.
- koti siivottiin vain kerran viikossa, keittiö päivittäin.
- kaupassakäynnit painottui lauantaihin kun mies jouti autolla mukaan, ei tarvinnut bussissa raahata lasten lisäksi ruokakasseja (joskus toki näinkin)
- ompelin suuren osan omista vaatteistani ja lähes kaikki lasten vaatteet itse
- kännyköitä ei vielä ollut eikä ne syönyt perheen yhteistä aikaa, pelattiin, leikittiin ja katsottiin tv:tä yhdessä
- leluja ja kirjoja ei koskaan tuotu pöytään ruoka-aikoina - silloin syötiin eikä pelleilty
- harrastuksia oli 1/lapsi eikä edes joka vuosi - eli tästä tingittiin.
- lapset oli isovanhemmilla ehkä 1 vkl vuodessa hoidossa, muuten hoidettiin kaikki itse.
Ja tuo kaikki oli ihan normaalia, en edes kuvitellut ruuhkavuosia helpommiksi tai erilaisiksi. Lapset ja perhe oli mulle tietoinen valinta. Ehdin vielä opiskelemaankin 3. lapsen synnyttyä.
Vierailija kirjoitti:
Enpä nyt tiedä. Miksi ihmisille ei saisi sanoa, että "hei, kaikilla se elämä on kompromissien tekoa, kannattaa välillä pysähtyä olemaan iloinen siitä, mitä on eikä aina elää sitku-elämää!"
Minusta se on niitä onnellisen elämän tärkeimpiä avaimia. Ja vaikka sen periaatteen tasolla tietää, siitä kannattaa aina välillä muistuttaa.
Ja ainakin minua helpotti siihen aikaan, kun lapset olivat pieniä ja stressi suurimmillaan, että joku kertoi arjestaan rehellisesti. Että kyllä, monellakin on koti kaaoksessa ja tiskit tosiaan puhtaana pesukoneessa parikin päivää...
Miten teistä sitten pitäisi lapsiperheiden arjesta kertoa, jos realistinen kuvauskin on paha? Oikeasti?
kysyy toimittaja, vaikkakaan ei Meidän perheen tai edes aikakauslehden toimittaja vähän ihmeissään
No kun toi ei ole mitään realismia!Ihmiset käy töissä ja silti pitää ola oikeasti aikaa tehdä ne hommat,itse en töissä ole ja vaikka neljä lasta niin kerkiän tasan kodin hoitamaan,koska olen äitiyslomalla.
Kontaavan lapsen kanssa ei voi jättää lattioita törkyyn,astioita tarvitaan seuraavalla aterialla,pyykkiä täytyy pestä..ei ole niin yksinkertaista.
Ja kyse on musta siitä että ollaan niin pirun alentuvia sen "kauheen sotkun" kanssa tai sitten vedetään ihan lekkeriksi koska ollaan niin pirun laiskoja!
Perheillä on nykyään todella paljon huolia vuorotyön,rahan,jaksamisen,ajan ja kaiken tän paskan keskellä mitä valtion taholta survotaan!!!
Viimeikseksi tässä kaipaa perheitä jotka saavat tukia 3300 euroa kuussa tai jotain boheemia mammaa kertomaan kuinka hän kestää kauheaa sotkua kun on hienot kiiltävät puulankku lattiat kuvassa ja joku sievä peltilelu lattialla!!!!PASKAA!!!!!
Njaa, luin tänään uusimman lehden ja aikamoista huvitusta herätti se. Kasa äitejä todistelemassa toisilleen, miten on ihan ok joskus olla siivoamatta (ylemmän kirjoittajan "sukka lattialla" kuvaa täydellisesti) tai laiskotella muuten vaan. Entä jos sanoisin, että tämäntyylinen elämä voi olla saavutettavissa ihan pelkästään sillä, että elää kuten itse tahtoo? Huvittavaa kun otetaan niin kamalasti paineita siitä, millaista PITÄISI olla- ja sitten suoritetaan sitä elämää tukka putkella.
t. äiti, joka aikoo tänäänkin katsoa pari tuntia telkkaria 3-vuotiaan kanssa ja syödä keksejä samalla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi sain 3/4 lapsista ennen netin kultaista aikaa. En edes tiennyt että lapsiperhearki on rankkaa!!??
- käytiin töissä, työmatkoihin meni 45min kanttiinsa. Toinen vei ja toinen haki ettei lasten päivä venynyt yli 9 tunnin
- ruuat tehtiin edellisenä iltana valmiiksi (pata porisi liedellä itsekseen, valmisteluihin vartti) että ruoka saatiin pöytään klo 17
- ja ruoka tehtiin ja tehdään aina itse! Laadusta ei tingitty vaikka oli taloudellisesti tiukkaa.
- koti siivottiin vain kerran viikossa, keittiö päivittäin.
- kaupassakäynnit painottui lauantaihin kun mies jouti autolla mukaan, ei tarvinnut bussissa raahata lasten lisäksi ruokakasseja (joskus toki näinkin)
- ompelin suuren osan omista vaatteistani ja lähes kaikki lasten vaatteet itse
- kännyköitä ei vielä ollut eikä ne syönyt perheen yhteistä aikaa, pelattiin, leikittiin ja katsottiin tv:tä yhdessä
- leluja ja kirjoja ei koskaan tuotu pöytään ruoka-aikoina - silloin syötiin eikä pelleilty
- harrastuksia oli 1/lapsi eikä edes joka vuosi - eli tästä tingittiin.
- lapset oli isovanhemmilla ehkä 1 vkl vuodessa hoidossa, muuten hoidettiin kaikki itse.
Ja tuo kaikki oli ihan normaalia, en edes kuvitellut ruuhkavuosia helpommiksi tai erilaisiksi. Lapset ja perhe oli mulle tietoinen valinta. Ehdin vielä opiskelemaankin 3. lapsen synnyttyä.
Just näin!!Poitsit sinne!
Eletään ilmeisesti jossain kuplassa koska näin meillä elämä menee.Tää on nyt tätä aikaa ja tähän ollaan tietoisesti pyritty!Ei tuliosi mielee valittaa jostain mikä on ihan normaalia elämää!
Nyt kotona ja rähää ja aikaa vähemmän,joskus taas töihin mutta ihan tässä ja nyt ja kokoajan parhaansa yrittää ja hienosti menee,vaikkei ilmeisesti pitäsi mennä!!!
Voi, voi, itsensä ylennys ensin ja poikkeuksia kuitenkin. :D Ei ruutua, ja kuitenkin ruutua.. Ja ei meidän lapset kinua, kun ne vaan pyytää.. Siivotaan joka päivä ja silti on sekaistas, no ei siivota kyllä kunnolla.. Huono koti, jossa lapsen pitää sairastamisella ansaita se, että joskus saisi vanhempien vieressä nukkua.
Ei meillä vain...
Vierailija kirjoitti:
Ei tulis kyllä mieleenkään antaa lasten syödä kännykkää räpläten, miten ne silloin muka siihen_syömiseen_ keskittyy? Samoin ruutuaika, ei meillä kakarat päätä milloinntelkkaria katsotaan vaan me aikuiset. Toki joskus laitan katsomaan, että ovat hiljempaa vaikka vauvan päikkäreiden ajan. Meillä siivoillaan pikkujuttuja päivittäin, tiskikone yms, roskia lakaistaan joka päivä ja leluja keräillään, vaikkakin mökki on silti kuin kaatopaikka pian. Kunnolla siivotaan 1-2 viikon välein. Karkkialapset syö silloin kun aikuiset sitä antavat, joskus useammin, joskus harvemmin. Koskaan ei ole lapset sitä kaupassa kinunneet, osaavat pyytää ja uskovat, jos sanotaan että ei osteta tänään. Eikä ne tule viereen nukkumaan, kun ei päästetä muulloin kuin joskus kipeänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä nyt tiedä. Miksi ihmisille ei saisi sanoa, että "hei, kaikilla se elämä on kompromissien tekoa, kannattaa välillä pysähtyä olemaan iloinen siitä, mitä on eikä aina elää sitku-elämää!"
Minusta se on niitä onnellisen elämän tärkeimpiä avaimia. Ja vaikka sen periaatteen tasolla tietää, siitä kannattaa aina välillä muistuttaa.
Ja ainakin minua helpotti siihen aikaan, kun lapset olivat pieniä ja stressi suurimmillaan, että joku kertoi arjestaan rehellisesti. Että kyllä, monellakin on koti kaaoksessa ja tiskit tosiaan puhtaana pesukoneessa parikin päivää...
Miten teistä sitten pitäisi lapsiperheiden arjesta kertoa, jos realistinen kuvauskin on paha? Oikeasti?
kysyy toimittaja, vaikkakaan ei Meidän perheen tai edes aikakauslehden toimittaja vähän ihmeissään
No kun toi ei ole mitään realismia!Ihmiset käy töissä ja silti pitää ola oikeasti aikaa tehdä ne hommat,itse en töissä ole ja vaikka neljä lasta niin kerkiän tasan kodin hoitamaan,koska olen äitiyslomalla.
Kontaavan lapsen kanssa ei voi jättää lattioita törkyyn,astioita tarvitaan seuraavalla aterialla,pyykkiä täytyy pestä..ei ole niin yksinkertaista.
Ja kyse on musta siitä että ollaan niin pirun alentuvia sen "kauheen sotkun" kanssa tai sitten vedetään ihan lekkeriksi koska ollaan niin pirun laiskoja!
Perheillä on nykyään todella paljon huolia vuorotyön,rahan,jaksamisen,ajan ja kaiken tän paskan keskellä mitä valtion taholta survotaan!!!
Viimeikseksi tässä kaipaa perheitä jotka saavat tukia 3300 euroa kuussa tai jotain boheemia mammaa kertomaan kuinka hän kestää kauheaa sotkua kun on hienot kiiltävät puulankku lattiat kuvassa ja joku sievä peltilelu lattialla!!!!PASKAA!!!!!
Tuleeko sinulle sitten yllätyksenä, että perheitä on moneksi? Että on perheitä, joissa ei puhtaita tiskejä riennetä heti ottamaan koneesta ulos? Ja sitten heitä, joille semmoinen ON ihanteista tinkimistä.
Sinusta peltilelu lattialla ei ole epäsiivoa (ei muuten minustakaan), mutta kas kun on niitäkin, joille se on epäsiivoa ja kompromissi sen suhteen, miltä kotona pitäisi näyttää.
Ja toisaalta on perheitä, siis aivan sivistyneitä ja varakkaitakin, joissa tosiaan lattia on törkyinen, koska äiti mieluummin panostaa äitiyslomallaan siihen, että tekee väitöskirjaansa sillä välin kun vauva nukkuu päiväunia.
Olen samaa mieltä, että lapsiperheiden arki käy aina vaan niukemmaksi. Siitäkin voi tehdä juttuja, mutta tiedätkös, heti on taas joku av-mamma kiukkuisesti julistamassa, että "ei ne mitään köyhiä siinä jutussa olleet, kun niillä oli lasten sängyssä Marimekon lakanat. Ja minä tulen toimeen pienemmillä tuilla, valittamatta!"
Summa summarum: niin tai näin, mikään ei kelpaa.
Olet todella aggressiivisesti siellä melttoamassa että toisaalta ei saa
Meillä lapsia neljä.Ulkoillaan päivittäin,joskus syödään einestä.Päivittäin pestään pyykkiä ja laitetaan ruokaa.Joskus ei mennä ulos kun on siivouspäivä,silloin siivotaan yläkerta ja vaihdetaan petivaatteet.Rahat on tiukilla,mies tekee viikonloppuja töitä.Lapset kinastelevat ja aina jollakin joku "ikä".Meillä päivät kuluu syödessä,siivotessa syömisiä pois,ulkoillaan,katsotaan telkkaria ja lapset leikkivät,odotetaan eskaria koulusta.
Joskus täytyy palata työmaalle,silloin katsotaan uudelleen tilannetta.
Lapset ei harrasta kuin hiihtoa ja luistelua perheen kanssa ja ulkoilua,kesällä uidaan ja marjastetaan ja sienestetään.Me aikuiset ollaan lasten kanssa,mies karkaa joskus itsekseen pilkille ja minä koiran kanssa lenkille tai joskus yksin sieneen.
Joskus käy tuttavia tai sukulaisia kylässä ja silloin siivoillaan ihan kuin joka päivä.Lattialla ei voi olla sotkua kun yksi konttaa ja pienen keittiön takia keittiökaluja on nin vähän että kaikki täytyy pestä seuraavaa ateriaa tai sen valmistusta varten.
Lapset sotkevat joskus koko keittiön maalailessaan sormiväreillä tai muovailessaan.
Ihan tavallista..arkea.Ei ole kenenkään tarvinnut luopua mistään mitä ei ole koskaan ollutkaan,kas kun 25-vuotiaaseen meidän elämä meni työssä käydessä ja kotia laitaen ja kahdestaan ollen.Remontoitiin taloa.Eiollut kummoista seuraelämää tai "uraa".
Nyt normaalit murheet rahan ja autojen ja talon kanssa.Perheenä eletään ja se tehdään mikä keretään.
Joskus mietityttää miten sitä kerkeisi johonkin perhekerhoon tai miksi kohta 3-vee on niin sairaan vikkelä tapaus.
lehdestä olisi kiva lukea juhlapyhiin liityen tai ruokaohjeita tai kasvatusvinkkejä-ei mitään "facebookki kamaa" et meillä leivotaan ja aina on sotkua,nytkin on lasten lelut levällään...no joo-o,kyllä!
Aikuiset mässää sillä kuinka on hankalaa ja niin paljosta täytyy luopua jka nostavat itseään kun jaksavat tavallista arkea,sitä en ymmärrä.Täytyykö sitä joka lehdessä jauhaa että meillä kaikilla on arki ja siitä selvitään,jotkut paremmin jotkut huonommin.
Joo ja en neljän lapsen äitinäkään pyyhi pölyjä sukalla vaikka kuinka lehdessä sanottaisiin että kun mulla kerran TÄYTYY olla niin rankkaa, että se on sitten ihan salllittua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä nyt tiedä. Miksi ihmisille ei saisi sanoa, että "hei, kaikilla se elämä on kompromissien tekoa, kannattaa välillä pysähtyä olemaan iloinen siitä, mitä on eikä aina elää sitku-elämää!"
Minusta se on niitä onnellisen elämän tärkeimpiä avaimia. Ja vaikka sen periaatteen tasolla tietää, siitä kannattaa aina välillä muistuttaa.
Ja ainakin minua helpotti siihen aikaan, kun lapset olivat pieniä ja stressi suurimmillaan, että joku kertoi arjestaan rehellisesti. Että kyllä, monellakin on koti kaaoksessa ja tiskit tosiaan puhtaana pesukoneessa parikin päivää...
Miten teistä sitten pitäisi lapsiperheiden arjesta kertoa, jos realistinen kuvauskin on paha? Oikeasti?
kysyy toimittaja, vaikkakaan ei Meidän perheen tai edes aikakauslehden toimittaja vähän ihmeissään
No kun toi ei ole mitään realismia!Ihmiset käy töissä ja silti pitää ola oikeasti aikaa tehdä ne hommat,itse en töissä ole ja vaikka neljä lasta niin kerkiän tasan kodin hoitamaan,koska olen äitiyslomalla.
Kontaavan lapsen kanssa ei voi jättää lattioita törkyyn,astioita tarvitaan seuraavalla aterialla,pyykkiä täytyy pestä..ei ole niin yksinkertaista.
Ja kyse on musta siitä että ollaan niin pirun alentuvia sen "kauheen sotkun" kanssa tai sitten vedetään ihan lekkeriksi koska ollaan niin pirun laiskoja!
Perheillä on nykyään todella paljon huolia vuorotyön,rahan,jaksamisen,ajan ja kaiken tän paskan keskellä mitä valtion taholta survotaan!!!
Viimeikseksi tässä kaipaa perheitä jotka saavat tukia 3300 euroa kuussa tai jotain boheemia mammaa kertomaan kuinka hän kestää kauheaa sotkua kun on hienot kiiltävät puulankku lattiat kuvassa ja joku sievä peltilelu lattialla!!!!PASKAA!!!!!
Tuleeko sinulle sitten yllätyksenä, että perheitä on moneksi? Että on perheitä, joissa ei puhtaita tiskejä riennetä heti ottamaan koneesta ulos? Ja sitten heitä, joille semmoinen ON ihanteista tinkimistä.
Sinusta peltilelu lattialla ei ole epäsiivoa (ei muuten minustakaan), mutta kas kun on niitäkin, joille se on epäsiivoa ja kompromissi sen suhteen, miltä kotona pitäisi näyttää.
Ja toisaalta on perheitä, siis aivan sivistyneitä ja varakkaitakin, joissa tosiaan lattia on törkyinen, koska äiti mieluummin panostaa äitiyslomallaan siihen, että tekee väitöskirjaansa sillä välin kun vauva nukkuu päiväunia.
Olen samaa mieltä, että lapsiperheiden arki käy aina vaan niukemmaksi. Siitäkin voi tehdä juttuja, mutta tiedätkös, heti on taas joku av-mamma kiukkuisesti julistamassa, että "ei ne mitään köyhiä siinä jutussa olleet, kun niillä oli lasten sängyssä Marimekon lakanat. Ja minä tulen toimeen pienemmillä tuilla, valittamatta!"
Summa summarum: niin tai näin, mikään ei kelpaa.
Olet todella aggressiivisesti siellä melttoamassa että toisaalta ei saa
No sinäkin otat niitä ihan ääritapauksia.Näin juuri.Kun meitä on suuri osa täällä niitä ihan tavallisia perheitä joita ei kopsketa väitöskirjat eikä tuilla eläminen!!!
Ihan tavallisia perheitä joissa käydään töissä ja äiti pitää äitiys ja vanhempainvapaansa ja jää hoitovapaalle jos on varaa.Ihan tavallista arkea jossa ei tarvitse tehdä mitään ihmeellisiä kompromissejä--koska asiat ja arki täytyy vain tehdä.Perheitä joissa ei mietitä niin saatanan syvällisesti kuinka tässäkin nyt päästään helpommalla tai tehdään kompromissi vaan asiat tehdään.
Nää asiat on ihan itsestään selvyyksiä,ja kun perhelehti rupeaa olemaan aivan täynnä näitä juttuja kuukaudesta toiseen rupeaa vähän ärsyttämään.
Ennen oli leivontaohjeita,kasvatusvinkkejä,erityisen koskettavia tarinoita elämästä ja erikoisia perheitä..Ei mitään älyttömiä tukiperheitä tai joku julkkis huutelemassa itsestäänselvyyksiä.
Joo ja ei ole puhtaat astiat koneessa paria päivää eikä loju mikään kun arki ei rullaa niin.
"Ihan tästä en haaveillut."
Haaveiluunko se elämän tärkein ja vastuullisin päätös on perustunut? Ei ihme, että lapsiperheissä ollaan niin onnettomia.