Pidätkö itseäsi seksikkäänä ja haluttavana naisena?
Kommentit (91)
En. Lähinnä siksi, että olen 60+ v 120+ kg mies. Mutta houkutteleva ajatus...
No en todellakaan pidä. Elähtänyt mätisäkki jo 23-vuotiaana ja värkkikin kuin kymmenen lasta alakautta synnyttäneellä vaikken ole tehnyt ensimmäistäkään.
En, mutta parempi näin. Ällöttäisi olla joku miesten objekti.
Mä olen ollut tyytyväinen itseeni. En nyt mikään kaunotar, mutta saan ikäistäni seuraa, kun sitä olen vailla. Enkä nyt mitään yhden illan juttuja pelkästään tarkoita. Ne jää omaan arvoonsa, vaikka ehkä treffikumppani voi alkuun ollakin eri mieltä.
tottakai pidän!! itsetunnosta ja semmoisesta se nyt vaan on kiinni!
T. Pera-setä 171cm 126kg 79v
En, en ole koskaan pitänyt. Koska en ole. N50+
Joo pidän. Olen sellainen herkkä ja herttainen. En mikään päällepäsmäri. En tunkeile tai ole tyrkky. Kaikkia ei voi tietenkään miellyttää.
Pidän. Osaan pukeutua tyylikkäästi, pidän itsestäni huolta joka päivä ja olen pitkä.
Reetta(tv)52v.
Tietenkin pidän! Sillä perusteella, että meillä on pitkäaikaisen puolisoni kanssa seksiä paljon ja hän kertoo usein olevansa hyvin innoissaan minusta. Olen hoikka, siro ja urheilullinen, en varmaan kaikkien mieleen, mutta oma mieheni osaa arvostaa.
En tällä hetkellä. Viimeisilläni raskaana ja ei tällainen pallomaha oikein sytytä ja turvonnut olemus, ei voi mitään. Eikä tuo seksi ole miestäkään kiinnostanut raskauden aikana. Mutta uskon vakaasti siihen että synnytyksen jälkeen pääsen pikkuhiljaa takaisin omiin mittoihin ja pääsen pukeutumaan taas normaalisti ja tyylikkäästi ja uskon kokevani silloin itseni ihan seksikkääksi kyllä niin halutessani.
En yleisesti pidä, mutta parisuhteessa kyllä. En pidä itseäni lainkaan seksuaalisena olentona tuntemattomille. En tunne seksuaalista vetoa ilman kiintymyksen tunnetta, joten ehkä oletan vähän automaattisesti, ettei muutkaan randomisti niin tunne. Toki ymmärrän rationaalisesti, että suurin osa tuntee, ja että olen vähemmistöä demiseksuaalina.
Kyllä, nyt lähes viiskymppisenä olen löytänyt itsestäni seksuaalisen otuksen ja huomaan reaktioista ja suhdetarjouksista että se näkyy ulospäinkin. Näin kauan siihen meni, aiemmin oli tärvelty itsetuntoni liian matala jotta olisin voinut ajatella näin. Tiedän kyllä etten ole silti kaikkien makuun, sen myös huomaa jos on joillekin ilmaa. Ja se on ihan ok sillä tunne on silloin usein molemminpuolinen.
Vain ns tyttöilyiltoina pari kertaa kuussa. Muuten olen perustylsä perheenisä ja ukkomies.
En pidä ollenkaan. Tai siis ehkä pitäisin, olen ihan sievän näköinen, mutta miehille olen aina ollut kuin ilmaa ja näkymätön. Kaikki naiset ympärilläni pariutuu, minä vaan porskuttelen sinkkuna. Työpaikallani olen ainut sinkku. Onneksi kukaan ei ainakaan vielä työpaikalla ole ollut ilkeä asiasta. En tiedä, mikä minussa on joka saa olemaan täysin näkymätön miehille. Myös ulkomaalaisille miehille, joiden sanotaan olevan naisen kuin naisen perässä. Parissa suhdeviritelmässä jota minulla on ollut, on aina ollut kysymys hyväksikäytöstä miehen puolelta, joko rahallisesti tai sitten seksuaalisesti. Heti ruvetaan kehumaan muita naisia, olemaan kiinnostuneita heistä. En ole miehille yleensä edes kakkosvaihtoehto, vaan kolmos tai nelos, silloin kun alkaa olemaan jo epätoivoinen tilanne miehillä. En tiedä, mikä minussa on vikana.
Sanoisin että olen kaverityyppiä, en seksikästä tyyppiä. En flirttaile, en katsele, en pidä mahdollisena että voisi olla jotain kiinnostusta, eikä kukaan kiinnostusta osoitakaan. Olen yli nelikymppinen, lyhyt ja hoikka, poikamainen vartalo, tosi lyhyet hiukset, androgyynit vaatteet.
Nuorena olen ollut irsevarma ja flirtti ja olen pitänyt itseäni seksikkäänä, vaikka en silloinkaan ollut tyyliltäni naisellinen. Silloin olin ihan perusnätti ja kiinnostunut miehistä. Nyt olen perustäti enkä ole kiinnostunut miehistä. Elämässä on muita murheita, ja sekin näkyy kun pilke silmäkulmasta puuttuu.
Kyllä silloin kun olen normaalipainossa. Ylipaino on tehnyt minusta tätimäisen.
Tämä